Kertokaas nyt hyvät kanssasisaret mulle mistä pelimiehet oikein erottaa? Oon tullut muutaman kerran tosi pahasti ku..tetuksi, enkä todella aijo kokoa sitä enää kertaakaan. Toisaalta en haluais kuitenkaan ihan vielä ryhtyä nunnaksi, ikääkin vasta 21v, joten kertokaa omat kokemuksenne miten erotatte aidot miehet huijareista.
Mistä erottaa pelimiehen?
Luottamus pula
264929
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Jos se on hauska/rento/ulospäinsuuntautunut niin taitaa olla pelaaja. Jos vielä lämpenet sen jutuille niin pomminvarma juttu.
Pelimiehet ovat juuri niitä komeimpia ja söpöimpiä, joihin helposti ihastuu. Heillä on hyvät sosiaaliset taidot, ovat rohkeita ja röyhkeitä. Uskaltavat iskeä naisia ja onnistuvat aina.
Mutta minkä nuorena oppii, sen vanhanakin osaa. Pelimiehistä saa lyhytaikaista, kivaa seuraa. Monella vaan tulee sellainen ajatus, että nytpä löysin mun miehen! Ja juuri tässä koko homma menee karille! Unelma onnellisesta elämästä pelimiehen kanssa ei voi toteutua, koska pelimies etsii koko ajan parempaa ja nuorempaa seuraa.
Jos haluat tehdä viisaasti, etsi mies, joka on riittävän komea, mutta myös järkevä ja koulutettu ja ennen kaikkea sellainen joka ei koko ajan katsele naisten perään. Tällaisia on olemassa kun vähän tarkemmin katsoo. Näiden kanssa voi sitten turvallisemmin miettiä sitä pitkäaikaisempaa tai syvällisempää suhdetta, jos sellaista haluaa.
Eli hankit lapsen/lapsia täyden tossukan kanssa ja muutaman vuoden kuluttua voit palata näiden pelihemmojen kierrätettäväksi. Mikäli kohdallesi osuu huono tuuri ja tulee avioero, niin saat joka tapauksessa lapset ja asunnon itsellesi.
Omasta mielestäni oon aina tunnistanut kyseiset (komeimmat, söpöimmät, vallottavimmat ja itsetietoisimmat/varmimmat)tyypit jo kaukaa ja osannut suhtautua heihin "ei liian vakavasti ja tämä on vain leikkiä" tyylillä, mutta nämä pari viimeistä äijää, jotka paljastuivat todellisiksi lipan alta vetäjiksi, eivät niinkään olleet mitään yli sukkelia naistenkaatajahurmureita, vaan ihan tavallisia "likaset lenkkarit & T-paita" amis, perusjätkiä, joihin luulin pystyväni luottamaan.
Silti kaikki käytöksessä viittaa lopulta pelaamiseen (aluksi älytön kiinnostus ja perään soittelu, tauotonta tapaamisten ehdottelua, vaikka nainen vaikuttaa epävarmalta ja epäsuostuvalta, lopulta nainen suostuu tapailuun, äijä vaikuttaa mukavalta ja avoimelta ja puhuu tunteistaan ja lupaa maat ja kuut ja "en ikinä voisi satuttaa sinua" ja "välitän sinusta" ja "olen tosi romanttinen ja haluan puhua aina kaikkia asiat selväksi" yms. shittiä. Lopulta nainen uskaltaa ihastua ja mennää sänkyyn ja hups... äijä katoaa sen sileä tien, eikä tyypistä kuuluu viikkoihin mitään, kunnes sitten taas tekstailee naiselle, että "ompas ollut kiireita, mitä teet ens perjantaina". Eli taas taas on pussit täynnä, eikä uusia naisia ilmeisesti sopivasti maisemissa. Ja kas vain taas tämän "perjantain" jälkeen (nainen OIKEASTI luuli/halusi luulla, että miehellä on ollut kiireitä) äijästä ei kuulu aikoihin (2-3 viikkoa) mitään ja sitten taas sama peli jatkuu. Sitten kun tällaiselta pelimieheltä tiedustelee syytä käyttäytymiseen, saa vastaukseksi "emmä tiiä" tai "oot sä suuttunu jostain" tai (tää on varmaan yleisin) ei mitään. MUTTA oikeata selitystä ei kuulu ikinä!! (HITTO, syö itsetuntoa!))
