Alkoholistin luonne

Itsepäisyys listaan lisää.

Pääosa ihmisistä on yhtä itsekeskeisiä kuin alkoholistitkin,juoppo vain ei osaa tai jaksa peittää sitä!

Voi olla sekä että.

Koulukiusatuista tulee alkoholisteja?

Kaikki alkoholistit on rikollisia ?

Sairaaloisen itsekkäitä ihmisiä ei löydy muualta kuin alkoholististeista.

Millä perusteella yleistät väittämäsi?

nimimerkki "mielentutkija" toi esille varmasti monia meille alkoholisteille kuuluvia, vähemmän mairittelevia ominaisuuksia. Totuus lienee kuitenkin viinassa ja sen vaikutuksessa, lasi tai pullo kädessä olemme
sekoittaneet oman ja muiden elämän päin helvettiä. Sekin lienee totta, että vaikka juoppo jättää viinan, ei hän muutu miksikään mallikansalaiseksi. Tarvitaan vielä jotakin muuta.
Täysin uutta asennetta, ajatteluun, koko elämään.

olen ääres sosiaalinen, Olen alkohisti. Jos tapaan mummon tiennpäällä, niin vaihdan sanasen kanssaan. Olen kuitenkin alkoholisti, osaan kuiten käyttäytä

Tuju* kirjoitti:

Koulukiusatuista tulee alkoholisteja?

Kaikki alkoholistit on rikollisia ?

Sairaaloisen itsekkäitä ihmisiä ei löydy muualta kuin alkoholististeista.

Millä perusteella yleistät väittämäsi?

Lue lisää

Omituisia väittämiä. Jos nyt katselen ympärilleni, huomaan että juomattomat alkoholistit ovat erittäin miellyttäviä ihmisiä, tenuveikot ja hörhöt tekevät rikoksiakin saadakseen huumeensa, mutta jos heillä olisi rahaa yllinkyllin, tuskin viitsisivät vaivautua rikolliselle polulle. Ja että kaikki johtuisi lapsuudesta, niinpä niin.

"Jos tunnet olevasi korvaamaton, laita sormi vesilasiin. Jos veteen jää kuoppa, kun otat sormesi pois, olet todellakin korvaamaton."

Tässä analyysi mielentutkijasta.

Tosi ärsyttäviä yleistyksiä! Ikäänkuin kaikki koulukiusatut ja päähänpotkitut sortuisivat alkoholismiin. Vieroksun ajatuksiasi kaiken kaikkiaan.
Olen kärsinyt koko ikäni isäni alkoholismista, mutta hän on melko sosiaalinen, mutta ei toisissa riippuva, eli hoitaa omat asiansa muuten.
Voin juoda muutamia oluita, mutta siitäkin tunnen syyllisyyttä. Olin koulukiusattu osittain isäni alkoholisminkin takia, ehkä se johtuu siitäkin.
Minä viihdyn omissa oloissani, mutta rakastan ihmisiä, joiden seuraan yritän ujoudeltani (selvinpäin)uskaltaa pyrähtää aina kun mahdollista!
Minua jäi kiinnostamaan MIELENTUTKIJAN tausta.
Valaise hiukan sitä. Se tekisi tästä jutusta vielä mielenkiintoisemman.

Hyviä havaintoja meistä alkoholisteista esitti nimimerkki mielentutkija. Eivät toki mairittele ja tässä ketjussakin on merkille pantava uskoakseni eräille vielä meistä tyypillinen tunne-elämän yliherkkyys. Olemme tunne-ihmisiä, mutta reaktiot ovat "sekaisin" eli silloin, kun olisi hyvä käyttäytyä järkevästi, ikään kuin aikuinen, me "menemme tunteeseen..." Mikä tai kuka sinä olet sanomaan..! - Tyyli on tuon laatuista, silloin kun joku "ulkopuolinen" kuvaa meitä ja varsinkin silloin, kun osuu naulan kantaan...

Taustalla löytyy pelkoja, mutta uhmakkuus ja nimenomaan uhmakas yksilöllisyys on paras termi kuvaamaan tuota mahtipontisuutta.

Niin sanotuille tyypillisille alkoholisteille luonteenomaista on ylettömän itserakas minäkeskinen, itsekeskeinen ydinolemus (narcissistic egocentric core), jossa vallitsevat kaikkivoimaisuuden tunteet ja joka pyrkii mihin hintaan hyvänsä säilyttämään sisäisen koskemattomuutensa.

Vaikka edelläkuvattuja luonteenpiirteitä esiintyy muissakin tasapainottomissa ihmisissä, niin ne ilmenevät suhteellisen "puhtaaksi viljeltynä alkoholistissa toisensa perään".

Yksi parhaista tutkijoista oli The American Journal of Psychiatry -lehdessä vuonna 1944 laajan artikkelin julkaissut lääketieteen tohtori Harry M. Tiebout, joka lisäsi vielä toista viisasta Sillmania siteeraten ja todeten, että:

Hän uskoi pystyvänsä myös erottamaan yhteisen persoonallisuuden rakenteen pääpiirteet ongelmajuojissa ja, että parhaat termit, jotka hän pystyi löytämään kuvatakseen havaittujen ominaisuuksien ryhmää, olivat "uhmakas yksilöllisyys" ja "mahtipontisuus".

Mielestäni sanat olivat täsmällisesti valitut. Sisimmässään alkoholisti ei siedä mitään valvontaa, ei ihmiseltä eikä Jumalalta. Hän, alkoholisti, on ja hänen täytyykin olla kohtalonsa herra. Hän taistelee loppuun saakka säilyttääkseen sen aseman.

Aika velikultia.

strong_coffee kirjoitti:

Hyviä havaintoja meistä alkoholisteista esitti nimimerkki mielentutkija. Eivät toki mairittele ja tässä ketjussakin on merkille pantava uskoakseni eräille vielä meistä tyypillinen tunne-elämän yliherkkyys. Olemme tunne-ihmisiä, mutta reaktiot ovat "sekaisin" eli silloin, kun olisi hyvä käyttäytyä järkevästi, ikään kuin aikuinen, me "menemme tunteeseen..." Mikä tai kuka sinä olet sanomaan..! - Tyyli on tuon laatuista, silloin kun joku "ulkopuolinen" kuvaa meitä ja varsinkin silloin, kun osuu naulan kantaan...

Taustalla löytyy pelkoja, mutta uhmakkuus ja nimenomaan uhmakas yksilöllisyys on paras termi kuvaamaan tuota mahtipontisuutta.

Niin sanotuille tyypillisille alkoholisteille luonteenomaista on ylettömän itserakas minäkeskinen, itsekeskeinen ydinolemus (narcissistic egocentric core), jossa vallitsevat kaikkivoimaisuuden tunteet ja joka pyrkii mihin hintaan hyvänsä säilyttämään sisäisen koskemattomuutensa.

Vaikka edelläkuvattuja luonteenpiirteitä esiintyy muissakin tasapainottomissa ihmisissä, niin ne ilmenevät suhteellisen "puhtaaksi viljeltynä alkoholistissa toisensa perään".

Yksi parhaista tutkijoista oli The American Journal of Psychiatry -lehdessä vuonna 1944 laajan artikkelin julkaissut lääketieteen tohtori Harry M. Tiebout, joka lisäsi vielä toista viisasta Sillmania siteeraten ja todeten, että:

Hän uskoi pystyvänsä myös erottamaan yhteisen persoonallisuuden rakenteen pääpiirteet ongelmajuojissa ja, että parhaat termit, jotka hän pystyi löytämään kuvatakseen havaittujen ominaisuuksien ryhmää, olivat "uhmakas yksilöllisyys" ja "mahtipontisuus".

