Edes miljoonasosa aivotoiminnasta ei koskaan tule tietoisuuden tarkasteluun. Melkein kaikki, mitä aivoissamme tapahtuu, on alitajuista ja tiedotonta.
Psykologiaa opiskelleet ovat oppineet alitajunnan olemassaolon, mutta hekin yleensä arvioivat sen koon melko pieneksi. Todellisuudessa se on monituhatkertainen, tai paremminkin monimiljoonakertainen.
Palstalla käytetään usein sanaparia ihastuminen - rakastuminen. Ajatus on se, että ihastuminen olisi rakastumisen heikompi esimuoto.
Rakastumista palvelee aivoissamme aivan samat toiminnot kuin huumekoukkuun jääminen. Ei ole olemassa kaksia aivotoimintoja rakastumista varten ja huume- tai alkoholikoukkuun jäämistä varten. Meissä on vain yksi toiminto rakastumista varten, mutta harvoin nauttimamme kemikaalit petkuttavat meidät jäämään huumekoukkuun, siis alkujaan rakastumaan.
Rakastuminen ja koukkuun jääminen on siis yksi ja sama toiminto. Evoluutio ei ole voinut synnyttää eri toimintoa huumekoukkua varten, sillä se olisi ollut haitallinen ja poistunut populaatiosta.
Kuten alkoholismista tiedämme, että jos on suuri taipumus jäädä koukkuun, se on jo tapahtunut kauan ennen, kuin alkoholismi on tullut tietoiseksi. Itse asiassa jo ensimmäinen ryyppy tuo alkoholismiin taipuvalle niin hyvän olon, että on jo jäänyt koukkuun.
Kyse on enää siitä, onko alkoholia niin helposti saatavilla, että voi saada hyvän olon uudestaan. Alkoholistin hyvä olo on jotakin aivan muuta kertaluokkaa kuin ns. normaali-ihmisellä. Aikaa myöten seuraa myös toleranssi eli tottumus. Aivot vaativat saman vaikutuksen saavuttamiseksi yhä suurempia annoksia.
Kaikilla on siis nämä yhdet aivotoiminnot, mutta miten syvään koukkuun jää minkin aineen suhteen vaihtelee kunkin muun kemian suhteen.
Kuten alkoholismissa tai huumekoukussa ratkaisee myös se, kuinka helposti koukuttavaa ainetta sa. Rakastumisessa vaikuttaa myös se, kuinka rakkauden kohde suhtautuu. Jos hän suhtautuu kielteisesti, rakastunut kokee vaikeita vieroitusoireita, mutta lopulta koukku kuitenkin ottaa purkautuakseen.
Ihastumisesta puhuminen on jo takaperoista. Todellisuudessa alitajunta on tehnyt jo pitkään työtä ja henkilö on jo koukussa eli rakastunut. Riippuu sitten toisesta, miten edetään.
Psykologiaa opiskelleet ovat oppineet alitajunnan olemassaolon, mutta hekin yleensä arvioivat sen koon melko pieneksi. Todellisuudessa se on monituhatkertainen, tai paremminkin monimiljoonakertainen.
Palstalla käytetään usein sanaparia ihastuminen - rakastuminen. Ajatus on se, että ihastuminen olisi rakastumisen heikompi esimuoto.
Rakastumista palvelee aivoissamme aivan samat toiminnot kuin huumekoukkuun jääminen. Ei ole olemassa kaksia aivotoimintoja rakastumista varten ja huume- tai alkoholikoukkuun jäämistä varten. Meissä on vain yksi toiminto rakastumista varten, mutta harvoin nauttimamme kemikaalit petkuttavat meidät jäämään huumekoukkuun, siis alkujaan rakastumaan.
Rakastuminen ja koukkuun jääminen on siis yksi ja sama toiminto. Evoluutio ei ole voinut synnyttää eri toimintoa huumekoukkua varten, sillä se olisi ollut haitallinen ja poistunut populaatiosta.
