Niin miksi olette sinkkuja? Eikö olisi parempi seurustella naisen tai miehen kanssa?
Miksi olette sinkkuja?
Anonyymi
53<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Vastaan omalta kohdaltani:
Olen sinkku koska se on se elämäntapa jota haluan toteuttaa, koska se paras minulle itselleni.
En ole valkaa kenellekään selittää miksi, riittää että tiedän itse mikä on parasta minulle.
Olen toki kokeillut myös seurustelua ja asunutkin miehen kanssa yhdessä, tarpeeksi tietääkseni että sitä en halua.
Olen ollut nyt useamman vuoden sinkku, ja vuosi vuodelta tulen varmemmaksi että koskaan enää en aio sitoutua. En halua perhetttä, en halua lapsia. En edes erityisemmin pidä lapsista jos nyt en inhoakaan.
Minulla on sisältörikas mielenkiintoinen elämä jossa viihdyn todella hyvin. On koti johon tulla, jossa olla rauhassa ja hiljaisuudessa jos niin haluan. Ja hyvin usein haluankin. Nyt vielä kun työskentelen kotoa käsin saan todellakin olla rauhassa.
Jos seuraa kaipaan tapaan ystäviä ja hankkkiudun ihmisten joukkoon. Eniten tykkään kuitenkin vapaa-ajallani lukea ja kulkea metsissä ja meren rannassa. Nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta.
Monilla ystävilläni on puoliso ja joillakin perhettäkin. Heidän kauttaan näen sitten sitäkin puolta mutta olen kiitollinen kun pääsen palaamaan oman kotini rauhaan.
Tietysti on monia syitä miksi ihmiset ovat sinkkuja. Jotku haluaisivat parisuhteen ja ehkä perheen mutta jostain syystä eivät kykene sitä saamaan. Kuka mistäkin syystä.
Onhan se todella ikävää jos ja kun niin on, mutta sitten täytyy alkaa etsiä sitä syytä miksi ei kykene ihmissuhdettta solmimaan. Jokin syyhän siihen on.
Kaikilla ei sosiaaliset taidot ole kehittyneet. Jotkut on niin ujoja että on mahdoton tutustua. Onhan niitä syitä.
Miesten kohdalla suurin syy tuntuu olevan erittäin huono itsetunto. Mollataan itseä eikä uskota mahdollisuuksiinsa. Katkeroidutaan ja syytellään muita omasta pahasta olosta. Jos itse ei ole valmis tekemään asian eteen mitään, jää yksin.
Niin totta. Tuo oma rauha on kyllä niin se juttu. Itselläkin aina ollut, että tarvitsen niin paljon omaa rauhaa vain yksinään omassa kotona, että en varmaan jo pelkästään siksi ikinä pariudu. Tai jos niin tapahtuu niin sen on pakko olla poly suhde, ei siksi, että itseäni kiinnostaisi useampi ihminen kumppaniksi vaan, että toinen saisi riittävästi itselleen mitä tarvitsee kun minä haluan olla rauhassa. Oli se tarve sitten fyysinen tai henkinen.
Ei oo hirveästi haluja löytää ketään.
Kun on eläny suhteessa missä saat selkään fyysisesti ja henkisesti, niin ei uskalla unelmoidakaan suhteesta kenenkään kanssa.
Sinällään sääli, kun ei saa koskaan perhettä mitä kauan halunnut, mutta kai kaikella on tarkoitus.
Yksin hyvä olla, ei tarvi pelätä mitään.
Ehkä siksi, kun helppoa todeta, et mielummin sinkkuna kuin huonossa suhteessa? Kohdannut olen naisia, mut ei ole palat loksahtaneet paikoilleen. En ole täydellinen, mutten ole vaatinut sitä muitakaan. Luonteen merkitys korostuu jatkossa ja varovaisuus, kun aina olemassa epäily, et toinen ei ole sitä mitä antaa ymmärtää.