Mielestäni sanat olivat täsmällisesti valitut. Sisimmässään alkoholisti ei siedä mitään valvontaa, ei ihmiseltä eikä Jumalalta. Hän, alkoholisti, on ja hänen täytyykin olla kohtalonsa herra. Hän taistelee loppuun saakka säilyttääkseen sen aseman.

Aika velikultia.

Lue lisää

Olipa hienoja teorioita.

Poika osasi oikein kirjakielellä ja kauniisti toistaa sitä mitä oli kirjoista oppinut.

Mitään uutta poika ei kyllä tuonut esiin. Menehän poika imemään äitisi tissiä vielä 10v ennenkuin tulet puhumaan mitään asioista mistä et mitään tiedä.

mielentutkija kirjoitti:

Olipa hienoja teorioita.

Poika osasi oikein kirjakielellä ja kauniisti toistaa sitä mitä oli kirjoista oppinut.

Mitään uutta poika ei kyllä tuonut esiin. Menehän poika imemään äitisi tissiä vielä 10v ennenkuin tulet puhumaan mitään asioista mistä et mitään tiedä.

Lue lisää

Minä olen myös
kyllästynyt noihin strong cofeen
kirjoituksiin. Kirjottaisi edes Suomeksi
mutta kun ei! On niin saakelin imelä ja omahyväinen, itserakas
tyyppi että aivan oksettaa. No
pakkohan noita sen kirjoituksia ei ole
lukea mutta kun jo ensimmäinen lause
alkaa jo vituttaan.

strong_coffee kirjoitti:

Hyviä havaintoja meistä alkoholisteista esitti nimimerkki mielentutkija. Eivät toki mairittele ja tässä ketjussakin on merkille pantava uskoakseni eräille vielä meistä tyypillinen tunne-elämän yliherkkyys. Olemme tunne-ihmisiä, mutta reaktiot ovat "sekaisin" eli silloin, kun olisi hyvä käyttäytyä järkevästi, ikään kuin aikuinen, me "menemme tunteeseen..." Mikä tai kuka sinä olet sanomaan..! - Tyyli on tuon laatuista, silloin kun joku "ulkopuolinen" kuvaa meitä ja varsinkin silloin, kun osuu naulan kantaan...

Taustalla löytyy pelkoja, mutta uhmakkuus ja nimenomaan uhmakas yksilöllisyys on paras termi kuvaamaan tuota mahtipontisuutta.

Niin sanotuille tyypillisille alkoholisteille luonteenomaista on ylettömän itserakas minäkeskinen, itsekeskeinen ydinolemus (narcissistic egocentric core), jossa vallitsevat kaikkivoimaisuuden tunteet ja joka pyrkii mihin hintaan hyvänsä säilyttämään sisäisen koskemattomuutensa.

Vaikka edelläkuvattuja luonteenpiirteitä esiintyy muissakin tasapainottomissa ihmisissä, niin ne ilmenevät suhteellisen "puhtaaksi viljeltynä alkoholistissa toisensa perään".

Yksi parhaista tutkijoista oli The American Journal of Psychiatry -lehdessä vuonna 1944 laajan artikkelin julkaissut lääketieteen tohtori Harry M. Tiebout, joka lisäsi vielä toista viisasta Sillmania siteeraten ja todeten, että:

Hän uskoi pystyvänsä myös erottamaan yhteisen persoonallisuuden rakenteen pääpiirteet ongelmajuojissa ja, että parhaat termit, jotka hän pystyi löytämään kuvatakseen havaittujen ominaisuuksien ryhmää, olivat "uhmakas yksilöllisyys" ja "mahtipontisuus".

Mielestäni sanat olivat täsmällisesti valitut. Sisimmässään alkoholisti ei siedä mitään valvontaa, ei ihmiseltä eikä Jumalalta. Hän, alkoholisti, on ja hänen täytyykin olla kohtalonsa herra. Hän taistelee loppuun saakka säilyttääkseen sen aseman.

Aika velikultia.

Lue lisää

Teillä tässä ketjussa,erinomainen yhteistyö.Mielentutkia arvioi.Alkoholistit/Alkoholistin läheiset,kommentoivat.strong coffee, tekee teistä kaikista yhteenvedon.Eikä mairittele kuin itseään.Onko hän teidän kaikkien auktoriteetti?

Tuju* kirjoitti:

Koulukiusatuista tulee alkoholisteja?

Kaikki alkoholistit on rikollisia ?

Sairaaloisen itsekkäitä ihmisiä ei löydy muualta kuin alkoholististeista.

Millä perusteella yleistät väittämäsi?

Lue lisää

ainakin lirvahti pieleen, koska minä olin koulukiusaaja. Taitaa olla itsekeksittyä teo
riaa tuo edellinen.

Sivusta Seurannut kirjoitti:

Minä olen myös
kyllästynyt noihin strong cofeen
kirjoituksiin. Kirjottaisi edes Suomeksi
mutta kun ei! On niin saakelin imelä ja omahyväinen, itserakas
tyyppi että aivan oksettaa. No
pakkohan noita sen kirjoituksia ei ole
lukea mutta kun jo ensimmäinen lause
alkaa jo vituttaan.

Lue lisää

Mua taas kyllästyttää tollaset kirjoittajat,jotka eivät laita selkeetä nimi.merkkiä viestiinsä.Esimm. sinun viestisi.
Tähän samaan sopiikin taas kerran tiedottaa:
Minä laitan omiin viesteihini pörri nimi.merkkini,enkä kirjoittele täällä aamu-yöstä.Tämä sen takia:Koska toi "Samaa Mieltä" viesti on aivan selkeesti kirjoitettu siihen tyylin,että minä voisin siinä olla lähettäjä.t.pörri
ps.olenko oikeassa

Kiusattu, ei holisti, ujo m... kirjoitti:

Tosi ärsyttäviä yleistyksiä! Ikäänkuin kaikki koulukiusatut ja päähänpotkitut sortuisivat alkoholismiin. Vieroksun ajatuksiasi kaiken kaikkiaan.
Olen kärsinyt koko ikäni isäni alkoholismista, mutta hän on melko sosiaalinen, mutta ei toisissa riippuva, eli hoitaa omat asiansa muuten.
Voin juoda muutamia oluita, mutta siitäkin tunnen syyllisyyttä. Olin koulukiusattu osittain isäni alkoholisminkin takia, ehkä se johtuu siitäkin.
Minä viihdyn omissa oloissani, mutta rakastan ihmisiä, joiden seuraan yritän ujoudeltani (selvinpäin)uskaltaa pyrähtää aina kun mahdollista!
Minua jäi kiinnostamaan MIELENTUTKIJAN tausta.
Valaise hiukan sitä. Se tekisi tästä jutusta vielä mielenkiintoisemman.

Lue lisää

Kuinka sinua kiusattiin isäsi tähden,olitko ehkä yliherkkä asialle?

llllll kirjoitti:

Kuinka sinua kiusattiin isäsi tähden,olitko ehkä yliherkkä asialle?

