Eilen ja varsinkin tänään olen miettinyt sitä, että tosiaan elämässä alkaa olla siinä vaiheessa tällä hetkellä, että joutuu paljon hyväksymään luopumista.
Sitten kävi mielessä, että mitä paremmin hyväksyy sen jostain luopumisen, sen paremmin osaa muokata elämäänsä sen mukaan. Ei jää toisinsanoen linkuttamaan siihen luopumiseen lopuksi elämäksi. Kuiten tässä on liki puolet elämästä vielä taputtelematta.
Ajallaan on sekin edessä, että putää luopua tästä maallisesta tomumajastakin. Olisi kiva, kun ei jäisi harmittamaan siinä loppumetreillä mikään.
Sitten kävi mielessä, että mitä paremmin hyväksyy sen jostain luopumisen, sen paremmin osaa muokata elämäänsä sen mukaan. Ei jää toisinsanoen linkuttamaan siihen luopumiseen lopuksi elämäksi. Kuiten tässä on liki puolet elämästä vielä taputtelematta.
Ajallaan on sekin edessä, että putää luopua tästä maallisesta tomumajastakin. Olisi kiva, kun ei jäisi harmittamaan siinä loppumetreillä mikään.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Sulla ei taida olla paljon vaihtoehtoja, kuin hyväksyä vaan tilanne :(. Tai sitten pakkaat elämäsi ja muutat eksän perässä. Paskoja vaihtoehja kaikki joka tapauksessa. Kyllä keksi eksä tavan kostaa jättämisen.
Täh? Siis ei se tytön muuttaminen tavallaan tunnu edes pahalta, mutta onhan sekin tavallaan luopumista nykyisestä...
Joku tuolls jertoi, että se taas tuo tilaa jollekin uudelle tavalla taas olla tytön rlämässä mukana ja parhaiten se onnistuu, kun hyväksyy muutoksen. 😊
Eikös ne ole jo sen ikäisiä, että joka tapauksessa pian pyrähtävät omilleen..
Jep... alkaavat olla joo.
Voi sua ressukkaa nyt😢❤❤❤
Superiso jaksuhali, kylmä kuin jääkaappia halaisit😉😘
Ottaisit sitten vaikka kisumisun tai haukkuhauvelin kaveriksi, kun lapset ei enään tule kainaloon soffalle. Hyvä sekin.
No, eiköhän sitä sit keksi muutakin tekemistä. Saa kissit ja koirat olla. 😀
Kyllä LUO - PUU - MI - EN on mielessä
Elämän faktat kun hyväksyy, niin elämä on tietyllä tapaa antoisempaa. Jopa raadollisuudetkin hyväksyen.
Rehellistä elämää.
Meinaan, että vaikka tiedostaa jonkun asian olevan työlästä tai koettelevaa, niin hyväksyy sen ja lusikoi sen siitä selviten.
Kun että ulisis ja vaikerois, onks mun pakko kestää tää.
No minusta kanssa aluksi tärkein on se hyväksyminen ja sit voi rakentaa homman sen luopimisen kohdalta uusiks. Siittä se lähtis...😊
Taijan luopua tästä turvallisesta sohvannurkasta ja lähtee sählyilee. 😊
Heh, no noinnikkaan se homma etenis luontevasti. :D
Hyvät sähellykset. Tee monta maalia.. 😜
Vähän oli nihkeetä peliä tänään... mutta eipä se aina kulje. 😬
Mene kiemurtelemaan kuin käärme, maahan makailemaan mutalätäköihin valitat että voivoivoi... mitenkävi, kaikki vaatteet kurassa ja itket siinä kurjuuttasi, kiemurtelet ja ryömit kuin vauva itkien samaan aikaan kurassa.
Mitenkähän vastaansaapuvat lenkkeilät kumppareineen, tai marjastajatkin, reagoisivat?
Osa pysähtys kysymään tarvitko apua mikä on ja osa loisi paheksuvia, miltei ärsyyntyneitä katseita mikähän vitun kahjo toikin on ja jatkas matkaansa. Suomessa.
Osa kuvais kännykällä koko homman ja lähettäs nettiin julkiseen jakeluun, eei vittu mikä äijä nähtii maassa, hahhaaa. 😂
Tuli tuosta kuvauksestas mieleen se eräs itsestään suuria uskova nimimerkki, joka aina mokatessaan alkaa matelemaan ja möyrimään..😯
Mä kattoisin että joku hakee Taas nettihuomiota, etenkin kun siinä olis niitä kuvaajia..
Mä luultavasti katsoisin onko tyypillä avun tarvetta, sattunu johonkin mutta ihan tovin katselisin kartoittaakseni onko siihen syytä mennä itse lähelle. Vaiko kilauttaa ambulanssia ja virkavaltaa tutkimaan tilannetta.
Aika herkästi kyllä oletan, että saattas olla avuntarpeessa siis henkisesti tai fyysisesti avuttomassa jamassa.
Aika moni voisi sanoa lapsiensa asuvan huomattavasti kauempana samalla kun katsovat dissen sätkimistä lätäkössä eivätkä olisi millänsäkään.
En.
Siis jos annettais vaihtoehto.
:-)
eturauhasyöpää sairastava luopui kiviksistä
Elämä on luopumista. Ei se multa kysele hyväksynkö sitä.
Vaivaiskoivu on ovela, se myötää myrskyssä vaikka maata myöden muttei katkea.
Sitähän se... säbässä kannattaa muuten luopua pallosta oikein... omille mielellään. 😁👌
Ihan hyvin vois antaa esim. kuohita ittensä. Onhan niitä kemiallisiakin menetelmiä kuohimiseen. Se vaan on että vaikuttaisiko sellainen noin muuten haitallisesti persoonaan tai johonkin vireyteen ylipäätänsä.
Etäisyyksien hahmottaminen voi olla hankalaa.. elämän aikajanalla ainakin. Hypätään sit yhdessä tai erikseen, parempi lähteä ykskaks yllättäen täysillä eläen.
Sanoisin että iän myötä on tullut selkeämpi käsitys mistä luopuu helposti ja mistä pitää kiinni viimeiseen asti. Varsinkin läheisistä ei kannata ajatella luopumisena vaan ajatella että aika ja tilanteet tekevät asioihin uusia tulokulmia.
Omasta elämästä luopuminen on helpointa luovuttamista eli tehdä itsemurha, se on helpoin tapa paeta omaa vastuutaan mitä elämässä itse pitäisi oikeasti tehdä, pitäisi vaan möngertää kaikkien vastuksien ylitse.
Itsemurha on aina luuserin ratkaisu.
Mitä sinun pitää elämässäsi oikeasti tehdä? Kuka sinua määräilee?
Siihenkin menee aikaa että hyväksyy sen luopumisen.. ei se nopeudu niin helposti. Itse llä on kaihertanut pitkään se kun ympärillä alkaa olla vain vanhoja raihnaisia ihmisiä.. menee aikaa että sen hyväksyy tai lieneekö itse kupsahtaa ennen..
Kai se on hyväksyttävä mies jos ei osoitta jonkin sortin kiinnostusta oma-aloitteisesti nyt vihdoin kun viimeksi minä voi olla ettei tarvitse hyväksyä luopumista ,,,,,
En hyväksy mitään!
Niinh, koska silleen on selkeintä 😊
Luin väärin, luulin että Disse kirjoitti: Hyvätsytkö juopumisen, sitä hän varmasti tarkoittikin, kirjoitti itse vain väärin hän.