Kuten alkoholismista tiedämme, että jos on suuri taipumus jäädä koukkuun, se on jo tapahtunut kauan ennen, kuin alkoholismi on tullut tietoiseksi. Itse asiassa jo ensimmäinen ryyppy tuo alkoholismiin taipuvalle niin hyvän olon, että on jo jäänyt koukkuun.
Kyse on enää siitä, onko alkoholia niin helposti saatavilla, että voi saada hyvän olon uudestaan. Alkoholistin hyvä olo on jotakin aivan muuta kertaluokkaa kuin ns. normaali-ihmisellä. Aikaa myöten seuraa myös toleranssi eli tottumus. Aivot vaativat saman vaikutuksen saavuttamiseksi yhä suurempia annoksia.
Kaikilla on siis nämä yhdet aivotoiminnot, mutta miten syvään koukkuun jää minkin aineen suhteen vaihtelee kunkin muun kemian suhteen.
Kuten alkoholismissa tai huumekoukussa ratkaisee myös se, kuinka helposti koukuttavaa ainetta sa. Rakastumisessa vaikuttaa myös se, kuinka rakkauden kohde suhtautuu. Jos hän suhtautuu kielteisesti, rakastunut kokee vaikeita vieroitusoireita, mutta lopulta koukku kuitenkin ottaa purkautuakseen.
Ihastumisesta puhuminen on jo takaperoista. Todellisuudessa alitajunta on tehnyt jo pitkään työtä ja henkilö on jo koukussa eli rakastunut. Riippuu sitten toisesta, miten edetään.
Vastaukset 80
Vanhimmat
Ja juuri vieroitusoireiden vuoksi ero tuntuu niin kauhealta.
Se on todella kauheata. Olin aikoinani tulisesti rakastunut rinnakkaisluokan tyttöön, mutta se jäi yksipuoliseksi. Podin vieroitusoireita yli 20 vuotta, siitäkin huolimatta, että löysin sinä aikana maailman suloisimman tytön.🌹
Hmm.. Oletko autistinen?
Olla ja möllöttää olisi ehkä tyhmä työpäivä myyjälle, ei palvella otetaan rahat ja möllötetään paikoillaan.
Itse en lähtisi ollenkaan vertailemaan rakastumista huumekoukkuun. Rakastumisen tunne vaihtuu viimeistään vuoden parin päästä rakkauden tunteeseen - tai vain väljähtyy tuossa ajassa. Väljähtyy siis, ei todellakaan ole mitään vieroitusoireita, tervepäisellä ihmisellä. Jos rakastumisen kohde esim. jättää, niin siinä tuntee tietysti menetyksen tunteita sun muuta.
Huumekoukku on täysin eri juttu. Siinä on kysymys ihmisen elämästä ja kuolemasta.
On niitä itseasiassa verrattu, ja ero rakastetusta (siis avioero tms.) vaikuttaa hormoni-ja aivotoimintaan ja aiheuttaa konkreettisia vieroitusoireita.
<<Huumekoukku+on+täysin+eri+juttu.+Siinä+on+kysymys+ihmisen+elämästä+ja+kuolemasta.<<
Yleensä nuo vieroitusoireet ihmisestä tulevat pitkäkestoisen ja merkityksellisen suhteen katkettua. Tapauksessasi taisi olla kyse muista seikoista.
On myös ihmisiä, jotka jäävät koukkuun juuri siihen rakastumisen tunteeseen. He eivät osaa siirtyä rakastumisesta rakastamiseen, vaan tarvivat aina uuden fixin (=kumppanin).
Typerä vertailu.
Ero ihmissuhteesta on täysin tavallinen ja elämässä odotettavissakin oleva tapahtuma. Siitä jokainen selviää ilman mitään "vieroitusoikeita".
Jos ihminen saa "vieroitusoireita" erossa, on syytä tarkastella hyvin tarkkaan itseään. Kyse lienee ollut enemmänkin riippuvuussuhteesta kuin rakastumisesta tai rakkaudesta.
Tuo koukkuun jääminen on aina riippuvuutta. Rakkautta ei pidä missään tapauksessa siihen sekoittaa.
