Miltä tämä kuulostaa teidän korvaan? Toivoisin lähinnä vertaistukea kuinka selvitä viikosta toiseen...
Pitkä tarina, yritän tiivistää.
olen ollut mieheni kanssa jo vuosia yhdessä, naimisissa. Lapsiakin on. . Koen suhteessamme valtaisa luottamuspulaa ja ahdistusta tulevasta.
Miehelläni on jo nelisen vuotta ollut peliongelma. Jos joskus on ylimääräistä rahaa, kaikki menee samantien. Useamman ulkomaanreisun verran on pelattu, en edes halua laskea. Aina jää kiinni ja lupaa muuttua.
Nyt tämän kevään ja kesän aikana miehen juominen ja tissuttelu on myös lisääntynyt ja tästä miehelleni mainitsin että koen tuon määrän jo häiritseväksi. Kun mies juo kunnolla, hän vetää niin pahat lärvit ettei kukan halua olla hänen kanssaan silloin tekemisissä. On vittumainen ja yleensä siinä kunnossa että hyvä kun liikkumaan enää pääsee.
Olen monesti sanonut että jos pitää saada juoda niin tekee sen sovitusti ja jossain muualla. Nyt vaan on ongelmana että joka vloppu pitäis päästä juopottelemaan, j kun minulle se ei aina sovi niin sitten hän huo kotona salaa.
Itse en juuri juo enkä enään edes haluakkaan koska haluan olla ja pakon sanelemaan olenkin se joka arkea ja taloutta pyörittää...
Täsät päästäänkin itse aiheeseen. Mies on hakenut apua, mutta ei edelleenkään myönnä itseään ongelma käyttäjäksi tai pelaajaksi.. Hän tekee tätä koska minä kuulemma oon niin vmäinen ja ahdistan hänet nurkkaan..
Minä valvon meillä pääsääntöisesti kaikkea rahankäyttöä, toki aina tulee tilanteita ettei sekään täysin mahdollista ole.
Itse en itselleni osta juuri koskaan mitään ylimääräistä. Ja tarkoitan jo ihan pikkujuttujakin (juomapulloa, välipalakeksiä takeaway kahvia jne).
Lasten vaatteet olen joutunut ostamaan jo pitkään kirpputoreilta tai alennusmyynneistä. Lainaa meillä on hurjasti talon oston ja remontoinnin jäljiltä..
Miehen palaaminen on sotkenut meidän taloutemme kokonaan.
Itselläni kertaalleen aiemmin ollut ja nyt kohta vuosi sitten uusiutunut masennus, mutta ei silläkään ole mitään merkitystä.
Kuinka kauan tässä täytyy tätä jaksaa, onko se minun vastuullani kantaa toista ihmistä, joka edelleen sulkee silmänsä ongelmilta?
Voinko ikinä enää päästä yli tästä katkeruudesta ja vihan tunteesta toista kohtaan? Oloni on vihainen loukattu ja lamaantunut samaan aikaan.
Petetty.
Pitkä tarina, yritän tiivistää.
olen ollut mieheni kanssa jo vuosia yhdessä, naimisissa. Lapsiakin on. . Koen suhteessamme valtaisa luottamuspulaa ja ahdistusta tulevasta.
Miehelläni on jo nelisen vuotta ollut peliongelma. Jos joskus on ylimääräistä rahaa, kaikki menee samantien. Useamman ulkomaanreisun verran on pelattu, en edes halua laskea. Aina jää kiinni ja lupaa muuttua.
Nyt tämän kevään ja kesän aikana miehen juominen ja tissuttelu on myös lisääntynyt ja tästä miehelleni mainitsin että koen tuon määrän jo häiritseväksi. Kun mies juo kunnolla, hän vetää niin pahat lärvit ettei kukan halua olla hänen kanssaan silloin tekemisissä. On vittumainen ja yleensä siinä kunnossa että hyvä kun liikkumaan enää pääsee.
Olen monesti sanonut että jos pitää saada juoda niin tekee sen sovitusti ja jossain muualla. Nyt vaan on ongelmana että joka vloppu pitäis päästä juopottelemaan, j kun minulle se ei aina sovi niin sitten hän huo kotona salaa.
Itse en juuri juo enkä enään edes haluakkaan koska haluan olla ja pakon sanelemaan olenkin se joka arkea ja taloutta pyörittää...
Täsät päästäänkin itse aiheeseen. Mies on hakenut apua, mutta ei edelleenkään myönnä itseään ongelma käyttäjäksi tai pelaajaksi.. Hän tekee tätä koska minä kuulemma oon niin vmäinen ja ahdistan hänet nurkkaan..
