Alkuun, olen koulutukseltani puuseppä ja tehnyt kodin kalustetta ja kasannut totta kai. Viimeisin huonekalu oli työpöytä joka ostettiin joka osottautui haasteeksi. Meni siinä välissä pari kuppia kahvia ja muutama suomalainen voimasana. Ensiksi jäi mieleen vaimon ilme ja tyyli, seisoi siinä olkkarin ovella, katseli ja mietti viisaan näköisenä ja oli neuvovinaan. Sanoin et kumpikohan se puuseppä olikaan ja sit sanoin et vittu johon vaimo et joo löytyy sekin katootaan onkos aihetta antaa. Aika vakio kun tietystä paikasta ostaa taas puuttu vähän kiinnikkeitä ja vaimonkin vaan piti antaa periksi että puuttuu ja käytiin hakemassa myyjältä lisää. Mua huvittaa koska olen tehnyt käsilläni kaikenlaista puutöitä, suton huoltoja ja kämppien ehostusta ja aina löytyy se yksi joka ainakin luulee olevansa fiksumpi kuin minä, on naisella terävä teoria pää ja taitava omassa ammatisssaan mutta jättäis mulle ne muut josta ei tiedä mitään.
Tietämättömyys neuvoo
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"aina löytyy se yksi joka ainakin luulee olevansa fiksumpi kuin minä"
Aivan varmasti löytyy fiksumpia kuin sinä. Mutta mikä siinä niin risoo, ettei etenkään miehet halua missään nimessä fiksua vaimoa? Jos vaimo on siinä mukana kokoamistouhussa, niin sehän on osallistumista eikä mitään negatiivista. Vaikka sinä taidat sen niin kokea. Se on kurjaa, sillä parisuhde toimii parhaiten, kun molemmat kannustavat toisiaan olemaan fiksu.
Mieheni ei ole puuseppä, enkä minäkään. Isoisäni ja isäni kyllä oli. Liekö periytynyt näppäryys, niin hahmotan paremmin kuin mieheni mikä ruuvi ja osanen täytyy minnekin laittaa, en tiedä. Ensi alkuun mies tutki ohjeita, yritti kasata huonekaluja, kiroili ja manaili ym. oli kaikin puolin hermostunut kokoamistehtävistä. Samoin teki ex-mieheni. Molemmat kyllä kuuntelevat neuvojani kiltisti. Lopputuloksena, että sanon miten tehdään, miehet tekivät niin. Yhteispelillä sujuu.
Ystäväni (nainen) kokoaa itse heillä huonokalut. Mieheltään kun palaa käämit aina, eikä ystävä jaksa kuunnella rähinää.
Pieni lisäys vielä. Lapsena katselin aina vierestä, kun isä teki remontteja, korjasi huonekaluja, vaihtoi polkupyörään renkaita/paikkasi niitä yms. Isäni nautti, kun sai selostaa mitä teki. Välillä oltiin vain hiljaa, tunnelma oli harras.
Katsomalla oppii. Noissa remppa/korjaus/rakentaminen sessioissa hyvä tunnelma oli tärkein. Miehenä voit pilata tunnelman todella nopeasti sanomalla vaimollesi "kuka tässä on taas fiksumpi".
Voin kommentoida kun aloitin, puoliso ei ole koskaan kasannut asunnoisamme mitään kalusteita kun ei osaa, on antanut ne mulle ihan sovitusti vaan aina löytyy kommenttiä vaikka ei osaliistu. Sama kuin jääkiekon MM, aina löytyy koti sohvilta neuvojaa mitä pitäis jäällä tehdä vaan oma taito jää arvosteluun..
Olen edellinen kirjoittaja. Tuossahan ei ole puolison kommentit ongelmana, vaan sinun ärsytys. Olisiko ihan mahdotonta asennoitua kumppanin kommentteihin toisin, vaikka huumorimielellä? Se olisi sinulle itsellesi hyödyksi - varmasti puolisolle ja koko teidän parisuhteelle.
Parisuhdekursseille tulisi ehdottomasti lisätä tiimityöskentely, jota harjoiteltaisiin mm. huonekalujen kokoamisella. Paitsi lopputulos (koottu huonekalu) parisuhteessa on tärkeää huolehtia hyvästä ja avoimesta ilmapiiristä ja osallistumisesta. Jos parista toinen osaa jo jonkin homman, hän voi opettaa sitä toiselle hyvässä hengessä, eikä omia koko kasaamista itselleen. Tajuatko pointtini?
Jos isäni olisi lapsena sanonut minulle "älä siinä kysele, anna minun rauhassa tehdä, mene pois..." niin olisin tullut torjutuksi > minulta olisi jäänyt tärkeää tietoa saamatta sekä myös isä-suhteeni ilmapiiri kärsinyt > isä olisi jäänyt etäiseksi. Tämä sama homma pätee parisuhteeseen.
Edelleen täällä, minäkään en neuvo puolisoa asioissa joista en juuri tiedä kaska nainen hoitaa ne paremmin kun on perehtynyt niihin joten olen hiljaa enkä sekaannu.
" jättäis mulle ne muut josta ei tiedä mitään."
Josko kauniisti pyytäisit jättämään?