Mitenkä on että haittaako naista jos tällainen reilu 20v kaveri asustaa vielä vanhempien kanssa, mutta on muuten aktiivinen töissä kävijä ja osaa huolehtia itsestään?
Itseäni se vaan nolottaa kertoa että asun vielä kotona, mutta aikeissa kyllä muuttaa kun vaan kerkii jne.
Etenkin siis silloin jos nainen ite asuu yksistään.
Itseäni se vaan nolottaa kertoa että asun vielä kotona, mutta aikeissa kyllä muuttaa kun vaan kerkii jne.
Etenkin siis silloin jos nainen ite asuu yksistään.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Ei kai se suhdetta haittaa jos tosissaan välittää. Mutta itse voin kyllä sanoa että mua oikein pistää vihaksi se kun aikuiset ihmiset asuvat vielä vanhempiensa helmoissa. Itse olen muuttanut omilleni 16-vuotiaana ja nyt olen 21-vuotias ja hyvin olen pärjännyt. Hyvät aikuiset, hankkikaa oma asunto!
Niin mutta mitäs teet kun on tullu kustua muroihinsa ja kela ei maksa enää opintotukea.. Ja opiskella mieli tekis
Vuokrallako olet asunut? Vai miten sulla tuossa iässä voi olla oma asunto? Vuokralla olo on kaikkein typerintä mitä voi tehdä, siinä menee rahat ihan hukkaan. Jos asumisesta jotain aikoo hyötyä kannattaa rahat laittaa suoraan oman asunnon maksamiseen eikä maksaa ilkeille vuokraisännille tolkuttomasti. Esim. 500 € x 60 kk tekee 30.000 euroa vuokraan viiden vuoden aikana. Onko se todellakin sen arvoista?
Noh nyt itse kommentoin sen verran että itse en laskis 16v lastani asumaan vielä yksin. Tietenkin monet on kyllä aika itsenäisiä ja hallitsee elämänsä tuossa iessä eikä mopo karkaa tumpusta, mutta sitten on näitä toisiakin tapauksia. Noh luottamus omiin lapsiin on tietenkin tärkeätä.
Itselläni ei ole ollut mitään järkee muuttaa pois. Koulut on ollu aina tässä lähellä, ja inttissäkin tuli vuosi oltua. Nyt duunissa tosiaan.
Mutta tosiaan itseeni kyllä häiritsee kertoo naiselle että asustan vielä kotosalla jne. En seurustele.
Tässä on hyvää aikaa kerätä säästöjä kasaan kun jää kivasti rahaa käteen niin saa sitten ostettua mitä tarvii (ja vähän muutakin) kun pois muutan.
Mutta tosiaan haluisin lisää naisten fiiliksiä siitä jos noin muuten kiva olonen kaveri kertoo asuvansa vielä tässä iessä kotona. Onko se suuri miinus? Monelle se tuntuu olevan.
...se ole ihan yksilöstä kiinni. Joillekin se saattaa olla turn-off, mutta mun mielestä se osoittaa aikamoista pinnallisuutta, vaikken itse enää kotinurkissa pyörikään.
Jos olet itsenäinen ja fiksu tyyppi, pystyt osoittamaan sen naisille, vaikka kotona asuitkin.
Huhhuh! Ai että oma asunto pitäis nuorellakin olla! Ymmärrätkös mitä se maksaa täällä pk-seudulla?
Eiköhän nyt kuitenkin vuokra-asunto tai pankin asunto (lainalla ostettu) ole realistisempi. Ja pitää olla 15% omasta taskusta.
PS. Jos vanhemmilla on iso asunto ja heidän kanssa tulee toimeen, niin mitä järkeä on maksaa 650 €/kk ja asua alle 40 m2:n kopissa?
No vuokralla asumista typerämpää ehkä on luulla, että kaikki jotka haluaa saa pankkilainan. Mistähän arvoisa kotona yhä luulee saavansa lainan jos sattuu opiskeleen tai on työtön? Muutas pois äitis helmoista ja kokeile oikeeta elämää. Aikuiset lapset jotka asuu vielä kotona 18 vuotiaina on kyllä silti vieläkin niitä säälittävimpiä tapauksia...
"mua oikein pistää vihaksi se kun aikuiset ihmiset asuvat vielä vanhempiensa helmoissa."