Luonnon kanssa on parempi kuin auton. Tai oluen.
sinkkuna saa tehdä mitä tykkää niin en tiedä onko minusta enään tohvelisankariksi niin sinkkuna saa päättää omasta elämästään
Yleensä sinkkuna on tullut oltua siksi, ettei sillä hetkellä ole ollut kumppania.
Sinkkuna voi olla itsekkyyden ja oman päätäntävallan sekä sen asian takia että saa vapaata seksiä milloin itse haluaa :)
Olen ollut yli kymmenen vee naimisissa mistä lapset. Siitä lähtenyt ja kihlat ym sen jälkeen kokenut.puumaillut tahtomattani.. käsittäkää miten tykkäätte. Tämä viimene minkä ka piti olla ystävät ,viimestään näytti etten tollasia tyrkkyjä mihinkään tarvii. Aina piti tulla ja luvata ja sitätätä plääh. Itse vaan ajattelin kun sais olla rauhassa kotona ja nauttia tästä mun iki omast elämästä! En tarvii ketään mihinkään. En kaipaa miestä. En ystäviä. Kaipaan ja nautin olla kotona. Lapset saa olla tietty ja kissa koira eläimet, itsekäs tunkeutuja orava🤗🦋enkä ole millään ikäväpalstalla.tämä on suhteet mutta jostaisyystä sit näi tämä känny näyttää.
Olen sinkku koska ei aiset lähde treffeille kanssani. Olen siis ruma naisten mielestä.
Olen sinkku, koska kohtaan vain vääränlaisia naisia, jotka ovat suhteessa ollet aina kiusaajia tms. hyväksikäyttäjiä. Ehkä joskus sitten osuu oikeanlainen kohdalle ja vapaa tietty.
Jos tapaa aina samalla tavalla vääriä ihmisiä, niin kannattaa suunnata pohtiva katse oman itsen suuntaan. Tämän ehkä tiesitkin.
En siis tosiaan moraalisoi. Itsekin tapaan aina vääränlaisia ihmisiä. He ovat vaan kaikki olleet eritavoin vääränlaisia. Oma ongelmani on, että kun suhteessa on ollut jokin ongelma, niin etsin ihmistä, jossa juuri sitä ongelmaa ei todellakaan ole. En ole etsinyt keskitietä, vaan hypännyt toiseen äärilaitaan.
Mielenkiintoinen kirjoitus.
Siitä tuli mieleen, että kannattaa tuntea itsensä. Tietää mikä sopii, mikä ei. Ei välttämättä siis tapaa "vääränlaisia ihmisiä" vaan itselle jostain syystä epäsopivia.
Se mikä auttaa kumppania etsiessä on erilaisten ihmisten (eri ikäiset, sinkut, varatut, pariskunnat, serkukset...) seura.
Tarkoitin "vääränlaisilla ihmisillä" juurikin ihmisiä, jotka ovat vääränlaisia minulle. Jonkun toisen kanssa heillä tuskin on ongelmia.
Itse tunnen kyllä itseni erittäin hyvin. Se ei kuitenkaan välttämättä aina auta löytämään itselleen sopivaa seuraa. Lähes jokaisella meistä on ne omat ongelmamme ja demonimme. Osa meistä tiedostaa ne ja osa ei. Osa hyväksyy ne ja osa yrittää peittää niitä. Vaikka ihminen itse tuntisi itsensä ja olisi avoin siitä kuka ja millainen on, niin toinen osapuoli ei ehkä kykene siihen. Toisen ihmisen oppii tuntemaan, vasta kun hänet oppii tuntemaan, niin itsestäänselvältä kun se kuulostaakin. Siinä kohtaa toisesta on voinut löytää ominaisuuksia, joihin on ehtinyt jo kovasti tykästyä. Eikä suhteen lopettaminen ehkä olekaan enää niin helppoa. Voi helposti ajatella, että ehkä se ongelma ei olekaan niin suuri.
"Jos tapaa aina samalla tavalla vääriä ihmisiä, niin kannattaa suunnata pohtiva katse oman itsen suuntaan. Tämän ehkä tiesitkin."