Kai olen aina ollut asialle yliherkkä ja se on ollut ilkeille ihmisille hyvä sörkinnän ja pilkan kohde.
Kukaan ei halunnut olla kanssani eikä tulla meille. Olin juopon kakara ja minun kontolleni yritettiin laittaa monia sellaisiakin juttuja, joiden kanssa minulla ei ollut mitään tekemistä. Minua haukuttiin ja häpäistiin ohi kulkiessani. Lopulta mietin tarkkaan reitit joita pitkin kulkea ja välillä välttelin ulos menoa.
Kun sain omia lapsia kaikki menneisyyden traumat nousivat esiin ja masennuin, jonka jälkeen olen kärsinyt paniikkikohtauksista.

strong_coffee kirjoitti:

Hyviä havaintoja meistä alkoholisteista esitti nimimerkki mielentutkija. Eivät toki mairittele ja tässä ketjussakin on merkille pantava uskoakseni eräille vielä meistä tyypillinen tunne-elämän yliherkkyys. Olemme tunne-ihmisiä, mutta reaktiot ovat "sekaisin" eli silloin, kun olisi hyvä käyttäytyä järkevästi, ikään kuin aikuinen, me "menemme tunteeseen..." Mikä tai kuka sinä olet sanomaan..! - Tyyli on tuon laatuista, silloin kun joku "ulkopuolinen" kuvaa meitä ja varsinkin silloin, kun osuu naulan kantaan...

Taustalla löytyy pelkoja, mutta uhmakkuus ja nimenomaan uhmakas yksilöllisyys on paras termi kuvaamaan tuota mahtipontisuutta.

Niin sanotuille tyypillisille alkoholisteille luonteenomaista on ylettömän itserakas minäkeskinen, itsekeskeinen ydinolemus (narcissistic egocentric core), jossa vallitsevat kaikkivoimaisuuden tunteet ja joka pyrkii mihin hintaan hyvänsä säilyttämään sisäisen koskemattomuutensa.

Vaikka edelläkuvattuja luonteenpiirteitä esiintyy muissakin tasapainottomissa ihmisissä, niin ne ilmenevät suhteellisen "puhtaaksi viljeltynä alkoholistissa toisensa perään".

Yksi parhaista tutkijoista oli The American Journal of Psychiatry -lehdessä vuonna 1944 laajan artikkelin julkaissut lääketieteen tohtori Harry M. Tiebout, joka lisäsi vielä toista viisasta Sillmania siteeraten ja todeten, että:

Hän uskoi pystyvänsä myös erottamaan yhteisen persoonallisuuden rakenteen pääpiirteet ongelmajuojissa ja, että parhaat termit, jotka hän pystyi löytämään kuvatakseen havaittujen ominaisuuksien ryhmää, olivat "uhmakas yksilöllisyys" ja "mahtipontisuus".

Mielestäni sanat olivat täsmällisesti valitut. Sisimmässään alkoholisti ei siedä mitään valvontaa, ei ihmiseltä eikä Jumalalta. Hän, alkoholisti, on ja hänen täytyykin olla kohtalonsa herra. Hän taistelee loppuun saakka säilyttääkseen sen aseman.

Aika velikultia.

Lue lisää

Miksi moni ärsyyntyi?
En ymmärrä.

Jotain perää ehkä, sillä ite tunnistan itsessäni tiettyä narsismia ja oon entinen koulukiusattu ja oon hakenu muiden keinojen kautta näkyvyyttä kuin tekemällä työtä ja ylipäänsä en sopeudu joukkoon.
Olen epäsosiaalinen, ujo, hiljainen, rauhallinen, vähän energiaa itsessäni ja se, että mm netissä olen paljon esillä ja olen entinen urheilija, jonka kautta näytin kaikille närhen munat ja menestyin ihan hyvin ja olen työkyvyttömyyseläkeläinen.
Pihassa on mersu vuosimallia 2009, voisin ostaa heti mersun vuosimallia 2014 esimerkiksi.
Huomaan itseni luonteenpiirteessä jotain samaa kuin alkoholistin eli halu olla näkyvillä.
Alkoholisti on tavallaan joo hyvin itsekäs, mutta periaatteessa ei voi mitään sairaudelleen eli enpä lähtisi loppupelissä syyttelemään.

Nämä pohdintani ovat ristiriidassa ehkä hieman, kun ajattelen yhtä pointtia.

Mutta ihan mielenkiintoinen kirjoitus sinulta, jossa voi olla perääkin.
En tiedä.
Jokaisella oikeus mielipiteeseen.
Tietyllä tapaa ihannoin alkoholisteja, koska he ovat vapaita sieluja.
Minäki hieman oon iloinen siitä, että oon asperger ja erilainen ihminen kuin muut ja mun ominaisuudet tulee sillai hyvin esille tietynlaisena itsekkyytenä ja rohkeutena.
Tunnen paljon empatiaa päähänpotkittuja kohtaan ja mielestäni heillä on oikeus eläkkeeseen tai alkoholismiin, jos he kokee, että kaikki on mennyttä.
En syyllistä!
Nostan hattua alkoholistien rohkeudelle.
Tosin en suosittele sitä, että rupeaa alkoholistiksi.
Voi olla muuten rohkea assi esim eikä tarvi kitata viinaa.

mieltä kirjoitti:

Omituisia väittämiä. Jos nyt katselen ympärilleni, huomaan että juomattomat alkoholistit ovat erittäin miellyttäviä ihmisiä, tenuveikot ja hörhöt tekevät rikoksiakin saadakseen huumeensa, mutta jos heillä olisi rahaa yllinkyllin, tuskin viitsisivät vaivautua rikolliselle polulle. Ja että kaikki johtuisi lapsuudesta, niinpä niin.

Lue lisää

Rikoksia ei saa tehdä tekosyillä tai muutenkaan.

MrJuha82outolintu kirjoitti:

Jotain perää ehkä, sillä ite tunnistan itsessäni tiettyä narsismia ja oon entinen koulukiusattu ja oon hakenu muiden keinojen kautta näkyvyyttä kuin tekemällä työtä ja ylipäänsä en sopeudu joukkoon.
Olen epäsosiaalinen, ujo, hiljainen, rauhallinen, vähän energiaa itsessäni ja se, että mm netissä olen paljon esillä ja olen entinen urheilija, jonka kautta näytin kaikille närhen munat ja menestyin ihan hyvin ja olen työkyvyttömyyseläkeläinen.
Pihassa on mersu vuosimallia 2009, voisin ostaa heti mersun vuosimallia 2014 esimerkiksi.
Huomaan itseni luonteenpiirteessä jotain samaa kuin alkoholistin eli halu olla näkyvillä.
Alkoholisti on tavallaan joo hyvin itsekäs, mutta periaatteessa ei voi mitään sairaudelleen eli enpä lähtisi loppupelissä syyttelemään.

Nämä pohdintani ovat ristiriidassa ehkä hieman, kun ajattelen yhtä pointtia.

Mutta ihan mielenkiintoinen kirjoitus sinulta, jossa voi olla perääkin.
En tiedä.
Jokaisella oikeus mielipiteeseen.
Tietyllä tapaa ihannoin alkoholisteja, koska he ovat vapaita sieluja.
Minäki hieman oon iloinen siitä, että oon asperger ja erilainen ihminen kuin muut ja mun ominaisuudet tulee sillai hyvin esille tietynlaisena itsekkyytenä ja rohkeutena.
Tunnen paljon empatiaa päähänpotkittuja kohtaan ja mielestäni heillä on oikeus eläkkeeseen tai alkoholismiin, jos he kokee, että kaikki on mennyttä.
En syyllistä!
Nostan hattua alkoholistien rohkeudelle.
Tosin en suosittele sitä, että rupeaa alkoholistiksi.
Voi olla muuten rohkea assi esim eikä tarvi kitata viinaa.