Joo, o, miksi tällainen vuodatus - siksi, että nämä mun taapaamana pelimiehet eivät tosiaankaan olleet mitään ylitrendi adoniksia, vaan herkän ja aidon tuntuisia, tavallisia (rehellisen tuntuisia) miehiä, enkä ymmärrä miten olisin voinut tajuta heitä etukäteen varoa.
Siis, vielä uudestaan toistan kysymyksen: Kertokaa mulle naiset rakkaat miten erotatte pelimiehet aidoista miehistä, vai onko se vain onnenkauppaa kuka löytää kenet?
...elämässä saa juuri sitä mitä tilaa. Minä ainakin olen saanut!
Itse elän taas sitä elämää kuin joskus 5 vuotta sitten. Isken naisia, puhun kauniita, kaadan sänkyyn, tapailen hetken, poistun. Viimeisen puolen vuoden aikana olen kaatanut noin 12 eri naista sänkyyn. Olen siis kait pelimies, sosiaalinen, itsevarma ja ilmeisesti myös ihan siedettävän näköinen.
Olin 5 vuotta kestäneessä suhteessa aikaisemmin. Rakastin naista yli kaiken. En pettänyt kertaakaan, en edes katsellut muita naisia. Eikä käynyt edes mielessä. Toivoin vain saavani viettää sen naisen kanssa lopun elämääni. Ei toive toteutunut ja nainen läks.
Elä sä kuule puhu paskaa ja selitä ettei meitä voi taltuttaa, tarvitaan ainoastaan oikea nainen ja me ollaan myytyjä. Mä olen tavannut 2 tällaista naista elämäni aikana. Ikää 27 ja naisia jotain 50-80 kaadettuna. En ole ylpee, mutta jos en saa sitä mitä haluan niin otan sitten jotain muuta. Liha on heikkoa, mutta oikea nainen tekee siitä peruskalliotakin vahvempaa. Noita kahta "todellista" naista kaipaan joka päivä. Kaipaan sitä miten he tekivät mun elämästä elämisen arvoista. Tämä sitä ei ole, mutta en minä voi vain päättää kuka on se oikea.
millaisia nämä naiset ovat ollet??
ovatko naiset puita joita kaadetaan? aikamoinen metsikkö sinulla
En tiiä... jotenkin vaan noiden juttujen jälkeen mulla laski itsetunto ja kamppailin kipeesti ja pitkään näitten typerien "mitä tein väärin" ja "mikä minussa on vikana" ja "olisinko voinut tehdä sen ja sen toisin" itsesyytösten kanssa. Ihastuin oikeesti näihin miehiin ja luulun, että tästä vois syntyä ehkä jotain vakavempaakin. Toisaalta oon yrittänyt tolkuttaa itelleni, että mikään mitä tein, taikka tekemättä jätin, ei olis kuitenkaan vaikuttanut lopputulokseen eli en saa syyttää itseäni ja muutenki on turha surra jo kaatunutta maitoa.
No joo, jos näitten parin äijän sanaan on uskomista, niin kummallakaan ei ollu ollu vielä aikasemmin mitään vakinaista/vakavaa suhdetta, joten ehkä heidän käytös johtui (osaksi?) myös lapsellisesta ajattelemattomuudesta/piittaamattomuudesta (aijät 22v), halusta kokeilla/kokea eri naisia yms.
Niin ja tosiaan, myös mulla on takana n. 5 vuoden vakava seurustelu suhde, joka katkesi tässä n. vuosi sitten. En tiiä, jotenki nyt välillä myös tuntuu siltä, et enkö enää osaa näitä "pelejä" ja "sääntöjä", joita kuuluvat tämänpäivän deittaluun. Kuulostaa typerältä, mutta niinkuin (tätä on nyt vaikea selittää, puhuttaisiin eri kieltä tai no kuitenkin, tulee niin paljon väärinkäsityksiä, menipäs sekavaksi:(!) Tai, en sitten tiiä, olinko vain nuorenpana sen verran fiksumpi ja hyväonnisempi, etten ton laisiin pelureihin törmännyt ja nyt vanhempana, ton seurustelusuhteen puuduttamana liian hyväuskonen... menipä todella sekavaksi:(!
kevyestä pelimiehestä siitä, jos tämä kykenee keskustelemaan syvällisesti vielä vähän pidemmän tutustumisjakson, kuin yhden illan, jälkeen kanssasi ja on avoimen kohtelias ja jämpti sinua kohtaan.
