Päivän ihmetykset

Toi on niin huikee tunne, kun huomaa, että vaatteet alkaa löystyä :):) Siitä saa niin paljon lisämotia!
Itse 1,5 v sitten reilu 6 kg pudottaneena muistan, miltä tuntui, kun joku paita, jonka oli hylännyt sen takia, että se korostaa pömppistä tai saa vatsan näyttämään isommalta kuin se onkaan tai sitten on liian tiukka vatsasta. Samoin, kun yhtäkkiä tiukkojen farkkujen vyötärölle olikin ilmestynyt tilaa.
Nyt oon jo reilusti yli vuoden saanut pidettyä itseni noin 54,5-kiloisena (168 cm).
Ihanaa, kun pömppis ei enää istahtaessa pullahda syliin ja erityisesti nautin käyttää esim lyhyitä toppeja villatakin alla ja pikkuisen vilautella masua, joka litteänä on niin kaunis ;)
Että tsemppiä vaan painonpudotukseen. Mä ainakin nautin hoikasta vartalostani joka päivä!
Laihdutusaikana sanoin reilusti, että pudotan painoani, enkä siksi syö herkkuja. Kukaan ei siitä loukkaantunut.
Nykyään syön kyllä herkkuja, mutta niitä vain vähän. Esim kakkua vain pienen siivun. Tästä aina välillä saa kommentteja tyyliin että voi kun syöt vähän tai olisi tuollaisella hoikalla varaa syödä enemmänkin. Annan kommenttien olla, koska en halua syödä enempää herkkuja just siksi että pelkään lihovani. Tiedän, että ei sitä yhdestä kakkupalasta liho, mutta välillä herkkuja on tarjolla aika usein ja uskon, että sillä alun perinkin lihoin, että aina otin kun jotain oli tarjolla..
Toisinaan jos on paljon erilaista pöydässä, syön vain kevyimpiä juttuja, eikä kukaan siihen välttämättä kiinnitä edes huomiota.
Siskoni mielelestä pelkään lihomista liikaakin, mutta tällä tyylillä olen pysynyt painossani ja viihdyn parhaiten omassa kropassani silloin, kun ei ole ylimääräistä. Kaikilla pikku pömppö ei ehkä häiritse, mutta itseäni se häiritsi joka päivä..