Halvat osat on tehty heikommista materiaaleista, kuin ns. "kalliit" osat jotka tulevat nopeasti halvemmiksi, jos ajokilometrejä kertyy runsaasti kuntoilun, urheilun tai työmatkaliikenteen johdosta. Liiallinen käyttö on siis pääsyy halpojen osien kestämättömyyteen. Halvan osan saa kyllä kestämään pitkiäkin aikoja, kunhan malttaa rajoittaa pyörän käyttöä.
Miksi halvat osat eivät kestä?
Anonyymi
23<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Pyöräilijän pää kääntyy sinne minne markkinaosasto haluaa sen kääntyvän. Hinnan määrittää mikä on muodissa. Muodin perässä juoksevat pyöräilijät maksavat osista kalliisti. Hinta ei juurikaan korreloi tällöin kestävyyden kanssa vaan usein jopa päin vastoin.
Markkinaosasto on päättänyt esim. että nykyään on muotia etuvaihteeton 1x osasarja. Muodikas 1x kampisarja kuluttaa rattaita vaihtokuntoon nopeammin.
Pyöränvalmistaja taas voi tehdä pyörän vähemmillä osilla hiukan halvemmalla jolloin saa paremman voiton myydessään pyörän samaan hintaan kuin ennekin.
Pyöräilijä joka ei perusta viimeisimmästä muodista saa edullisesti triplakampia, rattaat kestävät pitempään ja lisäksi nauttii ajaessaan laajemmasta välityssuhteista jossa on tarpeeksi kevyttä ja riittävän vauhdikasta vaihdetta, ilman kompromisseja.
Tämä vain yhtenä esimerkkinä.
Tosi asiaa on sekin että kolme eturatasta ryhtyvät reistaamaan nopeasti. Lisäksi semmoinen setti painaa melkoisesti. Kehitys kehittyy ja yksi eturatas on yksinkertainen ja huoleton ratkaisu. Rattaat ei kulu sen nopeammin kuin kolmen systeemissäkään. Päin vastoin. Toinen nykyaikainen ratkaisu on kahden eturattaan malli joka varsinkin maantiepyörässä on kätevä.
Ei ryhdy päinvastoin. Kaksi eturatasta kestää noin 2x kauemmin ennekuin ryhtyvät reistaamaan ja kolme eturatasta jopa 3x kauemmin.
Kolmen eturattaan malli on kätevämpi kaupunkiajossa kun voi vaihtaa nopeammin isommalle tai pienemmälle vääntöalueelle.
Itse vaihdoin yhteen eturattaaseen jo paljon ennen kuin ne alkoivat yleistyä. Tuli huomattua jatkuva vaihtaminen hitaaksi tavaksi ajaa.
vähän mäkiä enemmän ja vauhti vaihtuu niin jää kui täi tervaan
Hyviä pointteja. Yksinkertaiselle pyöräilijälle yksinkertaisia ratkaisuja ja kun kokmusta kertyy voi kokeilla 2x systeemiä ja kokeneimmat jo ajavat ongelmitta kolmella eturattaalla.
1x systeemissä ketjulinja ei ole optimaalinen ääriasennoissa ja se jo lisää kulutusta ja myöskin tehohäviöt on suurempia. 1xsysteemillä pyöräily on siis raskaampaa. Tätä lisää vielä kapeat välityssuhteet. Tuo 1x on vähän kuin hölmöläisten peitonjatkamista eli kun toisessa päässä on sopivasti, toisesta heti uupuu.
Keveys. Pyöräilijät ovat fiksaantuneita keveyteen. Kevyet osat ovat siten kalliita ja muotipyöräilijä on halukas niistä maksamaan. Keveys tarkoittaa myös haurautta, ne eivät kestä yhtähyvin kuin painavat ja järeästi tehdyt. Painavat osat ovat usein halpoja eikä kovin haluttuja (siis muodikkaita) mutta ne kestävät käyttöä.
Aloitus on tältäkin osin epälooginen.