Miksi se pistää vihaksi? Se nyt on ihan tavallista ja harmitonta, että nuori aikuinen asuu vanhempiensa luona. Mahdatko olla henkisesti ihan tasapainoinen ihminen, jos tuollainen asia pistää vihaksi?
Mikä kiire oman asunnon hankkimisella on? Esim. opiskelija voi vanhempiensa luona asuessaan keskittyä opiskeluun, nopeampaan valmistumiseen ja parempiin arvosanoihin, jos ei tarvitse hankkia vuokrarahoja duunissa. Kotona asuminen voi siis edistää hallituksen tavoitetta ja kansantalouden etua. Antaa työttömien hoitaa ne duunit, joita opiskelijat tekevät pitääkseen itsensä hengissä.
Esim. isoveljeni muutti kotoa 23-vuotiaana. Hän on itsenäinen, seurusteleva ja töissä käyvä tradenomi. Missä on se ongelma? Mitä hän olisi saavuttanut aikaisemmalla muutolla?
Tuo on jo säälittävän typerä väite: "Aikuiset lapset jotka asuu vielä kotona 18 vuotiaina on kyllä silti vieläkin niitä säälittävimpiä tapauksia..."
Et ikinä pysty perustelemaan pitävästi ja loogisesti tuollaista väitettä. Se ei toimi edes tietoisena yleistyksenä.
On erilaisia elämäntilanteita ja ihmisiä. Monesti on paljon järkevämpää asua vanhempien luona. Toisinaan olisi hyödyllisempää muuttaa.
Ihmisen itsenäisyys ja kyky hoitaa omat asiat ei riipu muuttoiästä. (Minä muutin sopivassa 20 vuoden iässä. Tilanteesta riippuen 16 ja 30 voivat olla ihan yhtä sopivia.)
Ihmisistä jotka asuvat kotona kauan tulee sun kaltaisia.
kohta 29 ja vanhempien luona asustan
....ainakin ens syksyyn. oma OKT-työn alla.
Halpahan tässä täys hoidossa on asua mut
järkihän tässä lähtee :(
Olisi mahtava juttu, jos ihmiset olisivat enemmän minun kaltaisiani. Osaisivat ajatella, eivätkä esittäisi typeriä perusteettomia väitteitä kuten "20-vuotias ihminen on liian vanha asumaan vanhempiensa luona." Miksi ikä olisi relevantti muuttuja täysi-ikäisten asumiskysymyksessä?
Jaa että opintotuella saa nostaa 160 000 euroa lainaa kämäisen kaksion ostoon? Ei kiitos...Mitä järkeä muutenkaan ostaa asuntoa ennen kuin on edes vakiintumassa?
Se ero kotona asuneen ja pois muuttaneen välillä on, että kotona asuneet luulevat tietävänsä kaikki ja olevansa oikeassa. Sellaista ihmistä sanotaan naiiviksi. Aikaisin lähteneet oppivat ettei asia ole niin.
Kotoa et näe maailmaa etkä kasva ihmisenä.
vuokralla asuminen on fiksuinta,mitä nuori voi tehdä.Saa asumistuet ja muut.Sossukin auttaa hädän hetkellä.Mutta oma asunto,jos nyt lainan ees saa,niin se pitää maksaakin ajallaan!Ei tule tukia mistään.
Ja kun opiskelut on kesken,sun muut,niin ei ole mitään syytä sitoa itseensä tiettyyn paikkaan (ja suureen velkaan).
Saattaa elämä ja opiskelut rajoittua sen takia kovastikin.Mutta voihan se joillekin passatakin.
Opiskelijan ei kannata kämpää ostaa, sillä hyvä. Itsellä ei olisi ollut pokkaa roikkua porukoiden nurkissa 23-vuotiaaksi, kunnes opinnot on ohi... omilleni muutin heti kirjoitusten jälkeen, asun vuokralla (osuuteni 300) ja säästämme miehen kanssa omaan asuntoon, joka ostetaan heti kun olemme molemmat valmistuneet (edellyttäen, että saamme lainaa). On todellakin tilanteita, joissa omaa ei kannata/voi ostaa.
Alkuperäiseen viestiin: kyllä vähän oudoksuisin, enkä ainakaan muuttaisi yhteen ennen kuin mies on asunut omillaan vuoden tai pari. Mikään ehdoton este tuo ei tietenkään olisi, jos muuten on itsenäinen ja itsestään huolehtiva tyyppi.
