Olen tapaillut tanskalaista miestä nyt jo vuoden verran. Oikea loistotyyppi kerrassaan, yhtä komea kuin sen maan prinssi uljas. Hän on täällä komennuksella ja on anonut vuokseni lisäaikaa. Mitä teen, kun se aika koittaa hänen lähteä kotimaahan. Suhteemme on mennyt vakavammaksi ja vakavammaksi, mutta silti pelkään, että hän lähtee ja suhteemme katkeaa. Onko kellään tällaisesta kokemusta, kun saa paljon rakkautta ja antaa myös sitä, mutta silti saa pelätä, että toinen lähtee menemään?
mies jota rakastan
kalakukassa
41175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
nii muuta hanen kanssaan tanskaan. Hyva ystavani muutti sinne muutama vuosi sitten, mihensa luokse ja kovin ovat onnellsia.
Hän on todella ihana, huomaavainen ja kiltti mies. Aikamoinen sekstailija myös. Alussa olin hieman ujona, mut kaikki on alkanut lutviutumaan oikein hyvin.
Perheen tapasin eka kertaa kesällä ja he vaikuttivat oikein mukavilta.Meillä oli oikein mukavaa yhdessä juhannuksen aikoihin. Hän on erittäin taiteellinen yksilö ja nauttii työstään Suomessa sisustajana, mutta haluaisi kotimaahansa takaisin. Ei kai siinä muukaan auta, kun kerätä kimpsut ja kampsut ja muuttaa Tanskaan. Eihän se elämä siellä ole sen kummallisempaa kuin Suomessa, ehkä monta astetta vapautuneempaa.
seurustelin aikoinaan Sweitsiläisen kanssa.
Ihana muisto, aivan upea.
Olimme yhdessä yli 1,5v.
Juttelin puhelimessa hänen äitinsä kanssa, ystävällisiä.
En tiedä mikä hänessä oli, aivan upea ihminen ja se loisto ja ystävällisyys, huomaavaisuus ja etenkin oma rentous olla oma minä, upeata.
Valitettavasti en uskaltanut muuttaa hänen mukaansa ensin Hollaantiin, missä olisi ollut ½v. työ ja sitten Sweitsiin.
Jos sinulla mahdollisuus kokeilla eikä esteitä, tee siten ihmeessä.
Ainaskaan et kadu kóskaan, kävi miten kävi.
Onneksi minulla ihana muisto hänestä.
Hassuinta hän oli ensirakkauteni, aikaisemmin luulin suhteitani (joitakin) rakkaudeksi).
Että kyllä se on myönnettävä, jos ei koe rakkautta, ei tiedä miten ihanaa se todellisuudessa on myös pidemmällä ajalla, se aito.
Todella paljon onnea teille mitkä ovatkin päätöksenne sekä rakkaudellsia hetkiä teille, upeata.
Vanhempani ovat asuneet pari vuotta kihlauksestaan eri maissa vielä. Isä päätyi sitten loppujenlopuksi muuttamaan Suomeen ja hyvin on mennyt ever since :) Toivon teille kyllä kaikkea hyvää suhteessanne. Ei se rakkaus etäisyyttä katso.