Parisuhde vai panosuhde?

Minusta on aika suhtautua uudella tavalla parisuhteisiin. Kannatan tutustumista uteliaana uusiin ihmisiin eikä niin innokkaasti jahdata sitä ainoaa oikeaa. Ei kannata etukäteen määritellä millainen toisen pitäisi olla iloita yhteydestä jos se syntyy. Ja kaiken kaikkiaan pitäisi kunnioittaa ja arvostaa kohtaamiaan ihmisiä eikä arvostella heti virheistä ja vajavuuksista. Ei kukaan ole täydellinen. En itse enää halua sitoutua yhteen ainoaan parisuhteeseen vaan ajattelen että haluan että on monenlaisia suhteita. Toiset tiiviimpiä ja toiset kevyempiä.

Naiset ei ole kiinnostunut parisuhteesta. Monta kertaa tänä vuonnakin nainen sanonut että haluaa vain pitää hauskaa vähän aikaa kun itse haluaisin katsoa tulisiko parisuhde. Tinderissä kuudet treffit, 5 kanssa seksiä niin ei naiset muuta halua kun itse ehdotan vaikka retkeä jonnekkin niin nainen sanoo pidetään juttu yksinkertaisena.

On ollut todella surullista huomata, että miehet etsivät vain seksiseuraa eivätkä ole kiinnostuneita parisuhteesta. En tarkoita, että pitäisi heti muuttaa yhteen asumaan, mutta itse kaipaan läheisyyttä ja toisen ihmisen läsnäoloa eivätkä tapaamiset kerran tai pari kuukaudessa riitä.

Höpön höpön. On niitä miehiäkin jotka rakastuu ja uskaltaa lähteä suhteeseen. Monesti vaan vaatimukset naisilla (ja miehilläkin) on liian suuria. Ite oon omasta mielestäni ihan kivan näkönen, mutta miehekseni en ikinä ottais miestä, joka suhtautuis negatiivisesti esimerkiksi omasta mielestään vähemmän nätteihin naisiin, hyvä esimerkki tuo maajussiohjelmassa vieraillut viisikymppinen mies, oliko joku Heikki. Yök.

Olisihan se ihanaa löytää hyvä parisuhde, mutta nykyään se on tosi vaikeaa.
Itse en kyllä kovin kesken haluaisi muuttaa kenenkään kanssa yhteen, mutta silti haaveissa toimiva parisuhde, jossa molemmilla riittävästi omaa tilaa ja aikaa. Silti kuitenkin niin, ettei säätöä ole muiden kanssa.
Helpompaa silti jättäytyä suosista yksin, ei tarvi kuluttaa energiaa ja aikaa kumppanin etsintään.
Eikä tarvi joutua pettymään.

Kyllä kävi. Digiloikka takaa sen.

Parisuhde jossa jossa on rakkautta molempiin suuntiin olis parasta mitä vois tapahtua. No mutta voi sen korvata päihteilläkin.

Rakastettua ja parisuhdetta ei voi korvata päihteillä. Älä hyvä ihminen mene sellaiseen ansaan. Luota, että tulevaisuus tuo onnen, jos itsekin olet aloitteellinen ja toimit.

Sekä että. Nyt on menossa viimeinen yritys suomi24:ssä. Jos ei, niin sitten luovutan. Molemmista olen kiinnostunut.