Voi voi. Omasta puolestani voin sanoa, että en luule tietäväni kaikkea, enkä luule olevani aina oikeassa. Uskon olevani tässä tietyssä asiassa oikeassa, mutta perustele, mistä päätellen (kaikki) kotona asuneet luulevat tietävänsä kaiken? Minun, yhden ihmisen, viestistä ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä.
Ihan tavallisella maalaisjärjellä jokaisen pitäisi ymmärtää, että ihmisenä kasvu ei ole kiinni muuttoiästä. On todella naiivia kuvitella, että ihmisenä kasvu riippuu siitä. Et pysty perustelemaan väitettä - vai pystytkö?
Näyttää siltä, että aikaisin muuttaminen ei kehitä argumentointikykyä. (Ei se sitä tietenkään heikennäkään.) Argumentointikyky on muuten yksi osa ihmisenä kasvua.
Sitä paitsi maailman näkeminen ei ole osoitteesta kiinni. Se riippuu siitä, käykö ihminen katselemassa maailmaa.
Jos vastaat tähän viestiin, toivon, että ensin mietit, sitten vasta kirjoitat.
>Ihan tavallisella maalaisjärjellä jokaisen pitäisi
>ymmärtää, että ihmisenä kasvu ei ole kiinni muuttoiästä.
Voi hyvä ihminen. Kyllä se *yleensä* on. Se on myös merkki luonteesta. Ei takuuvarma merkki mutta erittäin hyvin suuntaa antava.
Onko sulla huono itsetunto? Taida potea sitä, että asut vielä kotona?
*Yleensä* pitkään kotona viihtyneet ovat, jos ei nyt luusereita, niin veteliä luonteita. Ei siitä mihinkään pääse, niin vain on. Jos asut pitkään kotona sinut lasketaan tähän ryhmään riippumatta siitä oletko oikeasti löysä vai et. Näin se maailman vaan toimii, ei ole aina reilua.
Jos olisit asunut poissa kotoa tietäisit sen =)
Hankin oman asunnon pari vuotta sitten vähän ennen kuin täytin 21 vuotta. Viikonloppuisin käyn usein vanhempieni luona niin, että olen yön yli.
Sanotaan vaikkapa näin. Mitä enemmän ikää, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ihminen on luonteeltaan vetelä. 24-vuotiailla todennäköisyys on jo suuri. 20-vuotiailla todennäköisyys ei vielä ole suuri - elämäntilanteeseenhan kuuluu helposti esim. armeija, epäonnistuneet pääsykokeet tai yksinkertaisesti halu opiskella tehokkaasti ilman opintolainaa tai töissä käyntiä.
Jotkut väittävät, että 20-vuotias on asunut kotona pitkään. Jokainen voi määritellä sanan "pitkään" miten haluaa, mutta eiköhän 20-vuotias kuulu vielä tavanomaiseen koti-ikään. Ehkä 21-vuotiaalta voidaan jo kysyä, mitkä ovat suunnitelmat ja miksi koti voittaa oman kämpän.
Pointtini on oikeastaan seuraava: on tosi huono juttu, jos kotona asuminen automaattisesti heikentää seurustelukumppanin löytymisen mahdollisuuksia, koska kyse on todennäköisyyksistä. Ihmisten tulisi malttaa tutustua ensin, sitten vasta johtopäätökset.
Monet aloittavat opiskelunsa siinä vaiheessa ja hyvin harvalla on mahdollisuutta ottaa lainaa tai omaavat sellaisia rahoja, joilla maksaa se vuokra.
On aivan ok asua vielä tuonikäisenä kotona, se ei ole se ratkaiseva pointti, vaan se, minkälainen itse olet ihmisenä.
Säälittäviä tapauksia ovat vasta he, jotka eivät vielä 30-kymppisinäkään ole valmiita muuttamaan pois kotoaan...
Itse olen 21 ja asun vielä äitini luona. Käyn töissä ja maksan äidilleni osan palkasta "vuorana". En koe, että naisille se olisi ollut suurikaan turn-off. Tunnustaa kuitenkin täytyy, ettei se nyt hyväkään puoli ole. Suureksi turn-offiksi juttu muuttuu, kun asut kotona, et käy töissä, saati opiskele tai koskekaan kotitöihin. Tämä osoittaa lapsellisuutta.
