Olen keski_iän kynnyksellä oleva mies. Ensimmäisen kerran kokeilin äitini hameita ja mekkoja noin 11-13v, en aivan tarkkaan muista?
Naisten vaatteisiin pukeutumista on ollut läpi elämäni, välillä vähemmän, kiireisien työvuosien vuoksi.
Se on koko ajan pikku hiljaa "kehittynyt" ns, "syvempään" suuntaan. Eli nyt aivan viimeisinä vuosina olen ajoittain oikein laittautunut, meikit, peruukit, jne.
Tykkään pukeutua naisellisesti. Olen usein sanonut itselleni peilin edessä, jotta sinä olet naisellisempi, kuin useat nykyajan oikeista naisista, koska he eivät juurikaan enää kiinnitä huomiota hirveästi ulkonäköönsä.
Käytän pukeutuessani naisten urheiluliivejä alla, joiden sisään laitan sen verran täytettä, jotta rintani näyttävät oikeasti naisen rinnoilta. Sitten mustat sukkahousut, hameita minulla on polven yläpuolisista pitkiin. On puseroita, sekä neuletakkeja ja mekkoja. Mielestäni sääreni kestävät ihan oikeasti katseet, en "kärähdä" niiden vuoksi jos esiinyn naisena jossain kadulla, ennemminkin työmiehen käteni ovat ehkä se heikoin lenkki, joita joudun piilottelemaan esim, neuletakin hihansuiden alla.
Toinen tyyli on sitten naisten ulkopukeutuminen. Eli ulkoilupukuja löytyy, lenkkareita hiuspantoja.
Siinäkin tyylissä käytän jo ehkä hieman muodista jääneitä asusteita, jotka itse miellän naisellisiksi. Mustat kahisevat ulkoilupuvun housut, punainen tai violetin värinen samaan pukuun kuuluva takki, punaiset tai violetit lenkkarit. Mikäli käytän hiuspantaa, niin se on joko musta ( housuihin sopiva ) tai sitten takin ja lenkkareiden värinen. Eli kiinnitän huomiota sävyjen yhteen sopivuuteen.
Edellä kuvailin vaatetus mieltymyksiäni. Seuraavaksi sitten mitkä liittyvät otsikkooni. Olen aina ollut satprosenttisesti naisista kiinnostunut, mutta koskaan minulla ei ole ollut naista. Jostain syystä en ole saanut suhteita aikaiseksi. Halu minulla on naisiin ja olen unelmoinut heistä lapsesta asti,, Miehiin ei koskaan pienintäkään kiinnostusta.
Olen pohtinut usein, jos minulla olisi ollut puolisona nainen, olisiko tämä naisten vaatteisiin pukeutuminen jäänyt kenties kuvioista pois? Nyt minä koen olevani jotenkin kuin "itse, itseni nainen", joka ottaa pois tuon yksinäisyyden? Sanon joskus peililleni: Olen hulluna sinuun!!
Lisäksi minulla on sellainekin mieltymys ollut aivan lapsesta saakka, että tykkään kastella itseni vaatteissa. Eli menen vaikka uimaan täysissä vaatteissa ja mieluiten niin, että se tapahtuu muka vahingossa, siis vaikka horjahtaen laiturilta veteen. Menin lapsena joskus äitini mekko tai hame päällä uimaan ja jäin siitä kerran kiinni jälkeenpäin, kun äitini löysi hameestansa hiekkaa kun olin laittanut sen vaatekaappiin saatuani sen ensin kuivaksi. Se oli niin noloa! Hän kyllä lupasi antaa mulle vanhoja hameitansa uintia varten jos se niin kiinnostaa kerran! En ottanut "tarjousta" vastaan.
Saan naiseksi laittaumisesta ja lopuksi itseni "uittamisesta" valtavan tyydytyksen. Kastele en toki aina, koska työ on siinäkin saada vaatteet kuivattua!
Löytyykö vastaavia"tapauksia", vai olenko yksinäni tässä? Tästä kastelusta ei ole osunut silmiini mitään näiltä palstoilta joissa miehet pukeutuvat naisiksi. Niitä kertomuksia saa lukea märät vaatteet palstoilta, mutta en sielläkään ole törmännyt täysin vastaavaan itseni kanssa.
Unelmani olisi löytää vielä naisellinen nainen, joka ei "pelkää" kastumista.
Onko tällä joku nimi? Olenko transvestiitti vai mikä?
