Ilta-Sanomat: Vesa Varhee 20.9. 7:05
HALLITUS valmisteli budjettiesityksensä hallitusohjelman pohjalta, vaikka sen taloudelliset perusteet haihtuivat tuuleen jo viime syksynä.
Tavoitteita on paljon, hiilineutraaliudesta lähtien, mutta tärkein, työllisyys ja talouden kasvu, jää vähemmälle. Samalla hallitus lisää pysyviä julkisia menoja esimerkiksi koulutukseen ja pitää budjettiaan tämän vuoksi elvyttävänä.
Sitähän se ei ole: pysyvät julkiset menot siirtävät resursseja yksityiseltä sektorilta julkiselle, mikä harvemmin lisää talouden toiminnan tai tuotannon tehokkuutta.
ELVYTYSTÄ on julkisten menojen tilapäinen lisääminen taantumassa rakentamalla esimerkiksi teitä tai ratoja tai kehittämällä muuten yritystoiminnan edellytyksiä suhdanteiden nousukäännettä odotellessa. Tällöin yksityisen sektorin toiminta kasvaa noususuhdanteessa tehokkaammin, mikä puolestaan sallii julkisen investointivelan maksamisen takaisin nousukauden hedelmillä.
Tätä kutsutaan kontrasykliseksi finanssipolitiikaksi, kansanomaisemmin vastuulliseksi talouspolitiikaksi. Sen ongelma on kuitenkin se, että julkisia palveluja pidetään saavutettuina etuina, joiden leikkaaminen herättää ainakin paljon porua. Menoja lisäämällä taas voi ostaa äänestäjien kannatusta.
BUDJETTI sisälsi joukon toimia työelämän käytäntöjen muuttamiseksi.
Vuoteen 2029 mennessä niiden uskotaan lisäävän työllisten määrää 31 000–36 000 hengellä. Te-toimistojen toimintaa tehostamalla kuulemma työllistetään 10 000. Sen oletetaan tapahtuvan, kun työttömät määrätään raportoimaan työnhaustaan ja suunnitelmistaan työllistyä entistä tiheämpään.
Kuukaudessa on määrä lähettää nollasta neljään työhakemusta, paikallisista olosuhteista riippuen. Kukaties tämä tuo te-toimistoihin muutamia lisätyöpaikkoja, jonkunhan täytyy uskottavuuden nimissä myös ainakin teeskennellä lukevansa kaikki toimistoihin saadut raportit.
NÄMÄ toimet ovat kuitenkin julkisia, kuntien rahoittamia, eivätkä lisää talouden kasvua saati tehosta Suomen vientiä paitsi, jos tällä toimella vientiteollisuuteen työllistyy joku, joka ei omin nokin olisi samaa työpaikkaa löytänyt.
Oppivelvollisuuden yläikärajan noston 16 vuodesta 18 vuoteen työllistää kuulemma nopeasti 1 600, ja pitkällä aikavälillä 15 000. Opettajien työtilaisuuksia päätös epäilemättä lisää.
Tämäkin päätös lisää kuntien menoja entisestään, lisäämättä talouden kasvua ennen kuin mahdollisesti joskus aikojen kuluttua. Siksi olisi sopivaa, jos tämä toimenpide rahoitettaisiin niillä EU:lta tulossa olevilla 3,6 miljardilla eurolla, jotka maksetaan takaisin vuoteen 2057 mennessä.
KIISTANALAISIMMAN työllisyystoimensa, niin sanotun eläkeputken katkaisun, joka kohentaa yli 55-vuotiaiden työllisyyttä, hallitus jätti häveliäästi työmarkkinaosapuolten valmisteltavaksi. Tämänkin toimen on määrä tuoda 10 000–12 000 lisätyöpaikkaa.
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli viime vuonna työvoimaa 2,75 miljoonaa, joista 2,2 miljoonaa oli palkansaajia. Jos lisätyöllisiä saadaan seuraavien yhdeksän vuoden mittaan oletetut 36 000 eli 4 000 vuodessa, työllisyys paranee huikeat pari promillea.
TODELLINEN LÄÄKE suomalaisen työn heikkoon menekkiin olisi työn hinnan alentaminen. Nokia-vuosina uskottiin, että suomalainen tuotanto on maailman kärkeä ja siitä voidaan maksaa huippupalkkoja.
Jäänmurtajien ja risteilyalusten kohdalla tämä pitääkin vielä jossain määrin paikkansa. Suomen kauppatase on kuitenkin ollut vuositasolla alijäämäinen vuodesta 2011 alkaen.
SUOMEN TALOUS on rämpinyt vuosien 2008–2009 romahduksen jälkeen suunnilleen nollakasvussa. Samaan aikaan ovat teollisuuden työvoimakustannukset nousseet viime vuoden loppuun mennessä noin 15 prosenttia. Palvelualoilla nousua on 24 prosenttia. Työllisten määrä kasvoi 100 000 hengellä, joista 62 000 osa-aikatöihin eli todennäköisesti palvelualoille.