Lue lisää

Alkoholisti ei ole koskaan vapaa sielu.
Kahleet pitävät tiukassa otteessa viinapirun kanssa taistellessa.
Ehkä he, joilla ei ole omaa kokemusta alkoholismista, saattavat ajatella, että siinä olisi jotain rentoa ja vapauttavaa, mutta niin ei todellakaan ole.

Pellen aikaisempia "tutkimuksia" löytyy haulla:
mielentutkija tai
MIELENTUTKIJA

Tutkija on sairas ihminen, joten älkää kohdelko ankarasti.

miten pääsee irti,ihan selvästi läheisiä hyväksikäyttävästä sukulaisesta.Kun ei oikein vois kokonaan välejä panna poikki.Aina kun hän pyytää kylää,sanoo,toisitko vähän kaljaa ja tupakkaa,mutta tietää jo heti,että maksua en kehtaa ottaa.Kun kaljat loppuu,alkaa vedota omaan pahaan oloonsa,että hakisin lisää!Humalassa saattaa myös pilata minukin läheiset ihmis-suhteet soittamalla sukulaisille ja kertomalla jotain että sais välit poikki minulta muihin sukulaisii.Vaikka mitä teen,en pääse irti tästä roikkujasta ja hyväksikäyttäjästä.Vai pitäskö vaan kestää!Juomisella ei rajaa,vaikka väittää että hän ei juo!

Alkoholisti tuomitsee etupäässä itseään, ei muita.

...tuo määritelmä,siis niihin joihin sopii,heh!

nasu kirjoitti:

...tuo määritelmä,siis niihin joihin sopii,heh!

Eikö tosiaankaan ole itsekästä olla välittämättä perheestään?
Ei tosiaankaan mikään sovi kaikkiin.
Ymmärrät varmaan.
Mutta itsekkyys sopii varmasti kaikkiin alkoholisteihin!

Murmeli kirjoitti:

Eikö tosiaankaan ole itsekästä olla välittämättä perheestään?
Ei tosiaankaan mikään sovi kaikkiin.
Ymmärrät varmaan.
Mutta itsekkyys sopii varmasti kaikkiin alkoholisteihin!

Lue lisää

Alkoholistit ovat rohkeita kun uskaltavat ryypätä!

RESPECKT !

Oletko sitä mieltä, että alkoholisti haluaa menettää perheensä itsekkyydessään. Ei se juovuksissa olo ole herkkua juopollekaan.
Alkoholismi on sairaus, olkoon mielen tai geenien ja tarvitsee hoitoa parantuakseen. Se miten ihminen saadaan hakeutumaan hoitoon, voi vaatia myös läheisten tietoa ja panostusta.

sairautta kirjoitti:

Oletko sitä mieltä, että alkoholisti haluaa menettää perheensä itsekkyydessään. Ei se juovuksissa olo ole herkkua juopollekaan.
Alkoholismi on sairaus, olkoon mielen tai geenien ja tarvitsee hoitoa parantuakseen. Se miten ihminen saadaan hakeutumaan hoitoon, voi vaatia myös läheisten tietoa ja panostusta.

Lue lisää

johdu pitkäaikaisesta ja runsaasta käytöstä.
Ei taida ekasta kaljaillasta vielä alkaa.
Jotain on jo pielessä ennen kuin ollaan sairastuttu, eikä omin avuin voi lopettaa.

Juova alkoholisti on aivan erilainen kuin toipunut tai raitistunut alkoholisti.

aahoohoo kirjoitti:

Juova alkoholisti on aivan erilainen kuin toipunut tai raitistunut alkoholisti.

edes jotain myönteistä on alkoholistissa, verrattuna juoppoon. On kuultu sitäkin: paras juoppo, kuollut juoppo.
Kiitos kun saan elää raittiina.

ent. juoppo kirjoitti:

edes jotain myönteistä on alkoholistissa, verrattuna juoppoon. On kuultu sitäkin: paras juoppo, kuollut juoppo.
Kiitos kun saan elää raittiina.

Muistelen vain millainen itse olin juoppona. Aina syyttelemässä muita, en ottanut vastuuta siitä mistä piti, olin kiero, ovela kun viinaa piti saada.

En kehuskele, mutta olen aikalailla erilainen tänäpäivänä.

Mitäs likka nyt noin pienistä suuttuu? Ei juoppo tykkää, että kaikesta rähjätään. Hän on kuitenkin pohjimmiltaan hyvä ja hyvittää "ikävät" tekonsa. Yritä nähdä maailmaa hänen kantiltaan. Ei juoppoja ole syytä tuomita.

aahoohoo kirjoitti:

Muistelen vain millainen itse olin juoppona. Aina syyttelemässä muita, en ottanut vastuuta siitä mistä piti, olin kiero, ovela kun viinaa piti saada.

En kehuskele, mutta olen aikalailla erilainen tänäpäivänä.

Lue lisää

Jos kuka tässä maailmassa tietää mitä alkoholismi merkitsee läheisille niin juopon lapsi.

Mutta jos menee sanomaan suorat sanat niin äkkiä onkin ihan kauhea ja ymmärtämätön - vai?

Juoppo saa kyllä kertoa kokemuksistaan rauhassa ja nyyhkiä ja kerätä sääliä ja kerskua paranemisellaan.

Mutta juopon lapsi ei saisi jostain ihmeen syystä kertoa mitä helvettiä se elämä on juopon lähellä?

Johannes kirjoitti:

Mitäs likka nyt noin pienistä suuttuu? Ei juoppo tykkää, että kaikesta rähjätään. Hän on kuitenkin pohjimmiltaan hyvä ja hyvittää "ikävät" tekonsa. Yritä nähdä maailmaa hänen kantiltaan. Ei juoppoja ole syytä tuomita.

Lue lisää

Kuule ei ole mahdollista korvata pilalle mennyttä lapsuutta ja nuoruutta. Ihan turha kuvitella sellasta.

juopon lapsi? kirjoitti:

Jos kuka tässä maailmassa tietää mitä alkoholismi merkitsee läheisille niin juopon lapsi.

Mutta jos menee sanomaan suorat sanat niin äkkiä onkin ihan kauhea ja ymmärtämätön - vai?

Juoppo saa kyllä kertoa kokemuksistaan rauhassa ja nyyhkiä ja kerätä sääliä ja kerskua paranemisellaan.

Mutta juopon lapsi ei saisi jostain ihmeen syystä kertoa mitä helvettiä se elämä on juopon lähellä?

Lue lisää

Jos olet saanut sellaisen kuvan, etteivät juoppot raitistuttuaan ymmärrä mitä ovat perheelleen ja omaisilleen ja läheisilleen elämäntavallaan aiheuttaneet, niin kuvasi on väärä.

Esim tällä palstalla juovien vanhempien lapset ovat saaneet timmi-tietoa, mihin ottaa yhteyttä, mitä tehdä, mitä jättää tekemättä ja ovat saaneet kaiken sympatian puolelleen ja uskon, että kaikki neuvojen ja tuen antajat ovat olleet täysin vilpittömiä.

Tarkoitin lähinnä sitä seikkaa, että silloin kun ihminen on alkoholisoitunut, niin viina on hänelle maailman tärkein asia, kaikki muu jää hopealle. Silloin he tai me olemme toisten hyväksikäyttäjiä, syyttelijöitä, ruikuttajia mitä tahansa. Juopon päähän ei mahdu muuta kuin viina ja sitä on saatava keinolla millä hyvänsä. Juoppo on luova persoona keksiessään syutä ja selityksiä. Hän on viinan vaikutuksen alainen tai krapulassa suurimman osan aikaa.

