Olen seurustellut mieheni kanssa nyt reilu 6 vuotta. Asumme avoliitossa ja meillä on kaksi lasta ja kolmas tulossa huhtikuussa. Lapsi oli yllätys meille, mutta iloinen sellainen. Tilanne meillä on siis se että miehen kanssa ei ole mennyt hyvin pariin vuoteen (toisin sanoen ikinä) . Ollaan puhuttu ja tiedän oikeasti ja niinkuin myös mieheni että hän on syyllinen moneen suhteessa olevaan huonoon asiaan. Aina puhutaan ja luvataan että yritetään kunnolla kummatkin, muutosta ei tapahdu, nyt ei ole kyse pettämisestä vaan ihan normaaleista arjen asioista ja suhteen ylläpitämisestä. Minä olen hoitanut oman osuuteni , mutta toinen ei laita tikkua ristiin asian kanssa. Rakastan miestäni, mut nyt tuntuu että se ei riitä. Olen saanut hänestä ennemminkin hyvän ystävän. Sille haluan kertoa kaiken ja kirjaimellisesti kaiken, mutta ei tällä hetkellä kuvioihin on astunut uusi mies, olen ihastunut tähän mieheen. Olemme tavanneet tämän toisen miehen kanssa silloin 6vuotta sitten kun tapasin omankin mieheni. Tämä toinen mies on nykyisen mieheni pikkuserkku... Mulla ja tällä miehen pikkuserkulla on parikin säätöä ollut tässä kuuden vuoden sisällä kun mulla ja miehellä on ollut taukoja. Mutta viimeksi silloin kun olin vielä nuori ja tyhmä, eikä elämään kuuluneet lapset. Nyt olen ihastunut tähän mieheen. Myös tämä toinen mies on ihastunut minuun. Tunne on siis molemminpuolista. Mieheni tietää tunteistani tätä toista miestä kohtaan ja otti asian hyvin ekalla kerralla kun sanoin että jotain tunteita on saattanut syntyä. Toisella kerralla kerroin ihastuneena tähän hänen pikkuserkkuunsa, eikä mies tykännyt asiasta mutta keskusteltiin ja päästiin sopuun asiasta. Ja halusin kertoa tästä miehelleni koska haluan hänen myös tietävän, koska hän on paras ystäväni ja haluan kertoa hänelle kaiken. Ja vielä enemmänkin mitä tällä hetkellä olen voinut mutta en voi koska hän on mieheni., Mutta mun mies ei tiedä tämän toisen miehen tunteista minua kohtaan. Ja jos saisi tietää tiedän että hän ei tykkäsi tästä tilanteesta. Tän toisen miehen kanssa ollaan puhuttu paljon mitä kumpikin haluaa ja puhuttu tulevaisuudesta yhdessä ja siitä ,voisiko se toimia. Hänellä ei siis ole omia lapsia, eli saisi minun lisäkseni tällä hetkellä kasvavan mahani ja kaksi lasta elämäänsä. Se on hänelle ok, vaikka asia minua jännittää. Tämä mies ei halua tulla mun ja mun nykyisen mieheni väliin vaan haluaa että teen päätöksen itse, ja teen niinkuin haluan. En halua satuttaa miestäni enkä lapsia, mutta tiedän että kun lapset ovat vielä hyvin pieniä, niin luultavasti sopeutuvat asiaan nopeasti, ehkä. Ja mieheni, hän on minulle rakas, joten en halua satuttaa häntä. Miehessäni ei ole enään niitä asioita, mihin häneen rakastuin, kaikki on hävinnyt, ja tämä ei nyt johdu tästä toisesta miehestä vaan näin on ollut jo kauan. Ja siis vielä lisään että mulla on ollut tunteita tätä toista miestä kohtaan jo reilu puoli vuotta. Mutta asiaan. Ja tämä tuleva vauva ei ollut suunnitteilla ja seksiä on harrastettu ihan normaalisti kuin ennenkin, ja niinkuin jo aiemmin sanoin lapsi oli pieni yllätys, mutta rakastan lapsia, haluan olla äiti, ja haluan rakastaa lapsia enemmän kuin mitään. Haluan olla onnellinen, kaikesta. Haluan tämän toisen miehen, mutta ei tunnu niin helpolta vain heittää elämää ylösalaisin ja aloittaa se jonkun toisen kanssa, se on pelottavaa, koska nykyinen mieheni tuntee minut paremmin kuin hyvin ja tietää mistä pidän ja tietää mitä haluan. Ja se kuinka paljon menettäisi kun elämä muuttuu. En tiedä mitä haen tällä, ehkä vertaistukea ,tai apua, tai jotain mutta tämä on vaikea tilanne myös mulle. Mitä teen?