Aivotoiminnan muutoksissa näkyy nuo vieroitusoireet eron tullen.
Usein pahasti alkoholiriippuvaisilla on myös paha lähisuhderiippuvuus. Niinkin päin, että alkoholistin puoliso, joka ei juo, on myös läheisriippuvainen. Ei ajattele omaa hyvinvointiaan, keskittyy alkoholistipuolisoonsa.
Ihan normimeininkiähän ei ole että jää suremaan ja kärsimään vieroituksesta rakkauden kohteesta 20v. Riippuvuutta sekin vain.
Jotkuthan ei eroa kestä. Eikö suurinosa naisiin kohdistuvasta väkivallasta tapahdu juurikin eron yhteydessä?
Mielenkiintoista pohdintaa, itsekin kun omakohtaisesti tiedän jotain alkoholismista, peliriippuvuudesta, voimakkaista ihastuksista jne.
Ainakin mun tapauksessa se pääpiru oli alkoholi, joka tosiaan toi jo ihan ensi kerroista alkaen niin hyvän fiiliksen että tarkoitukseni oli olla tavallinen suomalainen mies joka juo ehkä keskivertoa enemmän eikä niinkään tuijota mitään riskirajoja, mutta sitten liika oli liikaa ja tosiaan keväällä sairastuin kuten olen kertonutkin. Toki se on kovin yksilöllistä millaisia määriä ja kuinka pitkään sitä voi harrastaa, mulla tuli raja vastaan yllättävän nuorena. Myös äitini kärsi elämänsä aikana alkoholismista ja myös peliriippuvuudesta, mutta mua taas ei ole rahapelit koskaan kiinnostanut muuten kuin se perus 1 rivi Lottoa, Viking-Lottoa ja Eurojackpotia viikossa.
Käsittääkseni alkoholi, muut päihteet, pelaaminen, tai mikä riippuvuuden kohde sitten onkaan, vaikuttaa jotenkuten samalla tavalla aivojen mielihyväkeskukseen ja palkitsemismekanismeihin jne. Sinänsä muuten jännä, että alkoholistina ja riippuvuuksiin alttiina ihmisenä mulla ei ole lähtenyt noiden mun lääkkeiden käyttö mitenkään lapasesta vaikka joskus olen niitäkin huvikseni syönyt hieman normaalia enemmän ja huomaan kyllä niiden vaikutuksen. En silti tunne samanlaista himoa vaikkapa bentsoihin tai Lyricaan kuin tunsin alkoholiin. Mutta hyvä niin, sillä lääkitykseni on ollut nyt vuosikausia sama, ja se on pitänyt mut toimintakykyisenä.
Ihastumisen ja rakastumisen tunteita on vaikea kirjoittaa tähän järkevässä ajassa, mutta välillä ihastun tai rakastun johonkin naiseen todella voimakkaasti (yleensä yksipuolisesti) ja sitten se jää kummittelemaan päähän pitkäksikin aikaa. Sitten taas jotain irtosuhteita, eksiä tai epäonnistuneita treffejä en välttämättä jää vatvomaan sen kummemmin tai jää roikkumaan niihin. En silti lähtisi vertaamaan että eri naisyksilöt olisivat kuin eri vaikuttavia aineita joista joihinkin jää koukkuun ja joihinkin ei.
Alkoholismin olen selättänyt, tai olen siitä kuivilla, mutta se mua harmittaa että aina kun mulla on tunteita pelissä naisasioissa, hermoilen, ylianalysoin, käyttäydyn ehkä oudosti jne. niin se väistämättä näkyy ulospäin eikä välttämättä naisen silmissä mitenkään positiivisessa sävyssä. Samaten toisinpäin, että matalilla ennakko-odotuksilla ja/tai päämääränä päästä vain sänkyyn, kykenen käyttäytymään ihan rennosti ja varmaankin sen takia olen onnistunut noissa pyrkimyksissäni ihan hyvin viimeisen parin vuoden aikana.
