Aina pitää pyrkiä eteenpäin, aina pitää olla täydellinen kemia ja täydellinen ilta. Täydellinen hetki ja päivitys someen...vai pitääkö? Ihailen ihmisiä jotka kuuntelevat vanhaa iskelmämusiikkia sillä he eivät ole pyrkineet eteenpäin vaan ovat havainneet hyväksi sen mikä jo on. Luulen että sama pätee myös parisuhteisiin. Ei ole olemassa täydellistä kumppania, on vain erilaisia vaihtoehtoja joista joku saattaa olla niinkin hyvä että hänen kanssa kannattaa jatkaa.
Tyytymisen taito
Anonyymi
1556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
"on vain erilaisia vaihtoehtoja joista joku saattaa olla niinkin hyvä että hänen kanssa kannattaa jatkaa."
Niin; saattaa olla joku niinkin hyvä että hänen kanssaan kannattaa jatkaa.
Saattaa olla. Tai sitten ei. Tyytyminen siihen että sitä niinkin hyvää ei vastaan tule, ja olla onnellinen sen asiantilan kanssa. Elää hyvää elämää ja ei vain tyytyä vaan myös viihtyä.
Täällä koko ajan vouhkataan miten pitää tyytyä ja "laskea rimaa" eikä "luulla itsestään" mitään. Miksi? Miksi ei voida sallia toisen tyytyä elämään ilman sitä toiseski tai kolmanneksi huononinta vaihtoehtoa? Miksi se herättää niin valtavia intohimoja kun joku mieluummin elää yksin? Tyytyy siihen että sellaista kumppania ei löydy jonka kanssa voisi ja pystyisi elämään, ja elää tyytyväisenä sen totuuden kanssa?
Tämä on asia jota en ymmärrä. Onko se jonkinlaista pelkoa että itse joutuu niitten raakattujen joukkoon? Joita ilman joku tyytyy elämään?
Mitä eteenpäin pyrkimiseen tulee, olen aloittajan kanssa täysin eri mieltä. Tästä en kuitenkaan ala väitellä koska aihe on niin laaja että se veisi liikaa aikaa ja tilaa.
Niin, sinä jatkat sitä 'viihtymistä' 'yksin', mikä ensi mainittu varmastikin pitää paikkansa, ennen rahalla, se on oma kysymyksensä. 'Yksin', no, ainakin täällä ja puheentasolla.
Elämä feikkiä.
Ja tämä palsta sitä kaksinverroin.
Aika katkera tilitys tuntemattoman ihmisen kirjoituksen perään, varsinkin kun kirjoitat ensin aihepiiristä "tyytymisen taito". Eikö sinunkin olisi hyvä tyytyä ihmisiin, jotka jakavat esimerkiksi maailmankuvasi ja elämänarvosi. Et pysty muuttamaan koko maailmaa omaan ahtaaseen koppiisi, ja maailmalle henkisesti rikkaampi niin.
Saahan sitä yksin olla. Moni kuitenkin etsii loputtomiin niin hyvää ettei sitä tule koskaan vastaan. Jos haluaisi elää parisuhteessa niin kyllä se yleensä jonkinlaista tyytymistä ainakin aluksi vaatii.
Niin. Ja sen sijaan, että olisit jatkanut, järjesti maanlaajuisen näytelmän erostanne, ja miksi. Rahan takia.
Lopputulos: naisesi on huora ja nisti, elämäni on tuhottu, omaisuuttani ryöstetty viimeisen 10n vuoden ajan, perheeni kärsii ja lukuisat ihmiset sotkettu mukaan, Kaikki pohjautuu valheelle.
Vain ja ainoastaan rahan takia.
Olisiko ollut muuta vaihtoehtoa. Vastaan, että kyllä. Mutta se olisi vaatinut nöyryyttä ja toisen kunnioittamista. Lähimmäisenrakkautta.
Mihin suuntaan pyrit eteenpäin, kohti elämää, jonka päätepiste on helvetissä vai elämää, jonka ansiosta pääset joskus paikkaan, jossa sielusi lepää rauhassa?
Ruokaa etsitään jos on nälkä, myös rakkautta jos sitä ei ole.
Villi uroskarhukin on laiska tappelemaan jos ei näe siihen yltäkylläisyydessään mitään tarvetta.
Kysymys onkin tarpeista joita tunne-elämä tuottaa.
