Olen pitkään pohtinut eroa ja siitä on vuosien aikana useasti puhuttu. Nyt päätös on tehty mun aloitteesta, mutta suht yhteisymmärryksessä ja en olisi ikinä osannut kuvitella millainen suru ja ahdistus voikaan iskeä. Kuvittelin, että olin eroa jo työstänyt pitkälle, joten nämä tunteet yllättivät. En osaa eritellä olenko surullinen erosta puolison kanssa vai johtuuko suru perheen hajoamisesta, mutta kai nämä tunteet pitää läpikäydä. Itku tulee yllättävissäkin tilanteissa. Onko muut jättäjät tunteneet tuskaa erosta ?
Surullinen
Anonyymi
91
8270
Vastaukset
- Anonyymi
Erosin vuosia sitten avomiehestäni omasta aloitteesta.
Edessä oli ahdistavat ajat. Reagoin kuten sinäkin. Tuntui jossain vaiheessa, että tahdon hänet takaisin.
Toisinaan ahdisti niin paljon, ettei tiennyt miten päin olla.
Uskon, että tämä johtuu paljolti siitä, että tunnesidos pitää katkaista suremalla se.
Aikaa meni ja tajusin tehneeni oikean päätöksen. Rakastan häntä edelleen jossain takaraivossa, mutta kuin veljeä. Itselläni on rauha sen suhteen.
Paljon voimia sinulle, klisee "aika parantaa haavat" pitää paikkaansa.
En usko, että kukaan lähtee suhteesta ilman syytä.
Itse aikoinaan lohduttauduin niin, että jos minut olisikin takoitettu miehelle, josta eroan, niin kyllä elämä meidät takaisin johdattaisi.
Ymmärrät vielä tilanteen, kun katsot sitä jälkikäteen. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Sinulla siintää jotain uutta tulevassa, kunhan annat ensin itsellesi aikaa toipua rauhassa.- Anonyymi
Yritä pitää itsesi liikkeellä harrastaen jotain joka piristää.
- Anonyymi
Mitä paska mainosta eikö saa naista/miestä ku netissä varmaan mitä tää on ku tuomista eikö osa enä puhua kesken huhu onneksi hyvä tyttöystäväni mulla jo 16v ja ilman nettiä. Vaikkuta pornon myyntiä tuo mainoksen perässä juosta ja vielä maksa huhu oote lampaita
- Anonyymi
Kyllä! Vaikka sitä tietää sisimmässään, että on ainoa oikea päätös. Vaikka sen olis käyny läpi mielessään miljoonaan kertaan ja muka käsitellyt. Silti se sattuu ja ahdistaa ja pelottaa. Eikä se mene hetkessä ohi, mutta aika auttaa.
- Anonyymi
Jep
- Anonyymi
No, en! Se oli hassua, kun työkaverit, asian heille selvittyä, ottivat osaa. Ei ollut mitään syytä. Ei avioliitto solmittaessa tai erotessa muuttanut mitään elämässäni. Aviossa olin yli kaksikymmentäviisi vuotta ja yhteensä kimpassa olimme n. kolmekymmentä vuotta.
- Anonyymi
Eipä ihme, taisit elellä sinkun lailla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eipä ihme, taisit elellä sinkun lailla.
Ihan normaalia elämää elin.
- Anonyymi
Itse hain eroa ei-ollenkaan-yhteisymmärryksessä. Toki olin puhunut erosta jo ainakin pari vuotta ennen kuin sitä hain. Ero oli täysin välttämätön. Miehen ongelmat mielenterveyden ja talouden ym kanssa olivat sitä luokkaa, ettei niitä vain ollut mitään mieltä enää sietää. Myös lapset ymmärsivät tämän.
Erotessa en tuntenut tuskaa, olin vain helpottunut, tuskaa tunsin liiton viime vuodet aivan tarpeeksi. Niinikään itse erosta en ollut surullinen, vaan kaikesta mikä siihen johti. Siitä, että mies muuttui omaksi vastakohdakseen vuosien varrella. - Anonyymi
Elämän muutoksiin liittyy usein surua, haikeutta ja tyhjyyden tunnetta. Oma lapseni kun muutti pois kotoa niin kyllä se outo ja haikeakin tunne oli. Kyllä sitä kipuili, vaikka tiesi sen olevan normaalia ja hyvästä. Hyvätkin asiat, mutta luopumiset kuten ero on silti muutos ja erohan on pieni kuolema.
- Anonyymi
Ei ero välttämättä ole ollenkaan luopumista saatikka kuolemaa. On vain suunnaton helpotus ja onnellisuus.
- Anonyymi
Ero on kyllä muutos. Kun yksi asia päättyy, toinen alkaa. Pieneksi kuolemaksi en nimittäisi, vaan nimenomaan luopumiseksi. Joku luopuu ilolla, toinen surulla, kolmannella vähän kaikenlaista tunnetta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ero on kyllä muutos. Kun yksi asia päättyy, toinen alkaa. Pieneksi kuolemaksi en nimittäisi, vaan nimenomaan luopumiseksi. Joku luopuu ilolla, toinen surulla, kolmannella vähän kaikenlaista tunnetta.
En kyllä luopunutkaan mistään, kun ei ollut mitään, mistä olisin luopunut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En kyllä luopunutkaan mistään, kun ei ollut mitään, mistä olisin luopunut.
Kyllä erossa jostain aina luovutaan, se on selvää. Vaikka kaikesta paskasta. Tai sitten vain välinpitämättömyydestä - se ehkä tuntuu eniten "ei miltään".
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä erossa jostain aina luovutaan, se on selvää. Vaikka kaikesta paskasta. Tai sitten vain välinpitämättömyydestä - se ehkä tuntuu eniten "ei miltään".
Niin, ehkä sitten luopuu eniten siitä, ettei tarvitse olla aviossa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ero on kyllä muutos. Kun yksi asia päättyy, toinen alkaa. Pieneksi kuolemaksi en nimittäisi, vaan nimenomaan luopumiseksi. Joku luopuu ilolla, toinen surulla, kolmannella vähän kaikenlaista tunnetta.
Eteenpäin elävän mieli.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ero välttämättä ole ollenkaan luopumista saatikka kuolemaa. On vain suunnaton helpotus ja onnellisuus.
luuserit eroaa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
luuserit eroaa
Luuserit menee naimisiin!