Kaikenlaiset pelit ja kilpailu, sekä sekä siviilissä että työuralla on minulle aina ollut myrkkyä. Urheilukatsomossakin olen viettänyt koko elämässäni vain 20 minuuttia, kun vieraat veivät sinne pakolla.
Sen sijaan ennen kuiville pääsyäni alkoholia nautin niin paljon, kuin maksa pystyi polttamaan. Alkoholistin kouliintunut maksa polttaa keskimääri 15 g tunnissa, normaali-ihmisen puolet siitä.
Mä taas olen aika kilpailuhenkinen ihminen monessa asiassa, en niinkään materiassa, mutta mitä tulee esim. pelaamiseen (ei rahapelaamiseen) tai johonkin urheilusuoritukseen. Mähän harrastin taannoin kartingia useamman vuoden ja siinäkin sen palon välillä huomasi vaikka ajaisikin jotain aikuisten harrastelusarjaa ja taistelisi tyyliin sijasta 13. Kiva harrastus, mutta pirun kallista touhua jos meinaa pärjätä kunnolla. Ja pakko myöntää että on se aika voittajafiilis seistä joskus ainoana 10 metrin hyppylavalla uimahallissa, tosin nyt koronan aikana en ole uimassa käynytkään. Joukkuelajit ei ole olleet koskaan mun juttu.
Joo toi on muuten totta että alkoholistin maksa polttaa sitä tehokkaasti. Esim. syksyllä 2018 kun oireilin psykoottisesti RDR-peliin liittyen, niin sairaalan päivystyksessä puhalsin nollat maanantaina aamuseiskalta vaikka olin ryypännyt suunnilleen 24/7 ja nukkunut huonosti edellisestä torstaista asti. Tai nyt viime keväänä kun hakeuduin sairaalaan oireideni takia ja takana oli huomattavasti edellämainittua pidempi ryyppyputki, niin kummasti aamuaikaan oli promillet nollissa. Tosin muutamaa päivää ennen sairaalaan joutumista olin vähentänyt juomista määrällisesti kun ei tahtonut mennä kurkusta alas tai välillä tuli ylös.
Alkoholismiakin on eri tyylejä, on jatkuva juoppous ja tuurijuoppous. Minulle ominainen oli jatkuva.
Nautin usean vuoden ajan sen verran, kuin maksa poltti, joka päivä, eli oli aina korkea veren alkoholipitoisuus, mutta kun olin tottunut korkeaan alkoholipitoisuuteen, en juurikaan usein ollut humalassa. Melko tasaisesti kulutin 17 pulloa olutta päivässä. Se on maksimi, minkä maksa polttaa.
Nuorena varmaan oli aivoissa kemiat ja kytkennät kunnossa kun ihastumiset tuntuivat ihan kunnolla. Näin kyynistyneenä keski-ikäisenä miehenä ei tapahdu mitään tuollaista - en tiedä sitten mikä osuus on elämänkokemuksella ja mikä aivojen vanhenemisella.
95%+on+alitajuntaista,+eli+5%+tietoista,+ajattelua.+Aika+kaukana+miljoonakertaisesta.
Nuo ovat arvioita perinteen pohjalta. Aivojen struktuurin tunteminen viittaa paremmin miljoonakertaiseen eroon.
Pappa se tietää taas, ilman mitään näyttöä, paremmin kuin oikeat tutkijat.
Nuo arviot perustuvat mm. käytännön tutkimuksiin, aivosähkökäyriin ja magneettikuvauksiin. Esitäs jotain olemassaolevia ja pätevämpiä käytännön todisteita tukeaksesi omaa väittämääsi.
Puhumme eri asiasta. Ylivoimaisesti suurin osa valvekinajattelusta ei ole TIETOISUUDEN KOHTEENA, vain pienen pieni osa.
Niin,+5%+aivojen+aktiivisuudesta+on+tietoista+ajattelua.
Koska tietoisuus voidaan suunnata eri hetkillä eri asioihin, meille syntyy aivan ylimitoitettu kuva tietoisuudesta, kuin hallitsisimme suuren kokonaisuuden, vaikka todellisuudessa hallitsemme siitä tietoisesti vain pienen osan.
