Ihastus asiaa!

Olen tajunnut nyt viimein että pääsen ihastuksestani yli aikaisintaan kun lähden koko koulusta ja tähän kuluu vielä se yli vuosi! Lähes Kaksi vuotta olen tätä ihastumista jo kokenut vaikkakin hieman pätkitellen.

Oli niin vaikeata aikoinaan mennä hänelle puhumaan että sitä piti kotona suunnitella tunti kaupalla mitä hänelle sanoo, jota ei sitten kuitenkaan päässy tekemään. Kun tämä ihastus tuli joskus sanomaan jotain kuten kysymään että mennäänkö samaa matkaa joku päivä kotia niin jos en tajunnut ilmaista sitä tarpeeksi selkeästi että milloin ja siten ei menty niin yökävelyllä sitä sitten itkettiin kyynelkanavat kuiviksi siitä kuinka taas epäonnistuttiin rakkauden asioissa.
En pystynyt tunnilla keskittymään kunnolla tehtäviin jos oltiin samalla kurssilla ja yhtenä aikana oli vatsa aivan hiton kipeänä jännityksestä aina kun joutui olla lähellä häntä.
Tietysti tämän keskellä jouduin katselemaan kuinka tämä tyttö oli joidenkin poikien kimpussa ja koki vetoa heihin.

Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin käydä hänelle kertomassa että olen ihastunut häneen. Ja tämäkin tapahtui hieman oudosti. Ei oltu puhuttu 3 viikkoon mitään keskenään ja sitten kävin hänelle asian sanomassa. Ei edes tosin koskaan oltu mitään yhdessä hengailijoita. Siinä sanoin sitten elämäni vaikeimman suusta päästäneeni lauseen ja jalat tärisi aivan uskomattomasti. Toivottavasti ei huomannut....
No onneksi tyttö suhtautui kivasti asiaan, mutta ei ollut kiinnostunut tai sitä ei ainakaan ilmaissut. Koska minulla oli pahan aknen pilaama iho ja muita yleisesti rumia piirteitä nii siksi en olettanutkaan että hän olisi kanssani halunnut olla.

Minua on viimeisen 3 vuoden aikana jäänyt eniten häiritsemään se että sen jälkeen kun kerroin tunteeni nii en halunnut vaikuttaa siltä että ahdistelisin häntä. Siksi myönnän että käyttäydyin hieman typerästi ja kylmänoloisesti. En vilkaissutkaan häneen päin ja esitin että en nähnyt. Paha Virhe! Minua kalvaa nyt älyttömän paljon että tunteiden kertomisen jälkeen en ole hänen kansaan puhunut. Se on ikävintä mitä minulle on aikoihin käynyt. Pian tämän tunteiden kertomisen jälkeen olisi ollut mahdollisuuksia mennä puhumaan hänelle kahden kesken kun näin hänet yksin käytävällä. Enkä mennyt ja vaikka oudolta kuulostaa nii se ajatus saa tosi ikävän mielen.

Sitten kun lukio on loppunut nii pitää varmaa lähettää viestiä ja avautua tästä asiasta hänelle. Se olisi outoa mutta kun en saa enää 2 keskeisiä hetkiä koulussa hänen kanssaan, jolloin voisin ilmaista tämän asian joka on jäänyt häirstemään. Olisko se kannattavaa laittaa lukion loputtua viestiä hänelle yli vuosi sen jälkeen kun kerroin tunteet ja sen jälkeen ei olla juuri pölisty?

Kyllä se rakkaus sattuu myös meihin poikiin!

-17v poika