Tähänastisista vastauksista näkee hyvin sen, että ihmiset jotka tuntevat eron välttämättömyydeksi, kuten mt-ongelmat, väkivalta tms tuntevat eron tuskaa vähemmän. Silloin on helppo perustella ero omalla ja lasten hyvinvoinnilla.
Kun taas eron syynä on toissijaiset asiat, kuten parisuhteen väljähtyminen, kulisiiliitto, kaverisuhde tms, voi kunnon ihmisen mieleen tulla, että onkohan järkevää hajoittaa perhe ja tuottaa tuskaa läheisille oman mielihalun takia.- Anonyymi
Ei sitä välttämättä tajua, minkälaisen tyypin kanssa sitä avioon astuu. Ajattelin itsekin, että rehellinen täytyy olla, mutta kun tyyppi paljastuikin satujen kertojaksi, niin ei omallakaan ”rehellisyydellä” ollut mitään merkitystä. Täytyi elämä järjestää sen mukaan. Sitten kun kaikki loppui, niin kyllä helpotti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei sitä välttämättä tajua, minkälaisen tyypin kanssa sitä avioon astuu. Ajattelin itsekin, että rehellinen täytyy olla, mutta kun tyyppi paljastuikin satujen kertojaksi, niin ei omallakaan ”rehellisyydellä” ollut mitään merkitystä. Täytyi elämä järjestää sen mukaan. Sitten kun kaikki loppui, niin kyllä helpotti.
Valheen sepittäjiä on paljon.
- Anonyymi
Niin... mutta eiköhän noihin kaikkiin " väljähtyminen, kulissiliitto, kaverisuhde tms, " liity pahoinvointi, kumppanin ongelmat, ellei jopa nuo mt-ongelmat. Vaikkei se heti ensiksi tule mieleen. "Väljähtymiseen" voi liittyä kumppanin masennusta, juopottelua tai sen sellaista. Kulissiliittoon/kaverisuhteeseen ulkopuolisia suhteita tai noita edellä lueteltuja ja paljon muuta ongelmaa.
Järkeväähän ei ole jäädä liittoon, joka tuottaa itselle tuskaa, tavalla tai toisella. - Anonyymi
Ei mene noin yksinkertasesti. Oma eroni oli ehdottoman välttämätön. Kaikki kortit oli katsottu loppuun, eivätkä asiat olisi tulleet muuttumaan. Rakkaus toista osapuolta kohtaan oli kuollut. Välitin kyllä ja toivoin hänelle parasta, mutta en todellakaan enää rakastanut. Silti ero sattui. Tuntui pahalta päästää irti niistä asioista, joista olimme unelmoineet ja niistä, jotka olimme jo saaneet toteutettua. Oli hetkiä, jolloin yksinäisyys oli todella raskasta, jne.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei mene noin yksinkertasesti. Oma eroni oli ehdottoman välttämätön. Kaikki kortit oli katsottu loppuun, eivätkä asiat olisi tulleet muuttumaan. Rakkaus toista osapuolta kohtaan oli kuollut. Välitin kyllä ja toivoin hänelle parasta, mutta en todellakaan enää rakastanut. Silti ero sattui. Tuntui pahalta päästää irti niistä asioista, joista olimme unelmoineet ja niistä, jotka olimme jo saaneet toteutettua. Oli hetkiä, jolloin yksinäisyys oli todella raskasta, jne.
Miksi sinun erosi oli välttämätön? Millainen tilanne on sellainen, että ero on välttämätön? Mitä keinoja löysit selvitä yksinäisyydestä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi sinun erosi oli välttämätön? Millainen tilanne on sellainen, että ero on välttämätön? Mitä keinoja löysit selvitä yksinäisyydestä?
En halua kauhean syvällisesti niitä avata. En varsinkaan syitä, jotka kaikkeen johtivat. Olisivat liian tunnistettavia. Olitiin yhdessä 12 vuotta, joista eroa tehtiin viisi vuotta. Siis tilanne oli paha sen aikaa ja yritettiin "korjata" niitä ongelmia. Tai kuka yritti ja kuka ei. Mies oli ajoittain masentunut, eikä häntä saanut millään keinolla ottamaan vastaan apua. Häntä oli usein mahdotonta saada tekemään mitään. Lähes kaikki asiat seisoivat, eikä minulle annettu lupaa hoitaa niitä loppuun ... mm. kylpyhuoneremontti seisoi lähes 2 vuotta. Mies istui ja tuijotti elokuvia, sarjoja, pelasi ... yleensä kävi kyllä töissä, mutta oli aikoja kun ei kyennyt. Viina auttoi viikonloppuisin nollaamaan ... viimeisinä aikoina oli aina jokin "syy nollata", se paheni pikkuhiljaa. Lopulta olin itsekin henkisesti siinä kunnossa, että voimat oli loppu. Kaikki oli vaan totaalisesti käytetty.
Keinoja selvitä yksinäisyydestä ... mulla on koira, jonka tietysti otin sillon erotessa mukaani (itseasiassa niitä oli kaksi, mutta toinen jäi exälleni ... vaikka minun koirani olikin ... koirasta hän piti hyvän huolen, loppuun saakka) ... paljon liikuntaa, luonnossa liikkumista, tapasin ystäviä ja uudistin tauolla olleita ystävyyssuhteita, kun voimavarat alkoivat palautua, niin hankin uuden innostavan työn ... pikkuhiljaa tultiin ylöskin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En halua kauhean syvällisesti niitä avata. En varsinkaan syitä, jotka kaikkeen johtivat. Olisivat liian tunnistettavia. Olitiin yhdessä 12 vuotta, joista eroa tehtiin viisi vuotta. Siis tilanne oli paha sen aikaa ja yritettiin "korjata" niitä ongelmia. Tai kuka yritti ja kuka ei. Mies oli ajoittain masentunut, eikä häntä saanut millään keinolla ottamaan vastaan apua. Häntä oli usein mahdotonta saada tekemään mitään. Lähes kaikki asiat seisoivat, eikä minulle annettu lupaa hoitaa niitä loppuun ... mm. kylpyhuoneremontti seisoi lähes 2 vuotta. Mies istui ja tuijotti elokuvia, sarjoja, pelasi ... yleensä kävi kyllä töissä, mutta oli aikoja kun ei kyennyt. Viina auttoi viikonloppuisin nollaamaan ... viimeisinä aikoina oli aina jokin "syy nollata", se paheni pikkuhiljaa. Lopulta olin itsekin henkisesti siinä kunnossa, että voimat oli loppu. Kaikki oli vaan totaalisesti käytetty.
