En osaa ystävystyä :(

Olen vähän nuorempi mies ja samassa tilanteessa. En tosin ole oikeastaan hirveästi kaivannutkaan kavereita enkä ole sen eteen tehnytkään työtä paljoa että saisin niitä. Joskus kuitenkin ihmettelen, miten joillakin ihmisillä ensitapaamisella jo synkkaa niin hyvin ja ovat kuin vanhoja tuttuja. Esim. kun muistelen kouluja, mitä olen käynyt, tuntui, että kaikki muut olivat jo niin kavereita keskenään heti ensimmäisinä päivinä. Sitten jos minä lähestyin heitä, olivat nysveröitä eivätkä uskaltaneet sanaakaan sanoa. Kai olen niin erilainen tai jotenkin heidän mielestään heidän ylä- tai alapuolellaan. Totta puhuen olen tullut paremmin toimeen hieman omaa ikäluokka vanhempien kanssa.

Ihan sama tarina mullakin.

Olen pian nelikymppinen nainen. Omasta mielestäni ihan tavallinen, ehkä jopa hieman keskimääräistä välittävämpi tapaus. En tiedä onko minulla koskaan ollut ystäviä. Kavereita kyllä ja tuttavia tietysti. Peruskoulussa oli sellaisia, jotka laskin ystävikseni. Pari sellaista, joiden kanssa oltiin paita ja peppu. Sitten lähdettiin kouluun eri paikkakunnille. Yritin pitää yhteyttä, soitella ja pistää viestejä ja kävin kylässäkin. Lopulta kyllästyin, kun se olin aina vain minä joka yritin. Se tuntui yksipuoliselta ja ilmeisesti olikin, koska yhteydenpito loppui kun lakkasin yrittämästä.

En minäkään tiedä yhtään mitä teen väärin. En ainakaan tietääkseni kaada ongelmiani muiden niskaan. Osaan puhua ja kuunnella. Autan aina kun kykenen ja jos tarve vaatii. En laske mikä on minun ja mitä pitäisi saada tai etsii omaa etuani.

En ole maailman puheliain ihminen, en ainakaan aluksi. En ole äänekäs ja tee itseäni voimakkaasti tykö. En avaudu helposti henkilökohtaisista asioistani. En ehkä ole tarpeeksi välitön. En tiedä ovatko kaikki muut sitten todella niin paljon välittömämpiä ja ties mitä muuta. Tällainen yksinäisyys tuntuu todelta pahalta.

No mutta tässä sitä on monia sielunystäviä jonossa😱😅☀

Olen myös tuollainen, enkä ole ollut ikinä kovin suosittu kenenkään ystäväksi. Tavallaan olen kuitenkin hyvin pidetty ja kunnioitettukin.

Onneksi Universumi antoi minulle parhaan ystävän mitä voisin ikinä toivoa.

Nimittäin lyhyestä seurustelusuhteesta syntyi syvä ja luottamuksellinen ystävyys ja elämänkumppanuus joka on jo kestänyt kohta 20 vuotta.

Muita ihmisiä ei minulla sitten elämässäni juuri olekkaan, satunnaisia seurustelusuhteita lukuunottamatta. Sukuun suhteet ovat kylmät ja häiriintyneet. En koskaan ollut sellainen, että olisin tullut perheenikään hyväksymäksi. Olen itae katkaissut välit heihin turvatakseni oman persoonallisuuteni oikeuden olemassaoloonsa ilman pahaa mieltä ja riitaa. Kavereita ei ole yhtäkään, tuttuja riittää moikkailtavaksi.

Vietän suurimman osan ajastani lemmikin kanssa kotona. En käy esim baareissa enkä ole somessakaan juuri ollenkaan.

Ihmisiä on niin kovin montaa sorttia. Älä ap masennu, ehkä joskus vielä kohtaat sen ainoan oikean ystävän, ei sinussa ole mitään vikaa, olet vain omanlaisesi. Kaikki ihmiset ei tykkää syvistä ja läheisistä ystävyyssuhteista, ehkä monet jopa pelkäävät niiden aiheuttavan ongelmia ja jotenkin loukkaavan yksityisyyttään. Se on heidän valintansa❤

Ympärilläsi on pyörinyt vain paskaperseitä. On aika irtisanoutua näiden idioottien joukosta.
Osataan homma.

Heipsan! En ole ikinä ennen osallistunut tämmöisiin "keskustelufoorumeihin", joten saatan kirjoittaa ihan väärään paikkaan, mutta kokeillaan nyt...😊
Eli täällä olisi Savosta nuorekas, kohta 39🙈 vuotias vuoroviikkoäiti etsimässä itselleen samanhenkistä ystävää. Pidän mystiikasta&minusta on ihana jutella ns. "henkeviä"...😏 Omasta mielestäni olen ujohko, mutta muut sanovat minun olevan sosiaalinen&helposti lähestyttävä. Luonteeltani olen ystävällinen, empaattinen, herkkä, ja ehkä juuri se herkkyys onkin voimakkain minussa resonoiva piirre. Äitinä olen huumorintajuinen, lämmin, rakastava, leikkisä "hassuliäiti" ♥️😊
Minulla on kyllä muutama kaveri&ystäväkin, mutta huomaan vaan monesti, että puhumme joskus kuin eri kieltä. Se on surullista... Olen joutunut kokemaan aika rankkoja asioita elämässäni, ja ehkä sellainen ihminen joka on päässyt elämässä ns. "helpommalla" (vaikka, kelläpä täällä nyt helppoa olisi), mut anyway, niin hänen voi olla vaikea ymmärtää joskus minun sisäistä maailmaani... Mutta, ehkä jossain on joku kaltaiseni&hän tämän viestin sattuisi näkemään...✨♥️✨

Minusta olisi ihanaa saada joku nainen ystäväkseni.
Soitella kaikenlaisia kuulumisia, ilman seksuaalisia haluja.
Olen kova soittelee ja sit ois kiva käydä yhdessä joissakin paikoissa.