Palvelualat työllistävät yli miljoonan Suomen 2,2 miljoonasta työntekijästä. Palvelujen menekki riippuu niitä käyttävien ostovoimasta, jota syntyy vain vientiteollisuudesta. Toistemme paitoja pesemällä ei synny ylijäämää maksamaan tuontia.
PALVELUALOJEN pääongelma on työn ostajan kustannusten ja työn myyjän reaalisen ansion erotus, niin sanottu verokiila.
Työn myyjän saama 100 euron bruttopalkka maksaa työn ostajalle 150 euroa. Kun tähän lisätään toiminnan muut kulut, on työtä ostavan yrityksen myytävä tämän 100 euron työn tuottama hyödyke tai palvelu vähintään 200 eurolla samaan aikaan, kun työn myyjä saa satasen nimellispalkastaan verojen jälkeen käytettäväkseen 70 euroa. Hänen pitää siis leikata kolmet hiukset ostaakseen itse yhden hiustenleikkuun.
Samalla tavoin 100 euron leikkaus työn hintaan alentaa työn ostajan kustannuksia 150 eurolla samalla, kun työn myyjän nettoansio laskee 70 euroa. Työn hinta siis alenisi kaksin verroin enemmän kuin sen myyjä saa, joten työn kysyntä nousisi. Tuotannon menekkikin kohoaisi tuotteiden hintojen laskiessa. Markka-aikaan tätä tehtiin markan ulkoista arvoa muuttamalla,..."
BigMac-indeksi: Euroalue Big Mac 4,20, Suomessa 4,95 ( 15 %)!!!
HALLITUS valmisteli budjettiesityksensä hallitusohjelman pohjalta, vaikka sen taloudelliset perusteet haihtuivat tuuleen jo viime syksynä.
Tavoitteita on paljon, hiilineutraaliudesta lähtien, mutta tärkein, työllisyys ja talouden kasvu, jää vähemmälle. Samalla hallitus lisää pysyviä julkisia menoja esimerkiksi koulutukseen ja pitää budjettiaan tämän vuoksi elvyttävänä.
Sitähän se ei ole: pysyvät julkiset menot siirtävät resursseja yksityiseltä sektorilta julkiselle, mikä harvemmin lisää talouden toiminnan tai tuotannon tehokkuutta.
ELVYTYSTÄ on julkisten menojen tilapäinen lisääminen taantumassa rakentamalla esimerkiksi teitä tai ratoja tai kehittämällä muuten yritystoiminnan edellytyksiä suhdanteiden nousukäännettä odotellessa. Tällöin yksityisen sektorin toiminta kasvaa noususuhdanteessa tehokkaammin, mikä puolestaan sallii julkisen investointivelan maksamisen takaisin nousukauden hedelmillä.
Tätä kutsutaan kontrasykliseksi finanssipolitiikaksi, kansanomaisemmin vastuulliseksi talouspolitiikaksi. Sen ongelma on kuitenkin se, että julkisia palveluja pidetään saavutettuina etuina, joiden leikkaaminen herättää ainakin paljon porua. Menoja lisäämällä taas voi ostaa äänestäjien kannatusta.
BUDJETTI sisälsi joukon toimia työelämän käytäntöjen muuttamiseksi.
Vuoteen 2029 mennessä niiden uskotaan lisäävän työllisten määrää 31 000–36 000 hengellä. Te-toimistojen toimintaa tehostamalla kuulemma työllistetään 10 000. Sen oletetaan tapahtuvan, kun työttömät määrätään raportoimaan työnhaustaan ja suunnitelmistaan työllistyä entistä tiheämpään.
Kuukaudessa on määrä lähettää nollasta neljään työhakemusta, paikallisista olosuhteista riippuen. Kukaties tämä tuo te-toimistoihin muutamia lisätyöpaikkoja, jonkunhan täytyy uskottavuuden nimissä myös ainakin teeskennellä lukevansa kaikki toimistoihin saadut raportit.
NÄMÄ toimet ovat kuitenkin julkisia, kuntien rahoittamia, eivätkä lisää talouden kasvua saati tehosta Suomen vientiä paitsi, jos tällä toimella vientiteollisuuteen työllistyy joku, joka ei omin nokin olisi samaa työpaikkaa löytänyt.
Oppivelvollisuuden yläikärajan noston 16 vuodesta 18 vuoteen työllistää kuulemma nopeasti 1 600, ja pitkällä aikavälillä 15 000. Opettajien työtilaisuuksia päätös epäilemättä lisää.