Keinoja selvitä yksinäisyydestä ... mulla on koira, jonka tietysti otin sillon erotessa mukaani (itseasiassa niitä oli kaksi, mutta toinen jäi exälleni ... vaikka minun koirani olikin ... koirasta hän piti hyvän huolen, loppuun saakka) ... paljon liikuntaa, luonnossa liikkumista, tapasin ystäviä ja uudistin tauolla olleita ystävyyssuhteita, kun voimavarat alkoivat palautua, niin hankin uuden innostavan työn ... pikkuhiljaa tultiin ylöskin.Ok, ikävä kuulla. Varmaan usein päihteet, väkivalta tai pettäminen on ne yleisemmät syyt avioeroihin. Noihin voi liittyä tietysti sairauksiakin. Tietysti on niitä "kasvoimme erilleen ja erosimme ystävinä"-tarinoitakin mutta harvemmin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ok, ikävä kuulla. Varmaan usein päihteet, väkivalta tai pettäminen on ne yleisemmät syyt avioeroihin. Noihin voi liittyä tietysti sairauksiakin. Tietysti on niitä "kasvoimme erilleen ja erosimme ystävinä"-tarinoitakin mutta harvemmin.
Meillä ei ollu mitään väkivaltaa tai vastaavaa. Sillon olisin lähteny jo paljon aikasemmin. Humala tietysti tekee ihmisestä helposti itsekkään ja täysin toista huomioimattoman törpön, mutta ei siihen aina väkivaltaa liity.
Sen suhteen loppuminen oli lopulta tosiaan 100% parempaan suuntaan. Käsittääkseni näin molemmille. En tosin ole ollut missään tekemisissä kohta neljään vuoteen kun muutin useemman sadan kilometrin päähän. Viimesimpiä en siis tiedä. Oma elämä on nyt raiteillaan, vaikka se ero ottiki koville. En tiedä miten syvällä exä kävi sen eron jälkeen, mutta ainakin se herätti hänet viimein hakemaan sitä apua. Viimeksi kun kuulin, niin sillä meni hyvin. Anonyymi kirjoitti:
Ok, ikävä kuulla. Varmaan usein päihteet, väkivalta tai pettäminen on ne yleisemmät syyt avioeroihin. Noihin voi liittyä tietysti sairauksiakin. Tietysti on niitä "kasvoimme erilleen ja erosimme ystävinä"-tarinoitakin mutta harvemmin.
Päihteet, väkivalta ja pettäminen - niitä minäkin kuvittelin avioerojen ainoiksi syiksi. Kunnes vaimoni yllätti minut hakemalla eroa, vaikka en ollut "syyllistynyt" yhteenkään noista. Olihan se pommi.
Jälkeenpäin opin, että monilla naisilla on "sisäinen" tarve hajottaa perheensä heti lapsiluvun täytyttyä, vaikka mitään "ulkoista" syytä ei olisikaan. Lapsemme olivat pieniä vielä silloin...- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi sinun erosi oli välttämätön? Millainen tilanne on sellainen, että ero on välttämätön? Mitä keinoja löysit selvitä yksinäisyydestä?
Kelaläkuviot usein tiskillä.
- Anonyymi
oraisa kirjoitti:
Päihteet, väkivalta ja pettäminen - niitä minäkin kuvittelin avioerojen ainoiksi syiksi. Kunnes vaimoni yllätti minut hakemalla eroa, vaikka en ollut "syyllistynyt" yhteenkään noista. Olihan se pommi.
Jälkeenpäin opin, että monilla naisilla on "sisäinen" tarve hajottaa perheensä heti lapsiluvun täytyttyä, vaikka mitään "ulkoista" syytä ei olisikaan. Lapsemme olivat pieniä vielä silloin...Lapsista haetaan *rakkauden* tuojaa, petytäån, sillä rakkaus täytyy löytää itsestään, ennen kuin voi ryhtyä parisuhteeseen, niin se on
- Anonyymi
Tuossa on hyvä kommentti. Noin se menee.
Olen äitinä seurannut jo vuosia oman lapseni haluamaa avioeroa. Kun liitto oli muuttunut "vain kaverisuhteeksi".
Erosta kärsii vielä 5v. jälkeen koko perhe, myös se itse eroa halunnut. Puhumattakaan lapsista ja puolisosta jotka saivat pysyvät traumat.
Itsekkyys on tämän päivän trendi. Minä, minä, minä. Tätä ruokkii media ja myös psykologit - valitettavasti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuossa on hyvä kommentti. Noin se menee.
Olen äitinä seurannut jo vuosia oman lapseni haluamaa avioeroa. Kun liitto oli muuttunut "vain kaverisuhteeksi".
Erosta kärsii vielä 5v. jälkeen koko perhe, myös se itse eroa halunnut. Puhumattakaan lapsista ja puolisosta jotka saivat pysyvät traumat.
Itsekkyys on tämän päivän trendi. Minä, minä, minä. Tätä ruokkii media ja myös psykologit - valitettavasti.Mä olen joskus miettiny, että mitä tolla vain kaverisuhteella tarkotetaan. Mulla ei ole tuttuja, joilla olis kokemusta tosta. Puhutaanko ihan vaan seksittömästä suhteesta, vai onko muutakin? Joku sanoo kaverisuhde ja joku, että ollaan ku sisko ja veli.
Musta molemmat kuullostaa oikeesti aika pahalta, mutta ei niinkän sen seksi puuttuu aspektin takia. Mä rakastan mun veljeä tosi paljon, mutta en todellakaan haluis asua yhessä sen kanssa. Viikko samalla mökillä veljen kans on jo ihan tarpeeksi ja sitte tarvii hermolepoa. En haluis asua yhessä kenenkään kaverinkaan kanssa. Oikeestaan asusin melkeen mielummin jonkun tuntemattoman ihmisen, kun vaan kaverin kans. Ystävän kanssa sen sijaan voisin asuakin. Ystävän kanssa on yhteisiä asioita ja ollaan monella tasolla samanlaisia. Kavereiden ei niinkään. Niiden kans on kivaa jne, mutta niistä todella haluaa välillä eroon. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei sitä välttämättä tajua, minkälaisen tyypin kanssa sitä avioon astuu. Ajattelin itsekin, että rehellinen täytyy olla, mutta kun tyyppi paljastuikin satujen kertojaksi, niin ei omallakaan ”rehellisyydellä” ollut mitään merkitystä. Täytyi elämä järjestää sen mukaan. Sitten kun kaikki loppui, niin kyllä helpotti.