Ilmiötä on testattu esimerkiksi kuvalla katunäkymästä. Koehenkilö kiinnittää tietoisuutensa vapaasti milloin mihinkin yksityiskohtaan, jolloin hänelle syntyy valekuva, kuin hän hallitsisi koko näkymän yksityiskohdat, koska ei ole sellaista yksityiskohtaa, johon ei voisi kiinnittää huomiotansa. Ts. ihminen huijaa itseään. Todellisuudessa kuvassa on kiinnittänyt huomiota vain muutamaan harvaan yksityiskohtaan.
Taas kun alitajuinen ajattelu on suurelta osin aivojen struktuurissa, se ei aiheuta suurta sähköistä toimintaa, mutta se tottelee aktuaalistuessaan geenien ohjausta, hiukan opittuakin.
Tästä esimerkkinä on vaikkapa henkilön arvio toisesta parisuhteen osapuolena. Vaikka arviointi ei ole millään tavalla tietoinen, eikä henkilö ole ollenkaan edes ajatellut tekevänsä arviointia, hänen arvionsa on erittäin tarkka. Käy ilmi sosiologisissa mittauksissa.
Aivojen sähköiseen toimintaan perustuva määräarvio alitajunnan ja tietoisuuden koosta johtaa kerta kaikkiaan hakoteille.
Hohhoijakkaa, mitäs jos joskus kun selittelet noita mutujasi edes kerran yrittäisit jotenkin tukea väittämiäsi millään todellisella näytöllä.
On sitten kyse ns. alitajunnasta tai tietoisesta ajattelusta niin kaikki on juurikin sitä aivosynapsien napsuntaa.
Olen joskus sinulle alkoholismista kirjoittanutkin, että minun mielestä ei ole geeniä mikä tekee alkoholistiksi, vaan on geeni joka altistaa alkoholiin kiinni jäämiseen.
Voisi olla mahdollista, että alkoholisti myös rakastuu herkemmin ja ei osaa olla ilman tunnetta ja korvaa sitä vaikka alkoholilla.
Mutta summana. Minusta kyse on omien tunteiden tunnistamisesta. Se on taas persoonasta kiinni pystyykö käytännössä miten käsitellä reaktioita tunteistaan... pitääkö pysyä erossa rakastumisen kohteista tai alkoholista, kun ei osaa hallita itseään noiden tunteiden aiheuttajista.
Minusta ihmisellä on mahdollisuus olla ohjaksissa mihin tunteet itseään ohjaa. Se ei ole helppoa, mutta mahdollista.
Enkä muuten ala vääntämään tästä.... laitan vaan tään mielipiteeni tähän.
Alkoholismin periytyminen on monigeeninen. Alkoholismia aiheuttava geenikoktail voi osittain periytyä äidiltä, osittain isältä.
En epäile.
Silti on itsestä kiinni, mitä geeneillään tekee.
"Minusta ihmisellä on mahdollisuus olla ohjaksissa mihin tunteet itseään ohjaa."
Tämä on täyttä totta. Ihmisellä on tosiaan aina mahdollisuus olla oman elämänsä ohjaksissa.
Ei aina eikä kaikille. Alan tulla vähän kärsimättömäksi seuratessani henkistä heräämistäsi, se on vähän hidasta. Jokainen kykyjensä mukaan, omassa tahdissaan...
Kyllä varmaan.
Itse voi silti vaikuttaa juomiseensa. Juoko vai ei. Jos vanhemmilla ja lähisuvussa on alkoholismia, kannattaisi välttää koko ainetta sitäkin napakammin.
Ei kannata odottaa... keksi muuta seurattavaa. Et sinä täältä näe minusta kuin oman suppean luulemiseen perustuvan näkökulman.
Noh, ymmärrän niitäkin, jotka antautuvat tunteelleen. Sikäli aloittaja on oikeassa, että rakastuminen ja päihtyminen on samantyyppistä euforiaa.
Mutta kunhan oppii tunnistamaan senkin on jo pitkällä.
Niinhän sä luulet.