Liian nuorena yksin muuttaminen on jopa tyhmää. Tähän tulokseen olen tullut myös keskusteltuani nuorena pois muuttaneiden kanssa. Lopulta, onko eroa asua yksin "Pappa betalar"-periaatteella tai kotona, niin että maksaakin?
No, näin "vanhana" kotona asumisessa on toki huonojakin puolia, mutta ei se ole minulle koskaan tappavaa ollut. Tällä hetkellä on lupaava tyttö löytynyt, mutta täytyy sanoa, että aika paljon mutkistaa asioita, kun molemmat asumme vielä kotona :)
Minä asuin vanhempieni kanssa maatilalla liki 30-vuotiaaksi. Mihinkäs sitä suotta kotoaan muuttaa.
Kyllä minusta silti on kasvanut hirmuinen ydinvoimalahenkilö, wahha mestari, jota tuo asumispuoli ei ole haitannut.
Kyllä sinä vielä ehdit. Minullakin on nyt talo kaupungissa ja mökki maalla, siellä kotitilallani. Sinne taidamme uuden emäntäni kanssa muuttaa pysyvästi, kunhan on aika eläkkeen.
ei haittaa.. jos ei kuitenkaan ole mikään mammanpoika...
No luuletkos, että ikinä kersat oppii elään itsenäisesti, jos ne ei sitä tee jo nuorempana. voisin näyttää sulle heti joitain säälittäviä esimerkkejä noista tapauksista. Että kyllä se haittaa...
Ikävää, ettet ole oppinut näitä asioita vanhempien luona eläessäsi. Pitikö hankkia ihan oma asunto, että oppisit keittämään perunat ja tiskaamaan astiat? Säälin sinua jos et oppinut elämään vanhemmiltasi, varmasti huonosta perheestä olet kotoisin, kun vielä pitää todistaa jotain. Minun vanhemmat luottavat ja tietävät, että pärjään elämässä, he ovat opettaneet minua, eikä minun tarvitse alkaa nollasta, ja toista samat typerät virheet, vaan voin oppia muiden virheistä, tekemättä ne itse.
Luuletko, että elämä on perunoiden kuorimista tiskaamista? Kotoa lähteminen opettaa *elämää* ei huushollin pystyssä pitämistä.
Vaan mistäpä sen tietäisit.
Helposti erottaa täälläkin kirjoittelevista ketkä on kotona pitkään pidettyjä.
ovatko kaikki kotoa aikaisin lähteneet noin katkeria, niille jotka ovat saaneet olla kotona pidempään? :D
Oikeasti, älä jaksa vetää hernettä nenään tästä :)
Jaa, en minä katkera ole. Olen itse lähtenyt jotakuinkin sinun ikäsenäsi kotoa ja hyvin olen pärjännyt.
En vain ymmärrä miten jotkut voivat asua kotona vanhaksi asti. Itselläni "kutsu" kävi jo aiemmin mutta pääsin muuttamaan pois vasta parikymppisenä.
Ei kotoa edelleenkään lähdetä opettelemaan perunoiden kuorintaa vaan elämää. Kotona pitkään hilluvat jäävät paljosta paitsi. Moni jopa nykyään muuttaa suoraan suhteeseen eikä asu yksin ollenkaan. Se on sääli.
Kerro meille sitten mitä "elämää" sinä opit? Itse en ole oppinut mitään kun olin vuoden venäjällä vaihto-oppilaana, paitsi kieltä. Samanlaista se ole kuin vanhempien luona eläessä. Olen aina päättänyt omista asioista itse, lapsenakin, ja vanhempien luona asuminen tarkoittaa minulle vain ilmaista asuntoa, ja että voin auttaa vanhempia niin fyysisesti kuin rahallisesti, kun ovat työttömiä. Ja en kyllä keksi yhtään asiaa mitä sinä olisit voinut oppia ja minä en. Mutta kerro toki, jos olen väärässä.
