Olen 41 v. yhden 14 v. pojan yh-isä. Erosin 8 kk sitten ja kaikki X:n suhteen on hyvin.
On normaalia että haluan seksiä ( ja pientä läheisyyttä varmaan enemmän.. ), mutta miten?
Eron jälkeen minulla on ollut kaksi seksisuhdetta yht. kuusi kertaa ( huomatkaa että pitää laskea... ) mutta ei tulisi mieleenikään aloittaa suhdetta kummankaan näiden kanssa tässä tilanteessa vaikka molemmat daamit ovat olleet todella kivoja kaikin puolin muutenkin kuin sängyssä. Murkkunihan saisi vain lisää henkisiä traumoja!! Periaatteessa olen sitä mieltä että hänen pitää olla täysi-ikäinen ennen kuin iskä esittelee uuden kumppanin. Tällöin tuo uusi kumppani ei enää ole lapselle uusi "äiti" vaan ihan oikea nainen/tyttöystävä minulle. On varmasti helpompi ajatuskuvio kaikille.
Tässä tilanteessa mielestäni AINOA oikea vaihtoehto minulle on "vakipano" - niin ikävältä kuin se sana kuullostaakin - en jaksa enkä nauti ravintolailloista pitemmän päälle, vaikkakin olen vielä hyvässä iskussa jne.
Haluaisin "vakipanon" joka ei ole pelkkä pano vaan lisäksi hyvä ystävä, kuitenkin sillä rajauksella, että en voi sitoutua. Vastaavasti pelisäännöt hänen kanssaan pitäisi olla selvät ja reilut.
Jos joku väittää muuta, olisin kiinnostunut kuulemaan.
On normaalia että haluan seksiä ( ja pientä läheisyyttä varmaan enemmän.. ), mutta miten?
Eron jälkeen minulla on ollut kaksi seksisuhdetta yht. kuusi kertaa ( huomatkaa että pitää laskea... ) mutta ei tulisi mieleenikään aloittaa suhdetta kummankaan näiden kanssa tässä tilanteessa vaikka molemmat daamit ovat olleet todella kivoja kaikin puolin muutenkin kuin sängyssä. Murkkunihan saisi vain lisää henkisiä traumoja!! Periaatteessa olen sitä mieltä että hänen pitää olla täysi-ikäinen ennen kuin iskä esittelee uuden kumppanin. Tällöin tuo uusi kumppani ei enää ole lapselle uusi "äiti" vaan ihan oikea nainen/tyttöystävä minulle. On varmasti helpompi ajatuskuvio kaikille.
Tässä tilanteessa mielestäni AINOA oikea vaihtoehto minulle on "vakipano" - niin ikävältä kuin se sana kuullostaakin - en jaksa enkä nauti ravintolailloista pitemmän päälle, vaikkakin olen vielä hyvässä iskussa jne.
Haluaisin "vakipanon" joka ei ole pelkkä pano vaan lisäksi hyvä ystävä, kuitenkin sillä rajauksella, että en voi sitoutua. Vastaavasti pelisäännöt hänen kanssaan pitäisi olla selvät ja reilut.
Jos joku väittää muuta, olisin kiinnostunut kuulemaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen nainen 35, eronnut vuosi sitten. En pidä yhden illanjutuista enkä ole valmis seurustelemaan ennen kuin todella kymppi tapaus sattuu kohdalle. Minulla oli ihan ok vakipano, mutta kun tunteita alkoi tulla mukaan homma ei enää toiminut. Joten päätin lopettaa jutun. Nyt mietin vähän samaa kuin sinä; pitäisi löytyä tarpeeksi mukava ja kiinnostava tyyppi johon ei kuitenkaan ihastu tai hän ihastu sinuun. Se tuntuu vaikealta yhtälöltä! Voi myös olla että vakipanon voi hankkia aina tietyksi ajaksi ja sitten täytyy olla valmis vaihtamaan...
Niin, ehkäpä sopiva vielä löytyy. Näistä mainitsemistani tapauksista toinen oli "oikea" sinkku ja 27 v. Hänelle kerroin ja olikin samaa että tarttee ihan oikean miehen jonka kanssa voisi vaikka periaatteessa perustaa oman perheenkin.