Parisuhde, lapset ja uusi mies
Anonyymi
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mitä tuohon nyt sanoa. Erossa aina jompaan kumpaan sattuu ja yleensä lujaa ja myös lapsiin sattuu ja yleensä vielä kovemmin.
Ennen kuin heittäydyt omien halujesi vietäväksi ja pakotat lapset matkalaukkuelämään seuraavaksi pariksi kymmeneksi vuodeksi, niin ajattelepa asiaa siltä kannaltä, että jos se ei olisikaan lapset, jotka vaihtavat kotia. Jos se olisitkin sinä, joka muuttaisit esim joka toinen viikko asunnosta toiseen. Tietysti diiliin kuuluu, että asuntoosi muuttaisi vento vieras ihminen tai useampia.
Oma neuvoni olisi, että jos sinulla on ihan ok, eikä jatkuvia riitoja, niin jätä omat halusi ja jatkuva säätämisesisyrjään ja keskity nyt lapsiin. Tämä suhteen tavallistuminen on edessä joka tapauksessa uudenkin miehen kanssa muutamassa vuodessa. Sitä paitsi tuo toinen mies ei edes tiedä, millaista on lapsiperhearki.
Joku viisas onkin sanonut, että suhteessaan ei voi olla onnellinen, jos pitää ovea raollaan koko ajan toisaalle.
Olet itsekäs ja vastuuton, kun suollat lisää lapsia, vaikka ero on tulossa. Ehdottomasti abortti tuossa tilanteessa.
Lapset ei yleensä paranna parisuhdetta vaan päinvastoin. Millasia haasteita teillä on parisuhteessa, riippuu siitäkin. Hyvin harvoin ihmiset muuttuu eli sen ihmeen varaan ei kannata luovia. Jos kumppanisi kertomasi mukaan tietää, että hänen pitäisi muuttaa toimintaansa niin mitä hänestä kertoo ettei muuta sitä. Olet itsestäänselvyys? Jaksatko sinä monta pitkää vuotta huonosti toimivassa suhteessa ja ehkä vaihtuvien rakastajien kanssa tms.
Raskautesi saa hormoonit käymään ylikierroksia. Sinulla on koti, lapset, aviomies joka kuitenkin ilmeisesti huolehtii perheestään vaikka ei puhu eikä pussaa.
Mitähän jos lopettaisit nuo haihattelut tuosta toisesta miehestä ja keskittäytyisit täysillä jo yhä lisääntyvään perheeseesi. Heille sinun huomiosi, rakkautesi, energiasi ja mielenkiintosi kuuluu, EI ulkopuolisille miehille.
Nyt nainen, ota järki käteesi ja todella huomioi mitä perheesi rikkominen saa aikaan lapsissanne, "joo mutku nehä tottuu kaikkeen".
Tottuisit itse kaikkeen. Ennenkaikkea poistamaan typerät haaveet muista miehistä! Ulkopuoliset miehet (olis sinulla ollut säätöä niitten kanssa tai ei) tulevat ja menevät!
Keskittäytydy mikä nyt on kaikista tärkein: oma, huolella ja hatkiten rakentama perheesi ja kotisi!
Huolellisesti rakennetun perheen sioile ja lokaan heittäminen on halpojen roska pokkareiden ja -elokuvien pakkosyötön uskomista " mutku määäää en oo onelline",
" mää haluun jotain muuta ku mitä oon rakentanu, Se ku olis parempaa!"
Miten ihmeessä lapsi voi tulla yleensäkin yllätyksenä? Eikö ehkäisy ole keksitty ja sitä käytetään oikeaoppisesti ettei tule lapsi yllätyksenä? Nyt ei eletä kuitenkaan keskiaikaa.
Lapsi voi tulla myös hyvin harkittuna yllätyksenä... kuin testinä sitooko se paria enää yhteen. Mutta harvahan tuota myöntää, eikä edes tarvitse. Jokaisella on oma elämä.
AP täällä. Ensinnäkin mies ei ole avio vaan avomies. Sillä on suuri merkitys. Toisekseen
Miksi näitä uusioperheitä syntyy? Miksi moni muu mies tai nainen on lähtenyt uuden rakkauden perässä ja jättänyt vanhan elämänsä ja elää onnellisesti monta vuotta myöhemminkin, miksi se pitäisi olla pois multa, miksi just mä en sais sitä mitä moni muukin on halunnut ja saanut. Jos ei tässä suhteessa ole enään mitään eikä tää ikuinen puhuminen auta niin miksi yrittää käyttää kaikki voimavaransa siihen vaan aloittaa elämä alusta onnellisesti ja olla onnellinen jopa loppuelämänsä. Tällä kaikella on tarkoitus, että kummatkin (minä ja tää uusi mies) ollaan taas jälleen sitä mieltä että voi kun asiat olis mennyt aikoinaan toisin. Ja ollaan ylipäätään jälleen tavattu ja ihastuttu, vanha sanontakin kuuluu että elät vain kerran, pitää ottaa riskejä, ja elää. Mä haluan elää. Mä rakastan mun lapsia ja tuun rakastaa niin kauan kun mussa henki piisaa. En mä niitä oo jättämässä. Niillä on hyvä elämä, mutta jos ne on jo tottunut siihen elämään että äiti on vaan siinä, niin eihän ne menetä mitään. Mä oon aikuinen ja mä en omasta mielestä oo itsekäs vaan aina ajattellut muita ja kun se päivä koittaa että haluaisin edes vähän ajatella itteäni niin se on kaikkien mielestä väärin..