Ei tietenkän. Nykyaikana osataan tehdä hiilikuidusta erittäin kevyitä, erittäin kestäviä, polkupyöriä. Kalliita ovat, mutta niinpä esim Trek tarjoilee hiilikuiturunkoilleen elinikäisen takuun. Koskee myös hiilikuituvanteita. Järjetöntä sotkea jotain raskasta rekkaa, kun joka ylämäen alla joutuu hakemaan sitä oikeaa vaihdetta vauhdin himmatessa. Toisin on nykyaikaisen maantiepyörän laita. Kolmeakymppiä mäen alle, ja parilla napsulla mäki vauhdilla ylös, vauhdin vain vähän hiipuessa. Näin saavutetaan optimaalinen kadenssi. Optimaalinen jatkuva kadenssi tarkoittaa puolestaan tasaista sykettä. Tasainen syke tarkoittaa tasaista kunnon nousua, tai läskien sulatusta, tavoitteesta riippuen.
Mitä voi saada hiilikuituisen rungon tai osan takuuseen?
Mitä sellaista on olemassa, joka ei ole aiheutunut jostain näistä: kolhut, väärinkäyttö, laiminlyönti, väärät asennukset ja kokoamiset, epäyhteensopivat osat, normaali kuluminen. Tai huollon puutteesta tai virheellisestä huollosta johtuvat vauriot.
Hyvä kysymys, jota en ole vielä testannut käytännössä. Mielestäni ainakin Bontragerin , samaa rypästä Trekin kanssa, hiilarikiekkotakuu kuulostaa hyvältä. Jos rikkoo kiekon käyttämällä kahden ensimmäisen vuoden aikana, saa uuden ilmaiseksi tilalle. Senkin jälkeen halvalla. Ei ole tullut testattua miten toimii takuu köytännössä.
Enpä lähtisi leikkimään terveydellä vain sen vuoksi että pyörä on muutaman sata grammaa kevyempi. Kun tuollainen hauras runko rätsähtää hajalle voi siitä olla fataalit seuraukset tai ainakin pitkä kuntoutus.
Kevyemmällä pyörällä ei ole hyötyä juurikaan kun lasketaan pyörän ja pyöräilijän yhteispaino, kokonaispainossa ero on marginaalinen. On parempi pudottaa se paino pyöräilijän omasta rungosta. Tällä on terveyteen usein positiivinen vaikutus ja vauhtikin paranee.
Tasainen syke ei tarkoita kunnon nousua vaan silloin kroppa opetetaan toimimaan vain yhdellä teholla ja kunto junnaa paikallaan.
Pyörään kuuluu tulla naarmuja, kolhuja ja pikku osumaa. Se on normaalia kulumaa. Pyörä on käyttöesine ja sen tulee kestää normaalia käyttöä ilman että siitä seuraa suhteetonta huolta tai jopa vaaraa käyttäjälle kuten hiilikuiturungon kohdalla silloin kävisi.
Omasta mielestäni pyörä jossa ei ole kulumaa, pikku naarmua ja käytönjälkeä on surullinen näky. Omistaja ei ilmeisesti ole pitänytkään hankkimastaan pyörästä kun ei ole tullut ajoa.
Käytönjäljet tuovat luonnetta ja ovat merkkejä eletystä elämästä ja pyörästä on selvästi pidetty ja sille on kertynyt kilometrejä.
Asia on juuri noin. Lisäksi on todettava, että joka väittää painolla olevan merkitystä, ei ole koskaan sotkenut kevyttä polkupyörää. Olen sotkenut pitkälti yli kaksisataa kilometriä käsittävän taipaleen aikoinani viisitoista kiloa painavalla hybridillä. Nyttemmin kymmenen kilon alumiinigraavelilla. Ero on järkyttävän suuri tunneissa mitattuna, jaksamisesta puhumattakaan. Nyt olen kokeillut pikaisesti kahdeksan kiloa painavaa Trekin hiilikuitupolkupyörää. Jolla taas on merkittävä ero tuohon graaveliin. Hämmästyttävää miten mukavia, ja vakaita, hiilarirunkoja nykyään tehdään. Ei puhettakaan ettei olisi syntynyt suurta luottamusta tuon maantiepyörän kestävyyteen ja pitkäikäisyyteen.
1 ...