MUTTA
jos hän ITSE haluaa raitistua ja hakee apua juoppouteensa ja onnistuu raitistumaan, niin silloin voi puhua jo leikisti uudestisyntymisestä. Kun viinan saa elämästään pois, niin sieltä juopon kuoren alta paljastuu hyvä ja herkkä sydän vaikka sitä on vaikeaa uskoa silloin, kun katsoo kännistä ja oksentelevaa ihmistä. Tuo ed lause ei tietenkää poista sitä hätää ja tuskaa, mitä alkoholisti aiheuttaa läheisilleen ja pahimmassa tapauksessa sairastuttaa koko perheen.

Niin toivotonta kuin se onkin, niin juopolle on suht turhaa mennä sanomaan mitään suoria sanoja koska vastareaktio on takuuvarma.

Kukaan vähänkään alkoholismia tunteva ei pysty kerskumaan paranemisella, koska alkoholismista ei parannuta koskaan, ikinä vaan siitä ainoastaan toivutaan ja opetellaan elämään sen kanssa lopun elämää. Ja jokainen alkoholisti, joka ketkuaa raittiina, tietää, että kerskuminen hyvin äkkiä kopsahtaa omaan nilkkaan.

Minä ainakin olen pelkästään onnellinen jokaisesta raittiista päivästä - enkä kersku.

juopon lapsi kirjoitti:

Kuule ei ole mahdollista korvata pilalle mennyttä lapsuutta ja nuoruutta. Ihan turha kuvitella sellasta.

että kaikki syy on itsessä,eikä muissa!Mutta miten päästä juoposta eroon,osaavat vedota sairauteen ym.kun kalja loppuu ja hovi palvelee taas!

juopon lapsi kirjoitti:

Kuule ei ole mahdollista korvata pilalle mennyttä lapsuutta ja nuoruutta. Ihan turha kuvitella sellasta.

mahdollista, koska niitä aikoja ei saa takaisin (vitsi mikä latteus)

Itse olen ajatellut tämän hyvittämispuolen näin, että en voi muuta kuin olla raittiina loppuelämän, sen olen velkaa kaikille läheisilleni.

Minä olen keskustellut omien poikieni kanssa omasta juopottelustani ja he ymmärtävät, että muutkin seikat olivat vaikuttamassa noihin ikäviin aikoihin. Nytkin kyyneleet tulevat väkisinkin silmiin, koska en ymmärtänyt hakea apua ajoissa vaan luulin yksin selviäväni kaikesta. No, molemmista pojista kasvoi kunnon ihmisiä (en voi ottaa siitä kunniaa itselleni) ja olen tehnyt heille molemmille tiettäväksi, selvin päin ja silmästä silmään, että he ovat minun elämässäni kaikkein tärkeimmät ihmiset ja pidämme ahkerasti yhteyttä.

Pidätkö raittistumaan päin pyrkivää alkoholistia niin itsekkäänä ja kovasydämisenä, ettei hän osaa katua. Mitään en voi muuttaa menneisyydestäni; sen kanssa on elettävä elämä loppuun.

Katson myös hyvittämiseksi sen, että jos joku alkoholisti kysyy neuvoa niin autan, mikäli osaan, ihan siksi, ettei kaikkien tarvitsisi tehdä samoja virheitä kuin mitä itse tein.

Johannes kirjoitti:

Mitäs likka nyt noin pienistä suuttuu? Ei juoppo tykkää, että kaikesta rähjätään. Hän on kuitenkin pohjimmiltaan hyvä ja hyvittää "ikävät" tekonsa. Yritä nähdä maailmaa hänen kantiltaan. Ei juoppoja ole syytä tuomita.

Lue lisää

Kyllä Juopon voi tuomita. Ja minä tuomitsenkin. Alkoholismi on sairaus johon on olemassa hoitoa, jos alkoholismia sairastava ihminen ei hoida sairauttaan vaan päättää (tiedän, että asia ei ole yksinkertainen, olen sitä veivausta vierestä koko pienen ikäni katsonut) olla Juoppo, koska se on lyhyellä aikavälillä hänelle helpompaa, niin mielestäni sen voi ja saa tuomita.

Yhdelläkään Jupolla ei ole mikään oikeus pilata minun elämääni. Oman elämänsä pilatkoon, jos niikseen tulee ja se tuntuu oikealle, mutta minut voi ja saa ihan rauhassa jättää sen asian ulkopuolelle.

Jos ja kun vanhempani olisivat valmiita yrittämään hoitaa itsensä, niin olisin valmis tukemaan, mutta heidän "aktiivista" alkoholismiaan en, eikä kuulukkaan.

Se päivä kun tulisi, että hyvittää tekonsa. Ikäväkyllä on tainnut molemmat vanhemmat lyödä hanskansa tiskiin ja hyväksyä sen, että ovat juoppoja ja niinä pysyvät.

Vaikka miten päin katsoisin isäni tai äitini kantilta maailmaa, niin en siltikään voi ymmärtää...he vaan kasaavat itselleen jatkuvalla syötöllä enemmän syitä olla kännissä ja syytä olla katsomatta itseään peilistä silmiin.

Sen siaan, että he hyväksyisivät sen, että on tullut mokattua, mutta sen voi jättää taakseen, he tuntuvat ajattelevan..on tullut mokattua, mokataanpa lisää, niin on sitten viellä seuraavanakin päivä syy vetää kännit, kun itseään ei kestä. Pakeneminen kun ei auta, vaan pahentaa tilannetta.

Se ei ole syy, että on helpompi olla humalassa ja potematta krapulaa ja himoa, ettei hoida itseään tai että pilaa läheistensä elämän.

Enkä suostu edes säälimään, eipä sitä vanhempanikaan tehneet, kun hävisivät ja jättivät yksin näkemään nälkää, tai kun vetelivät toisiaan kilpaa turpaan meidän muksujen katsoessa vierestä. Tai kun ryyppyporukat polttivat rakkaat lelut kun se oli niin hauskaa. Tai kun juostiin yöllä "juoppohulluskohtausta" saannutta vanhempaa karkuun.

Siinä vaiheessa, kun omat vanhempani ymmärtävät minua, voin minä myös ymmärtää heitä. Mutta niin kauan aikaa kun on näin, että he vaativat ymmärrystä itselleen, antamatta sitä meille jatkan vihaisena, katkerana ja ymmärtämättömänä oloa;)

Juppojen tytär kirjoitti:

Kyllä Juopon voi tuomita. Ja minä tuomitsenkin. Alkoholismi on sairaus johon on olemassa hoitoa, jos alkoholismia sairastava ihminen ei hoida sairauttaan vaan päättää (tiedän, että asia ei ole yksinkertainen, olen sitä veivausta vierestä koko pienen ikäni katsonut) olla Juoppo, koska se on lyhyellä aikavälillä hänelle helpompaa, niin mielestäni sen voi ja saa tuomita.

Yhdelläkään Jupolla ei ole mikään oikeus pilata minun elämääni. Oman elämänsä pilatkoon, jos niikseen tulee ja se tuntuu oikealle, mutta minut voi ja saa ihan rauhassa jättää sen asian ulkopuolelle.

Jos ja kun vanhempani olisivat valmiita yrittämään hoitaa itsensä, niin olisin valmis tukemaan, mutta heidän "aktiivista" alkoholismiaan en, eikä kuulukkaan.

