Täällä puhutaan siitä, että suhde on hyvällä mallilla, vaikka pettää kumppaniaan. Ei voi olla. Se vaan on niin.
Pettäminen suhteessa kertoo myöskin siitä, että olen aikonut lähteä/jättää/odottaa että sinä jätät minut. Helppoa, joskin tosin raukkamaista on lopettaa suhde pettämällä.
En usko anteekisantoon pettämisen jälkeen, sellainen kumppani on "ihan kiva" jolle antaa pettämisen anteeksi. Vaakakupissa painaa lapset, asunto, auto ja talous yleensä, puhumatta suvusta. Voisi jäädä köyhyysloukkuun, jos eroaisi. Siinä on monen anteeksiannon syy. Todellinen rakkaus ei petä, ei sille myöskään anna anteeksi pettämistä, olkootkin kuinka hyvän kaunista tahansa.
Amen.
Pettäminen suhteessa kertoo myöskin siitä, että olen aikonut lähteä/jättää/odottaa että sinä jätät minut. Helppoa, joskin tosin raukkamaista on lopettaa suhde pettämällä.
En usko anteekisantoon pettämisen jälkeen, sellainen kumppani on "ihan kiva" jolle antaa pettämisen anteeksi. Vaakakupissa painaa lapset, asunto, auto ja talous yleensä, puhumatta suvusta. Voisi jäädä köyhyysloukkuun, jos eroaisi. Siinä on monen anteeksiannon syy. Todellinen rakkaus ei petä, ei sille myöskään anna anteeksi pettämistä, olkootkin kuinka hyvän kaunista tahansa.
Amen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Näin on!
Ei välttämättä vika ole suhteessa vaikka siinä jompi kumpi pettää vaan vika voi olla ihan vaan pelkästään pettäjässä.Jos ei muuta niin hän on kypsymätön parisuhteeseen yleensä.
Ja toinenkin väitteestäsi ei mielestäni pidä paikkaansa.Kyllä voi antaa anteeksi,aito rakkaus on juuri sitä anteeksi antamista. Kun teon saa anteeksi on myös oltava jatkossa sen anteeksi saamisen arvoinen.Eihän se että toinen pettää tee uskollisen osapuolen rakkautta mitättömäksi,eikä se rakkaus häviä.
Omasta puolesta voin sanoa että jos olisin ottanut eron olisin voittanut taloudellisesti,mutta valitsin mieluumin rakastamani virheen tehneen mieheni.Ja päivä päivältä suhteemme toimii paremmmin...
Joskus kyse on vain toisen kypsymättömyydestä.
Mutta uskon että usein se on oire siitä että sitä mitä ei kotona ole, haetaan muualta.
Tunnen ihmisiä jotka sanovat että pettävät JOS se parisuhteen pelastamiseksi on pakollista.
en ymmärrä sitä.Pettäminen on pettämistä.
Se tosiasia vain sille pettämiselle löytyy yleensä siitä että toinen ei "anna". Toiset meistä (kuten allekirjoittanut) tarvitsee seksiä ja hellyyttä kohtuullisen määrän ja säännöllisesti. Itse en sitä aina saa tarpeeksi ja vaikka puoliso puhuu että olen puutteessa, se ei sitä tarkoita. Se mitä haluan on luonnollinen parisuhde jossa molemmat haluavat toisiaan ja ovat valmiit joko odottamaan sitä puolisolta tai vastaavasti antamaan sitä jotakin puolisolle mitä toinen tarvitsee.
Meidän tarpeet ovat kaikilla niin erilaiset.
Uskon että suurin osa teistä pettäjistä on pettänyt vain siksi että se läheisyyden/seksin/hellyydenpuute on saanut teidät valitsemaan sen ainoan keinon mitä enää keksitte parantaaksenne omaa oloanne.
Ja ymmärrän sen vaikka en hyväksykään. Itse en ole ikinä pettänyt mutta mistä sitä tietää. Tiedän mikä on hirvittävä halu ja puute. Ja voin kuvitella että jos sellaisessa tilanteessa itselleni olisi tullut yhtäkkiä mahdollisuus saada "vierasta", olisin joutunut miettimään sitä.
En kuitenkaan usko että ikinä petän, rakastan tyttöystävääni ja tiedän että hän yrittää pitää minut onnellisena vaikka ei olekaan niin halukas kuin minä. Niin kauan kuin hän edes yrittää, tyydyn tilanteeseen.