Naulan kantaan, tiedän kyllä. Olen pohtinut sitä nyt koko tähän astisen elämäni, mutta vastaus on vielä hakusessa. Joitakin aihioita on kuitenkin löytynyt, esim. liika tarvitsevuus, tai toisen huomiotta jättäminen jne jne. Peilistä näkyy joka aamu hyvin monimuotoinen persoona, jossa tutkittavaa riittää loputtomiin.
"Seksi ,seksi ,seksi,voi juma..ta sama virsi tällä palstalla.Elämässä on muutakin kuin nuss..inen."
Hei, oletko kuullut sanonnan "siitä puhe mistä puute" ?
Siitä tuossa juuri on kyse!
Vonkaamisen vuoksi sai äijä ihailija lähteä,alkoi tympiä tollainen käytös.Pöristele sen mersus kanssa muille tuulille.
Mistä tiesit😆🦋
Onko tympeää olla parisuhteessa kun ei saa ikinä seksiä ja joutuu aina vonkaamaan?
Kyllä on iloista olla sinkkuna kun ei tarvitse ikinä vongata, eikä olla naisen tossun alla varsinkaan :D
Saa seksiä, ei tarvi vongata. Haleja tarttee itse hakea, jos niitä mielii saada ilman seksiä.
Tuokin on niin ihmisestä kiinni, kaikki ei ole tyypiltään halailijoita ja mun epäonneksi mä olen.
Tuopa olikin parisuhteen puolustus tai sen hyvien puolien esiintuominen? Tässä kysyttiin miksi olette sinkkuja? Itse olen sinkku, sillä olen rakastunut sellaiseen naiseen, joka ei halunnut kanssani naimisiin. Minä olisin mennyt puolen vuoden seurustelun jälkeen naimisiin, kun rakastuin. Tunteisiini ei vastattu - siksi osin olen sinkku. Lisäksi silloin kun on ollut orastavaa seurustelua - molemmin puolin on huomattu, että ei sovitakaan yhteen - liian erilliset haaveet, tavoitteet ja persoonat?
No en minä kauheasti puolustele parisuhdetta, kun ihmisillä on niin henkilökohtaiset tarpeet jopa parisuhteissa eläessä. Mutta parhaimmillaan parisuhde on mukavaa, yhdessä olemista ja kokemista, vastuun jakamista.
Sinkkuudessakin on puolensa, oma vapaus päättää kaikesta loukkaamatta toisen näkemyksiä, tarpeita.
Sehän se monilla tahtoo olla, että huomataan ettei yhteiselo sujukaan, halutaan erilaisia asioita elämältä ja yhteistyökin voi olla haastavaa, jopa liian.
J-76: "Sinkkuudessakin on puolensa, oma vapaus päättää kaikesta loukkaamatta toisen näkemyksiä, tarpeita."
Tuo oli hyvin sanottu. Sukulaistyttö menee viikon päästä lauantaina naimisiin. On jo kaksi lasta. Toinen tokaluokalla koulussa, mutta nyt vasta menevät naimisiin tulevan ex-avomiehensä kanssa. Itse en mene häihin, jotka ovat Lahdessa minun tietääkseni. Lasten takia se pitää olla kunnon parisuhde ja minusta mieluuden avioliitolla sidottu. Ne, jotka eivät ole luotu parisuhteeseen, saavat elää omien näkemysten mukaan sinkkuina! :)
"olen rakastunut sellaiseen naiseen, joka ei halunnut kanssani naimisiin"
Sori, mutta kukapa ei olisi? Tai no, naisena en ole rakastunut naiseen, mutta mieheen joka ei halunnut kanssani naimisiin. Samoin rakastan edelleen miestä, jonka kanssa en missään tapauksessa menisi naimisiin, tai alkaisi parisuhteeseen. Parisuhteeseen tarvitaan enemmän kuin rakkaus.
Rakastan myös edellisen edellistä exääni juurikin noista mainitsemistasi " liian erilliset haaveet, tavoitteet ja persoonat?" syistä. Oli siinä kaikenlaista muutakin, en jaksa selittää.