Ajatteletko niin että olet ymmärtänyt jotain mitä muut eivät ole vielä ymmärtäneet?
Hei, mä tiedän! 😁
En, vaan oon ymmärtänyt sen mitä jotkut muutkin on jo aiemmin. 😊
"Jotkut muutkin" tarkoittaa joitakin harvoja vuorille muuttaneita mietiskeleviä Kiinalaisia erakkoja Ming-dynastian aikoihin?
Enpä oo törmännyt häiskiin. 😀
<<Alan tulla vähän kärsimättömäksi seuratessani henkistä heräämistäsi, se on vähän hidasta. Jokainen kykyjensä mukaan, omassa tahdissaan...<<
Varmuuden vuoksi kerron, etten ole tätä kirjoittanut. Kirjoitan nikillä kynäM.
Sinulla on siis maalaisjärkeä yhdistettynä syvälliseen henkiseen heräämiseen? Se on kyllä melkoinen yhdistelmä. Ai niin, olihan minullakin sellaista mutta sitten tulivat vaikeat ajat. Sinne ne kaikki hienot ajatukset katosivat. Toivottavasti sinä nautit päivänpaisteesta ja etsikkoajastasi niin kauan kuin sitä kestää.
Joo. Ei ollutkaan sinun tapaista kirjoitusta. 😊
Henkisen heräämisen haluisin sanoittaa tunteiden huomioimiseen. Henkinen=tavoittamaton näkymätön asia minulle. Tunteet tuntuu jopa fyysisesti. 😊
Ei nämä mihinkään katoa... sitä vaan välillä menettää uskonsa. Mutta kaksi faktaa:
1. Kaikelle on syy.
2. Kaiken pitää voida toimia.
https://youtu.be/cnU4p2pKbJs
Eläpä menetä uskoasi itseesi... sieltä ne ajatukset sinullekin on tulleet. 😊
Se on helppoa silloin kun on helppoa. Muista se kun olet voimiesi tunnossa. Meitä on aika monia jotka ovat lukeneet Eckhart Tollet ja muut ja silti törmänneet seinään. Vaikutat siltä että et osaa kiertää sitä mutta toivottavasti kykenet kuitenkin jarruttamaan.
Taatusti törmään vaikka mihin, lennän perseelleni ja kynnän naama 10 cm maassa taas. Ei ole uutta.
En aio välttää sitä, vaan tottua siihen, että konttaan suotta aina vaan vähemmän aikaa. 😃
Okei, mielenkiintoista että silti jeesustelet täällä puhtoisin naamoin niille jotka ovat juuri sillä hetkellä siellä naurispellossa mahallaan Valmetin perässä. Kokemus ja viisaus ei siis automaattisesti tuo empatiaa?
Itsekin nostin sen naamani aina... muut voi vaan toivoa sitä...
Eipä tuosta oikein ota selvää. Ehkä olet niin kännissä ettet kykene kirjoittamaan tuon enempää. Varmaan kuitenkin huomenna olet jo herännyt kuolleista (huom. kaksi päivää ennen Jeesusta!) ja tuot taas ilosanomaasi julki entiseen malliin. Olet paras koska olet voitolla! Ne jotka ovat häviöllä ovat huonoja koska ovat häviöllä.
No ehkä se en ole minä joka on kännissä? 😀
Kerroppa mikä on empatiaa? Se, että itketään yhdessä, vain sitä, että pyytää nousemaan ja yrittämään taas...???
Mä ainakin osaan surra yksinään, ei tartte vierivinkujaa...😃
Se että itketään yhdessä, on empatiaa. Luulisi sen tuohon ikään mennessä jo ymmärtävän.
Juu... mä en vaan itke kaikkien kanssa. 😬
Eikä se, etten samaistu johonkin tarkoita, etten välittäis. Kaikki ei osu itseen. Se on normaalia. Mua ei oo raiskattu, ei pahoinpidelty, ei hyväksikäytetty niin, etten voisi nousta pystyyn.
Mutta eipä mun tartte juosta pakoonkaan jos en ole samaa kokenut. Ei oo mun vika.
