Meillä on päällä tilanne joka on tavallaan ollut auki jo monia vuosia. Heti suhteen alusta asti miehelleni on ollut naispuolinen ystävä. Asia oli minulle aluksi ihan ok ja en kiinnittänyt siihen mitään eritysitä huomiota. Sitten suhteessamme tuli ongelmia, mies tapasi kertomatta minulle tätä naista ja putki syvimpiä tuntojaan hänelle. Elin tästä tietämättä pari vuotta kunnes jäi kiinni siitä että mm alle vuorokausi lapsemme syntymän jälkeen oli valehdellut minulle menevänsä töihin vaikka samaan aikaan oli kutsunut naisen meidän kotiimme. Itse koen ja koin silloin että hän ei tukenut minua lapsen syntymässä tai sen jälkeen vaan jätti minut pärjäämään yksin.
Tästä tottakai loukkaantuneena en enää suhtautunut suopeasti miehen ystävään. Miehen ystävä tiesi lapsemme syntymästä ja ei pitänyt sitä epätavallisena että mies ei viihdy perheensä luona vaan hänen kanssaan.
Useamman vuoden olen tuntenut että minua ei ymmärretä ja mitätöidään tuntemaani loukkaantumista asiasta kun mies ja hänen ystävänsä ovat olleet silleen että: Hei me ollaan vaan ystäviä, ja olihan tuo nyt aika pikku juttu.
No nyt pinnani sitten asiasta paloi lopullisesti tukahdetun mustasukkaisuuden takaa ja huusin miehelle että mielestäni ovat tehneet jo vuosia väärin jatkaessaan tapailujaan vaikkakaan ei salaa, mutta ainaisen riitelyn saattelemana. Ja että minusta tuntuu kuin minut ja tuntemukseni pudotetaan kakkossijalle suhteessa. Sanoin että luotin monien keskustelujen tuloksena, että on ymmärretty kokemukseni tulleeni petetyksi ja tämä suhde olisi jo katkaistu ymmärtämisen myötä. Totesin myös että jos tilanne ei muutu niin itse en myöskään huomioi enää tälläistä "Toivoisin ettet tapailisi häntä enää" pyyntöjä sen tähden kun ei omia toiveitani ja tunteitani ole huomioitu.
No mies lähti naisen luo ja he viettivät keskenään koko päivän ja illan tuloksena että mies tulee kotiin että: ok sait tahtosi läpi, onko voittaja fiilis. Ilmaisi myös olevansa pettynyt minuun ja vihainen minulle. Kutsui ilkeäksi toisin kuin tämä ihana ystävä. Jolle on voinut aina kertoa kaiken.
Eli lopputulos on se että olen kiristänyt hänet jättämään ystävyyden.
Itselläni on ristiriitaista tuntemukset. Olen niin kauan yrittänyt saada itseni ymmärretyksi niin miehelle kuin hänen ystävälleen ja kumpikaan ei ole ollut myötätuntoinen minua kohtaan. Tavallaan suren ja kadun että asia meni näin pitkälle ja samalla olen tyytyväinen että viimeinkin olen tullut jollain tasolla huomioiduksi ja koen että minua kohtaan on toimittu oikein jo ehkä traumaksi muodostuneen ongelmani kanssa.
Mutta tuomitsinko käytökselläni suhteen eroon joka tulee ennemmin tai myöhemmin?
Tästä tottakai loukkaantuneena en enää suhtautunut suopeasti miehen ystävään. Miehen ystävä tiesi lapsemme syntymästä ja ei pitänyt sitä epätavallisena että mies ei viihdy perheensä luona vaan hänen kanssaan.
Useamman vuoden olen tuntenut että minua ei ymmärretä ja mitätöidään tuntemaani loukkaantumista asiasta kun mies ja hänen ystävänsä ovat olleet silleen että: Hei me ollaan vaan ystäviä, ja olihan tuo nyt aika pikku juttu.