Mennään eteenpäin kuin Jutila aikoinaan...
https://www.youtube.com/watch?v=XgFwrvT_rBQ
AsianVierestä
Itse voisin tyytyä jos saisin edes tyydyttävän naisen.
Ongelmana on se, että edes ne ihan ok tasoiset naiset eivät kiinnostu.
Vain pelkästään ne naiset joita kohtaan ei voi tuntea ulkonäöllisesti mitään viehätystä osoittavat vastakaikua.
Ihmisten käyttäytymistä voidaan myös luonnehtia peilistä heijastuvalla kuvalla. Iloisuus, elämänmyönteisyys, huumorintaju, ulkonäkö ja status elämässä heijastuvat siitä kuvasta jonka ympäristöön tuotamme. Kaikkea ei voi olla eikä saada joten etsitään sitä joka kohtaa omamme ilman suuria eroavaisuuksia. Joskus meillä itsellämme on toisenlainen kuva itsestämme mitä toisilla ihmisillä jotka meitä arvioivat.
AsianVierestä
Miksi? Miksi se nainen on niin tärkeä että edes tyydyttävän tasoinen kelpaa?
Mitä ihmeellistä naisessa on että ilman ei voi elää?
Olen itse nainen enkä ymmärrä sitä miksi miehet eivät voi elää ilman naista? Minä elän ilman miestä eikä tee heikkoakaan!
Jos seksin perässä on, sitä kyllä löytyy. Itse en siinäkään tyydy mihinkään hätävaraan.
Elämä käsittää niin valtavan paljon muutakin kuin toista sukupuolta siinä kyjessä roikkumassa, varsinkaan jos se toinen ei ole sellainen jonka varmasti haluat.
Jälleen kerran kiitän onneani että synnyin naisena. Elämä on niin rikasta ja hienoa. Miehet riutuu ja kärsii ja vain jonkun naisenpuutteen takia. En ymmärrä miten jonkun elämän onni ja tyytyväisyys voi riippua noin voimakkaasti toisesta ihmisestä!
Kerro se uroskoirille jotka juoksevat peninkulman pelkän naaraan tuoksun perusteella. Ovat poissa kotoa riijuureissulla pari päivää ja tulevat nälkäisinä riutuneina takaisin, silmäkulmissaan kumminkin se onnellinen virne. Mitä järkeä tuossa on?
AsianVierestä
Tuosta olen ihan samaa mieltä. Ihmissuhdeasioissa se tyytyminen olisi enimmäkseen naisten vastuulla tällä hetkellä sillä monet miehet sen hallitsevatkin jo.
Vaarallisia ajatuksia siellä jollain. Tätä tyytymistä kun osaa elämässään soveltaa laajemmin, alkaa huomata kuinka helposti voi tulla onnelliseksi.
Jos tällaiset ajatukset saavuttaisivat suurempaa suosiota, niin länsimaalainen kulutukseen ja ikuiseen kasvuun perustuva yhteiskunta romahtaisi.
Minusta parempi otsikko olisi huomioimisen taito.
Huomioi sen mikä itselle on hyvä. Minusta tuntuu, että yllättävän moni ihminen on ulkoistanut oman halunsa tuntemisen....se määritellään muualla, mistä ”pitäisi” tykätä ja pitää.
Jos aina olisi tyydytty siihen mitä on, eikä olisi mitään luovuutta, ei olisi myöskään iskelmämusiikkia. Samoin iskelmämusiikki on ollut joskus innovatiivista uusinta uutta, nuorien komistusten esittämää omalla ajan hetkellään, vaikkei sata vuotta sittemmin tulisi ensimmäisenä mieleen. Aivan kuten heavy, konemusiikki, tanssimusiikki, klassinen, Elvis, Beatles, jne.
En oikein osaa ihailla sitä, että joku jämähtää vain yhteen musiikkityyliin - oli se mikä tahansa - eikä pysty kokemaan ikinä mitään sen ulkopuolelta. Teini-ikäisille tyypillistä, koska ryhmäpaine ja epävarmuus. Sittemmin ihmiset voivat aikuistuessaan vapautua ja uskaltaa pitää juuri niistä omaan makuunsa vetoavista kappaleista - silloinkin, kun ne ovat keskenään ihan erilaisista musiikkityyleistä. Juuri tämän takia eilinen Elämäni biisi oli aivan mahtava kattaus - biisit olivat keskenään tosi erilaisia, mutta hyviä.