Uusinta exääni en rakasta, en tosiaan. Vaikka vietin hänen kanssaan 26 vuotta. Jälkimmäiset neljä huonoja. En jaksa selittää sitäkään.
Minä en ole sinkku. Olen erillissuhteessa. Se on varsin mainio suhdetyyppi, etenkin näin vahvasti keski-ikäisenä.
Parisuhteessa kuin myös sinkkuudessa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Kiitos näkemyksestäsi! Herätti ajatuksia näin aikana jolloin minun nimi tulee lahjakorttiin, joka toimitetaan hääparille. He olivat yhdessä noin kymmenen vuotta ennen kuin menivät naimisiin. Mies oli kerinnyt olla jo naimisissa aikaisemmin ja ehkä ei sen takia halunnut heti mennä uudelleen. Jos olisi ollut kirkkohäät niin ehkä minäkin olisin mennyt häihin.
Niin on.
Juu. Se on välillä hyvin haastavaa taiteilla kahden erilaisen näkemyksen omaavan arkea toimimaan niin ettei joku koe tulleensa laiminlyödyksi tai jäävänsä yksin asiansa kanssa.
Vaikka sitä rakkauttakin siis suhteessa olisi yllin kyllin tunnetasolla, niin käytäntö on välillä "urakkaluontoista" puurtamista. Pakko jälleen todeta, että jos tämä parisuhde joskus päättyy, niin melkoisen ihmeellinen ihminen täytyy vastaan tulla, että lyöttäytyisin vielä parisuhteeseen.
Varsinkaan saman katonalle. Tuntuu, että en kaipaa sellaisia haasteita enää yhtään tässä iässä. 😃
Naimisiin en mene, pidän sitä byrokraattisena sen yhden avioliiton jälkeen ja mitä nut näkee aviossa olevien elämän olevan. Iltoja!
Hyviä iltoja myös sinne! Itse menen kohta saunaan ja jätän palstailun! Kiitos, että kerroit näkemyksiäsi avoimesti tänne! Hyvät illat! :)
Minä olen pitkän liiton jälkeen lyöttäytynyt parisuhteeseen, mutta asumme erillään. Jo pelkistä käytännön syistä, mutta muutenkin. Kun ikää jo 50 v niin pitää alkaa taas hengailemaan enemmän itsensä kanssa 😍
Ja viihdyt? 😃👍
Seurustelun aikana ei saa juopotella vapaasti - se on turhan rajoittavaa elämää vaikka muuten ihan mukavaa olisikin.
Tykkään olla sinkku.
Tarkennettuna, sillä ei ole väliä olenko sinkku vai en. Menen elämän mukaan ja jos se jossain vaiheessa meinaa, etten ole sinkku ja elämä menee edelleen hyvin, se on OK vaihtoehto.
En vain koskaan ole katsonut elämän arvoa minkään parittelurituaalien mukaan, vaikka onhan joskus noi oikeiden vesilintujen tanssit ihan hauskoja ja nättejä. Bongaan mieluummin niitä lintuja ja rentoudun kuin stressaan turhaan ihmisistä.
Oletko nainen, joille ihmissuhdeasiat yleensä "vain tapahtuvat"?
En? Kui?
Muutenkin, oli kuka hyvänsä.. Ihmissuhteet ei vain tapahdu paitsi silloin kun et voi päättää kenen vanhemmille olet syntynyt tai muuten olet niin lapsi, ettet voi hallita täysin elämääsi tai ketä tapaat. Sen ajan jälkeen, ellei ole omaishoitaja kunnossa tai tarvitse muita apuja, jotka on elämässä vähän pakko pullaa - sosiaaliapu tai työhaastattelut yms. - niin ihmissuhdeasiat ei vain tapahdu. Oli sitten kaverisuhde tai mikä hyvänsä.. Sinun itse pitää tehdä töitä sen suhteen eteen ja mitä se suhde tarvitsee - tai ei tarvitse.
Yhtä usein kannattaa oppia tietämään, jos esim. biologinen sisarus on vain niin narsistinen tai muuten käytökseltään sellainen, että se vie oman terveyden, että tätä suhdetta ei voi millään työllä korjata. Ei hänen tai oman itsesi työllä, vaikka olisi verisukulaisesta kyse ja tämän pitäisi riittää suhteen syyksi.