Sen tarkemmin viestiisi kantaa ottamatta, toiseksi viimeinen lauseesi osui ytimeen. "Moni jopa nykyään muuttaa suoraan suhteeseen eikä asu yksin ollenkaan." Olisi yleisesti ottaen nuorille hyväksi asua omillaan jonkin aikaa ennen kuin muuttaa kumppanin kanssa yhteen, tällöin pikkuasioista ei välttämättä kehkeytyisi riitoja. Varsinkaan kodinhoitoon liittyvistä.
Siis puhuin yleisesti. *Yleensä* kotoa pois muuttaminen kasvattaa ihmistä. *Yleensä* kotona pitkään viihtyvät ovat laiskahkoja luonteita. *Yleensä* perheessä on 1.7 lasta.
Mikä ihme tuossa on niin vaikeaa tajuta? Aina kun heittää keskusteluun tällaisia toteamuksia niin se otetaan itseensä. "no en mä ainakaan", "miten sä voit mulle noin sanoa" etc..
Onko ihmisillä todella näin huono itsetunto? Ehkäpä kotoa pois muuttaminen kasvattaisi itsetuntoa =)
Ja jos olet vuoden Venäjällä asunut (mitä vahvasti epäilen) niin kyllä se vaan näkyy elämänkokemuksena. Halusit sitä tai et.
tuonikänen ei osaa koskaan kotoa muuttaakaan..nauraa naiset kuule kippurassa..*hykertelee*
Olen ollut suhteessa 2 miehen kanssa, joista toinen asuu vanhempien luona vielä 29-vuotiaana ja toinen 26-vuotiaana. Kyllä se on aikamoinen miinus, kun ottaa samalla huomioon heidän muut ominaisuudet. Tämä 29-vuotias on kouluja käymätön työtön/pätkätyöläinen ja 26-vuotias lapsellinen mammanpoika, jonka ei tarvitse edes tehdä ruokaa tai pestä pyykkiä itse. Suhteiden alkuvaiheessa, kun olin ihastunut, ei asialla ollut niin suurta merkitystä, mutta miehiin paremmin tutustuessa vanhempien luona asuminen vain korosti niitä luuseriuspiirteitä, mitä heissä oli muutenkin.
Itse olen asunut vuokralla 18-vuotiaasta asti enkä koe, että rahani menisivät hukkaan. Tämä itsenäinen elämä on sen arvoista. Sitä paitsi tämä oli taloudellisesti parempi ratkaisu verrattuna äidin luona asumiseen, koska opintotuki on paljon suurempi yksin asuvalle.
Olen myös miettinyt oman kämpän hankkimista, mutta vielä en pidä sitä ajankohtaisena, koska aion kiertää eri maita ja nähdä maailmaa. Ja saahan oman kämpän maksamiseenkin uppoamaan rahaa yhtä lailla kuin vuokra-asuntoon, koska pitää maksaa yhtiövastiketta ja kaikki remontit yms. Helsingissä moni maksaa lainanlyhennystä paljon isomman summan kuukaudessa (esim. 600 €) kuin, mitä vastaavanlaisesta vuokrakämpästä joutuisi maksamaan.
On vähemmän huolia, kun ei ole kiinteää omaisuutta.
joku korkeasti koulutettu ääliö joka on itseään täynnä..Mee amerikkaan siellä on kaikki muut kaltaisesi ääliöt!!!!!
Luuserin kanssa seurustelu on ongelmallista.
Mutta pitkään vanhempien luona asuminen ei automaattisesti tarkoita, että ihminen on luuseri.
Kolmekymppisenä vanhempien luona asuva on erittäin paljon todennäköisemmin luuseri kuin 20-vuotiaana. Tilastot eivät kerro mitään yhdestä yksilöstä.
-"itsenäinen elämä"
-"opintotuki on suurempi"
Siinäpä sitä on tosi itsenäisyyttä kun yhteiskunta huolehtii vuokrasta.
Tämän palstan perusteella nuorena kotona muuttavat ovat useammin kylmempiä, suvaitsemattomampia ja herkemmin yleistäviä kuin ne jotka ovat muuttaneet vasta kun elämäntilanne todella vaatii.
Tuntuisi TODELLA oudolta seurustella miehen kanssa, joka asuisi vielä vanhemmillaan :O. Tuskinpa seurustelisin...
Faktahan on se että suomalaisessa kulttuurissa odotetaan mieheltä että hän asuu yksikseen viimeistään kun kaksikymmentä kilahtaa lasiin. Joten kyllä se ihan todellisuudessa suurinta osaa naisia haittaa se että asut kotona. Jos meinaat joskus tyttökaverin hommata niin muuta kotoa pois ihan pikimmiten.