Mutta lapsia ei tule yllätyksenä
Älä välitä noista moralisoivista vouhottajista. Tee minkä parhaaksi katsot. Se on parasta myös lapsille. Enemmän lapsille on iloa tyytyväisestä äidistä kuin äidistä, jolle yhdessäolo lasten isän kanssa on pakkopullaa. Vanhempien välinen suhde on perheen tärkein suhde. Ellei se suju jouhevasti, perheen tunneilmapiiri kärsii, josta lapset kärsivät eniten. Näin se menee. Jos nykyinen avomiehesi on vähänkään fiksumpi, hän ymmärtää tämän. Samalla hän myös saa tilaisuuden etsiä itselleen uuden kumppanin. Jopa niin että tajuaa heti alusta asti laittaa tikkuja ristiin suhteessa. Näitä on kuule nähty.
Kerrot että teillä ei ole avomiehen kanssa mennyt "ikinä" hyvin. Silti olet harrastanut seksiä ilman ehkäisyä ja pukannut maailmaan kohta kolme lasta hänen kanssaan.
Ei tuo nyt erityisen fiksua kuvaa susta anna. Parempi kun jätät lapset isälleen ja suksit sen salarakkaasi kanssa jatkamaan jo selän takana alkanutta kutiveivailua. Selvästi et avomiehestäsi piittaa pätkääkään kun olet hänen kanssaan "taukoja" pitänyt ja sillä välin käynyt puuhastelemassa miehen sukulaisen kanssa.
Todella sen salarakkaasi kanssa ansaitsette toisenne. Huonoja ihmisiä molemmat.
Samaa mieltä. Tyhmä ämmä tekstinsä perusteella ja lasta pukkaa tuollaiseen kuvioon jatkuvasti.
6 vuotta saman tyypin kanssa, ei ole ikinä mennyt hyvin, ei ole asiat olleet ikinä kunnossa, mutta silti teillä on jo 2 lasta.
Olet taas raskaana ja uutta sielunkumppanii etsit samaan aikaan ja kehut tätä löytöäsi maasta taivaisiin, vaikket tunne sitä oikeesti vielä yhtään.
Sinulla ei ole kaikki muumit nyt mukissa.
Mee hoitoon, jos et ittes takii, niin edes jo olemassa olevien lastesi.
AP on todella sekaisin. Onkohan koskaan kaikki ruuvit olleetkaan paikoillaan?
Kuule AP, tietenkin säää raaaakastat lapsia! Lisäännythän sinä koko ajan!
Kuules nainen, halutessasi juosta eri säätojesi perässä, mene vain! mutta jätä lapset isälleen. Onko heillä kaikilla sama isä? Jätä lapset isilleen.
Ja sterilisoi itsesi!
Sinun ei tarvitse sitten enää haikailla jatkuvista uusista avuttomista ihmisistä. Voit täysillä elää "koska sinä elät vain kerran" ja " nyt eletää kolmatta vuosituhatta" ja "Sinulle kuuluu olla onnellinen" ja "haluat vain pelleillä miesten tunteilla koska " "määää haaaaaaluun niin" " ja " viis muista, ku vaa mää voin tehä mitä määää haluuun"
Rakastava nainen voi rakastaa lapsiaan ja miestä samanaikaisesti. No problem.
Aikojen alusta naiset ovat myös kasvattaneet yksin tai sukunsa tuella lapsiaan. Ja yhä kasvattavat, vaikka olisivat naimisissa lasten isän kanssa. Itsekin tiedän tämän, sillä olin yksinhuoltaja avioliitossa ex-liitossani. Kylläpä helpotti eron jälkeen.
Pitääkin vielä mainita, että erojen yleisin pääasiallinen syy on juurikin toisen passiivisuus perheen arjessa. Silloin kodin huolto ja lapset jäävät yleensä naisen harteille täysin. Tässäkään ap tuskin kirjoittelisi toisesta miehestä, jos nykymiehensä olisi aktiivisempi parisuhteessaan.