Olin mieheni kanssa kaupassa kun halusin mennä sovittaan yhtä mekkoa. Mies rupesi valittaan että mekko on mulle liian pitkä ja että otin väärän koon ( oli m-koko ja hyvin mahtui) minä sanoin ettei ole ja mies vaan jatkoi näitä samoja jäpätyksiään. Pyysin miestäni sovituskopin eteen katsomaan niin miehen mielestä oli edelleen väärä koko ku oli liian tiukka kuulemma. Mitään ei kehunut ei mitään positiivistä sanonut. Mekko oli täydellinen väriltään minulle eikä ollut liian tiukka. Muut miehet minua kyllä katsoo mutta oma mies ei ikinä kehu ja näin on ollut jo 20v. Itse oon miestäni kehunut
Mies etsi pelkkiä epäkohtia ku ostin mekon
Anonyymi
17107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Toisen vaatemakuun ei kannata puuttua, opin sen jo seurusteluaikana varsinkaan jos nainen tahtoo mielipiteen niin ei. Naisella oli nuorempana tapa pitää lyhyitä hameita siis minareita kun kroppa antoi hyvin mahdollisuuden ja oli myös vartalon myötäisiä mekkoja.
Oletko ostamassa sitä mekkoa itsellesi vai miehellesi?
Jos hänelle, ei auta muu kuin ottaa huomioon mitä hän haluaa. Jos itsellesi, osta se mistä pidät, joka sinulle sopii ja jonka haluat! Helppoa!
Tähän asiaan varmasti vaikuttaa minkämoinen hamesankari miehesi on. Jos on suuri hamesankari niin osaa varmaan neuvoa mikä on juuri sulle sopiva, eikä vaikka naapurin Meijulle.
Kun kerran avaa suunsa sen jälkeen ei avaa. Seurusteluaikana kun naisella sattui olee vähän pienemmät tisut ja tuo sovitteli liivejä erehdyin kysäsee et tarviiks noi välttämättä liivit. Sanotko että mun tisut on liian pienet liiveihin. Mitä siihen sit sanoin, kehuin vaan ja nainen leppyi. Naisten pukeutumiseen ei kannata sanoa mitään, parempi kun hiljaa ja ihme kyllä on naisia jotka kyselee kuitenkin vaikka vastaukset ei miellytä. En minä tiedä mukä hame on muijalleni sopiva, kai tuo itse tuntee olonsa mukavaksi.
" ihme kyllä on naisia jotka kyselee "
Samaa mietin minä, mutta naisena. Ostan juuri sellaisia vaatteita kuin ostan (älyttömän tuskallista löytää mitään kivaa). Enkä ikinä haluaisi miestä mukaan vaateostoksille. Pelkkä ajatus on painjainen.
Ole onnellinen! Minun mieheni ei edes huomaa kun päälläni on jotain uutta.
Tärkeempää mitä siellä vaatetuksen alla on.
Kuka niitä jaksaa muistaa onko ollut ennen päällä vai ei
Sinun miehesi sanoi rehellisen mielipiteensä asiasta kun kerran sitä häneltä kysyit.
Ko. mekko oli miehen silmin nähtynä liian tiukka tai väljä jostain kohtaa, esim peffasta jolloin sun takamus näyttää isommalta kuin mitä se onkaan, tai jos/kun se oli liian pitkä, se sai sut näyttämään kääpiötä tai se näytti teltalta tms.
What ever, mekko oli miehesi silmissä epäsopiva sinulle, et ollut siinä eduksesi ja hän sanoi sen suoraan.
Vaikuttiko miehesi mielipide ko. mekon ostamiseen vai ei, sen päätöksen teit sinä itse.
On totta vie asioita joita ei kannata kumppanilta kysyä ja vaatetus on yksi.
Älä ota miestä mukaan mekko-ostoksille!
En ymmärrä näitä aloituksia, joissa kehuja kehuja kehuja haetaan. Mikä teitä naiset vaivaa?
Se on itsestäänselvää myös, että aniharva heteromies haluaa olla kumppaninsa kanssa vaateostoksilla - tai ostoksilla ylipäänsä. Kun he lähtevät mukaan pakosta tai velvollisuuden tunnosta tms. niin on sanomattakin selvää, ettei se olo ole auvoinen pukukopin äärellä kun vaimo sovittaa.