Iät missä puolet miespuolisista asuu vanhempiensa luona:
Suomi - 22v
Englanti - 25v
Italia - 30v
Suomessa on alhaisin tuo lukema. Ainakin EU-maista. En tiedä onko tuo Venäjällä 50v...
Vanhempiensa luona asuvat harrastavat varmaan paljon vähemmän huumeita, viinaa ja yhden yön suhteita.
Ei se haittaa, ei se oikea rakkaus katso, missä sinä asut, kunhan muuten olet kunnollinen mies.
Itse, eron jälkeen edellisestä suhteestani muutin puoleksi vuodeksi vanhempieni luo, kun yhteinen asunto meni erossa ja piti säästää rahaa uuden kämpän hankkimiseen.
Kyllä mullakin alussa vähän ujostutti kertoa, miksi asun vanhempieni luona, mutta kun tapasin ihanan miehen, joka minuun rakastui, kerroin hänelle erosta ja asunnon menetyksestä. Hän ymmärsi täysin eikä todellakaan arvostellut minua sen mittapuun mukaan, missä minä asun. Sain sitten lopulta ostetuksi uuden kämpän ja tällä hetkellä asun tämän uuden sulhaseni kanssa yhdessä tässä minun pikkuisessa yksiössäni. Kunhan saadaan säästetyksi rahaa, olis tarkoitus hankkia sitten isompi asunto.
Sinä oot vielä niin nuori mies, että kannattaa asua kotona ja säästää rahaa omaa asuntoa varten. jos kerran kotoa saa asua, mitä sitä suotta muualle vuokraa maksamaan vaan säästät ja muutat sitten omistusasuntoon.
itse tapailen jätkää joka asuu vielä kotonaan,eikä paskan vertaa haittaa suhdetta. ei tollasil asioil oo välii sitä paitsi henkilön itsenäisyyden voi päätellä muistakin asioista ku vaan siitä missä asuu. mutta, kunhan et 27vuotiaana enää kotona asu. on siinäkin joku raja.
Jooh jos tän vuoden loppuun asustan tai syksyyn niin sitten olis tarkoitus muuttaa vuokralle, ja omistuskämppää tietenkin jossain vaiheessa elämää, mutta ei tässä vaiheessa vielä semmoisia velkoja halua ottaa niskoille. Ehkä sitten vasta kun löytyy semmoinen oikeesti mukava naikkonen jonka kanssa voisi pidemmälle suunitella elämää.
Paljonhan se myös riippuu vanhemmista millaista sielä kotona on asua, ja kuinka voi elää. Mutta jooh kiitoksia vaan ihan järkevistä kommenteista.
olen 21v mies ja asunut nyt noin vuoden vuokralla. eipä tuo kyllä kenestäkään luuseria mielestäni tee jos kotosalla asuu parikymppisenä, itse olen kyllä halunnut muuttaa omaan kämppään jo 18v asti, mutta en muuttanut koska raha asiat olis menny niin perseelleen ja kaikki harrastaminen olisi lopahtanut rahan puutteeseen. intin jälkeen asuin kotona vielä kesänyli koska ei ollut järkeä muutaman kuukauden ajaksi vuokrata kämppää, syksyllä muutin taas opiskelemaan muualle. kyllä se aikapitkälti on elämäntilanteesta kiinni koska kannattaa muuttaa pois. mutta mukavempaa omassa kämpässä on asua kuin vanhempien helmoissa pyöriä.
No entä jos tyttö asuu kotona vielä 21vuotiaana?
Mua ei sinänsä haittaa jos mies asuu vanhempiensa luona, tai siis en automaattisesti ajattelen että se kertoo jotain jätkän luonteesta. Ehkä se enemmän häirittee ettei sitten välttämättä ole mitään paikkaa missä olla kahdestaan ihan rauhassa.
Mielestäni taas se on iso plussa. Mitä suuremmalla todennäköisyydellä kyseessä on silloin kunnollinen tyttö. Omaan asuntoon muuttamisella on päätarkoituksena päästä bilettämään milloin haluaa, enkä arvosta sitä yhtään, että henkilö on muuttanut omaan asuntoon jo lukiossa. Enemmän se on iso miinus kuin plussa. Mitä aikaisemmin henkilö on muuttanut omaan asuntoon, sitä enemmän hänellä opintolainoja, tai opinnot ovat työkäynnin takia venyneet tosi pitkäksi.