Omien hyvien arvojensa menettäminen ei ole parisuhteen tarkoitus vaan toisen tukeminen ja myötäeläminen oikeissa elämän arvoissa. Tätä eivät kaikki ymmärrä vaan tuhoaa liittoaan omalla virheellisellä käytöksellään eikä he näe siinä mitään pahaa. Selityksiä oman käytöksen oikeutukselle riittää vaikka ne olisivat vääriä. Jos se maksaa eron on se parempi vaihtoehto vaikka erosta tulisikin surua joksikin aikaa. Syy on hyvä sanoa puolisolle että hänellä on mahdollisuus tehdä elämässään muutoksia parempaankin. Omat elämää suojaavat ja rakentavat arvot ovat arvokkaita joita ei pidä kadottaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Omien hyvien arvojensa menettäminen ei ole parisuhteen tarkoitus vaan toisen tukeminen ja myötäeläminen oikeissa elämän arvoissa. Tätä eivät kaikki ymmärrä vaan tuhoaa liittoaan omalla virheellisellä käytöksellään eikä he näe siinä mitään pahaa. Selityksiä oman käytöksen oikeutukselle riittää vaikka ne olisivat vääriä. Jos se maksaa eron on se parempi vaihtoehto vaikka erosta tulisikin surua joksikin aikaa. Syy on hyvä sanoa puolisolle että hänellä on mahdollisuus tehdä elämässään muutoksia parempaankin. Omat elämää suojaavat ja rakentavat arvot ovat arvokkaita joita ei pidä kadottaa.
Jos toinen on satujen kertoja, niin mitä sitä kyselemään. Elää omaa elämäänsä ja kun aika on niin lopettaa koko homman.
- Anonyymi
oraisa kirjoitti:
Päihteet, väkivalta ja pettäminen - niitä minäkin kuvittelin avioerojen ainoiksi syiksi. Kunnes vaimoni yllätti minut hakemalla eroa, vaikka en ollut "syyllistynyt" yhteenkään noista. Olihan se pommi.
Jälkeenpäin opin, että monilla naisilla on "sisäinen" tarve hajottaa perheensä heti lapsiluvun täytyttyä, vaikka mitään "ulkoista" syytä ei olisikaan. Lapsemme olivat pieniä vielä silloin...Tämä. Minusta (yritettiin) tehdä väkivaltainen juoppo. Onneksi siinä oli puolitotuutta. Hän "oikean" syyn lähteä.
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen joskus miettiny, että mitä tolla vain kaverisuhteella tarkotetaan. Mulla ei ole tuttuja, joilla olis kokemusta tosta. Puhutaanko ihan vaan seksittömästä suhteesta, vai onko muutakin? Joku sanoo kaverisuhde ja joku, että ollaan ku sisko ja veli.
Musta molemmat kuullostaa oikeesti aika pahalta, mutta ei niinkän sen seksi puuttuu aspektin takia. Mä rakastan mun veljeä tosi paljon, mutta en todellakaan haluis asua yhessä sen kanssa. Viikko samalla mökillä veljen kans on jo ihan tarpeeksi ja sitte tarvii hermolepoa. En haluis asua yhessä kenenkään kaverinkaan kanssa. Oikeestaan asusin melkeen mielummin jonkun tuntemattoman ihmisen, kun vaan kaverin kans. Ystävän kanssa sen sijaan voisin asuakin. Ystävän kanssa on yhteisiä asioita ja ollaan monella tasolla samanlaisia. Kavereiden ei niinkään. Niiden kans on kivaa jne, mutta niistä todella haluaa välillä eroon."Mä olen joskus miettiny, että mitä tolla vain kaverisuhteella tarkotetaan."
Se tarkoittaa juuri sitä, että tullaan toimeen ja tunnetaan toisensa, mutta intohimo puuttuu.
"Mä rakastan mun veljeä tosi paljon, mutta en todellakaan haluis asua yhessä sen kanssa"
Mutta olet asunut varmaan 15-20 vuotta? Tietystikään kaverisuhteessa ei ole monellekaan sinkulle järkeä, mutta jos on lapsia, niin pitää asettaa prioriteetit uudestaan. Veljesi kanssa te olitte yhdessä asuessa lapsia ja tarvitsitte tukea ja turvaa.
- Anonyymi
Joo mä kans oon just eronnut. Aika rankkoja tunteita. Yhdessä päätettiin, mutta silti tuntuu vaikealta. Oikealta päätökseltä kuitenkin. Voi kai sitä myöhemmin palata yhteen jos tulee katumapäälle???
- Anonyymi
Surua tunnen mutta samalla olen helpottunut. Mies petti saman naisen kanssa minua 9 vuotta eikä kadu yhtään.
- Anonyymi
Ohoh kovaa tekstiä. Täytyy olla aika erikoinen tyyppi. Ehkä pahasti rakastunut.
- Anonyymi
Olen eronnut aiemmin kaksi kertaa, ja nyt kolmannen kanssa elämä suorastaan hymyilee....Leveämmin kuin Elastinen Pepsodent-mainoksessa. 12 vuotta ollaan oltu yhdessä, - eli avioliitossa, - eikä riidan häivääkään. Rakkaus on ikuista, mutta kohteet kannattaa vaihtaa juuri niin monta kertaa, että löytyy se 100% oikea!
- Anonyymi
Aika erikoista että ei ole ollut erimielisyyksiä, tuntuu luonnottomalta. Itsesi kanssako olet naimisissa ?
Muistuu mieleen tuttu pariskunta, jonka toinen osapuoli kehuskeli riidattomuudella, ero siinä suhteessa tuli kuitenkin. Liekö asioista vaiettu. - Anonyymi
Huh huh on monenlaista seppää sepittäjää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aika erikoista että ei ole ollut erimielisyyksiä, tuntuu luonnottomalta. Itsesi kanssako olet naimisissa ?
Muistuu mieleen tuttu pariskunta, jonka toinen osapuoli kehuskeli riidattomuudella, ero siinä suhteessa tuli kuitenkin. Liekö asioista vaiettu.Nimenomaan näin. Olin itse häissä jossa oli viisas pappi. Hän sanoi: "Älkää pelätkö riitaa". Ei voi olla niin että kaksi ihmistä on aina asioista sama mieltä, mutta lähteekö niitä erimielisyyksiä ratkomaan millä tavalla se on ratkaisevaa.