Tämäkin päätös lisää kuntien menoja entisestään, lisäämättä talouden kasvua ennen kuin mahdollisesti joskus aikojen kuluttua. Siksi olisi sopivaa, jos tämä toimenpide rahoitettaisiin niillä EU:lta tulossa olevilla 3,6 miljardilla eurolla, jotka maksetaan takaisin vuoteen 2057 mennessä.
KIISTANALAISIMMAN työllisyystoimensa, niin sanotun eläkeputken katkaisun, joka kohentaa yli 55-vuotiaiden työllisyyttä, hallitus jätti häveliäästi työmarkkinaosapuolten valmisteltavaksi. Tämänkin toimen on määrä tuoda 10 000–12 000 lisätyöpaikkaa.
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli viime vuonna työvoimaa 2,75 miljoonaa, joista 2,2 miljoonaa oli palkansaajia. Jos lisätyöllisiä saadaan seuraavien yhdeksän vuoden mittaan oletetut 36 000 eli 4 000 vuodessa, työllisyys paranee huikeat pari promillea.
TODELLINEN LÄÄKE suomalaisen työn heikkoon menekkiin olisi työn hinnan alentaminen. Nokia-vuosina uskottiin, että suomalainen tuotanto on maailman kärkeä ja siitä voidaan maksaa huippupalkkoja.
Jäänmurtajien ja risteilyalusten kohdalla tämä pitääkin vielä jossain määrin paikkansa. Suomen kauppatase on kuitenkin ollut vuositasolla alijäämäinen vuodesta 2011 alkaen.
SUOMEN TALOUS on rämpinyt vuosien 2008–2009 romahduksen jälkeen suunnilleen nollakasvussa. Samaan aikaan ovat teollisuuden työvoimakustannukset nousseet viime vuoden loppuun mennessä noin 15 prosenttia. Palvelualoilla nousua on 24 prosenttia. Työllisten määrä kasvoi 100 000 hengellä, joista 62 000 osa-aikatöihin eli todennäköisesti palvelualoille.
Palvelualat työllistävät yli miljoonan Suomen 2,2 miljoonasta työntekijästä. Palvelujen menekki riippuu niitä käyttävien ostovoimasta, jota syntyy vain vientiteollisuudesta. Toistemme paitoja pesemällä ei synny ylijäämää maksamaan tuontia.
PALVELUALOJEN pääongelma on työn ostajan kustannusten ja työn myyjän reaalisen ansion erotus, niin sanottu verokiila.
Työn myyjän saama 100 euron bruttopalkka maksaa työn ostajalle 150 euroa. Kun tähän lisätään toiminnan muut kulut, on työtä ostavan yrityksen myytävä tämän 100 euron työn tuottama hyödyke tai palvelu vähintään 200 eurolla samaan aikaan, kun työn myyjä saa satasen nimellispalkastaan verojen jälkeen käytettäväkseen 70 euroa. Hänen pitää siis leikata kolmet hiukset ostaakseen itse yhden hiustenleikkuun.
Samalla tavoin 100 euron leikkaus työn hintaan alentaa työn ostajan kustannuksia 150 eurolla samalla, kun työn myyjän nettoansio laskee 70 euroa. Työn hinta siis alenisi kaksin verroin enemmän kuin sen myyjä saa, joten työn kysyntä nousisi. Tuotannon menekkikin kohoaisi tuotteiden hintojen laskiessa. Markka-aikaan tätä tehtiin markan ulkoista arvoa muuttamalla,..."
BigMac-indeksi: Euroalue Big Mac 4,20, Suomessa 4,95 ( 15 %)!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jämsän+Kaipola,+Oulu,+Naantali,+Lahti,...
mutta mistä valtio ja kunnat saavat sitten veroja joilla tuottaa palveluja, Toisaalta mikä motivoi bisnestä alentamaan hintoja 1:1 . Todennäköisesti bisneksen omistaja nappaa isomman siivun itsellensä. Hän rikastuu.
Tuskimpa se palkanalennus näkyisisi tuotteen hinnassa. Vastaava havaittiin, kun alv-veroja laskettiin tietyiltä aloista jokunen vuosi sitten, hinnoissa ei ollut muutoksia, vaan veronalennus jäi jonnekin muualle, todennäköisesti yrittäjän tuloksi.
Se että tänäpäivänä ylipäänsä saa nautiskella työstä, on palkkaa kylliksi. Vain superosaajia (johtajat ym) voi palkita rahalla, muille riittäköön palkaksi työstä saatava mielihyvä.
Jos vuokrat ja asuminen ei olisi tehty niin kallliiksi sekä muutenkin kaikkea yksityistetty mitä ihminen tarvitsee niin olisi varaa elääkin pienemmillä palkoilla.
Eikä ne palkat uusille työntekijöille ole mitenkään korkeat, mutta nyt kaikki muut6 maksaa kalliisti kun suuret ikäluokat on nostaneet pitkään aivan liian suurta palkkaa ja muita etuja.