Aurattarelle

(Löysin runon, josta mainitsin. Tässä)

Rikki

Rikkinäinen ihminen
on kuin säröinen ruukku,
josta vesi vuotaa
ja kastelee maan.

Kaikki luovuus,
inhimillinen rikkaus
kasvaa heikkoudesta,
haavoista, ei voimasta.

Vahvuus on ehjä astia,
jolle riittää itse.
Mitään ei mahdu sisään
eikä mitään tule ulos.

5

506

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • deep-diver

      Elämän haavoja, kokemuksia,

      hyviä ja huonoja.

      Viillot kehossasi , vuotavat,,

      mielesi virtaa, ulos haavoitetuista tunteistasi.

      Jokainen pisara, jonka vuodat ruokkii jotakin.

      Jokainen tuskainen hetki tunteiden maailmassa ruokki jotakin.

      Yksikään pisara ei valu hukkaan jos ymmärtää ,

      että henkeäsi ei mikään voi satuttaa.

      Vaikka olet repaleinen, uskalla olla oma itsesi,

      etsi oma luontosi.

      Kohtaa ihmiset,

      ole vain sitä mitä olet,

      ei mitään sitä mikä sinussa ei ole luonnollista.

      Liian usein ihmiset yrittävät miellyttää muita,

      olemalla muuta mitä pystyvät.

      Kun on oma itsensä ei ole vieraalla maalla.

      • Aurat.

        Minua pelottaa
        katsella ihmisiä

        vierailta kasvoilta luen oman peilikuvani
        enkä pidä näkemästäni

        Minua voi haavoittaa
        asia, joka ei kenenkään muun mielestä
        ole mitenkään merkityksellinen

        en ole siili
        en osaa suojautua

        sydämeni on auki
        henkeni on valpas
        pelkoni ei lepää
        vaikka kehoni nukkuisi

        etsin reittejä
        luen karttoja
        purjehdin raivokkailla aalloilla
        yhä hämärän koittaessa vaellan vierailla, kylmillä vuorilla

        Olen kirjoittanut pienelle keltaiselle lapulle
        työpöytäni yläpuolelle
        valovuosi sitten

        vapisevalla käsialalla:

        "En etsi voimaa ollakseni veljeäni etevämpi
        vaan voittaakseni suurimman: oman itseni".

        Edelleen naiiviuuttani uskon tuon lauseen totuusarvon olevan suuri.


      • PolkuniTie
        Aurat. kirjoitti:

        Minua pelottaa
        katsella ihmisiä

        vierailta kasvoilta luen oman peilikuvani
        enkä pidä näkemästäni

        Minua voi haavoittaa
        asia, joka ei kenenkään muun mielestä
        ole mitenkään merkityksellinen

        en ole siili
        en osaa suojautua

        sydämeni on auki
        henkeni on valpas
        pelkoni ei lepää
        vaikka kehoni nukkuisi

        etsin reittejä
        luen karttoja
        purjehdin raivokkailla aalloilla
        yhä hämärän koittaessa vaellan vierailla, kylmillä vuorilla

        Olen kirjoittanut pienelle keltaiselle lapulle
        työpöytäni yläpuolelle
        valovuosi sitten

        vapisevalla käsialalla:

        "En etsi voimaa ollakseni veljeäni etevämpi
        vaan voittaakseni suurimman: oman itseni".

        Edelleen naiiviuuttani uskon tuon lauseen totuusarvon olevan suuri.

        Alaston mieli ja herkkä sydän -
        tuntee ja näkee vastaantulijan,
        jokaisen pysähtyjän todelliset,
        samat kasvot.

        Suojele pienin käsin sydäntäsi ja sieluasi,
        tee kaareva malja käsistäsi
        kun kohtaat maailman,
        kaiken muun,
        ja muut.

        Pidäthän kannen reilusti auki,
        laskethan koskettavat sanasi,
        ulos maailmaan vähitellen,
        silmille ja iholle
        toisten.

        Ne eivät mene hukkaan,
        annat niin paljon,
        ota vastaan valitut sanat,
        hylkää turha,
        sinä tiedät jo nyt,
        mitkä kannattaa säilyttää ja

        mukanaan kantaa.

        Turhaakin turhempaa on niin paljon.


    • Aurat.

      (Kiitos todella paljon runostasi. Se on hieno.)

      Avaan virtuaali-ikkunan
      joku on kirjoittanut nikilleni viestin
      runon, jota pyysin
      ruutu on kylmää maitoa
      öisin tässä todellisuudessa on turvallista
      mutta nyt on päivä

      taas yksi elämän päivä, jolloin voisin tuottaa iloa jollekin ihmiselle

      Luen runon
      sisälläni värähtää
      kieli

      ääni on tumma ja surumielinen

      mutta kirkas

      kenties minun kyynelilläni
      ei voi kastella aavikoita kukkimaan
      ei keittää kaurapuuroa nälkäisille maailman lapsille

      mutta kenties

      jossakin joku joskus

      lukee ja ymmärtää

      "but my words, like silent raindrops fell
      and echoed in the wells

      of silence"...

      • TaikaröNsy

        miten paljon meitäkin
        jotka öisin
        yksinkin..
        kirjoittavat,sanoittavat,
        itse ollen mukautuvat,
        ottamatta palaa suurta..
        nyhertävät alkujuurta..


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kumpi vetoaa enemmän sinuun

      Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?
      Ikävä
      92
      1836
    2. Ei se mene ohi ajan kanssa

      Näin se vaan on.
      Ikävä
      85
      1282
    3. Tavoitteeni onkin ärsyttää

      Sua niin turhaudut ja unohdat koko homman
      Ikävä
      110
      1133
    4. Tunnistebiisi

      Laita joku tunnistebiisi, niin tiedän ett oot täällä ja kaipaat ehkä mua
      Ikävä
      76
      1017
    5. Taidat tykätä linnuista paljon

      Mikä on sun lemppari ☺️😉🥹🦢🐦‍⬛🦉🦜🦚
      Ikävä
      106
      931
    6. Okei nyt mä ymmärrän

      Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘
      Ikävä
      57
      853
    7. Ei sun tarvi jännittää enää

      en yritä enää mitään. Tiedän että olin mauton ja sössin kaiken.
      Ikävä
      36
      762
    8. Miks käyttäydyt noin?

      Välttelet kaikkia kohtaamisia...
      Ikävä
      47
      761
    9. Olen huolissani

      Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis
      Ikävä
      48
      721
    10. Minkälainen ääni mulla on mies

      Sinun mielestä?
      Ikävä
      33
      683
    Aihe