Mulla kävi aika pitkälti samalla tavalla kuin sulla, paitsi että suhteeni kyseiseen naiseen oli lyhyempi. Mut jätettiin viime vuoden puolella vaikka mun aikeita epäiltiin tuohon aikaan. Olin silloin uskollinen, rehellinen, toiset huomioonottava, yms. kaikkea mahdollista.
Tapauksen jälkeen meni noin kuukausi jolloin ei napannut mikään. Ei uudet naiset, eikä mikään muukaan. Tämän jälkeen alkoikin sitten tapahtua... kävin säännöllisesti keskiviikkonakin baarissa ja oli enemmän sääntö kuin poikkeus että yöseuraa löytyi. Välillä oli perjantaina ja lauantaina eri muijat kierrossa, mutta ei tuntunut miltään. Kerran heräsin myös baarista tarttuneen tytsyn tyköä, josta en vieläkään tiedä muuta nimeä kuin ovessa lukevista sukunimistä toinen (toinen kämppis).
Nyt koitan päästä irti tästä kierteestä... ja hoidan vanhan tyttöni takaisin rinnalleni.
No ei kait siinä, hieno homma, kun molemmat tietävät missä mennään, mikä on homman nimi ja molemmista se on ok ja kivaa. Mutta siinä vaiheessa kun aletaan k..ttamaan ja harhaanjohtamaan toista, tyyliin "kerroin jo vanhemmilleni susta" yms. musta tuo p...un hakeminen menee jo huonon maun puolelle. En tiiä sitten susta, jaksaisitko vongata ja väsyttää jotain naista viikkoja treffien ja tapailun kautta sänkyyn. Luulisi että vaikka jostain baarista saisi helpommlla mukaan jonkun yhden illan kullan.
Vaihda paikkakuntaa...Työläiskaupungeissa on noita peliduunareita, jotka eivät edes tajua pelaavansa. Vaikuttavat siksi aidoilta, kun ovat niin tyhmiä.
erittäin hyvin sanottu. usein juuri tyhmyys saa miehen vaikuttamaan vilpittömältä. älykäs ja keskustelutaitoinen mies saa aina hälytyskellot soimaan, vaikka olisikin rehellinen.
Mun mielestä toi sun kuvaus ei oikein sovi siihen "pelimies-muottiin"...ehkä niiltä pojilta vaan puuttuu tietoa ja kokemusta siitä miten naista kohdellaan? Tota pelimies-termiä käytetään nykyään niin helposti, ja osaks väärin perustein. Jos sä tosiaan oot huomannu sitä herkkyyttä ja aitoutta niissä pojissa, niin luota vaistoihis äläkä leimaa niitä valehtelijoiks. Mut älä silti jää roikkumaan tuttavuuksiin, jos ne tuntuu susta pahalta. Sun vetäytymises voi saada pojan tajuaan mitä on menettämässä, tai sit sen tarvii vaan kasvaa aikuiseks johon menee vuosia, etkä sä voi nopeuttaa sitä prosessia millään :)
Aattelisin, että kyse saattaa olla siitä, että poika kuvittelee saaneensa naisen "iskettyä" kun on päässyt sänkyyn asti, joten enää ei tarvi tehdä vaikutusta, ja sitten ne muut kiireet alkaa viedä aikaa ja tyttöä ehtii tavata vaan sänkyhommien merkeissä...kun henkinen kypsyys ei vielä riitä "oikeaan" parisuhteeseen...
Mut joka tapaus on tietenkin yksilöllinen...ja sä ite tiedät parhaiten vastauksen omiin kysymyksiis, kunhan vaan lakkaat liiaks miettimästä.