Oma kokemukseni jo vuosien ajalta useasta nettideittipalvelusta on se, että naiset kyllä etsii parisuhdetta ja niin minäkin etsin miehenä mutta oma kelpaaminen on sitten täysin eri juttu. Tuntuu, että kelpaan kyllä kaveriksi, mutta siinä vaiheessa kun pitäisi siirtyä romanttisempaan suuntaan niin naisilta tulee pakit.
Monta kertaa käynyt jo niin, että saan naisen luokseni syömään ja katsomaan elokuvaa 2., 3. tai 4.treffeillä, mutta nainen ei innostu läheisyydestä/suutelemisesta ja seuraavana päivänä tulee pakit.
Ymmärtäisin vastahakoisuuden paremmin jos olisin jokin epäsiisti lihava mies, mutta olen 4-7 krt viikossa treenaava atleettinen mies joka huolehtii terveydestään ja ulkonäöstään jne.
Ihmettelen usein sitä miten vaikeaa voi olla saada naisella aikaan sitä ihastumista tai edes jonkinlaisia romanttisia tunteita vaikka kuitenkin kelpaa useille treffeille.
Pitäisi varmaan opetella flirttailemaan ja kehumaan enemmän kun oma tutustumistyyli on ehkä turhankin asiallinen.

40v miehenä mennyt usko koko pariutumiseen. Sen takia koitan vain tositarkoituksen alla tapailla naisia enkä enään edes niin tosissani yritä pariutua kun aina tuntuu joku juttu tökkivän omalta tai vastapuolelta. Helpompaa vain ikiheilastella ja nauttia siitä kuinka kauan se kestää. Sydänmeni on nykyään Fort Knox tasoisessa kassakaapissa kun liian usein myös naiset laittavat yhteydet kokonaan poikki kun saavat päähänsä ettei tästä mitään tule ja hyvin usein ei malteta alkua pidemmälle aidosti tutustua vaan tehdään suuria johtopäätöksiä vähäisillä tiedoilla. En luota naisiin.... mutta toivon silti sisimmässäni että lottovoitto osuu viimeinkin kohdalleni. Kiinni siis deittailun järjestelmässä edelleen vaikka järki sanoo että pitäisi vain elää yksin.

"Ymmärtäisin vastahakoisuuden paremmin jos olisin jokin epäsiisti lihava mies, mutta olen 4-7 krt viikossa treenaava atleettinen mies joka huolehtii terveydestään ja ulkonäöstään jne."

Mitä muuta olet kuin "treenaava atleettinen mies joka huolehtii terveydestään ja ulkonäöstään"?
Mitä sinulta löytty sellaista johon voisi jopa rakastua? Minkälainen ihminen olet?
Mitä muuta sinulla on antaa parisuhteeseen kuin treenattu kroppa? Pelkkä kuori?
Kuinka kauan luulet puunatun ulkokuoren riittävän, jos sisällä on pelkkää tyhjää?
Olen tämän pannut merkille että miehet ovat hyvin pinnallisia. Kuvitellaan että kiiltävä karkkipaperi riittää, ei mitään väliä mitä sen sisällä on. Toinen asia on raha. Rahalla leveillään tai sittten syytellään että nainen on rahan perässä. Pelkkää pintaa kaikki!
Millä hinnalla arvelisit ostavasi oikeaa aitoa rakkautta? Mikä on sen kilohinta? Entä se ulkonäkö; mummoni sanoo että ei komeankaan p-ska syötäväksi kelpaa. Niinhän se on. Voipa hyvinkin käydä niin että lopulta huomaat seurustelevasi peilin kanssa. Tuijottaen peilstä sitä omaa komeaa ulkonäköäsi.
Menepä itseesi ja tutki itseäsi täysin rehellisesti. Mitä löytyy? Ja onko parantamisen varaa siinä, mihin priorisoit?

Kyllä kossu on paras parisuhdejuttu, ei tarvii miettiä turhia. Vispaa sit selvitäpäin mitä tahansa. Huuhtelu on hyvä kakkonen.

"Mitä muuta olet kuin "treenaava atleettinen mies joka huolehtii terveydestään ja ulkonäöstään?"

Naiset haluaa atleettisen ja komean miehen mutta ei siinä vielä kaikki: sen lisäksi he haluavat komean miehen olevan kiltti ja mukava heille, mutta ei sen komean miehen tarvitse olla kiltti ja mukava yhdelle naiselle kun sillä on satoja tai tuhansia naisia.