Ei riita merkitse sitä että sen perusteella erotaan. Joskus riita ja erimielisyydet voi olla se käännekohta ja molempien on ymmärrettävä tehdä muutosta parempien ratkaisujen löytämiseksi ja yhteiselämän jatkamiseksi. Silloin on jätettävä pois itsekkyys ja ajateltava yhteistä hyvää. Jos siihen ei ole halua on huono jatkaa.
- Anonyymi
Oletteko käyneet yhdessä terapiassa? Ovatko kaikki keinot käytetty? Jos ette, suosittelisin terapiaa. Kun tietää ja näkee, ettei oikeasti yhdessäolo ole mahdollista, voi heittää ahdistuksen taakan harteiltaan. Totta kai saa surra ja se on luonnollista, mutta uskon, että kun kaikki kivet on oikeasti käännetty, saa erotessa mielenrauhan. Näin ainakin itselläni.
- Anonyymi
Olen eronnut kahdesta pitkästä 8-9.5v suhteesta. Toinen meni 9kk perheterapian kanssa kaikkensa yrittäneenä. Silloin sen tarvitsi. Rakkautta oli, vaikka oli yhteisiä haasteita ja liuta ex-miehen omia ongelmia (bipolaarisuuden seurauksena). Ero oli suuri helpotus ja pelasti oman ja lasten elämän traumoilta.
Toisessa taas perheterapia ei olisi ollut ajan hukkaa. Rakkaus oli jo kuollut eikä suhteen paranemisesta ole mitään toivoa. Tämä ex ei halunnut koskettaa, olla läsnä, keskustella, kuunnella, kertoa itsestään, harrastaa seksiä/suudella/halata tms, vaan torjuu kaiken kontaktin vuosia. Alussa hän noita teki miellyttääkseen minua ja myös sanoitti haluavansa samaa samasta syystä. Minä taas kärsin suhteessa, jossa vuorovaikutus jää laskujen maksun kotitöiden ja saman asunnon jaon tasolle. Sanoisin toiveitani ilman syyttelyä, hän tiesi etten halua elää niin, mutta ei taas pysty sellaiseen elämään missä minä voisin olla edes jotenkin tyytyväinen. Noiden välissä ei ole aluetta, jossa kumpikin voisi olla edes jotenkin tyytyväinen ja onnellinen. Ero ei ahdista, vaan vapautti. Hän purki paljon ahdistusta siitä ettei suju minuun ja lapsiin turhalla asiattomilla räksytyksellä.
- Anonyymi
Eroaminen oli järkyttävää aikaa, mikään suruntunne ei riitä. Pelotti ja kun töhinkin piti satsata aika lailla, pesänjako ja ero-asioiden järjestäminen vei voimia ja aikaa. Olin juuri päättänyt opiskelun työn ohessa ja olisi kuulunut sen rypistämisen jälkeen ottaa vähän löysemmin. Hajoamisen tunne oli toistuvaa, mutten sitten kuitenkaan hajonnut. Päätös oli yhteinen ja oikea ja selvisihän siitä. Pikkuhiljaa hävitin lähes kaiken, mitä olin ottanut pesästä mukaan ja vaihdoin toisiin. Outoa, mutta se konkreettisesti auttoi pääsemään eroon. Voimia aloittajalle. En nyt sano että kyllä se sitä. Toivon sinun selviävän, kaikki eivät. Puolisoni putosi mutta se ei ollut mitenkään itseaiheutettua, tosi huonoa tuuria vain. Olisin toivonut hänellekin tavallista elämää.
- Anonyymi
Mun ex muija toivoi että löytäisin itseni katuojasta eromme jälkeen,mutta toisin kävi .Hän itse on lopun elämänsä veloissa ja minä olen menestyvä yrittäjä vela t jo monta vuotta sitten maksettu eikä elämä stressaa kuten silloin kun sen myrkkymartan kanssa elin velkaisessa omakotitalossa mistä jäi vaan paskat muistot.
- Anonyymi
Itselleni parasta oli avioero. Vastustin lähes loppuun asti. Nyt kuitenkin elän elämäni parasta aikaa.
Löysin pian rehellisen, kiltin, uskollisen, rakastamistaitoisen naisen aasiasta.
Ilkeilyn, pettämisen, vähättelyn, uhkailun ja kiristämisen tilalle tullut rakkaus, luottamus, tukeminen, kannustus.
Uuden elämän myötä, myös talous kohentunut, ihan eritasolle. - Anonyymi
Arvomailmoja on monia ,jos haluaa arvostaa
siunausta tulevalle perheelle niin silloin
mennään kirkossa avioliittoon ,vain miehen
ja naisen liitto.
Maistraatissa onkin eri henki siellä kumppanit ,voivat sopia parisuhteen ja he
luottavat omaan asiaansa,eivätkä pyydä
apua tulevaisuuteensa,koska tulevat toimeen
omillaan.Valitse se minkä sydän haluaa
äläkä Anna kenenkään painostaa,koska
jatkossa valinnallasi on suuri merkitys.- Anonyymi
Vai että kirkosta saa sitä siunausta ;D
Rapiat 50 % kirkossa vihityistä pareista päätyy eroon.
Eikä sitä rakkautta ja uskollisuutta ole himpunkaan vertaa enempää näillä "jumalallisen siunauksen" saaneilla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vai että kirkosta saa sitä siunausta ;D
Rapiat 50 % kirkossa vihityistä pareista päätyy eroon.
Eikä sitä rakkautta ja uskollisuutta ole himpunkaan vertaa enempää näillä "jumalallisen siunauksen" saaneilla.Kestävät suhteet ei ole ihmisen itsensä valitsemia vaan Jumalan johdattamia kohtaamisia. Ihminen on sen verran hölmö että luulee että "sydämen äänellä" se oikea löytyy. Raamatussakin sanotaan että älä luota sydämeesi se johtaa harhaan.
- Anonyymi
Ei muuta kuin uutta putkeen. Esim tinderistä löytää seksiseuraa helposti ja nopeasti.
- Anonyymi
otan osaa tai muuta sääliä sain, kun erosin, vaikka olin helpottunu kun mies löysi toisen :)
- Anonyymi
Aika alentava kommentti mielestäni tarjota eronneelle seksiseuraa. Suhteeseen ja eroon kuin myös muuhun ihmisen elämään liittyy tunteet.