..mutta vain niin kauan kuin löytää ihmisen joka oikeasti kiinnostaa. Toki on niitäkin tapauksia, jotka kerta kaikkiaan ovat opetelleet pitämään itsensä kylminä, tai oppineet siihen liian monen erehdyksen kautta. Mutta tuskin kukaan tietoisesti hakee yksinäistä elämää, jokainen pysähtyy siinä vaiheessa kun ihastuu. Ihminen on sosiaalinen eläin.
Kaipa voisin itsekin määritellä seurustelevani pelurin kanssa: parinkymmenen ikäinen mies, ei aikaisempia vakavia seurustelusuhteita. Ulkonäköä, itsevarmuutta ja sosiaalisia taitoja löytyy, maagisista lukumääristä ei olla puhuttu, mutta taitaa liikkua niissä lukemissa, että en haluakaan. Hauska renttu, niitä tyyppejä, jotka liukenevat parin viikon päästä. Viimeistään.
Nopea seurustelun aloitus aiheutti melkoista takkuilua alkumetreillä, naisena tulkitsin tilanteen niin, että mies ei ole kiinnostunut. Muutaman kerran käytiin "reunalla", kun miehelle oli pakko osoittaa, että ihan minkälainen kohtelu vaan ei käy laatuun. Myöhempien keskustelujen ja parempien aikojen myötä selvisi, että miestä oli ahdistanut sitoutuminen ja itsenäisyyden menettäminen. Kun oli ajatellut ettei koskaan ihastu. Oliko tämä vain tapa kuitata tilanne helposti, en tiedä, mutta vakuuttavasti ainakin vastaus annettiin.
Kehitys suhteessa on ollut huikea, mies on muuttunut etäisestä kovanaamasta huomaavaiseksi ja hemmottelevaksi poikaystäväksi. Minä en ollut se, joka ensimmäiseksi puhui rakkaudesta. Tai yhteisistä tulevaisuudensuunnitelmista.
Ja käsitys siitä, että pelurit olisivat niitä pahimpia pettäjiä: uskallan väittää vastaan. Kokeilunhalu on saatu tyydytettyä, vapaan sinkkumiehen elon huuma maisteltua, kyllästymiseen asti. Pettämisestä on puhuttu meilläkin, molempien kanta sama: ei missään tilanteessa. Niin kauan kuin suhde toimii, ei ole tarvetta tai halua pettämiseen, näin minä asian näen.
Ihmiset, tunteet ja suhteet ovat yksilöllisiä, eikä mitään voi pätevästi yleistää kovinkaan pitkälle. Mutta joka tapauksessa, pelimies voi pelata vain niin kauan kuin kenttä on avoinna, ketään he eivät pysty pakottamaan, eikä se edes kuulu pelimiehen tyyliin. Kukaan, minä mukaanluettuna, on tuskin immuuni pelimiehille, mutta järjen käyttö on aina sallittua, varsinkin ihmissuhteissa. Muiden arvostus on ansaittava itse, tiedettävä mitä haluaa, ja vaadittava se. Ei enempää eikä vähempää.
Toisaalta pelimies ei ole sen kummoisempi kuin kranttu nainen, etsii vain sitä oikeaa, eikä tyydy etsinnässään ihan kehen tahansa. Mutta miesten tuntuu olevan helpompi pyöritellä sitä odotellessa seksi- ja ihmissuhteita, joissa tunteet eivät ole mukana. Helpompi niin omien tunteidensa, kuin yhteiskunnallisen asenteen kannalta. He kenties satuttavat toiminnallaan muita, mutta edelleenkään ketään ei ole pakotettu mihinkään.
Kommentteja odotetaan ja vastaanotetaan mielenkiinnolla.
Luin läpi kirjoituksen.
Hyvä ja asiallinen.
Jäin yksin pitkästä suhteesta.
Alussa elin villiä poikamies elämää.
Parhaimmillaan kolme naista yhtäaikaa kierroksessa ja ketään en kolmea viikkoa pitempään katsellut!
Sitten tuli yksi ja pysäytti.
Lopetin kaikki touhut, vaikka lopulta jäin yksin.