Mihin "kategoriaan" kuulun mä?
11
831
Vastaukset
- Anonyymi
Eiköhän transvestiitti ole melko lailla oikea määritelmä.
"Transvestisuus tarkoittaa, että henkilöllä on tarve ilmaista eläytymällä, pukeutumalla tai laittautumalla toista (binääristä) sukupuolta kuin mikä hänelle on syntymässä määritelty. Transvestiitti on usein tyytyväinen syntymässä määriteltyyn sukupuoleensa eikä hänellä ole tarvetta juridisiin muutoksiin ja/tai lääketieteellisiin korjauksiin sukupuolen suhteen.
Kasteleminen on mielestäni fetissi, joka ei suoranaisesti liity naiseksi pukeutumiseen. - Anonyymi
Niinpä, nyt kun puuhataan neutraaleja vaatteita (siis pari muusua puuhaa kaikkien ihmisten puolesta) niin transvestiitithan ovat ne, jotka tästä neutraaliudesta kärsivät.
- Anonyymi
Olen muuten ihan samanlainen kuin sinä, paitsi sukupuoli toiseen suuntaan ja tykkään kastella ihan siis pissaamalla. Toisaalta en ole transvestiitti vaan ihan oikeasti mies, joka syntyi naisen kroppaan.
- Anonyymi
"mies, joka syntyi naisen kroppaan."
-Impossible. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"mies, joka syntyi naisen kroppaan."
-Impossible.Miesidentiteettinen, tarkoitin.
- Anonyymi
" Nyt minä koen olevani jotenkin kuin "itse, itseni nainen", joka ottaa pois tuon yksinäisyyden? Sanon joskus peililleni: Olen hulluna sinuun!!"
- Eiköhän tuo ole aika oppikirjatapaus autogynephiliasta.
Sinulla on naisenkaipuu ja yrität tällä toiminnalla täyttää ikävääsi.
Valitettavaa vaan että tuo hyvin tehokkaasti vaikeuttaa naiskumppanin löytämistä joten kierrät kehää.
Uskon että tarve pukeutumiseen lähtisi jos rakastuisit ja löytäisit vaimon, silloin nuo hommat pystyisit varmaankin jättämään pois.
Kehoittaisin yrittämään lopettaa nuo touhut ja etsi terveempää harrastetta, ehkä löytäisit vaimonkin jos yrität.
Uusi vähän ulkoista habitusta, rillien vaihto, parturi, kivat vaatteet ja liikkeelle!
Älä vain yritä ryhtyä sukupuolenvaihdosprosessiin, se ei auttaisi sinua eikä yksinäisyyttäsi.- Anonyymi
Tuskinpa tarvitsen ulkoisen habituksen muutosta jotta saisin vaimon itselleni? Uskoisin kelpaavani ihan tämän näköisenä kuin olen?
Se, mistä ja miten löytää itsellensä sopivan vaimon, se onkin jo astetta vaikeampi juttu!
Ei ole käynyt mielessänikään sukupuolen vaihtaminen. Viihdyn miehenä, vaikka tykkäänkin pukeutua ja laittautua välillä naiseksi!
Sitä en kiellä etteikö se olisi mahdollista jos löytäisin sopivan puolison, etteikö tämä naiseksi pukeutumisen tarve ainakin vähenisi tai ehkäpä se katoaisi kokonaan?
Ei se kuitenkaan varmaa ole sittenkään, koska laitoinhan jo lapsena äitini hameita ja mekkoja päälleni kuten aiemmin kerroinkin.
Toisaalta olisi houkutteleva ajatus jos löytyisi se oikea nainen puolisoksi jonka kanssa voisimme joskus yhdessä tälläytyä, eli joka tykkäisi siitä, että pukeudun tytöksi? Vielä kirsikkana kakun päällä olisi jos hänkään ei inhoaisi kastumista, eli voisimme vaikkapa yhdessä lähteä joskus pienelle sekkailulle toiseen kaupunkiin esim, jossa sitten kastuisimme yhdessä, sopivassa tilanteessa? Luulenpa, että se olisi ja siitä seuraisi jotain aivan huikeata! Viittan tällä jo aiemmin kertomaani ,että tykkään myös kastella aina silloin tällöin itseni kunnolla vaatteissani.