Täytyy itse tehdä tutkimusmatka, että mitkä sosiaaliset suhteet on sen arvoisia molemmin puolin mitä kannattaa työstää ja mitkä taas on sellaisia, että kun on tarpeeksi pitkään työstänyt ja huomaa, ettei nyt vain toimi.. Johtui vaikka vain siitä, että henkilökemiat ja kiinnostukset ei ole tarpeeksi samat, niin miksi väkisin jatkaa vaikka muistot olisivatkin kultaiset. Ihmiset muuttu ja kasvaa ja kehittyy.. Jopa sinä itse. Joskus kasvetaan yhdessä ja joskus erilleen. Todella usein kenessäkään ei ole mitään vikaa, mutta ei vain ne henkilökemiat kohtaa, ihmisillä on vain jokin vaikeus hyväksyä sellaista hyvin yleistä tosiasiaa. Hyvä kumminkin joskus avoimesti selvittää, että oliko jossain vikaa mitä itse tai toinen taki, ettei jää miettimään tai tule vääriä luuloja. Vian korjaaminenkin onnistuu silloin helpommin.
Minä aloitin itseni sosiaalisen rakentamisen ja tämän oppimisen pitkän masennuksen jälkeen kun en uskaltanut sanoa edes "Hei" kaupan kassalle. Aloitin siitä. Ja lopulta toivotin hyvää päivänjatkoakin. Samalla opin, kuinka paljon vietin aikaa roikkumassa myrkyllisissä ihmissuhteissa, vain koska niitä kuului verisukulaisuuden tai muun yhtä typerän syyn takia ylläpitää. Opin ihan diagnosoiduista sosiaaliongelmista ja häiriöistä huolimatta omin avuin uudestaan miten sosiaalisoidaan ja kuka minä olen - mitä minä olen valmis tekemään ihmissuhteen puolesta.
Nykyään valitsen oman jaksamiseni mukaan miten sosiaalisoin ja kaverini tietävät tämän. Olen avoin asiasta, koska kun en jaksa ja tarvitsen sen oman rauhan miettiä ja olla, saatan olla heitäkin kohtaan hyvin ilkeä. Tässäkin olen omalla työllä löytänyt kaverit, jotka ei suutu kun ärsyynnyn heillle tai joita haittaa, että aina välillä vain katoan omaan rauhaan ja sitten palaan taas jatkamaan mihin jäätiin. Tai vaihtamaan muita kuulumisia mitkä on ajankohtaisia.
Eli palataan alkuperäiseen kysymykseen.. En ole nainen, eikä sillä ole merkitystä tässä aiheessa. Ihmisuhdeasiat ei vain tapahdu.
Ainoa ns. ihmisuhdeasia mikä ns. tapahtuu naisia kohtaan aivan liian usein on r*iskaus. Eikä heillä ole aina mitään keinoja estää sitä. Silloin asia on vain tapahtunut ja se on väärin, oli uhrina kuka hyvänsä.
Ihmisen elämä taaplaa tietyin askelin alkaen lapsuudesta. Jopa osa opettajistasi voi olla osaa sitä rataa, johon elämäsi kiertyy.
Itselläsi ei paljon sanan valtaa tässä typeryydessä miten elämän palaset jakaantuvat.
Ikisinkkuus johtuu siitä ettei pääse edes treffeille koska naisten mielestä mies on niin ruma. Ukonäkö ei siis miellytä eikä mies pääse koskaan tutustumaan naisiin.
Täällä ei ole sinkkuja nimeksikään.
Täällä on vain wanhuksia.
Sillä, että on wanha, wanhus, elää yksin, on yksinäinen, ei ole mitään yhteyttä sinkkuuteen.
Ihan kauhia olet.. Annat miulle ikäkriisin. En halua olla wanha! ;__;
Sinkku on ihminen, joka ei ole parisuhteessa. Muita reunaehtoja tittelille ei ole.