Sen jälkeen olen juhlinut, mutta tiettyä etäisyyttä pitäen.
Jotkut naiset tulee kerjäämään seksiä ihan suoraan, mutta siihen minulla on vastaus valmiina.
Minulla on ollut ilo viettää aikaa erään pelimiehen kanssa. Naiskenneltiin reilu puoli vuotta harvakseltaan. Sanon ilo, siksi, että hän opetti minut näkemään sitä elämää mitä tuon sanan taa kätkeytyy. Pelimies. Komealta kalskahtaa.
Ihmetytti miten säikky hän oli kosketukselle. Jos nukuttiin sängyllä vierekkäin ja tulin lähelle, hän suorastaan hyppäsi kauemmas. Piti ihan rauhotella, että ei sua kukaan syö, ota iisisti.
(hirveä rangaistus ihmiselle,ettei pysyt nauttimaan toisen läheisyydestä,, vaikka vieraankin)
Samaten hän puolestaan ihmetteli, että minä haluan keskustella hänen kanssaan. Tavallisesti naiset kuulemma lähtee pois vähin äänin, heti kun homma hoidettu. Minä taas jäin lojumaan sängylle ja houkuttelin keskusteluun.
Ei siitä aluksi mitään meinannu tulla, mutta lopulta hän antoi minun kurkistaa sieluunsa.
Hän oli hirveän väsynyt alituiseen naisten pyydystämiseen. Joka viikonloppu ja viikollakin hän haki baarista uuden naisen. Aamulla kuulemma inhotti herätä tuntemattoman vierestä.
Hän sanoi haluavansa löytää naisen, jonka kanssa mennä naimisiin. Oli ollut jokunen yritys mutta ne olivat kaatuneet. Syiksi hän sanoi, että hän haluaa liikaa seksiä. Joka päivä on saatava naida. Yleensä naiset kuulemma kestävät sitä noin kolmisen kuukautta. Haluavat rakastuneina itsekin jopa monta kertaa päivässä. Siten kun ensihuuma on haihtunut, niin naiset alkaa valitella. Lopulta suhde kaatuu.
Minua säälitti. Komea nuorehko mies. Elämä silkkaa taistelua seksihaluja vastaan ja muutenkin elämänhallinta rakoili. Hirveä rahapula. Työtä vain ajoittain. Alkoholin käyttö rajamailla etteikö jo hallinnan ulkopuolella. "Tänään tapasin sen oikean naisen". "Ei siitä tullutkaan mitään". Unelma oikeasta naisesta suurempi ja suurempi. Silti kaikki liukui aina uudestaan ja uudestaan baaritiskinaikkosten kaatamiseen.
Pelimies on ulospäin reteetä mutta sisältä voi löytyä kärsivä ihminen. Lieneekö aina niin näiden miesten kohdalla?
Näillä palstoilla kehutaan kaadoilla ja hoidoilla jne.
Kun luen näitä juttuja, mieleeni tulee tämä pelimies.
"Aina" ja "täsmälleen" ovat kovin pelottavia sanoja, varsinkin kun niitä käytetään ihmissuhteista puhuttaessa ja vertaillessa, joten koitan välttää niitä. Mutta usein voi tilanne olla lähes niin kuin kuvailit.
Ainakin omiin kokemuksiin vertaillessa tekstistäsi löytyi monta vastaavuutta, usein tosin hieman lievempänä versiona. (Minun siis aikaisempi teksti: Peluri mikä..).
Läheisyyttä on monen muotoista. Mutta kun kaukosuhteessa, jossa nähdään viikonloppuisin, ensimmäinen suudelma tulee päivän yhdessäolon jälkeen, sanoisin, että mikään niistä ei toteudu. Ja vittuuntuisin. Meidän suhteemme alkumetreillä läheisyys perustui minun aloitteisiini. Mies ei sentään juossut karkuun, mutta ikään kuin armollisesti salli kosketuksen. Minä olin kypsä jättämään suhteen, jonka tunsin olevan melko yksipuolinen. Se, joka rehellisesti voi väittää, ettei hetkeäkään vastaavassa tilanteessa epäilisi miehen kiinnostusta, heittäköön ensimmäisen kiven. Oman näyttönnehän te siinä rikotte..