No nyt pinnani sitten asiasta paloi lopullisesti tukahdetun mustasukkaisuuden takaa ja huusin miehelle että mielestäni ovat tehneet jo vuosia väärin jatkaessaan tapailujaan vaikkakaan ei salaa, mutta ainaisen riitelyn saattelemana. Ja että minusta tuntuu kuin minut ja tuntemukseni pudotetaan kakkossijalle suhteessa. Sanoin että luotin monien keskustelujen tuloksena, että on ymmärretty kokemukseni tulleeni petetyksi ja tämä suhde olisi jo katkaistu ymmärtämisen myötä. Totesin myös että jos tilanne ei muutu niin itse en myöskään huomioi enää tälläistä "Toivoisin ettet tapailisi häntä enää" pyyntöjä sen tähden kun ei omia toiveitani ja tunteitani ole huomioitu.
No mies lähti naisen luo ja he viettivät keskenään koko päivän ja illan tuloksena että mies tulee kotiin että: ok sait tahtosi läpi, onko voittaja fiilis. Ilmaisi myös olevansa pettynyt minuun ja vihainen minulle. Kutsui ilkeäksi toisin kuin tämä ihana ystävä. Jolle on voinut aina kertoa kaiken.
Eli lopputulos on se että olen kiristänyt hänet jättämään ystävyyden.
Itselläni on ristiriitaista tuntemukset. Olen niin kauan yrittänyt saada itseni ymmärretyksi niin miehelle kuin hänen ystävälleen ja kumpikaan ei ole ollut myötätuntoinen minua kohtaan. Tavallaan suren ja kadun että asia meni näin pitkälle ja samalla olen tyytyväinen että viimeinkin olen tullut jollain tasolla huomioiduksi ja koen että minua kohtaan on toimittu oikein jo ehkä traumaksi muodostuneen ongelmani kanssa.
Mutta tuomitsinko käytökselläni suhteen eroon joka tulee ennemmin tai myöhemmin?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Teit aivan oikein.
Samaa mieltä. Olen samaa mieltä. Joillakin ystävillä on tapana rikkoa enemmän kuin rakentaa. Monella ystävällä on myös ns. Ketunhäntä kainalossa.
Lisäyksenä vielä, se ei ollut aloittaja joka parisuhteen pilasi. Mies ja hänen ystävänsä sen tekivät.
11:52
🥊😜🥊 yeah!! mm!! olen erittäin tyytyväinen tulokseen jonka vuoksi olet todella pettynyt kaikkiin muihin ihmisiin paitsi minuun!
No eihän se lapsi voi mitenkään olla sinun kun lapsi oli ihan tumma niin päättelemään siitä sitten 🧓🧓🧓🧓🏼🧓🧓
Totta!!! olen itsekin ihmetellyt ihan samaa!! terveisin Sanna 😁🤣🤣
!!! Alta!!Callate!! Terveisin tursas!tämä asia ei kuulu sinulle eikä muutenkaan meidän pöydän jengistä kukaan ota mitään kantaa tähän viestiin!
Ystävät ovat osa meidän jokaisen elämää.
Miehesi teki väärin kun ei halunnut/pyytänyt sinua hänen ja ystävänsä seuraan.
Sinä ja miehesi olette yhtä.
Tuossa yhtälössä jaetaan niin ystävät kuin muutkin päivittäiset asiat ja tunteet.
Mitä ihmeen jaarituksia mies voi jaaritella "ystävälleen" joista ei voi tarinoida sinun, vaimonsa, kanssa.
Ammattiasioita? Onko hän ydinfyysikko vai aivokirurgi? Tuskinpa.
Näytä tämä vastaus miehellesi. Se saa hänet huomaamaan asoiden tärkeysjärjestyksen.
Aloitus on provo. Do not trust what you are reading.
Parisuhdetta ei pilata yksin.
Minulle tuollainen suhde ei kuitenkaan kelpaisi. Kyllä molemmilla voi olla vastakkaisen sukupuolen ystäviä, mutta ei noin huonokäytöksisiä. Kumppani on huomioitava, ehdottomasti.
