Pyörien erkonomiasta

Vuosia olen käyttänyt naisten hybridiä kaupunkipyöränä. Paljon helpompaa nousta satulaan kun ei ole korkeaa runkoputkea. Muutenhan eivät eroa miestenpyöristä paitsi mitoitukseltaan. Jos on kovin pitkä niin naistenpyöristä ei välttämättä löydy sopivaa kokoa. Joitakin kertoja on poliisi kysynyt että onko oma pyörä. Yleensä vastaan että olen niin kankea ettei tavallisen satulaan pääse ja asia on jäänyt pienen naureskelun jälkeen siihen.

Aika moni iäkkäämpi mies pyöräilee naistenpyörällä, varmaan sen takia kun helpompi nousta satulaan, ehkä ergonomia myös parempi.

Veikkaan että huomaa vasta kun on useampi kymmenen kilometriä takana, että mikä se ergonomia oikeasti on.

Erkonomiasta en tiedä mutta se ergonomia voi olla ihan sitä että ajoasentosi ko. naistenpyörässä on parempi kuin omassa miesten pyörässäsi.

Ajoasento on usein kiinni pienistä asioita. Esim. penkkiä 5mm eteenpäin tai tankoa 1cm taakseppäin. Sarvien korkeus ja poljinvarsien pituus.

Olen ihmetellyt nykyajan muotia laittaa maantiepyöriin lyhyitä poljinkampia. Itse en oikein pysty polekaan yli 80 kierrosta minuutissa pitkää matkaa, joten olen kompensoinut erotuksen 195-205 pitkillä kammilla. Siinä missä kaverit vaihtaa pienempää vaihdetta loivaankin ylämäkeen, itse poljen 75rpm kierroksilla ja lisään vähän reiteen voimaa. Vasta kolmannella pienemmälle vaihtaessa itse joudun vaihtamaan pienemmälle.

Sen huomaa hyvin tasaisellakin. Sellainen 47km/h ei ole harrastelijalle mikään ongelma kun rattaina on Biobase ja pitkät kammet. Vääntövoima on sellainen että siinä ei vastauulikaan merkkaa juuri mitään. Ja loiviin alamäkiin saa helposti 52.-57 km/h ilman että tarvii edes persusta nostaa satulasta.

Kuten sanottua, ergonimia on pienistä asioista kiinni. Se että "maha mahtuu selkärangan ja runkoputken välii", eli että voi hengittää vapaasti, on kaiken A ja O. Siitä lähdetään. Kaikki muu tulee sitten sen jälkeen.