Jotkut osaavat olla empaattisia vaikka eivät oli juuri samaa kokeneetkaan. Se on kai sitä myötäelämistä. Mutta pidä sinä oma Jeesus-linjasi niin hyvä tulee.
Ristiriitainen kommentti. 😁
Disse+noudattaa+kansanomaista,+niin+sanottua+common+sense+-ajattelua.+Siihen+kuluu,+että+lyödään+lyötyä+kuin+vierasta+sikaa,+ilman+että+herää+pienimpiäkään+omantunnon+ongelmia.
Minusta on ihan ok, jos joku sanoo olevansa alkoholisti, eikä sen vuoksi ota tippaakaan viinaa.
Mutta jos ottaa viinaa, pilaa oman ja läheisten elämän sanomalla syyksi tuon alkoholismin, on minusta vastuunvälttelyä.
Ymmärrän alkoholistia, mutta en tule ikinä hyväksymään mitä pahaa sillä tehdään. Juuri alkoholismin käytöksen hyväksymisellä aiheutetaan perheissä traumoja lapsille ja koko perhe peittelee ja mahdollistaa alkoholistin törpöttelyt.
Jos ihminen on kehitysvammainen, niin voi tulla häiriökäyttäytymistä, ymmärrettävää, mutta sekään ei ole hyväksyttävää ja se pitää hälke ilmoittaa. Ei toisia ihmisiä voi alkaa kohtelemaan väärin asettamalla itsensä johonkin erityisasemaan.
<<Mutta jos ottaa viinaa, pilaa oman ja läheisten elämän sanomalla syyksi tuon alkoholismin, on minusta vastuunvälttelyä.<<
Alkoholistin on hyväksyttävä tosiasiana, että näitä Dissejä on, ja on tulevaisuudessakin. Hehän tuntevat asiat paremmin kuin hoitoalan ihmiset, alkoholisti itse ja tutkimus.
On myös ihmisiä, joilla on niin hyvä kello, että voivat sen avulla havaita virallisen aikamerkin heittävän puoleen ja toiseen muutaman sekunnin.
Niin, kaikki ei tule hyväksymään pa.kaa käytöstä minkään diagnoosinkaan varjolla. Alkoholistin pitää mun kohdalla etsiä mahdolliselle huonolle käytökselleen hyväksyntää muualta.
Alkoholisti ei tarvitse kenenkään hyväksyntää, ei heikkolahjaisen skribentin, eikä kenenkään muunkaan.
Lisännen vielä, että heikkolahjaisuuden, retardatio subnormalis levis, tuottamat ajatelmat ovat aivan tavallinen ilmiö. Pitäisikö ne hyväksyä vai ei, ei ole relevantti kysymys.
Minun puoleltani keskustelu on päättynyt.
Niin, kyllä huomaan, että ei ole pannu sulla kunnossa, vaan pitää keskustelussa hyökätä henkilöön, ei asiasisältöön. Minun ei tarvitse tehdä sinusta mitään päätelmiä muille, teet sen itse. Jokakerta. 😬
Anteeksi nöyristelevästi, matelevasti ja sulimmasti.
Diagnoosin olisi pitänyt kuulua: heikkolahjaisuus, intelligentia subnormalis levis ("lievästi normaalitasoa alempi älyllinen taso"). Viisijakoisen asteikon ylimmällä asteella käytetään sanaa intelligentia (älyllinen taso), seuraavilla neljällä retardatio (hidastuminen).
Viisijakoinen asteikko on osa ihmisen koko älyllisen skaalan kuvauksesta.
<<Niin, kyllä huomaan, että ei ole pannu sulla kunnossa, vaan pitää keskustelussa hyökätä henkilöön, ei asiasisältöön.<<
Argumentum ad hominem, eli juuri sitä, mitä väität olevasi tekemättä. Diagnoosin sanamuodon korjaamisen jälkeen poistun nyt todellakin inttämisestä sinun kanssasi. Iloa sinulle.