- Anonyymi
Moni avioliitto/avoliitto päättyy liian usein eroon. Silloin se syö miestä/naista kun on yhteisiä pieniä lapsia. Omalle kohdalle ero tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ex vaimon toimesta. Nyt 20 vuoden jälkeen en tunne enään omia lapsiani jotka aivopestiin ex anopin ja ex avovaimoni toimesta pieninä alle 10 vuotiaina että isänne on huono ihminen. Nykyään olen naimisissa ollut 15 vuotta ja meillä menee hyvin vaimoni kanssa,ei yhteisiä lapsia mutta yhteen ollaan hiouduttu loppuelämäksi. Sen verran tiedän ex muijan suvusta,että melkein kaikki sen suvun naiset on eronneita ja aina on ollut miehissä vika ei koskaan heissä itsessään .Mutta mitäs se selittää että heidän uudet suhteet on loppuneet melko lyhyeen ja ovat jääneet yksin kakaroittensa yksinhuoltajiksi ja sekös elämä sitten on ihanaa vai. Itselleni ei tulisi eikä tullut taannoin alkaa etsimään uutta suhdetta jostain mielenterveysongelmaisesta yh äidistä vaikka niitä oli kapakat pullollaan silloin kun vietin eron jälkeistä poikamieselämää muutaman vuoden kunnes nykyiseni tippui suorastaan eteeni ja siitä se sitten lähti elämä loppuelämäni naisen kanssa.
- Anonyymi
Kun olet eroa pitkään pohtinut, mutta sitten kuitenkin hämmästyt sen tuottamasta ahdistuksesta, niin tulee mieleen, mahdatko todella tahtoa eroa oikeista syistä? Usein ihmiset, jotka painiskelevat OMIEN henkilökohtaisten ongelmiensa tai esim. ikäkausikriisin (30:n, 40:n, 50:n jne. kriisin) kanssa kuvittelevat, että ero puolisosta olisi ratkaisu henkilökohtaisiin ongelmiin - siis ongelmiin, joiden kanssa puolisolla ei ole mitään tekemistä. Hämmästyneisyytesi voimakkaista ahdistuksen tunteista kielii, että et todella tunne itseäsi ja motiivejasi eron suhteen, eli että voit olla juuttunut juuri edellä kuvattuun ansaan. Suosittelen terapiaa ennen kuin eroat lopullisesti, selvittääksesi juurta jaksain, miksi tahdot erota. Vaikka ero sitten toteutuisikin, olet kuitenkin terapian ansiosta vahvempi kestämään sen. Kerron näistä asioista asiantuntijana.
- Anonyymi
Exäni halusi erota neljänkympin kriisissä ennenkuin lähtee pettämään, siitä kiitos ettei pettänyt. Oli jäänyt poikamiesvuosina rilluttelematta riittävästi. Tuli minulle shokkina, 10 vuotta kimpassa. Tuska oli repivää, koska olin mennyt naimisiin ollakseni hänen kanssa aina. Ei lapsia onneksi kuvioissa. Minä sitten lähdin ja sivutuotteena löysin itsestäni paljon käsiteltävää. Katsoin peiliin, kuljin erotuskan läpi ja kasvoin ihmisenä kypsemmäksi. Löysin uuden onneni pian sen jälkeen. Minulle sopivan ihmisen, joka onnekseen tapasi parhaan versioni minusta. Olen aivan eri ihminen uuden rakkaani kanssa. Ollut jo nelisen vuotta loistavaa kemiaa ja dynamiikkaa. Exä juoksi nuoren pimpsan perässä aikansa, on työtön, asunnoton ja päihdeongelmainen, mutta ainakin vapaa kuin taivaan lintu. Ehkä kaikki voittivat.
- Anonyymi
On normaalia, että ero aiheuttaa monenmoisia tunteita, ahdistustakin. Ei sen vuoksi kannata miettiä kannattaako erota, kyllä sinulla alottaja on erosi syyt muutoin mielessä. On paljon terveempää kohdata nuo negatiiviset tuntemuksetkin kuin tukahduttaa ne, niinkuin moni täällä tekee. Mun mielestä ihminen, joka toteaa eron olevan vain iloinen juttu ei myöskään ole ihan kunnossa. Toki jos on esim.väkivaltaa niin sehän on välttämättömyys ja helpotus. Ero voi silti aiheuttaa ristiriitaisia tunteita.
- Anonyymi
Ihmiset menee naimisiin hyvin heppoisin perustein, kun eivät edes ole viettäneet tarpeeksi aikaa itsekseen tunteakseen itsensä ja kehittääkseen itseään tulevaa kumppania varten. Sitten avioon mennään kun on tunnettu puoli vuotta ja tehdään lapsia kun hädin tuskin pari tuntee toisiaan saati itseään. Sen jälkeen ihmetellään kun kaikki kuivuu kasaan. Kun mennään naimisiin se on lupaus tahtoa rakastaa toista joka päivä vaikka ei huvittaisi, joskus pitää tehdä töitä sen eteen joskus ei. Monet hakevat avioliitosta turvaa, rakkautta, onnellisuutta, hyväksyntää vaikka kaikki nuo pitäisi olla jo molemmilla osapuolilla ilman avioliittoa. Avioliitossa pitää olla epäitsekäs ja ajatella toista ennen itseään, kuinka voin tänään osoittaa rakkautta hänelle? Ilman vastapalvelusta.
- Anonyymi
Juu ja sellaiset anopin tyttäret on kaikkein pahimpia .Heti pitää ottaa ero kun äitee sanoo eikä omilla aivoilla tartte sitäkään asiaa ratkaista.Sitten ne onkin lopun elämäänsä sellaisia reppanoita jotka ei opi elämään ilman uutta ja vielä "huonompaa" miestä mitä se eka oli. Kakaroita tietty pitää tehdä heti alussa kun kavereillakin niitä on siunaantunut,mutta kotileikki usein loppuu kun tajutaan etteihän tämä olekkaan pelkkää ruusuilla tanssimista ja sossu saa taas uusia elätettäviä yh äippia kakaroittensa kanssa.
- Anonyymi
Aika helppo päätös kun olin ehkä no 7 ja miehellä nyt no 8 menossa. Vanhemmuus lasten kanssa pysyy, parisuhde loppui jo aikaa sitten.
- Anonyymi
Kannattaa seuraavalla kerralla tutustua mieheen parin vuoden ajan ja katsoa onko terve kaveri vai seksiaddikti.