Minun ja vaimoni tiet eroavat.
En ole koskaan ollut vaimoni mukana hänen ostaessaan itselleen rättejä tai kenkiä yms.
En ole lähtenyt mukaan rättimatkoille joita hän tekee satunnaisesti tyttäremme kanssa.
Yhteisillä matkoillamme en lähde harhailemaan hänen kanssaan tavarataloihin vaan teimme eroavat.
Useampaan vuoteen ei ole ollut tilanne "päälläkään". Kotimaassa ja Espanjassa hän tuijailee missä haluaa ja minä olen asunnolla tai kaljoilla.
Jokunen vuosi sitten Berliinissä vaimoni lähti etsimään punaista laaseria kudammin varren tavarataloista. Olimme romukirkon vieressä kun tiemme erosivat. Eropaikkaan näkyi mainos EROTIIKKAMUSEO. Menin sinne tappamaan aikaa. Alakerta oli erittäin suuri pornokauppa. Noustessani toiseen kerrkseen himmeni valaistus ja touhu muuttui maksulliseksi. Tuohon mennessä aikaa oli kulunut tunti joten tunnollisena ja säästäväisenä aviomiehenä menin kadulle aj vaimoni ilmestyi pian posket hehkuen uuden, punaisen laaserinsa kanssa. Oli löytänyt sen jostaki mangosta tai melonista. Pääasia, että oli tyytyväinen.
Minun ex halusi minut mukaansa, kun HÄN valitsi vaatteitaan. Se jäi muutaman vuoden päästä, koska hänelle oli yhtä vaikea löytää vaatteita kuin itselläni. Halusin käyttää vapaa-aikaan muuhunkin kuin kaupoissa ramppaamiseen.
Ei miestä mukaan vaateostoksille. Siinä on SUURI positiivisuus itsessään. Nimittäin suomalaiset naiset ovat vapaita tulemaan ja menemään yksin. He saavat, heillä on oikeus itse ostaa tismalleen sellaisen mekon tai mitä tahansa muuta vaatetta itselleen kuin haluavat. Pääasia on, että mekko tai muu vaate miellyttää itseä, ja siinä on kiva olla. Ei tarvita miehen kehumisia eikä kannanottoja.
Tämän läksyn opin jo 18-vuotiaana, kun silloinen tyttöystäväni raahasi minut mukaansa ostamaan itselleen ylioppilasmekkoa.
Hän oli jo katsonut itselleen valmiiksi mekon ja halusi minunkin näkevän sen. En pitänyt mekosta ja asian ilmaisin, jolloin tyttöystäväni tuli kiukkuiseksi kuin ampiainen.
Jos et oikeasti halua mielipidettä, vaan kehuja , niin älä kysy!!!
Miksi menet miehen kanssa vaateostoksille? Täysin käsittämätöntä.
Itse käyn aina vaateostoksilla yksin, kun omista vaatteista kyse. Joskus saatan lähteä aikuisten lasten tai ystäväni (yhden vain > minulla on kyllä monta ystävää) mukaan; heidän täytyy pyytää osallistumistani.
Miehelläsi on ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta hän tykkää siitä, että näytät hyvältä mutta pelkää sitä, että näytät liian hyvältä myös muiden miesten silmissä. Hän saattaa olla sinusta mustasukkainen ja itse epävarma omasta viehätysvoimastaan. Tässä on hyvä paradoksi! Osta itsellesi mistä tykkäät äläkä kysele liikaa toisen mielipiteitä. Sinähän niitä käytät eikä miehesi... toivon mukaan :D Älkää tehkö elämästä liian vaikeaa ja jätä turhat jäkätykset omaan arvoonsa. Toisaalta jos nyt jo parikymppisinä arvostelette toisianne noin paljon niin muistelkaa niitä noloja hetkiä kun olette kuulleet kaupassa tai jossain muualla kuinka kaksi vanhaa kääkkää haukkuu toisiaan eikä ne kommentit juonna juuriaan rakkaudesta...