Se päivä kun tulisi, että hyvittää tekonsa. Ikäväkyllä on tainnut molemmat vanhemmat lyödä hanskansa tiskiin ja hyväksyä sen, että ovat juoppoja ja niinä pysyvät.

Vaikka miten päin katsoisin isäni tai äitini kantilta maailmaa, niin en siltikään voi ymmärtää...he vaan kasaavat itselleen jatkuvalla syötöllä enemmän syitä olla kännissä ja syytä olla katsomatta itseään peilistä silmiin.

Sen siaan, että he hyväksyisivät sen, että on tullut mokattua, mutta sen voi jättää taakseen, he tuntuvat ajattelevan..on tullut mokattua, mokataanpa lisää, niin on sitten viellä seuraavanakin päivä syy vetää kännit, kun itseään ei kestä. Pakeneminen kun ei auta, vaan pahentaa tilannetta.

Se ei ole syy, että on helpompi olla humalassa ja potematta krapulaa ja himoa, ettei hoida itseään tai että pilaa läheistensä elämän.

Enkä suostu edes säälimään, eipä sitä vanhempanikaan tehneet, kun hävisivät ja jättivät yksin näkemään nälkää, tai kun vetelivät toisiaan kilpaa turpaan meidän muksujen katsoessa vierestä. Tai kun ryyppyporukat polttivat rakkaat lelut kun se oli niin hauskaa. Tai kun juostiin yöllä "juoppohulluskohtausta" saannutta vanhempaa karkuun.

Siinä vaiheessa, kun omat vanhempani ymmärtävät minua, voin minä myös ymmärtää heitä. Mutta niin kauan aikaa kun on näin, että he vaativat ymmärrystä itselleen, antamatta sitä meille jatkan vihaisena, katkerana ja ymmärtämättömänä oloa;)

Lue lisää

Koen että kirjoittamasi oli kuin omasta päästäni lähtöisin. Varsinkin se loppukappale.

Vanhempani vaativat loputtomasti ymmärrystä, mutta eikö ole inhimillistä, että kärsivä lapsikin sitä tarvitsee ja voi jopa vaatia? Mutta kun ei koskaan saa.

Surua ja murhetta ovat vanhempani minulle tuottaneet yltäkyllin. Vähemmästäkin katkeroituu.

Kaameasta lapsuudestani ja nuoruudestani oma elämäni on mukavasti järjestyksessä. En voi kuitenkaan koskaan antaa anteeksi vanhemmilleni. Eiväthän he edes pyydä anteeksi!

aahoohoo kirjoitti:

Jos olet saanut sellaisen kuvan, etteivät juoppot raitistuttuaan ymmärrä mitä ovat perheelleen ja omaisilleen ja läheisilleen elämäntavallaan aiheuttaneet, niin kuvasi on väärä.

Esim tällä palstalla juovien vanhempien lapset ovat saaneet timmi-tietoa, mihin ottaa yhteyttä, mitä tehdä, mitä jättää tekemättä ja ovat saaneet kaiken sympatian puolelleen ja uskon, että kaikki neuvojen ja tuen antajat ovat olleet täysin vilpittömiä.

Tarkoitin lähinnä sitä seikkaa, että silloin kun ihminen on alkoholisoitunut, niin viina on hänelle maailman tärkein asia, kaikki muu jää hopealle. Silloin he tai me olemme toisten hyväksikäyttäjiä, syyttelijöitä, ruikuttajia mitä tahansa. Juopon päähän ei mahdu muuta kuin viina ja sitä on saatava keinolla millä hyvänsä. Juoppo on luova persoona keksiessään syutä ja selityksiä. Hän on viinan vaikutuksen alainen tai krapulassa suurimman osan aikaa.

MUTTA
jos hän ITSE haluaa raitistua ja hakee apua juoppouteensa ja onnistuu raitistumaan, niin silloin voi puhua jo leikisti uudestisyntymisestä. Kun viinan saa elämästään pois, niin sieltä juopon kuoren alta paljastuu hyvä ja herkkä sydän vaikka sitä on vaikeaa uskoa silloin, kun katsoo kännistä ja oksentelevaa ihmistä. Tuo ed lause ei tietenkää poista sitä hätää ja tuskaa, mitä alkoholisti aiheuttaa läheisilleen ja pahimmassa tapauksessa sairastuttaa koko perheen.

Niin toivotonta kuin se onkin, niin juopolle on suht turhaa mennä sanomaan mitään suoria sanoja koska vastareaktio on takuuvarma.

Kukaan vähänkään alkoholismia tunteva ei pysty kerskumaan paranemisella, koska alkoholismista ei parannuta koskaan, ikinä vaan siitä ainoastaan toivutaan ja opetellaan elämään sen kanssa lopun elämää. Ja jokainen alkoholisti, joka ketkuaa raittiina, tietää, että kerskuminen hyvin äkkiä kopsahtaa omaan nilkkaan.

Minä ainakin olen pelkästään onnellinen jokaisesta raittiista päivästä - enkä kersku.

Lue lisää

sympatiaa osakseni, kun kirjoitin vanhemmistani. Minut suorastaan haukuttiin lyttyyn.

Itseäni on aiemmin neuvottu vain "kasvamaan aikuiseksi" ja ymmärtämään vanhempiani sekä hätätilassa menemään AA-kerhon jeesuskokouksiin ja lukemaan jotain jeesustelukirjoja. Muistaakseni näissä viesteissä ei ollut hiventäkään sympatiaa tai ymmärtämystä.

Onko palsta sitten noin vuoden tai allekin vuoden sisällä kääntynyt täysin nurin ja onkin nykyään sympaattinen juoppojen lapsia kohtaan? Hyvä tietysti niin. Saas nähdä. En aio kirjottaa mitään kun lukea vaan jonkun aikaa.

juopon lapsi kirjoitti:

Koen että kirjoittamasi oli kuin omasta päästäni lähtöisin. Varsinkin se loppukappale.

Vanhempani vaativat loputtomasti ymmärrystä, mutta eikö ole inhimillistä, että kärsivä lapsikin sitä tarvitsee ja voi jopa vaatia? Mutta kun ei koskaan saa.

Surua ja murhetta ovat vanhempani minulle tuottaneet yltäkyllin. Vähemmästäkin katkeroituu.

Kaameasta lapsuudestani ja nuoruudestani oma elämäni on mukavasti järjestyksessä. En voi kuitenkaan koskaan antaa anteeksi vanhemmilleni. Eiväthän he edes pyydä anteeksi!

Lue lisää

tästä lauseesta

Kaameasta lapsuudestani ja nuoruudestani HUOLIMATTA oma elämäni on mukavasti järjestyksessä.

juopon lapsi kirjoitti:

tästä lauseesta

Kaameasta lapsuudestani ja nuoruudestani HUOLIMATTA oma elämäni on mukavasti järjestyksessä.

käykin niin, että alkoholistien lapset ovat sitkeitä ja selviytyjiä ja selkeästi haluavat parempaa elämää, kuin mitä heidän vanhemmillaan on ollut ja vakaasti uskon siihen, että kun heillä aikanaan on lapsia itsellään, niin he saavat kenties korvauksen omasta menetetystä lapsuudestaan.
He osaavat antaa lapsuudelle oikeanlaisen sisällön.
Eihän tämä varmaankaan paljoa lohduta, mutta kun itse lapsena on jäänyt jostain paitsi, niin sen mielihyvin antaa sitten omille lapsilleen - enkä tarkoita tässä nyt ainetta ja tavaraa vaan onnellisuutta, turvallisuutta, kunnioitusta, rakkautta ja rakkaudella rakennetut rajat.