Toki ihmiset nauttivat läheisyydestä eri tavoin, toiset tavallansa hyvin vähän. Mutta tietäen, miten paljon tilanne meidän suhteessamme on muuttunut, uskallan olla lähes varma, että mies nauttii läheisyydestä. Nyt kun osaa. Pusut, halaukset, hieronnat. Ne kaikkein pienimmät, huomaamattomimmat ja parhaimmat tavat osoittaa, että välittää.
Mitä tulee puhumiseen, tunnen eläväni nykyään eri ihmisen kanssa. Oli kyllä taitava heittämään juttua, mutta oikeista asioista ja itsestään puhuminen tuntui olevan ylivoimaista. Jossain vaiheessa totesikin, että ei oikein opi parhaalla tavalla avautumaan, kun tottuu heräämään joka aamu vieraan naisen vierestä päämääränä kadota maisemista mahdollisimman helposti. Kommentti "nyt mulla on sut", voi olla kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin mieltälämmittävä ilmaisu..
Ja se pelimiehen elämä, kaikessa loistokkuudessaan. Kännit joka viikonloppu. Syötiin sillä rahalla mikä baarista jäi, jos jäi. Töissä käytiin silloin kun viitsittiin mennä. Nykyään kaverit on "vittuuntuneita", kun hyvä ja aina valmis juomakaveri on alkanut seurustelemaan ja nysväämään. Minua huolestutti, että yrittääkö kenties muuttaa itseään liikaa minun takiani. Että kostautuu kumminkin jossain vaiheessa. Mutta ei ole kuulemma muuttanut, vaan löytänyt itseään. Ja on onnellinen.
Hauskoja hetkiä pelimiehen elämässä riittää varmasti. Suorastaan hulvattomia. Viina virtaa, naiset vielä sitäkin enemmän. Itsetunto on huipussaan, itsenäisyys taattu. Kukaan ei tule käskemään miten paljon juoda, milloin olla kotona tai kehen naiseen kohdistaa intohimonsa. Moni on varmasti tyytyväinen.
Onnellisuudesta en olisi ihan niin varma.
Pelimiestä ei lopulta erota mistään. Kaiketi hyvät sostaidot, ulkonäkö, itsevarmuus ym. seikat pitää paikkansa, mutta toi kuvaushan sopii miljooniin miehiin. Olen itse törmännyt sen kymmenen sortin tyyppeihin, joista vähintään joka toisesta löytyy pelimies taustalta. Ei voi yleistää jotain piirrettä koskemaan pelimiehiä, aivan kuin ei voi tietää josko sen pelimiehen saisi taltutettua. Oletko ajatellut, että kenties itseäsi viehättää juuri pelimiehet ja niiden mukanaan tuoma seikkailun tuntu? Pelihän on kivaa niin kauan kuin se on omasta mielestä tyydyttävää. Enkä väitä, ettetkö todella tosissasi haluaisi löytää sen oman kullan, vaan kerta toisensa jälkeen löydät itsesi loukattuna.... Tuttu tunne. Pää pystyy nainen ja uutta metsästämään!
Joo, täytyy kyllä myöntää että olen huomannut, että tietyt pelimiehen elkeet viehää mua ja alan juttusille ja flirttiin helposti, mutta omasta mielestäni kun tiiän pelimiehen olevan kyseessä, ni jätän jutun sit vaan tolle asteelle. Eli kun mua ei enää kiinnosta/en halua kokea yhtään uutta yhenillanjuttua (mennä sänkyyn ja ilman että tietää ees toisen nimeä ja samantien tien good bye ja uutta tilalle), koska oon kokenut niitä mielestäni ihan tarpeeksi, enkä saa ite niistä (näin vanhana enää) mitään irti.
Tosin totta tuokin, että peli on kivaa niin kauan kun siinä itse pärjää ja pitänee myös mun kohdalla paikkansa. (tätäpä sulattelen kauan:))!