Olen aika varma siitä, että minua ei eroita oikeasta naisesta kaupungilla, kuin ehkä joku todella tarkka silmäinen ihminen korkeintaan, mikäli en sorru ns, ylipukeutumiseen? Tarkoitan sillä sitä, kun nykyisin naiset eivät juurikaan näe vaivaa tai eivät halua pukeutua ainakaan sillä tavalla naisellisesti kuin itse miellän naisellisuuden.
Kiinnittää aivan liian paljon huomiota jos pukeutuu kunnolla. Kerron esimerkin: Tässä syksyllä ajelin noin 900km huvireissun autollani,. Suurimman osan matkasta olin laittautunut naiseksi.
Yhtenä päivänä ylläni olivat, punainen alle polven ulottuva kapeahko hame, sekä musta jakku. Lisänä mustat sukkahousut ja matalakantaiset avokkaat, sekä kaulassa hameen värinen hempeä ohut huivi. Käsissäni mustat neulesormikkaat. Hiukseni olivat (peruukki) punaruskeat puolipitkät. Huolella tehty meikki kasvoilla.
Pysähdyin jaloittelemaan erään uimarannan parkkipaikalle. Kävelin jonkin matkan päähän autostani kun huomasin, että minua vastaan kävelee noin nelikymppinen nainen noin 10v tytön kanssa.
He ohittivat minut noin 15m etäisyydeltä. Nainen katsoi minua hymyillen ja totesi tytölle: No, ohhoh!!!
Joko hän hoksasi heti, että olen naiseksi pukeutunut mies tai sitten hän katsoi minun olevan joku hienosteleva diiva?
Toisena päivänä kävelin kaupungilla naisena ulkoilupuvussa, sama peruukki päässä ja ehostusta kasvoilla, silmämeikit ym. Kukaan ei vaikuttanut kiinnittävän mitään huomiota minuun tai punaisiin lenkkareihini. Sain seisoa liikennevaloissa aivan vapaasti oikeiden naisten vieressä ja kukaan ei taatusti edes aavistanut, etten ole oikea nainen, en ainakaan havainnut mitään siihen viittaavaa.
Minä en halua ns "kärytä" esiintyessäni naisena. Siksi näen vaivaa todella paljon kun laitan itseni! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuskinpa tarvitsen ulkoisen habituksen muutosta jotta saisin vaimon itselleni? Uskoisin kelpaavani ihan tämän näköisenä kuin olen?
Se, mistä ja miten löytää itsellensä sopivan vaimon, se onkin jo astetta vaikeampi juttu!
Ei ole käynyt mielessänikään sukupuolen vaihtaminen. Viihdyn miehenä, vaikka tykkäänkin pukeutua ja laittautua välillä naiseksi!
Sitä en kiellä etteikö se olisi mahdollista jos löytäisin sopivan puolison, etteikö tämä naiseksi pukeutumisen tarve ainakin vähenisi tai ehkäpä se katoaisi kokonaan?
Ei se kuitenkaan varmaa ole sittenkään, koska laitoinhan jo lapsena äitini hameita ja mekkoja päälleni kuten aiemmin kerroinkin.
Toisaalta olisi houkutteleva ajatus jos löytyisi se oikea nainen puolisoksi jonka kanssa voisimme joskus yhdessä tälläytyä, eli joka tykkäisi siitä, että pukeudun tytöksi? Vielä kirsikkana kakun päällä olisi jos hänkään ei inhoaisi kastumista, eli voisimme vaikkapa yhdessä lähteä joskus pienelle sekkailulle toiseen kaupunkiin esim, jossa sitten kastuisimme yhdessä, sopivassa tilanteessa? Luulenpa, että se olisi ja siitä seuraisi jotain aivan huikeata! Viittan tällä jo aiemmin kertomaani ,että tykkään myös kastella aina silloin tällöin itseni kunnolla vaatteissani.
Olen aika varma siitä, että minua ei eroita oikeasta naisesta kaupungilla, kuin ehkä joku todella tarkka silmäinen ihminen korkeintaan, mikäli en sorru ns, ylipukeutumiseen? Tarkoitan sillä sitä, kun nykyisin naiset eivät juurikaan näe vaivaa tai eivät halua pukeutua ainakaan sillä tavalla naisellisesti kuin itse miellän naisellisuuden.
Kiinnittää aivan liian paljon huomiota jos pukeutuu kunnolla. Kerron esimerkin: Tässä syksyllä ajelin noin 900km huvireissun autollani,. Suurimman osan matkasta olin laittautunut naiseksi.