Jos näyttää siltä, että vanhemmat ovat päättäneet tehdä kivuliaan itsemurhan viinalla eivätkä näytä tekevän elettäkään muuttaakseen elämäntapaansa, niin olisiko aika katsoa vain tulevaisuuteen päin (niin pahalta kuin se tuntuukin) koska alkoholistiin ei oikein pysty vaikuttamaan kukaan muu, kuin itse alkkis. Tämä on tosi karua ja vaikuttaa rakkaudettomalta, mutta kenties ainoa varteenotettava vaihtoehto.

aahoohoo kirjoitti:

käykin niin, että alkoholistien lapset ovat sitkeitä ja selviytyjiä ja selkeästi haluavat parempaa elämää, kuin mitä heidän vanhemmillaan on ollut ja vakaasti uskon siihen, että kun heillä aikanaan on lapsia itsellään, niin he saavat kenties korvauksen omasta menetetystä lapsuudestaan.
He osaavat antaa lapsuudelle oikeanlaisen sisällön.
Eihän tämä varmaankaan paljoa lohduta, mutta kun itse lapsena on jäänyt jostain paitsi, niin sen mielihyvin antaa sitten omille lapsilleen - enkä tarkoita tässä nyt ainetta ja tavaraa vaan onnellisuutta, turvallisuutta, kunnioitusta, rakkautta ja rakkaudella rakennetut rajat.

Jos näyttää siltä, että vanhemmat ovat päättäneet tehdä kivuliaan itsemurhan viinalla eivätkä näytä tekevän elettäkään muuttaakseen elämäntapaansa, niin olisiko aika katsoa vain tulevaisuuteen päin (niin pahalta kuin se tuntuukin) koska alkoholistiin ei oikein pysty vaikuttamaan kukaan muu, kuin itse alkkis. Tämä on tosi karua ja vaikuttaa rakkaudettomalta, mutta kenties ainoa varteenotettava vaihtoehto.

Lue lisää

Tuohon olen tietenkin päätynyt ihan pitääkseni oman nenäni pinnan yläpuolella. Muuten olisin hukkunut jo monta kertaa.

Lohduttaako sanomasi minua? No ei sitten yhtään.

Kun ihmisellä on vain yhdet vanhemmat.

Turhaan täällä tietenkin räävin ja valitan, ei siitä ole mitään hyötyä. Joskus se menetyksen tuska vain kohoaa yli korvien ja on pakko purkautua edes jossakin.

Runot ja musiikki saattavat hiukan lohduttaa joskus, väliaikaisesti. Mutta tuska on koko ajan mukana elämässä ja nousee pintaan mitä erilaisimmissa tilanteissa. Inhottavaa. Joskus saattaa olla menossa ihan kiva kausi, mutta äkkiä näkeekin jonkin karmean painajaisen vanhemmista ja sisaruksista. Taas on alamäkeä pari viikkoa.

Koko elämä on sellaista poukkoilua, koskaan ei saa kunnon rauhaa elää omaa aikuista elämäänsä.

Jotkut aina kiikuttaa näitä kliseitä kärsiville että "elämä on lahja" ja siihen tyyliin. Eli tuomitsevat sen kärsivän kun ei vain hymyile ulospäin vaikka sydän on särkynyt.

juopon lapsi kirjoitti:

Tuohon olen tietenkin päätynyt ihan pitääkseni oman nenäni pinnan yläpuolella. Muuten olisin hukkunut jo monta kertaa.

Lohduttaako sanomasi minua? No ei sitten yhtään.

Kun ihmisellä on vain yhdet vanhemmat.

Turhaan täällä tietenkin räävin ja valitan, ei siitä ole mitään hyötyä. Joskus se menetyksen tuska vain kohoaa yli korvien ja on pakko purkautua edes jossakin.

Runot ja musiikki saattavat hiukan lohduttaa joskus, väliaikaisesti. Mutta tuska on koko ajan mukana elämässä ja nousee pintaan mitä erilaisimmissa tilanteissa. Inhottavaa. Joskus saattaa olla menossa ihan kiva kausi, mutta äkkiä näkeekin jonkin karmean painajaisen vanhemmista ja sisaruksista. Taas on alamäkeä pari viikkoa.

Koko elämä on sellaista poukkoilua, koskaan ei saa kunnon rauhaa elää omaa aikuista elämäänsä.

Jotkut aina kiikuttaa näitä kliseitä kärsiville että "elämä on lahja" ja siihen tyyliin. Eli tuomitsevat sen kärsivän kun ei vain hymyile ulospäin vaikka sydän on särkynyt.

Lue lisää

Enhän minä millään pahalla yrittänyt
heitellä neuvoja lonkalta ja enkä aliarvioi sinun kokemuksiasi, usko pois, enkä näe pääsi sisälle mitä siellä vilistää.

Seuraava kuullostaa minustakin nolottavan kotitekoiselta psykologialta, mutta ymmärrän, että sinun kuitenkin täytyisi päästä sinuiksi oman menneisyytesi kanssa, oli se sitten miten tuskallinen tahansa - yksinkertaisesti hyväksyä se tosiasia, että sinun lapsuutesi oli tuo mikä oli, koska muutoin sinä joudut raahaamaan sitä niskassasi lopun elämääsi.

Tunnut olevan taiteellisuuteen kallellaan, niin ehdotan sinulle mielenpurkamista varten erästä itse kokeilemaani juitsua. Yhdistin musiikin ja maalauksen. Se ei ollut mikään turha kokeilu vaan oli mieletöntä huomata, miten omat mielensyöverit paskoineen kaikkineen siirtyvät kankaalle. Niitä tauluja, kun jälkeenpäin katseli, niin niistä huomasi jo värien käytöstä mielen selkiytymisen ja tuskan vähenemisen.

Kyllä siitä on sinulle hyötyä jos kirjoitat kokemuksiasi palstalle: sekin on hyvä purkautumiskeino ja tuhannenkertaa oikeampi vaihtoehto sille, että pitäisit kaiken sisälläsi.
Minulle ainakin silloin, jos tuskissani kirjoittelen, helpottaa jos se, että tiedän jonkun lukevan viestini ja tuntuu kuin en olisikan niin hitsin yksin.

Sinä voit halutessasi kirjoittaa myös minulle :
[email protected]
Ei minusta kovin kummoista viisautta lohkea, mutta luen, vastaan ja autan jos voin.

juopon lapsi kirjoitti:

Kuule ei ole mahdollista korvata pilalle mennyttä lapsuutta ja nuoruutta. Ihan turha kuvitella sellasta.

Kannattaako se sitten olla edes ystävällinen kostonenkelille! mitä hyötyä ?

aahoohoo kirjoitti:

Juova alkoholisti on aivan erilainen kuin toipunut tai raitistunut alkoholisti.

Miksi alkoholisti on niin ilkeä läheisille ihmisille selvinpäin, kännissä voi luvata maat ja taivaat.

aahoohoo kirjoitti:

Jos olet saanut sellaisen kuvan, etteivät juoppot raitistuttuaan ymmärrä mitä ovat perheelleen ja omaisilleen ja läheisilleen elämäntavallaan aiheuttaneet, niin kuvasi on väärä.

Esim tällä palstalla juovien vanhempien lapset ovat saaneet timmi-tietoa, mihin ottaa yhteyttä, mitä tehdä, mitä jättää tekemättä ja ovat saaneet kaiken sympatian puolelleen ja uskon, että kaikki neuvojen ja tuen antajat ovat olleet täysin vilpittömiä.