Vanhaa fillaria polkisi paremmin osien kestäessä hööhömm.
Halvoissa osasarjoissa omn huonompien materiaalien lisäksi huonompi työstö, joka myös kuluttaa osia ennen aikaisesti. Tavallinen kuluttaja saanee parhaan vastineen rahoillensa ylemmän keskihintaluokan sarjoista kuten maantielle Ultegra ja Chorus.
Jaa, Ultegra? minä katselin Hopen etunapaa, että saisi kunnollisen...
Jos otetaan esimerkiksi takavaihtaja niin materiaalien osalta säästö on aivan minimaalinen tehdäänkö osat halvimmasta pas*kasta vaiko laatuteräksestä. Sama koskee laakereita. Tuon kokoiset laatulaakeri eivät maksa juuri mitään. Valmistusmenetelmissä on sitten enemmän kustannusvaikutusta, vrt. prässääminen vs. koneistaminen. Valaminen menee tuohon väliin.
Mutta kun on pakko säästää säästetään kaikesta. Hyvä esimerkki automaailmasta. Erään auton automaattivaihteisto teki tenän. Korjausehdotus oli uusi laatikko (vanha kunnostettavaksi ja siitä hyvitys) mutta silti puhuttiin tuhansista. Mikä vika? Kiinan laakerit joiden vähittäishinta on n. 8-10 euroa kappale. Mitä maksaa SKF:n laatulaakeri joka ei hajoa? Se maksaa 30 euroa kappale.
Hommaan löytyi osaava kaveri ja laakerit vaihdettiin noihin, jotka kestävät auton eliniän.
Sama kai se on polkupyörissä ja vaikka vitamiineissa, halvalla ei saa parasta. Huippumerkit vitamiineissa kuten Solgar ja Skip pitävät sitkeästi asemansa vaikka kaikenmaailman Kiinan halpavitamiinit markkinoita sotkevatkin.
Solgaria ja Skippiä ainakin paljon kehutaan, tuossa esim yksi sivusto. https://www.suomenparasvitamiini.fi/ Tuskin maine ihan tyhjästä tulee ja olihan aikoinaan myös Twinlabin tuotteet tosi kovassa maineessa. Jostain syystä Twinlabin tuotteita ei ole vähään aikaan Suomessa näkynyt vaikka oli huipputavaraa, mistähän johtuu?
Suomessa+ei+myydä+heikkoja+osia+!+Jos+jollain+sellaisia+jostain+syystä+omistaa+niin+tilattu+netistä....omamoka!
En tiedä, mitä tarkoitat "s.pyörällä", sähkö vai sinkula vai molempia eli onko väliäkään....
mutta noista takapakoista muuten löytyy Saksan verkkokaupoista parempi valikoima. Pitää tietysti olla tarkkana, mitä tilaa ettei saa esim. liian suurta, joka ei toimi.
Itse halusin tarkoituksella muuttaa välityksiä ja saada yhden ison rattaan jyrkkiä ylämäkiä ja hankalaa maastoa varten. Pyörässäni on onneksi ns. pitkä häkki, joten onnistui (lyhyellä häkillä ei onnistu). Alkuperäinen isoin ratas oli ollut 28 piikkiä ja nyt on 32. Samalla vaihdoin eturattaat vähän pienempiin (4-6 piikkiä alemmaksi... etuvaihtajaa piti siirtää alemmaksi putkella, jotta sen jälkeen vaihtoi vaihteita). Sain polkupyörääni alkuperäistä paljon sopivammat välitykset. Ei varmaankaan olisi toiminut takarataspakan vaihto tuollaiseen, ellen olisi samalla vaihtanut eturattaita pienemmäksi, sillä ketju ei olisi riittänyt, jos sekä edestä että takaa olisi valittu isoin ratas... niin ei tietenkään normaalisti vaihdeta ja ajeta, mutta joskus voi mennä vahingossa.
Suomalaisesta kivijalasta tuplahinnalla ostettu kasetti ei kestänyt kaksi kertaa pitempään kuin ulkomaisesta nettikaupasta puoleen hintaan ostamani kasetti vaan ne kestivät aivan yhtä paljon ajoa.