Naisen illanvietto jännämiehen kanssa ravintolassa ja senjälkeen kovaa vauhtia törmäykseen hirven kanssa ja sen jälkeen rekan keulaan päättyy naisen joutuessa teho-osastolle kuukauden ajaksi hoidettavaksi,
Jännämies selvisi onnettomuudesta säikähdyksellä ja Harrikan vääntyneen etupyörän oikaisulla.
Viimein nainen pääsi osastolle, jossa toinen nainen on huonetoverina.
Jännämiehen nainen havaitsee, että huonetoverin mies käy säännöllisesti katsomassa huoneessa potilaana olevaa naista.
Mies tuo joka kerta mukanaan jotain hyvää syötävää ja kun nainen pyytää jotain, niin mies tekee kaiken, kuin paraskin palvelija.
Jännämiehen nainen ihmettelee, hän on tottunut siihen, että mies komentaa ja nainen tekee.
Jos nainen pyytää jotain, niin jännämies vihaisena räyhähtää, että tee ite, akka ja vääntää stereosoitinta suuremmalle ja ottaa kaljaa.
Jännämienen nainen kysyy, että minkäslainen tuo sinun miehesi on, johon nainen vastaa, että se on sellainen kiltti ja hiljainen mies, tekee mitä pyytää, eikä valita.
Sen jälkeen nainen kysyy, että mistäs tuollaisen löysin, johon nainen vastaa, että työväenopiston käsityöpiiristä minä sen löysin, se on sellainen kiltti mies.
Kurssillakin aina antaa apua, kun vaan pyytää.
No minkäslainen mies se sinun miehesi on, ei ole näkynyt täällä käyvän sinua katsomassa, vaikka olet ollut jo kolme kuukautta sairaalassa.
No se on sellainen jännämies, kova ryyppäämään, 190 cm pitkä 140km painava tatuoitu karju, joka yleensä hakkaa nyrkillä pöytään, jos en ole laittanut kunnon liharuokaa, kasvisruoka lentää ikkunasta pihalle.
Yleenä menemme Harrikalla baariin ryyppäämään, jossa jännämies yleensä haastaa muita karjuja kädenvääntöön.
Monelta on käsi mennyt sijoiltaan tai käsivarren luut katkenneet kädenväännössä minun miestäni vastaan.
Kotiin lähdetään yleensä kello 4 jälkeen ja silloin mieheni innostuu vähän kaahaamaan.
Ensin poltetaan kumia, että saadaan takarengas pitäväksi ja yleensä sen jälkeen on koko kaupungin keskusta kumenkäryn peitossa.
Sen jälkeen mieheni vääntää kaasukahvaam että keskustan pääkadulla mennään sellaista 180km/h, että kova ujellus kuuluu, ei poliisit perään ehdi.
No viimeksi sitten törmäiltiin hirveen ja rekkaan, jonka seurauksena olen täällä, mieheni selvisi naarmuitta.
Jännämies selvisi onnettomuudesta säikähdyksellä ja Harrikan vääntyneen etupyörän oikaisulla.
Viimein nainen pääsi osastolle, jossa toinen nainen on huonetoverina.
Jännämiehen nainen havaitsee, että huonetoverin mies käy säännöllisesti katsomassa huoneessa potilaana olevaa naista.
Mies tuo joka kerta mukanaan jotain hyvää syötävää ja kun nainen pyytää jotain, niin mies tekee kaiken, kuin paraskin palvelija.
Jännämiehen nainen ihmettelee, hän on tottunut siihen, että mies komentaa ja nainen tekee.
Jos nainen pyytää jotain, niin jännämies vihaisena räyhähtää, että tee ite, akka ja vääntää stereosoitinta suuremmalle ja ottaa kaljaa.
Jännämienen nainen kysyy, että minkäslainen tuo sinun miehesi on, johon nainen vastaa, että se on sellainen kiltti ja hiljainen mies, tekee mitä pyytää, eikä valita.
Sen jälkeen nainen kysyy, että mistäs tuollaisen löysin, johon nainen vastaa, että työväenopiston käsityöpiiristä minä sen löysin, se on sellainen kiltti mies.
Kurssillakin aina antaa apua, kun vaan pyytää.
No minkäslainen mies se sinun miehesi on, ei ole näkynyt täällä käyvän sinua katsomassa, vaikka olet ollut jo kolme kuukautta sairaalassa.
No se on sellainen jännämies, kova ryyppäämään, 190 cm pitkä 140km painava tatuoitu karju, joka yleensä hakkaa nyrkillä pöytään, jos en ole laittanut kunnon liharuokaa, kasvisruoka lentää ikkunasta pihalle.
Yleenä menemme Harrikalla baariin ryyppäämään, jossa jännämies yleensä haastaa muita karjuja kädenvääntöön.
Monelta on käsi mennyt sijoiltaan tai käsivarren luut katkenneet kädenväännössä minun miestäni vastaan.
Kotiin lähdetään yleensä kello 4 jälkeen ja silloin mieheni innostuu vähän kaahaamaan.
Ensin poltetaan kumia, että saadaan takarengas pitäväksi ja yleensä sen jälkeen on koko kaupungin keskusta kumenkäryn peitossa.
Sen jälkeen mieheni vääntää kaasukahvaam että keskustan pääkadulla mennään sellaista 180km/h, että kova ujellus kuuluu, ei poliisit perään ehdi.
No viimeksi sitten törmäiltiin hirveen ja rekkaan, jonka seurauksena olen täällä, mieheni selvisi naarmuitta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.