Eikä kannattaa kuunnella niitä katkeria yksin asuvia, joita vanhemman potkivat itse ulos, heti kun tuli siihen mahdollisuus. He ovat vain kateellisia niille joilla ovat hyvät suhteet vanhempien kanssa. Ja nämä aikaisin omaan asuntoon muuttaneet ovat myöhemmin yleensä niitä alkoholistuneita yksinhuoltajia.
Jos opiskelee ja asu vanhempien luona, niin siinä ei ole mitään pahaa, omaan asuntoon kannattaa muuttaa ainoastaan jos paikkakunnalla ei ole opiskelumahdollisuuksia. Ja menee opiskelemaan toiseen kaupunkiin, mutta silloinkin tarkistaisin ensin tarkistaa, että onko mahdollista asua esim. isovanhempien luona...
Mieluummin kannatta ottaa lainaa omaa asuntoa varteen, kuin alkaa opintojen jälkeen maksamaan opintovelat takaisin, ja niitä on sitä enemmän, mitä aikaisemmin on omaan asuntoon muuttanut.
PS: Ja jos pitäisi valita, että ottaisin tytön joka muutti omaan asuntoon jo 16-vuotiaana vai sellaisen joka asuu 21-vuotiaana vielä vanhempien luona, niin ilman muuta valitsin jälkimäisen vaihtoehdon.
Onko elämä kilpailu, peli ja näytelmä?Onko tällä palstalla jotain 10 vanhoja. Onko ihminen sen arvokkaampi mitä parempi hän on?Ja jos ei edes ole..Aika hataralla pohjalla noi teidän väitteet. Onko hän sen parempi, jos luoja on tehnyt hänestä etevämmän tai sitten hän on vain harjoitellut enemmän. Tai molemmat. Mitä hienoo hei?Eihän se nyt ihan noin mene. Ja mitä hienoo, jos 16-vuotiaana muuttanut väkivaltanen juppijuntti tuo mesoo. Painukoon vittuun kaikki jotka luuleet itsestään? Jos ei uskalla muuttaa niin ei uskalla. Thats it. IHminen on sellainen kuin on. Se on omaa heikkoutta, jos ärsyttää toisen piirteet, jotka eivät vahingoita eivätkö pitäisi herättää pahennusta.Akateemisuus näköjään tekee ihmisistä vaan ahneita yhteiskunnan syöpiä. Analyyttinen tyyli kun ei ole kaiken ärein, samoin kuin mikään teknojuppityyli PItäis jotain tajutakin perusasioista.Eikö kuitenkin tasapainosempi ole parempi?
Miksei sais olla mammanpoika? Luulis, että joskus teininä pitäis olla naisille kova jätkä, mutta viä aikuisena. herää ny..Kuitenki mammanpojan näköset jätkät vetää puoleensa, joiden maailmankatsomus on hyvin kapea-alainen. ELi justiin noi juppijuntit. Siloposkiset pojut, jotka pönkittää itsetuntoaan väkivallalla hakemalla hakien joka viikonloppu. Nuuska huulessa. Turhamaisuus naisilta, aggressiivisuus miehiltä. Ja teekkarit ja kaikki rinta rottingilla. Hyvin menee. Ihan perusmaalaisjärki yhteiskunnallisissakin asioissa vois olla ihan poikaa=)
Olet oikeassa tuollaisia lirkuttelijoitahan tv:kin on täynnä. Homoja, pukumiehiä ja somaleita. En kuitenkaan tarkoittanut, että miehen täytyis olla mikään pahis. Aikanaan tullut niistä saatua tarpeekseni:( TÄytyy kyllä sanoa, että rentut ovat paljon luontevampia, sosiaalisempia sängyssä ja muualla kuin nämä nykyiset juppipojut:) Kotoa muuttaessa itsenäistyin nopeasti. Kotona vaan ois jääny rakkaille asioille enemmän aikaa..
Jos asun "kotona" siskon ja veljien kanssa, mutten vanhempien kanssa, niin asunko silloin vielä kotona 21-vuotiaana?