- Anonyymi
Olen tuntenut kovvookin tuskoo henkistä lähinnä.
Perhe on mitä on ,ei sitä ennää oo .
Tuskainen oli pojasta ero ,tuskainen .
Mutt toivottavasti en synnyttäisi ennee jumalan lasta .
Vaikoja joka päivä.
Haluis vuoan nukkuva pahan mielen ,tuskan ja kärsimyksen pois.....
Ehkä huomenna herreen vähän kiltimpänä tuass ,mene
Tapoton itseni viälä vittuiluun, olin loukattu ,tosi pahoin viärin ymmärretty suhteessa ,en voi edes korjota ennee miteen ,eikä halujiakaan kosk tiedän ilman miteen että itekseen on paras .
Opin sen vuonna 95 tai 6 s
Tarkoilloon en muito tuoto päivää
kun olen nyt vuodesta 44 lähteny tuassiin tekömiään jottain ,mut mue se ei kiinnosto yhteen .
Tappasin tuon poussun niin mike se ol ,läski.
Vihoisin kaikkijä puoltuntumattomiia ,tykkään vain isojen laihojen poikien seurosta mutt liiko on allways liikoo.
Kippöö nytkin rintu etkä oto kuuleviis korviis kuitenkaan mINUA.
Sekään ei haittoo kun psikiatria viko
.......
Ois vuoan niinku muinoin aijjat mut ei ne sitä koskoon ennee olo ja nolasin jo monet .
Ooonn kai se oltova näin että pärjätä oll mynight self.
Tapoihin kuuluu että
Nuolisit sinäkin perseen puhtooks, siis omani.
ÄLÄ luule että puhun oikeasti näin
Tämä on vain väylä purkoo vitutuksia mitä näyttöö tulovan joka hetki jostain syystä novadays.
Kuin mää lihon tai laihdun ,se kuuluu luontooseen,
Enkä näe paljon mitään oikiasti,,,,,
Siksi puhun palturia koska häppeäisin muiten kaikkijä tekojani, niin se on.
Törvöö pää ei oo kullinkaan arvoinen and it is so, TAJUA että olen pöhlö ,ei hautajaisistakoon mitään tulo ilman tuota veljee .
Sisko on sen verran heikko miun miälest että en tiedä miten se oppii sietömään mitäkin.
Se on hiljoo suurimman osan ajastoon.
Toivoisin ainnai niin.
Itekin kuolen heikkouteen mutta
Samapa tuo. - Anonyymi
Menin erossa täysin 💔 rikki, en suosittele kelle en, hoitakaa suhdettamme. En halunnut eroa.
- Anonyymi
Avioero on jätetylle aina hylkäämiskokemus. Kaikki ei pääse sen yli ja osa ei selviä siitä omille jaloille. Se on kovin ikävää. Kyllä jättäjäkin tietysti voi suree omalla tavallaan. Ehkä se sureminen jättäjällä on sitä, että suree oman suhteen epäonnistumista ja yksinjäämistä, ei niinkään sitä ihmistä, jonka jättää ja josta kuitenkin halusi eroon.
Ero voi tuoda ja tuo usein myös häpeää, häpeää siitä, että oma avioliitto ei kestänytkään. Häpeää siitä, että omat ja puolison välineet, tahto ja halu elämänmitttaiseen liittoon ei riittänytkään. Häpeä siitä, mitä muut ajattelee ja suhtautuu. Ero voi tuoda myös kateutta niitä kohtaan, joilla on (kestävä) parisuhde tai parisuhde ylipäätään. Ero voi tuoda myös pelkoa siitä, löytääkö uutta suhdetta, jos ei halua olla yksin.
Moni ei jaksa käsitellä eroaan kunnolla ja säntää uuteen suhteeseen haavoineen näyttääkseen toisille, että on parisuhdekelpoinen ja -kykyinen. Jokaisella uuden suhteen aloittavalla on tietysti syynsä ja tarpeensa mielummin valita uusi suhde kuin yksin jääminen. Avioero tulisi kuitenkin surra ja käsitellä rauhassa. Kyllä siinä aikaa menee, että aidosti kokoaa itsensä, saavuttaa henkisen itsenäisyyden ja kyvyn olla myös yksin ja jopa nauttia siitä.
- Anonyymi
Vaikeaa se varmaan on kun on tottunut pesemään toisen kalsareita ja olemaan ns.talousapulainen .minulle yllätti kissojen kuolema kun ei oo lapsia ! Mutta salarakas olisi kivaa ...
- Anonyymi
Kyllä siknä kaikki mahdolliset tunteet käydään läpi monta kertaa nousuaj a laskua.kunnes tulee jonkulainen tasapaino. Riippumatta siitä mikä alunperin eroon johti.
- Anonyymi
Aloittaja on vätys. Eroa tai et, ehkää ei ole olemassa, miten vitussa teette kaikesta noin helvetin vaikeaa? Jos on kersoja siinä välissä niin olisi pitänyt varmaan aikaisemmin miettiä ennenkuin alkaa elämää illuusio elämää. vai kuinka?
- Anonyymi
Olen
- Anonyymi
Itse voin suositella eroa vaikka en ollut se lähtijä/jättäjä.
Avioliiton aikana yritin kovasti tehdä kaikkeni suhtemme eteen. Käytiin esim.terapiassa. Ero oli karmea järkytys josta kesti toipua monta vuotta.
Vuosien kuluttua erosta tapasin kuitenkin miehen, jonka tarpeet ja käsitys parisuhteesta vastasivat paljon paremmin omiani kuin eksän kanssa. Eksäni puolestaan löysi eromme jälkeen hyvinkin nopeasti uuden naisen. Ovat yhä yhdessä ja käsittääkseni ovat onnellisia ja tyytyväisiä, ainakin arvomaailmaltaan ovat enemmän samankaltaisia kuin minä ja eksäni.
Nykyisessä suhteessani saan hellyyttä, seksiä ja rakkautta mistä ensimmäisessä liitossa jäin paitsi.- Anonyymi
Erosin, eikä uusia suhteita kummallakaan. Itse en ole mikään ns. parisuhdeihminen. Parempi yksin, kun en kuitenkaan osaa kehenkään luottaa.
- Anonyymi
Suomen asiakasmaksutiedosto Oy:ä kelpoisuustiedot jatkoon nyt vain 19.90€.
- Anonyymi
Lyhyessä ajassa aivot ei ehdi sopeutua, miksi ei tuota tarvitse siten pohtia.