Sen jälkeen - sitä en tiedä - ehkä lähden lopullisesti, mutta toivottavasti sellaista päivää ei ikinä tule
Olisikohan niin, että joillekin kauhea (tarkoitan jatkuvaa "poltetta"... =)) seksin tarve olisikin jossain määrin hellyyden ja läheisyyden tarvetta? Itse olen huomannut muutaman tapaamani miehen olevan ihan hirmuisessa halipulassa, ei siis välttämättä kinuakkaan sitä itse aktia. Valitettavan usein nämä miehet ovat juuri olleet varattuja, joihin suhteen olen lopettanut heti kun asia on minulle valjennut. Luulisi yksinäisten kollien mouruavan itselleen pehmeäkarvaista mirriä,mutta ei, ne on ne varatut, ja kuten jo totesin, ei edes siinä "itse asian" toivossa... Mitä mieltä olette?
Niin ja vielä, todella. Tosi rakkaus ei petä eikä myöskään anna anteeksi pettämistä, en tiedä pyytäisikö tosi rakkaus edes anteeksi, koska eihän sitä halua tuottaa tuskaa rakkaalleen.
Onko se pettämistä jos hakee sitä mitä ei kotoa saa muualta? Itse koen ainakin sen vain inhimillisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Me ihmiset tuppaamme olla erilaisia yksilöitä. Toinen pitää turvallisesta perhe-elämästä ja lasten kanssa kotona olemisesta sekä passiivisesta seksielämästä. Toinen pitää "vauhdikkaammasta" elämästä johon liittyy aktiivinen seksuaalisuus. Silti nämä kaksi ihmistä voivat rakastaa toisiaan syvästi ja heidän avioliittonsa toimii hyvin.
Mutta toimisiko se...jos tämä aktiivisempi puolisko tukahduttaisi itsensä ja eikä toteuttaisi oman luonteensa mukaista elämää? En usko, että suhde voisi näi kestää pitkään , vaan he ajautuisivat konfliktiin kun yrittäisivät muuttaa toinen toisiaan.
Mielestäni homma toimii hyvin, kun kumpikin saa olla suhteessa oma itsensä ja voi hakea toisaalta sen mitä toinen ei voi antaa.
TÄH?
Ekana sanot, että hakee muualta sitä mitä ei saa kotoa, konfliktin pelossa.
Miten silloin toteutuu se, että suhteessa saa olla oma itsensä? Selitäs!
Eli se osa sinua joka ei saa tarpeeksi aksöniä kotona ei ole ihan oma sinä vaan se kuutamon aikaan esiin tuleva eläin sinussa?
Toiseksi, on suurta kollektiivista valetta se, että rakastaa suuresti ihmistä, jota pettää.
Et ehkä tajunnut asian pointtia tai sitten en osannut ilmaista oikein sitä mitä ajan takaa.
Mielestäni kaksi ihmistä joilla on erilaiset tarpeet parisuhteessa seksin kannalta voivat silti elää suhteellisen onnellista yhteiseloa. Edellytyksenä on, että hän joka tarvitsee aktiivista seksielämää saa sitä avioliiton ulkopuolelta. Olen aivan varma siitä, että jos en saisi seksuaalisia tarpeitani tyydytettyä (vaimon kanssa se ei ole mahdollista) olisimme eronneet jo aikaa sitten. Minulla on ollut jo pitkään seksisuhde "vieraan" naisen kanssa enkä pidä sitä pettämisenä sillä hänen kanssaan saan sitä mitä en vaimoltani saa. Suhteen ansiosta meillä on vaimon kanssa alkanut mennä paremmin. En enää ole kotona turhautunut ja kärttyisä puutteessa elävä aviomies. Voi olla, että kuulostan sovinistiselta ja tunteettomalta, mutta oikeasti tunnen näitä molempia hienoja naisia kohtaan syvää rakkautta.
"Todellinen rakkaus ei petä, ei sille myöskään anna anteeksi pettämistä, olkootkin kuinka hyvän kaunista tahansa." kiitos tästä sinulle! Olet enemmän kuin oikeassa tässä asiassa.
Ihanaa, että jonkun maailma on noin selkeä ja arvopuhdas. Olisinpa pystynyt säilyttämään omatkin mielipiteeni noin ehdottomina. Miten sitä paitsi määritellään "todellinen rakkaus"?