Koskaan ei voi tietää varmasti, että mitä tulevaisuus tuo parisuhteeseen.
Mutta teit mielestäni aivan oikein.
Perustelen kantani tällä: Koskas sitä olisi toinen nainen, sopinut parisuhteeseen ikään kuin jatkoksi teidän perheeseen..
Itse olisin jättänyt miehen taakseni, kertomiesi syiden pohjalta.
Voimia Sinulle.
Olet ollut sopiva tän miehes lasten äidiksi, mutta henkisen puolen hän on hoitanut tän toisen kanssa, ehkä seksuaalisenkin. Ihmisillä nyt vaan on monenlaisia tarpeita, aika paljon vaadittu, että yksi ihminen pystyisi vastaamaan kaikkiin. Tuo toinen nainen luultavasti pitänyt liittoanne pystyssä noinkin kauan. Etsi kumppani, jolle riität, jos et halua jakaa häntä.
Vaikuttaa siltä, että miehesi on suuntautunut henkisedti tähän ystäväänsä sellaisilta osin mikä kuuluu parisuhteeseen.
Jos sinua syyllistetään tai itse koet syyllisyyttä, sanoisin sen olevan aiheetonta.
Olisiko tilanne eri, jos miehen ystävä olisikin mies? Olisiko sinulle silloin ok että mies purkaisi ystävälleen tuntojaan jne?
Tuntuu että aloittaja laittaa vähän turhan paljon painoa sille että miehensä ystävä on nainen. Ja aloittajan epäluuloista päätellen viehättävä nainen.
Omassa ystäväpiirissä on kaksi itselle läheistä naista. Vuosien mittaan naisystäville vain toinen näistä ystävyyssuhteista on ollut ongelma - vähemmän viehättävän naisen kanssa on siis ilmeisesti ok olla ystävä.
Enpä tähän muuta sano kuin että taitavasti mies käänsi syyn niskoillesi ja sinä taisit mennä halpaan ja syyllistyä?
Minulla olisi omat ajatukseni ja päätökseni asian suhteen mutta niitä en tässä kerro koska asia ei minua koske. En aio olla kenenkään päätä kääntämässä mihinkään suuntaan, päätökset teet itse.
On todella taitava manipuloja tuo tyyppi, täytyy sanoa.
Suhteen tulevaisuuteen en osaa sanoa mitään, enkä siihen kuka sinällään aiheutti ja mitä.
Mutta miksi koit asemasi puolisona uhatuksi? Miksi koit olevasi toinen nainen? Miksi tunnet epävarmuuta? Mikä sinun asemaasi suhteessanne uhkaa?
Se, ettet koe tulleesi ymmärretyksi ei välttämättä vastaa todellisuutta, mutta ei myöskään tarkoita, etteikö miehesi voisi vain sivuuttaa sinun ymmärtämistäsi, omista syistään. Yhtä hyvin miehesi ja ystävänsä todella voivat olla vain sitä, erittäin hyviä ystäviä. Loukkaakko sinua ajatus siitä, että joku toinen on niin hyvä ystävä miehellesi, se että se toinen on miehesi paras ystävä, puolison sijaan?
Kun miehesi kutsui toisen naisen, vaikka vain ystävän kotiinne sinun tietämättäsi, mainitsemallasi hetkellä, ei kyllä ole oikein ja on suorastaan paskamaista toimintaa, ansaitseekin haukut siitä hyvästä.
Miehesi ilmaisee sinulle pettymystä vaatimuksesi johdosta syistä, jotka eivät ole sinun hallinnassasi. Jos miehesi olisi todella sitoutunut suhteeseenne, hän ei käyttäytyisi tuolla tavalla, joten mielestäni ihan kaikki ei ole siinä mielessä kunnossa tuon kaverisuhteen kohdalla. Toisaalta vaatimuksesi on ollut todella kova, jos kyse on vain ystävyydestä.