Monet aiemmin tärkeät asiat menettävät merkitystään ajan myötä. Miten eläköitynyt työpaikkaterroristi tai k*settaja-esimies kokee vanhat "meriittinsä" miettiessään niitä myöhemmin?
Ajatteleeko kiusaaja, että oli se vaan voimaannuttava tunne, kun sai niitä toimistoapulaisharjoittelijoita toisensa jälkeen kiusattua kyyneliin? Miten upeaa olikaan tehdä ylemmän johdon kanssa yhteistyötä, kun kimpassa savustettiin se Mäkisen Maija sairaslomille ja -eläkkeelle? Ja entäs se yksi tolvana, joka ei ymmärtänyt lähteä, vaikka mitä tehtiin?
Himmenevätkö tällaiset saavutukset vai muuttuvatko tapahtumat muistoissa toisenlaisiksi? Unohtuvat peräti täysin? Kun vanhat kiusaajakumppanukset tapaavat, muistelevatko he urotöitään?
Ajatteleeko kiusaaja, että oli se vaan voimaannuttava tunne, kun sai niitä toimistoapulaisharjoittelijoita toisensa jälkeen kiusattua kyyneliin? Miten upeaa olikaan tehdä ylemmän johdon kanssa yhteistyötä, kun kimpassa savustettiin se Mäkisen Maija sairaslomille ja -eläkkeelle? Ja entäs se yksi tolvana, joka ei ymmärtänyt lähteä, vaikka mitä tehtiin?
Himmenevätkö tällaiset saavutukset vai muuttuvatko tapahtumat muistoissa toisenlaisiksi? Unohtuvat peräti täysin? Kun vanhat kiusaajakumppanukset tapaavat, muistelevatko he urotöitään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eutanasianajajissa usein esiintyy näitä, jotka ei halua vanhainhoitoon. Ja ihmekös tuo, siellä kun muistelee demoneitaan.
Mites työpaikkakiusattu muistelee menneitä? Mitä hän vastaa vuodesta toiseen kysymykseen ”miksi et ole saanut töitä?” tai ”missä näet itsesi viiden vuoden päästä” puhumattakaan ”miksi sinulla on muutaman kuukauden aukko työhistoriassa”?