Älä jauha. Ikä on vaan numero. Monet elävät yksin, mutta ovat kaikkea muuta kuin yksinäisiä.
Olen ruma, tyhmä ja en ole tilanteissa tilanteen tasalla. Kesken kiihkeän keskustelun saattaa päästä paukku tai paremminkin pieru, mikä latistaa tunnelmaa ja ahdistaa pahanhajuisuudellaan vapaata hengittämistä. Deodoranteista ja partavesistä ei ole apua. Vitsikkyyttä on turha vastapuolen odottaa, sillä en kertakakkiaan keksi mitään vitsikästä. Vitsikkyydeksi ei lasketa väärinymmärryksiä, sillä tyhmyydestäni johtuen saattaa suustani lipsahtaa tahattomasti sana, jonka monimerkillisyyttä en itse tajua, mutta vastapuoli luulee minun olevan kielivirtuoosi. Eihän tuohon voi muuta kuin tuhahtaa aivan kuin tietäisin mistä oli kyse. Näin olen tullut päätelmään, että parempi elää yksin kuin jatkuvien vaivaannuttavien väärinymmärrysten keskellä parisuhteessa.
Minne tämä aloitus hävisi listalta? Jokin bugi meneillään?
Mikäs sinä olet. Kehtaatko edes sanoa.
Tuollainenkin pointti voi olla: että suojelen naisia omilta hengenvaarallisilta tiedoiltani jotta hän ei joutuisi hengenvaaraan, eikä hänen sukunsikaan joutusi poltetuksi roviolla noituudesta syystä että tuntisi minut.
Suojelusyistä ehkä pelkästään, Need To Know Basis, You Know.
Sinkkuna siksi, koska minulla ei ole tarvetta jakaa jokaista pienintäkin asiaa toisen kanssa. En viihdy somessa enkä siis jaa siellä naamakuviani tai kuvia siitä, mitä kohta juon/ syön. En tunne tarvetta kailottaa koko feispuukmaailmalliselle, mitä juuri nyt tunnen. Tai ehkä kohta tunnen. Tai mitä en tunne.
Viihdyn kotona. Totta kai välillä iskee hillitön läheisyydenkaipuu.
Onneksi se menee ohi, kun seuraa tuttavapariskuntien torailua ja riitelyä kaikkine mökötyksineen, syyllistämisineen, alistamisineen yms.
Olen sinkku koska en juo viinaa enkä ole käynyt baareis 10 vuoteen. Niin se vaan on, luulin että raittiimpi mies kelpaisi naisille mutta olin väärässä. Samaan aikaan oon kaverit saaneet lapsiakin naisten kanssa ja seurustelleet, yks kaveri juo viinaa monta kertaa kuukaudessa. Sillä nainen ja lapsia. Jos ei juopottele usein, on aikamoinen turn off naisille koska naiset itse on alkoholisteja. Vaikeaa löytää naista joka olis itse melko raitis.
Koska sinkuilla on seksiä aina kun haluavat, parisuhteessa olevilla ei ole lälääkääääää :D:DDF:
Alkanut tuntua siltä, et kyvyt eivät riitä seurusteluun? Ymmärrys puuttuu ja siksi tuntuu liian vaikealta suhteen syntyminen?
Yleinen ongelma monella ja hyvä itsessäänkin tiedostaa, ihan kavereitakin etsiessä. Kaikilla ei muutenkaan se ns. rakkauden kieli ole samanlainen ja se hankaloittaa lisää.
Kaikki ali-ihmiset joutuvat hätätilaan jouko-porukal,
jos sanon " Hei, Hottis, meille wai Maailman ääriin.."
Kiehtowaa..btw
Olen sinkku siksi, koska osaan nähdä tulevaisuuteen(en kirjaimellisesti). Näen etukäteen mahdolliset skenaariot mitä parisuhde toisi tullessaan. Siksi en tarvitse parisuhdetta kokeakseni parisuhdetta.
Jospa sinä lopetat toisten elämän stalkkaamisen ja ihmissuhteisiin puuttumisen niin loppuu tällaiset kyselyt.