Tarkoitin lähinnä sitä seikkaa, että silloin kun ihminen on alkoholisoitunut, niin viina on hänelle maailman tärkein asia, kaikki muu jää hopealle. Silloin he tai me olemme toisten hyväksikäyttäjiä, syyttelijöitä, ruikuttajia mitä tahansa. Juopon päähän ei mahdu muuta kuin viina ja sitä on saatava keinolla millä hyvänsä. Juoppo on luova persoona keksiessään syutä ja selityksiä. Hän on viinan vaikutuksen alainen tai krapulassa suurimman osan aikaa.

MUTTA
jos hän ITSE haluaa raitistua ja hakee apua juoppouteensa ja onnistuu raitistumaan, niin silloin voi puhua jo leikisti uudestisyntymisestä. Kun viinan saa elämästään pois, niin sieltä juopon kuoren alta paljastuu hyvä ja herkkä sydän vaikka sitä on vaikeaa uskoa silloin, kun katsoo kännistä ja oksentelevaa ihmistä. Tuo ed lause ei tietenkää poista sitä hätää ja tuskaa, mitä alkoholisti aiheuttaa läheisilleen ja pahimmassa tapauksessa sairastuttaa koko perheen.

Niin toivotonta kuin se onkin, niin juopolle on suht turhaa mennä sanomaan mitään suoria sanoja koska vastareaktio on takuuvarma.

Kukaan vähänkään alkoholismia tunteva ei pysty kerskumaan paranemisella, koska alkoholismista ei parannuta koskaan, ikinä vaan siitä ainoastaan toivutaan ja opetellaan elämään sen kanssa lopun elämää. Ja jokainen alkoholisti, joka ketkuaa raittiina, tietää, että kerskuminen hyvin äkkiä kopsahtaa omaan nilkkaan.

Minä ainakin olen pelkästään onnellinen jokaisesta raittiista päivästä - enkä kersku.

Lue lisää

Itse olen se juoppo lapsi, tai siis olin.
Raitistuttuani aloin ymmärtää, ettei varmasti ollut vanhemmillani helppoa kanssani silloin kun ryvin syvimmissä vesissä.
Voi se käydä näinkin päin, että vanhemmat joutuvat kärsimään, ei ihan aina niin päin, että lapset kärsivät.
Se on kyllä totta, juo kuka tahansa liikaa, lähimmät ihmiset siitä kärsivät kohtuuttoman paljon.
Vaikka kyllä kärsii alkoholisti itsekin, harva rypee iloisena ja omasta tahdostaan syvällä ongelmissa.

Jos olisi itsekäs terveellä tavalla, ja tykkäisi itsestään, tulisi itsensä kanssa toimeen, ei ihan herkästi edes päätyisi juopoksi.

Olisit ampunut sillä itsesi

Aika hankala asia tulkittavaksi, koska jos viina vie, niin aika hankala siinä on taistella sitä vastaan eli en oo varma tosta itsekkyydestä.
Se on sitä mukavuudenhalua ja halua elää vapaata elämää.
Moni alkoholisti voi olla myös entinen kiusattu, paljon päähänpotkittu ihminen.
Tunnen empatiaa päähänpotkittuja kohtaan,olenhan itse kiusattuna ollu koko ikäni.
Onpa muaki syytetty kiusaajaksi.
Minusta täytyy nostaa hattua alkoholistien rohkeudelle!
Minulla on tietääkseni aspergerin syndrooma.
Olen sairaseläkkeellä.
Minä nautin erilaisuudestani ja vapaudestani.
Olen itsekäs hieman.
Varmasti alkoholisti haluaisi lopettaa, mutta kun viina vie, niin se on paha homma.
En ite juo ollenkaan, mutta muuten olen epäsosiaalinen ja nautin siitä asemastani, koska tavallaan kerään huomiota epäsosiaalisuudellani ja sillä, että kirjoitan paljon nettiin kaikenlaista kommenttia.
Minähän olen tämä youtuben kuuluisa kirjoittaja MrJuha82.

Minun mielipide on se, että kaikki kiusatut ansaitsevat eläkkeen(jos siihen pätevä syy) tai olemalla alkoholisti.
Moni voi hakea lohtua viinalla.
En lähde syyttelemään loukattuja sieluja jne.

Arvostan holistien rohkeutta.
Muuten siinä ei oo mitään ihannoimisen aihetta.


Minä en muuten menisi sotaan, jos mut pakotettaisiin.
Olen kokonaan vapautettu.
Tekisin mieluummin itsemurhan kuin lähtisin sotimaan rintamalle.
Tuskin osaisin käsitellä edes asetta.
En oo koskaan ampunut/käyttäny asetta.

Jostain syystä alkkikset eivät näistä mainituista lääkkeistä tykkää, vaan bentsodiatsepiineista joilla saa viinan kanssa pään vielä enemmän sekaisin kuin pelkällä viinalla.

ErkkiKoo kirjoitti:

Jostain syystä alkkikset eivät näistä mainituista lääkkeistä tykkää, vaan bentsodiatsepiineista joilla saa viinan kanssa pään vielä enemmän sekaisin kuin pelkällä viinalla.

Lue lisää

Voi kuule ( vaikka vanha kommentti onkin ), kyllä noilla neurolepteilläkin pysyy " riittävän " sekaisin, kun on suuret annokset käytössä, lääkärin määrääminä.
Ja lisäksi vetää sitä viinaa kaksin käsin samaan aikaan.
Eri asia sitten, kuka haluaa olla sekaisin, kuka ei.
Itse olin vuosikaudet, onneksi en enää vuosiin.

Olisi hyvä miettiä, haluatko itsekin olla jossain vaiheessa pyörätuolissa.
Toki en voi tietää, onko juuri juominen aiheuttanut miehesi pyörätuoliin joutumisen ( syyt ja seuraukset ).
Olemisen helpottamiseksi voisi olla hyvä löytää muita konsteja kuin alkoholin. Ei miehestäsikään ole varmaan kivaa vierestä seurata, kun ei voi itse ottaa, ja sinä silti juot.
Vaikka kommenttisi on lyhyt, eikä paljoa sisällä, mutta siitä voi nähdä, että tilanteesi kiusaa sinua itseäsi, ja ehkä haluaisit jonkinlaisen muutoksen elämässäsi.

Itsekin toipuneena alkoholistina monesti tulee mietittyä, että ei minullakaan ehkä jonkun läheisen sairastuminen välttämättä olisi auttanut juomisen lopettamiseen, ainakaan aiemmin ( ei auttanut, vaikka aika monia kavereita ympäriltä kuoli ).
Toisaalta taas ajattelen omaa tilannettani nykyään, ehkä tässä vaiheessa saattaisikin käydä toisin. Jos tarpeeksi lähelle osuisi ikävä tilanne, niin kenties vaikuttaisi omaankin toimintaan ( siis jos vielä olisi ongelmaa alkoholin kanssa ).

Jossittelu on aina typerää, mutta muistan hyvin, kun nuorena ajattelin, että ei minulle mitään tule, vain muille tulee jos tulee. Nuorena oltiin vahvoja ja kuolemattomia, vaan toisinpa kuitenkin kävi. Turhaa näin jälkeen päin miettiä, jos elämä olisi mennyt niin tai näin....
Olen itsekin " huonon " elämän seurauksista kärsivä. Parasta tietysti, että edelleen hengissä.

Tsemppiä sinulle ja miehellesi ( kaikesta huolimatta ), ja hyvää kevään odotusta !