Toinen taasen oli yh-äiti, kaikin puolin sopiva. No hän taas haluaa vähän enemmän vaihtelua..
Kaikkia ymmärrän!
Kyselet vain reippaasti, jos joku suostuisi. Et voi mitään hävitä. No jaa...
voisi olla hyvä ratkaisu?? Molemilla olisi samankaltainen elämäntilanne ja tukisitte ystäviäkin toisianne seksin lisäksi? Vapaita naisia tuskin kiinnostaa koska esim. yhteinen matkailu ja harrastukset jäisi automaattisesti kuvioista pois jos suhde on tuota laatua?
Itse olen sinkku ja pidän vakipanot nimenomaan vain panemista varten en viitsi tuhlata vähäistä vapaa-aikaani ystävystymällä miehen kanssa josta haluan vain seksiä.
..ajateltuna tällainen yhtälö varmaan olisi toimiva. Luulen myös että elämänkokemus olisi samalla asteella. Vaarana olisi tietty 1 1=2 -ajattelu eli jompi kumpi voisi alkaa ajatella liikaa...
Toisaalta kuka lapseton sinkku haluaisi olla vakipano, tuntuu teoreettiselta tilanteelta.
Fiksua tekstiä sinulta. Kaikkea hyvää sinulle ja pojallesi jatkossa.
Kiitos ajatuksesta. Näin se on. Itse vielä eronneiden lapsena en omaa poikaani halua saattaa samaan tilanteeseen jossa itsekin olin ( juuri saman ikäisenä! ). Aika kuluu nopeasti - vaikka nyt on vaikeampaa - silti pidän päätökseni. Poikani tulee saamaan perusturvallisen lapsuutensa, uusioperhettä en perusta. Silti -onhan ne naiset kivoja kaikesta huolimatta ja kaipaan sitä mukavaa lämpöä ja tuoksua.... Vielä joskus, ehkä.
Tuntuu aika suurelta uhraukselta, että päätät elää yksin poikasi vuoksi, vaikka kyse onkin vain muutamasta vuodesta. En tekisi samoin.
On kunnioitettavaa, että ajattelet asiaa hänen kannaltaan. Niin minäkin tekisin, mutta en kieltäisi itseltäni mitään ihmissuhdetta lapsen takia. Minusta se ei olisi oikein.
Tulee mieleen, että sopisiko sinulle uusi parisuhde, jossa molemmilla olisi oma asunto niin kauan kuin poika asuu sinun luonasi.
Ehkä näin, mutta olen siinä tilanteessa että noin vain en voi "valita" ketään. Hyvä jos saan joskus edes seksiä tai edes keskustelukumppaneja vastakkaisesta sukupuolesta. Tässä suhteessa tällainen suunnittelu on teoreettista. Toki tuollainen voisi olla hienoa mutta vaatisi aikamoisen onnepotkun.
Pojan suhteen en osaa päättää.. rasittavaa kun aina kysyy kenen kanssa puhuit, mitä puhuit, kuka lähetti tekstarin, haluaa tietää missä olen silloin kun olen/olin "vapaalla" jne. Olen tietysti äärettömän tärkeä hänelle mutta kieltämättä pimahdan tätä menoa.
Neuvokaa viisaammat jotka olette kokeneet uuden suhteen/oman lapsen.
En ole kokenut uutta suhdetta/omaa lasta, mutta pidän itseäni muita viisaampana ja neuvon mielelläni sinuakin. Minusta poikasi käytös kuulostaa liian tunkeilevalta. Rivien välistä myös olen lukevinani, että suostut ainakin jossain määrin hänen tunkeiluunsa eli teet hänelle selkoa tekemisistäsi.
Jos minulla olisi lapsi, lähtisin siitä, että tekemiseni vastakkaisen sukupuolen tai edes ystävieni kanssa eivät kuuluisi lapselle. Seurustelu- tms. suhteesta en kertoisi hänelle mitään ennen kuin suhde on pitkällä ja "virallinen". Ylipäätään en kertoisi lapselle mitään omista asioistani vain siksi, että hän on utelias ja haluaa tietää. Kertoisin vain, jos katsoisin, että asia kuuluu hänelle.