Minä valvon meillä pääsääntöisesti kaikkea rahankäyttöä, toki aina tulee tilanteita ettei sekään täysin mahdollista ole.
Itse en itselleni osta juuri koskaan mitään ylimääräistä. Ja tarkoitan jo ihan pikkujuttujakin (juomapulloa, välipalakeksiä takeaway kahvia jne).
Lasten vaatteet olen joutunut ostamaan jo pitkään kirpputoreilta tai alennusmyynneistä. Lainaa meillä on hurjasti talon oston ja remontoinnin jäljiltä..
Miehen palaaminen on sotkenut meidän taloutemme kokonaan.
Itselläni kertaalleen aiemmin ollut ja nyt kohta vuosi sitten uusiutunut masennus, mutta ei silläkään ole mitään merkitystä.
Kuinka kauan tässä täytyy tätä jaksaa, onko se minun vastuullani kantaa toista ihmistä, joka edelleen sulkee silmänsä ongelmilta?
Voinko ikinä enää päästä yli tästä katkeruudesta ja vihan tunteesta toista kohtaan? Oloni on vihainen loukattu ja lamaantunut samaan aikaan.
Petetty.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miehellä ei tunnu olevan omaa halua muuttua. Hän on varmaan riippuvainen uhkapelin tuomasta jännityksestä ja varmaan uskoo jotenkin lapsellisesti, että hän tulee vielä tienaamaan sillä. Jokaista tienaajaa kohti on kymmenen tuhatta häviäjää, jotka rahoittavat uhkapelifirman toiminnan, eivät ne mitään rahanjakokeskuksia ole. Eikä se ole välttämättä pohjimmiltaan edes miehesi vika, nykyinen bisnesmaailma saa toimia, mainostaa ja koukuttaa ilman mitään rajaa, ja monella p-kokkareella onkin käsi kansan taskussa.
Hänen mielessään sinä olet hänen hauskanpitonsa esteenä, kun yrität muistuttaa oikean elämän velvollisuuksista. Hänestä tunnut riippakiveltä, ja hän on sinulle käytännössä riippakivi. Tunnet jo vihaa ja katkeruutta, etkä tunne voivasi luottaa häneen. Nämä tunteet ovat itse asiassa sellaisia, joista parisuhde toipuu harvoin. Ilman luottamusta on hankala tuntea läheisyyttä, ja luottamuksen korjaaminen kestää kauan. Masennus on todennäköisesti seuranasi niin kauan kun olet tässä jamassa, ja kulutat hyviä vuosia elämästäsi. Olin aikanaan alkoholisoituneen kanssa joitakin vuosia, ja suhteen aikana kokemani masennus lähti heti eron jälkeen.
"Kuinka kauan tässä täytyy tätä jaksaa, onko se minun vastuullani kantaa toista ihmistä, joka edelleen sulkee silmänsä ongelmilta?"
Ei. Ei ole. Haetko tällä purkauksellasi pohjimmiltaan "lupaa" luovuttaa ja lähteä? Sillä se olisi viisainta.
Huomaatko myös että omilla toimillasi, "Minä valvon meillä pääsääntöisesti kaikkea rahankäyttöä, toki aina tulee tilanteita ettei sekään täysin mahdollista ole.
Itse en itselleni osta juuri koskaan mitään ylimääräistä. Ja tarkoitan jo ihan pikkujuttujakin (juomapulloa, välipalakeksiä takeaway kahvia jne).
Lasten vaatteet olen joutunut ostamaan jo pitkään kirpputoreilta tai alennusmyynneistä. Lainaa meillä on hurjasti talon oston ja remontoinnin jäljiltä..
Miehen palaaminen on sotkenut meidän taloutemme kokonaan." mahdollistat miehen holtittoman käytöksen?!
Hän tietää että sinä kannattelet koko taakkaa, hän voi huoletta pelata ja juoda. Ainakin niin kauan kun annat ja jäät tätä tukemaan.
En usko mitenkään että teidän "tiilitalossa" asuu onnellinen perhe, aivan takuulla tämä vaikuttaa myös lapsiin vaikka luulisit että voisit kaiken heltä salata. Päätös on sinun, jäätkö vai lähdetkö. Minä tiedän kumman valitsisin.
"Lainaa meillä on hurjasti talon oston ja remontoinnin jäljiltä.."
Kannattaa lähteä HETI ja myydä talo. Lisää pelaamista, niin teille jää vielä velkaa maksettavaksi, vaikka myisittekin talon.