- Anonyymi
Todellinen ero on lopulta tosi eli suhteen päätös muuttaa koko loppuelämää.
Ollaan siis uuden edessä ja entinen jää taakse aiheuttaa jonkinlaisen surun.
Nyt alkaa uuden oman elämän luominen ja samalla entisestä irtautuminen joka voi tuntua kipeältä, mutta varmasti helpottaa joltainosin heti alussakin, koska muutos on todellista.
Tee vaikka jäähyväikirje entiseen aikaan jossa avaudut itsellesi syistä ja sen seurauksista ja miksi on parempi näin. Kirjettä ei tietenkään lähetetä minnekkään eikä näytetä kenellekkään vaan tehdään asia vielä kerran selväksi itselle kirjoitettuna ja se voi todellakin avata helpotuksen ovet....ainenkin raottaa niitä.
Kaikki helpottaa aikanaan! - Anonyymi
Nyt miehesi voi etsiä kunnollisen naisen.
Toivon miehellesi kaikkea hyvää ja tsemppiä. - Anonyymi
On se epäonnistuminen tietenkin. Nyt sinun kuitenkin tulee nojata siihen syyhyn, miksi halusit erota. Muuta syytä ei ole. Sinun pitäisi nyt olla onnellinen, koska kaikki meni kuten halusit.
Vaikka olemme yli 50 v olleet aviossa ei aina voi onnistua. Rakkaus ja anteeksianto sekä joustaminen on liitossa välttämätöntä.
Kun mitta on täysi on syytä lopettaa.- Anonyymi
Avioliitossa onnistuminen tai epäonnistuminen ei mielestäni ole mikään mittari. En koe olevani epäonnistunut, vaikka erosin. Epäonnistunut kokisin olevani, jos olisin avioliittoa jatkanut. En ajattele avioliittoa niin merkittävänä asiana.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Avioliitossa onnistuminen tai epäonnistuminen ei mielestäni ole mikään mittari. En koe olevani epäonnistunut, vaikka erosin. Epäonnistunut kokisin olevani, jos olisin avioliittoa jatkanut. En ajattele avioliittoa niin merkittävänä asiana.
Sama juttu. Avioero ei ole epäonnistuminen, vaan uuden alku.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sama juttu. Avioero ei ole epäonnistuminen, vaan uuden alku.
Komppaan! Nimenomaan.
- Anonyymi
Meille tuli kanssa ero aikoinaan ja se yllätti silloin. Nyt kun aikaa on kulunut tiedän, että puolisoni oli mielessään miettinyt asiaa jo pidempään. Olen ymmärtänyt ja hyväksynyt, että en ole sellainen ihminen jonka kanssa hän haluaa jakaa elämänsä. Kun tiedän sen, olen helpottunut. Elimme yhdessä näennäisesti, mutta meillä oli lopulta täysin eri käsitys tulevaisuudesta. Jos hän olisi jatkanut kanssani, olisin elänyt ihmisen kanssa, joka teeskenteli.
Nyt yritän mennä eteenpäin ja käsitellä edelleen eron seurauksia ja ennenkaikkea omia tunteitani.
Tottakai tuntuu pahalta, että ero tuli, mutta minulla on vielä mahdollisuus löytää se oikea mies ja oppia paljon itsestäni. Ennen kaikkea on tärkeää tunnistaa se, että miksi halusin uskoa valheelliseen kuvaan meistä.
Jokainen liitto on kuitenkin omanlaisensa ja kaksi ihmistä tuovat siihen oman itsensä. Se mikä on alussa ihanaa, voi muuttua vuosien kuluessa esittämiseksi ja se ei ole hyvä.Aika sama tarina täällä, tosin sillä erolla, että mahdollisesti alusta alkaen oli vähän niin ja näin sen jakamisen kanssa ja ehkä aika iso osa oli jonkinlaista roolia toisen puolelta. Ainakin myöhemmässä vaiheessa nuo olivat tietyiltä osin hyvin ilmeisiä, vaikka eipä niitä silloin ymmärtänyt kunnolla.
Menee vielä aikaa niellä tuo kaikki, tekemistä riittää, mutta kiire ei ole minnekään. Jonain päivänä olen nuo käsitellyt ja helpottunut muutoksesta.
- Anonyymi
Ero on aina tuskallinen ja ikävä prosessi, myös silloin, jos ei lapsia ole. Mutta, myös siitä selviää, vaikka aluksi toisin tuntuu. Kaikille, jotka juuri kokevat tämän kivuliaan olotilan, toivon kaikkea hyvää.❤
- Anonyymi
Ero oli vain suuri helpotus. Aivan fantastinen ja pelasti sekä minun että lasten mielenterveyden.
Tietysti tunnen jonkinmoista haikeutta, suruakin, kun ex muuttui vastakohdakseen.- Anonyymi
Ero tulee myös siksi,et puoliso seurustellu salaa vuosia, eikä lopeta suhdetta.Siksi pitää erota kun ei vaan jaksa sellaista, suru siinäkin tulee ja luottamus menee.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ero tulee myös siksi,et puoliso seurustellu salaa vuosia, eikä lopeta suhdetta.Siksi pitää erota kun ei vaan jaksa sellaista, suru siinäkin tulee ja luottamus menee.
Kun luottamus on mennyt, ero on ehdottomasti parempi ratkaisu.
- Anonyymi
Itselläni on takana avioero 41 vuotta kestäneen liiton jälkeen. Vaikka olen mies, koin liitossani psyykkistä väkivaltaa vuosia. Toivoin aina että tilanne korjaantuisi mutta näin ei käynyt. Ero oli kuitenkin shokki jossa minulla meni puoliso koti ja osittain mahdollisuus harrastuksiini. Vielä vuosi eron jälkeen olen aivan "karrella" sielultani. En olisi uskonut miten vaikeaan prosessiin jouduin. Vertaan itseäni kavereihin joilla on kaikki tarvittava. Olen vielä siinä tilanteessa että yritän hyväksyä menetyksen. Saa nähdä miten tulevaisuus järjestyy ?.
- Anonyymi
Tuttu tunne. Ohimenevää. Olen onnellinen, että se ero tuli tehtyä. Vaihtoehtoja ei vain ollut. Pitää kumminkin tunnustaa itselleen tosiasiat.
Ketjusta on poistettu 195 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1303241Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen382573Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302455Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631142258Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .291746- 1141730
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1741428Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi3031334Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.3071293- 631120