Yhtenä päivänä ylläni olivat, punainen alle polven ulottuva kapeahko hame, sekä musta jakku. Lisänä mustat sukkahousut ja matalakantaiset avokkaat, sekä kaulassa hameen värinen hempeä ohut huivi. Käsissäni mustat neulesormikkaat. Hiukseni olivat (peruukki) punaruskeat puolipitkät. Huolella tehty meikki kasvoilla.
Pysähdyin jaloittelemaan erään uimarannan parkkipaikalle. Kävelin jonkin matkan päähän autostani kun huomasin, että minua vastaan kävelee noin nelikymppinen nainen noin 10v tytön kanssa.
He ohittivat minut noin 15m etäisyydeltä. Nainen katsoi minua hymyillen ja totesi tytölle: No, ohhoh!!!
Joko hän hoksasi heti, että olen naiseksi pukeutunut mies tai sitten hän katsoi minun olevan joku hienosteleva diiva?
Toisena päivänä kävelin kaupungilla naisena ulkoilupuvussa, sama peruukki päässä ja ehostusta kasvoilla, silmämeikit ym. Kukaan ei vaikuttanut kiinnittävän mitään huomiota minuun tai punaisiin lenkkareihini. Sain seisoa liikennevaloissa aivan vapaasti oikeiden naisten vieressä ja kukaan ei taatusti edes aavistanut, etten ole oikea nainen, en ainakaan havainnut mitään siihen viittaavaa.
Minä en halua ns "kärytä" esiintyessäni naisena. Siksi näen vaivaa todella paljon kun laitan itseni!Onko ihan pakko hankkia jotain tiettyä leimaa otsaansa tai itselleen? Tietenkin jos yhteenkuuluvaisuuden tunne on sinulle tärkeä, niin siitä vain, mielestäni täytät transvestiitin tuntomerkit. Tärkeää on että hyväksyt itse itsesi ja olet sovussa oman itsesi kanssa. Maailma ei tule sinua välttämättä hyvällä katsomaan, pelkuruutensa takia. Oman kokemukseni mukaan sattuma on huono muodostamaan pariskuntia, mutta eihän sitä koskaan tiedä!
Se mikä ainakin minua jurppii, on se kun etsitään "sitä oikeaa" kauhean vaatimuslistan kanssa, eikä ollenkaan mietitä sitä, että millainen se oikea sitten ITSE on. Ekoilla treffeillä nykyisen naisystäväni kanssa kerroin koko jutun. Sanoin, että minusta saa ystävän ja myös ystävättären. Hänestä asia oli siten sillä selvä ja OK. Yhteistä taivalta takana 22 vuotta ja joka ilta kiitän vieläkin yläkerran isäntää hänestä! Itse olen kotityttönä, koska naamani muistuttaa Jeffrey Epsteinin Spitting Image-pilakuvaa. Silti: asia on kovin miellyttävä ja näkökulmaa laajentava. Toivotan onnea. Asiasi on isommassa kädessä...! - Anonyymi
Itse menin naimisiin aikoinaan, uskoin myös että nyt loppuu feminiinisyys ja pukeutuminen.
Ei loppuneet, nyt sitten ollaan vaan kaapissa entistä tiukemmin.
- Anonyymi
Pukeudun joskus naisellisesti mutta myös omaan paljon naisellisia piirteitä. Puheäänikin on mulla naisellinen ja koenkin olevani enemmän nainen kuin mies.
- Anonyymi
Minulla ei puheääni ole kovin naisellinen, mutta ei kyllä mikään möreäkään. Olen aika lyhyt, vanttera, en lihava, vaan enneminkin lihaksikas. 38 hame menee vyötärön puolesta päälleni, olen pitänyt 36:stakin, mutta se on hieman tiukka. Aamulla istuu, mutta ei illalla jos vatsani vähänkin turpoaa?
Sääreni ja pohkeeni ovat naisellisen hoikat, mutta jäntevät. Naisten 40 no. avokkaat sopivat jalkaani.
Olen mielestäni kasvoiltani ihan ok. Vaikea sinänsä itseänsä arvioida, mutta nyt esim, olen pukeutunut pitkään punaiseen samettileninkiin ja vaaleanruskeaan kiharaperuukkiin. Meikkejä ei ole, kuin hieman huulipunaa.
Rohkenen sanoa, että näytän ihan nätiltä!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1271964
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi1001710Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy571350Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?761298Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M311028Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s47926Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm51923Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet44882- 108850
- 72833