Pettynyt aikuiseen lapseen

Kyseessä vanhin poika ikää 24 joka ei saa elämässään aikaiseksi mitään eikä oikeastaan haluakkaan saada.

Tavoitteena oli että suorittaa korkeakoulututkintonsa ja valmistuu siten työelämään. Suvussamme arvostetaan koulutusta ja myös minä ja mieheni olemme yliopiston käyneitä.

No pojan yliopisto-opinnot lähtivätkin hyvin käyntiin mutta toisena vuotena jotain meni ilmeisesti pieleen ja ilmoitti sen jälkeisenä kesänä ettei jatka opintojaan enää. Tämä siis tapahtui kaksi vuotta sitten kesällä. Sen jälkeen on vain maannut kämpällänsä mitään tekemättä. Ei hae töitä eikä hae myöskään mitään koulupaikkaa. Ei kuulemma ole hänellä kiinnostusta mihinkään. Välillä haihattelee että tekee sitä ja tätä ja viisastelee mutta ei saa mitään aikaiseksi kuitenkaan ikinä. Melko haluton myös pitämään mitään yhteyttä.

En voi edelleenkään käsittää miten tässä kävi näin. Lukion suoritti hyvin ja lähti oikein positiivisena yliopistoon. Olen yrittänyt myös tiedustella onko jokin vialla ja onhan sitä huolissaankin mutta poika ei ole halukas puhumaan. Ei ota omatoimisesti koskaan yhteyttä eikä ole aikoihin käynyt kylässä. Sosiaalinen elämänsä kadonnut myös täysin.

Koen huolta mutta myös häpeää ja katkeruutta. Sukulaiset tiedustelevat jatkuvasti kuinka pojalla menee ja kuinka hän nyt opintonsa keskeytti ja mitä aikoo tehdä. Siinä sitten yrität selitellä ja syyttävä sormi osoittaa juuri vanhempiin kun poika elää lusmuilevaa elämää. En arvosta lainkaan kyseistä elämäntyyliä ja olen aina tehnyt kaikkeni ettei näin lapsilleni käynyt mutta näin on tapahtunut. En vieläkään käsitä miksi. Eikä asialle voi oikein tehdä mitään aikuisen lapsen kohdalla. Tahtoisin vain tietää mistä tämä johtuu.