😂😂😂
Onko sinulla todettu BPD kun ajattelet yhtä nurinkurisesti kuin he, etkä osaa erotella ihastumista ja rakastumista mitenkään terveellä tavalla toisistaan? Tai ainakin on vähintään termit sekaisin.
Vai tuliko vain tarve kuulostaa viisaammalta mitä on?
Osaat kyllä kirjoittaa hyvin ja tarinasi sopisi hyvin fiktiiviseen kaunokirjallisuuteen.
Jos tarinoita haluat keksiä ja paremman yleisön, niin tuolla kristinusko puolella sadut uppoaa ja menee paremmin läpi faktoina.
Apteekista saa RaMaVit-eliksiiriä. Väärä tieto, että nimi kertoisi sen sisältävän rautaa, maksaa ja vitamiineja. Oikeasti tarkoittaa, että sitä otetaan, kun ramasee, masentaa ja keljuttaa. Niin, että otapa sitä.
On ihan turha yrittää kiusata keskustelijaa. Ilkeilijä saa nimettömällä palstalla takaisin omaa lääkettään.
Olen narkkari, seksuaalisen mielihyvän narkkari, heh heh.
AsianVierestä
Seksiriippuvainen niinku Michael Douglas?
Avaruuselokuva kuin joku Indepence Day tulee televisiosta, ja sitten tytöt saavat itseni ihastumaan itseeni, mikä olikaan tämä Jodie Fosterin elokuvakin missä tutki hutki ja löysi avaruudesta kummallisuuksia.
Avaruus on täynnä ihmeelliä asioita..
Jodie Foster/Clarice Starling..
Tutki hutki ja kummalsuuksia..
1
&
Hymiö.
Sinun "rakastuminen" josta seuraa "vieroitusoireita" ei ole tervettä. Se on vain pelkkää riippuvuutta. Silti myös täysin erilaista kuin huumeriippuvuus, joka on todella piinallista kaikille, sekä koko yhteiskunnalle.
En yleensä ole aloittajan kannalla näkemyksissään, mutta onko teidän hakukoneet rikki? Noista vieroitusoireita suhteen päättyessä löytyy kyllä tietoa ainakin enkuksi. Eikö tässä mitään 20:n vuoden kärvistelyä tarkoiteta niinkuin joku ylempänä heitti.
Eikä ole mikään riippuvuuden merkki, tai sairaalloinen suhde vaan nimenomaan mielihyvä-ja palkitsemiskeskuksen, serotoniinin, dopamiinin ja sen sellaisten toiminnasta.
Jos suhde päättyy yllättäen tai vastentahtoisesti, niin käyttäisin näihin liittyvistä kaihon
yms. tunteista edelleen nimitystä "sydänsurut".
Ongelma ei ole kielellinen, vaan kyse on siitä, miten aivot reagoivat mihinkin asiaan. Ja siitä, että rakastumiseen liittyvät aivotoiminnot ovat ennestään olemassa ja riippuvuutta aiheuttavat kemikaalit huijaavat näitä ennestään olevia hermoratoja. Samoin myös huumevieroituksessa ja romanssin sammuessa.
Huumeet..iisii..
Nikotiinistä vierottautuminen..se on brutaalia..
De Facto.
Rakastuminen on mielenkiintoinen sana.
Kurjaa. https://yle.fi/tekstitv/txt/895_0001.htm
Avaruussarjassa Andromeda, oli joku sellainen aika kaunis näyttelijänainen, en muista nimeä enää, siinä sarjassa oli myös Hercules-sarjassa ollut se ukkonäyttelijä.
Mutta tuo naisnäyttelijä, olikohan paha, ei tainnut näytellä pahaa tuo mutta noniin kuin joku superkaunis seksinainen :)
Nuo Galactica-jutut ilkeitä kromisia robotteja, Babylon 5 on myös avaruusjuttuja ja hyviä.
Avaruusjutuissa olevia pahoja ja hyviä seksikkäitä naishahmoja on aina :) He ovat huvittavia :)
Ihme shaissee.
Ihana wau on ainoa hyväksytty wastaus:
https://www.youtube.com/watch?v=d5F7uhCIBco