Monet hakee tai suunnittelee eroavansa. Mulla pitkä avoliitto takana ja ensi vuonna yksi merkkipaalu kun tulee 30 täyteen, nyt jo nainen suunittelee tulevaa noin 1/2 vuotta etukäteen. Ensin tarjottavaa ja pienet pippalot läheisille sitten on meidän kahden vuoro paneutua toisiimme, on se kiva kun on rakastava kumppani. Me ollaan aika erilaisia joissakin asioissa mutta niin vaam se kuuluisa liima löytyy jostakin, se löytyi jo seurusteluaikan ja on vahvistunut. Harva kai on yhdessä sen ensimmäisen ihastuksen kanssa, meillä kävi niin.
Tyytyväinen mies
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hienoa kuulla tällainenkin tarina🙏
Kiinnostais kuulla minkälaisia vaiheita noin pitkässä suhteessa on ollut? Ja onko se aina ollut selvää, että tässä ollaan aina yhdessä, onko ollut epäilyksen hetkiä? Ja millaista arki tai suhteen ilmapiiri on nyt? Onko jokin yllättänyt pitkässä suhteessa? Mikä on muuttunut matkan varrella ja miten?
Kaikenlaista vaihetta ollut, ei kuitenkaan ylitse pääsemätöntä ja voi olla että heikko hetki kun ollut miettinyt ollaanko tässä vielä. Kun ikää tulee osaa sopeutua, nuorempina oltiin aika tempperamenttisiä, nainen varsinkin. Yksi iso plussa on että emme riitele, sanaharkkaa joskus jostakin joka loppuu lyshyeen. Ja vaikka tuo 30v lähenee edelleen kumpikin haluaa intiimi läheisyyttä aika usein. Nyt kun nainen oli vanhempiaan auttelemassa reilu viikon viestitteli päivän mittaan ja soitteli myös. Moni epäili silloin kun mentiin saman katon alle että kestääkö kauankaan kun erotaa, erilaisia kun oltiin jossakin mielessä.
Kaikkea löytyy pitkissä parisuhteissa, myös sitä kyllästymistä, haikailua ja kaikenlaisia ongelmia. Itse olen ollut ensirakkauteni kanssa yli 40 vuotta ja kiitän Luojaani, etten ole eronnut tai "lähtenyt lätkimään" silloin kun on siltä tuntunut tai toinen on ärsyttänyt suunnattomasti, samoin kiitän siitä, ettei mies ole lähtenyt.
Pitkä parisuhde on jotain ainutlaatuista, ainakin meillä. On mukavaa, kun aikuiset lapset toteavat, miten kivannäköistä on kun "isä pusuttelee äitiä" tai kun kävelemme iltalenkillämme käsikädessä.
Yhdessä ongelmat kohdaten kasvattaa parisuhdetta ja kumpaakin puolisoa. Huomataan, ettei olla täydellisiä, molemmissa on kehitettävää ja silti rakastetaan.
Hää-, merkki- ja juhlapäivät ovat meillä vaimoni vastuulla.
45 vuotishääpäivänä hän mainitsi asiasta pyytämättä tai ehdottamatta mitään.
Viimeisten parinkymmenen vuoden aika olemme olleet hääpäivä aikohin aina Espanjassa. Asuntomme vastapäätä, risteyksen toisella puolella on tasokas ravintola. Kävin varaamassa pöydän ja mainitsin merkkipäivästämme.
Söimme tasokkaasti ja nautimme ravintolan tarjoaman kuohuviinipullon.
Viime syksynä tuli 50 vuotta täyteen ja uusimme tuon rituaalin.
Jos olemme samassa tilanteessa vielä 5:n vuoden kuluttua niin tuosta rälläämisestähän on muodostunut traditio.
Muutenkaan vaimoni ei ole koskaan vaatinut mitään vaan asiat ovat aina olleet muodossa "mitä mieltä olisit jos --. Ootko ajatellu että - -. Minnuu kiinnostas- -".
Minä olen toiminut samoin. On helppo aloittaa keskutelu jos kumppani on alustavasti suunnitellut jotain mutta se on vasta itämisasteella.
Alottajan tunnistaa samaks kun monet muutkin alotukset säännöllisin väliajoin täällä. Ei uskottavaa.
5,6 miljoonaa ihmistä jotka aika lailla stereotypejä yhdessä asiassa, yks tuttu kertoi kerran juttua joka oli kuin mun suustani, kaverini sanoi et olis luullut mun kertovan, kuin toisto kopio.
Toivottavasti kuitenkin eri. Että täällä olisi enemmän kuin yksi parisuhteeseensa tyytyväinen 🙄
Suurin osa mahtuu samaan laariin, sit on ne jotka kitkuttaa ja odottaa jotakin mitä ei ole tai tapahdu. Jotkut sanoo et kaikki on, onko, tuskin kun ei toista kato vaikka sama tila tai huone. EI OLE PAREJA JOTKA KUIN LUOTUJA TOISEILLEEN, toiset vaan löytää sen jonka kanssa tulee parhaiten toimeen. Vaimoni on oikeessa kun sanoo suoraan että ei usko mihinkään rakkauteen tai ihastumiseen ensi silmäysellä, jos joku niin väittää puhuu palturia.
"Alottajan tunnistaa samaks kun monet muutkin alotukset säännöllisin väliajoin täällä. Ei uskottavaa"
Eikö?
Taidat puhua katkeruuden ja elämääsi pettyneisyyden suulla. Olen pahoillani :(
Omaa surkeuttasi ei kuitenkaan paranna eikä lievitä se, että olet katkera niille jotka ovat osanneet parisuhteessaan kasvaa ja kehittyä yhteiseen suuntaan. Niille, jotka ovat oivaltaneet mistä kestävä parisuhde muodostuu.
Tarvitaan myös sitä, että suhde omaan itseen on kunnossa. Ei voi luoda kestävää tasapainoista suhdetta toiseen jos oma tunne-elämä on hajalla.
On ikävää ja traagista miten monen moni elää katkeruudessa ja haluaa myrkyttää toistenkin elämää. Toivon että sinä ja kaltaisesi löytäisitte edes jonkinlaisen tasapainono ja rauhan elämäänne ja itseenne.
Aloittajalle toivon monen monta hyvää vuotta tästä eteenpäinkin. Mikään ei ole niin arvokasta kuin terve ja tasapainoinen elämä niitten ympäröimänä jotka ovat rakkaita ja tärkeitä. Yhdessä jaksetaan ja jaetaan ylä- ja alamäet, se on harvinaista mutta siihen kannattaisi jokaisen pyrkiä. Olisi paljon vähemmän yksinäisyyttään itkeviä katkeroituneita ihmisiä joiden elämä tuskin on kovinkaan tyydyttävää.