Ainakin jos mies ei tule tyrkyttämään itseään sinulle, vaan istuu pöydässään juuri niin kuin sinä istut miesten tullessa sinulle juttelemaan, hän ei ole pelimies. On vain se ongelma, että joudut todistamaan hänelle, että et ole pelinainen. Tietenkään kaikki sinulle juttelemaan tulevat eivät ole pelimiehiä, mutta pelaamattomiakin miehiä epäillään koko ajan peliveljienkin puolesta. Eli kun teet itse aloitteen, tervetuloa näin tasa-arvon aikoina kunnon miehen arkeen. Niin, sillä varauksella, että et paljastu itse pelaajaksi.
Itsekin olen törmännyt näihin pelimiehiin, joista ei kyllä sitten ota selvää!
Pitkän suhteen jälkeen (5v.) harrastin itsekin aikani sitä villiä ja vapaata sinkkuelämää, mutta aika nopeastipa sitä huomasin, ettei se sovi minulle. Olin jo vannoutunut ikisinkku, kun vuosi sitten tapasin ihanan miehen. Hän sai minut pikkusormensa ympärille kieputettua, vaikka kertoikin ettei halua sitoutua vakavasti.
Ollaan nyt vuosi tapailtu, kaveripohjalta (niin varmaan joo). Minä haluaisin olla se, joka pysäyttää tämän pelimiehen (sosiaalinen, hauska, huumorintajuinen, erittäin hyvä itsetunto...), vai olenko sen jo tietämättäni tehnyt tavallani? Seurustella hän ei kanssani halua/USKALLA?
t. epätoivoinen, kehottaen pysymään kaukana pelimiehistä ja itse roikkuen sellaisessa
hyviä vinkkejä pelimiehen erottamiseksi on jo tullut...
Pelimies osoittaa sinulle että olet maailman ihanin nainen ja on kuin kalavedessä sinua iskemässä.. kyllä sen sitten erottaa kun kohdalle tulee.
Mutta, älkää hyvät naiset olko liian helppoja! Pelimiehen voi kesyttää eikä siihen käytännössä tarvita kuin itsehillintää, itsehillintää ja itsehillintää. Pelimiehelle peli on nro 1... jos olet liian helppo kiinnostus katoaa heti. Pelaa sinäkin.. Vihjaile mutta älä sano suoraan olevasi hänestä kiinnostunut. Jos hän kysyy numeroasi, älä innokkaasti anna sitä heti... katso häntä pitkään silmiin ja näytä mietteliäältä... sitten vasta voit sen antaa. Ja mikä tärkeintä -jos heti hyppäät pelimiehen sänkyyn on pelisi pelattu, hän EI sinulle enää soita.
Jos hän on nähnyt paljon vaivaa saadakseen sinut, hän varmasti arvostaa saamaansa ja pysyy vierelläsi (poikkeuksia löytyy). Pelimies on taivas kun hänet kesyttää... siitä ei arvostuksen ilmauksia puutu, hän kohtelee sinua kuin olisit jumalatar :)
... se on vaivan arvoista!
Mitä sitä turhaan pelailemaan kun meri on kaloja täynnä. Kuka jaksaa pitemmän päälle tuollaista katsella. Ehkä pelimies voi olla ihana, mutta sekin useimmiten jossain vaiheessa menee yli, ja pelimies tekee itsestään pellen. Yleensäkin kyrsii ajatus että selvästä asiasta pitää tehdä peli, jonka pillin mukaan tanssia. Jos rakastaa toista, niin siihen ei aikuisilta mitään pelleilyjä tarvita, sanon minä.
Niin siinä vaiheessa kun rakastaa toista... tarkoitin kyllä sitä vaihetta kun tutustutaan. Tylsää on jos suoraan asiaan mentäisiin, tuskinpa nyt kovin moni niin tekee.
Mielestäni pelimiehet ovat juuri niitä "ihanimpia" miehiä. He ovat komeita, raamikkaita ja puhuvat juuri siten,kuin odotatkin heidän puhuvan. He kuuntelevat naista tarkkaavaisesti ja myötäilevät juuri sopivasti. Itse olen kerran törmännyt tällaiseen pelimieheen. Tunnistin kyllä heti pelimieheksi, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että lukeutuu kyllä yhdeksi elämäni ihanimmista kohtaamisista.