Hei,
Olemme olleet yhdessä 7 vuotta, olen aivan neuvoton mikä olisi järkevintä.. Kesällä kun olimme nauttimassa illasta, mieheni joi itsensä sellaiseen humalaan että häpäisi minut perheeni edessä ja sanoi että haluaa erota. Aamulla oli ettei mitään olisi tapahtunut. keskustelimme asian läpi. Kuukausi sitten selvisi minulle, että hän oli viestitellyt toisen naisen kanssa ja pohtinut hänen kanssaan harrastaisiko seksiä kanssani illalla vai ei. Mutta oli estänyt naisen koska keskustelu oli lähtenyt epäasialliseksi. Lisäksi minua riepoo mieletttömästi, että mies juo päivittäin 2-4 kaljaa. Olemme keskustelleet asiasta, mutta ei näe tässä ongelmaa. Olen ottanut puheenaiheeksi useaan kertaan myös osallistumisen kotitöihin. Esim.7v aikana hän ei ole kertaakaan käynnistänyt astianpesukonetta ja kerran pessyt pyykkiä. Perustelee sillä että ei osaa käyttää laitetta mutta ei ole innokas opiskelemaan. Hoidan myös kaikki laskut yms. Olen vain äärettömän uupunut olemaan ns.”äiti”. En haluaisi valittaa mutta tarviiko 25vuotiaana jaksaa tälläistä? Olen harkinnut omassa mielessäni eroa, mutta tunteet ei anna myöden. :(
Onko kohtalontovereita?
Ja sekin, että olemme keskustelleet asiasta monet kerrat mutta siivouskin kuitataan sillä että ei häntä häiritse siksi ei siivoa.
Olemme olleet yhdessä 7 vuotta, olen aivan neuvoton mikä olisi järkevintä.. Kesällä kun olimme nauttimassa illasta, mieheni joi itsensä sellaiseen humalaan että häpäisi minut perheeni edessä ja sanoi että haluaa erota. Aamulla oli ettei mitään olisi tapahtunut. keskustelimme asian läpi. Kuukausi sitten selvisi minulle, että hän oli viestitellyt toisen naisen kanssa ja pohtinut hänen kanssaan harrastaisiko seksiä kanssani illalla vai ei. Mutta oli estänyt naisen koska keskustelu oli lähtenyt epäasialliseksi. Lisäksi minua riepoo mieletttömästi, että mies juo päivittäin 2-4 kaljaa. Olemme keskustelleet asiasta, mutta ei näe tässä ongelmaa. Olen ottanut puheenaiheeksi useaan kertaan myös osallistumisen kotitöihin. Esim.7v aikana hän ei ole kertaakaan käynnistänyt astianpesukonetta ja kerran pessyt pyykkiä. Perustelee sillä että ei osaa käyttää laitetta mutta ei ole innokas opiskelemaan. Hoidan myös kaikki laskut yms. Olen vain äärettömän uupunut olemaan ns.”äiti”. En haluaisi valittaa mutta tarviiko 25vuotiaana jaksaa tälläistä? Olen harkinnut omassa mielessäni eroa, mutta tunteet ei anna myöden. :(
Onko kohtalontovereita?
Ja sekin, että olemme keskustelleet asiasta monet kerrat mutta siivouskin kuitataan sillä että ei häntä häiritse siksi ei siivoa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Haluatko olla suhteessa alkoholistin varaäiti vai haluatko jotain ihan muuta? Sinä päätät, mitä siedät.
Vaimon häpäiseminen julkisesti on täysin anteeksiantamatonta. Muut miehestäsi mainitsemasi asiat ovat aivan tavallisia.
<<Lisäksi minua riepoo mielettömästi, että mies juo päivittäin 2-4 kaljaa. Olemme keskustelleet asiasta, mutta ei näe tässä ongelmaa.<<
Todistaa, ettei miehesi missään tapauksessa ole alkoholisti. Alkoholistin veren alkoholipitoisuuden tulee koko ajan pysyä korkealla, koska hänellä on syntynyt toleranssi eli tottumus. Eli hänen tarvitsee juoda saavuttaakseen normaalitilaan verrattavan tilan, kun elimistö on tottunut korkeaan verenalkoholiin. Ei 2 - 4 olutta silloin likikään riitä.
Kun itselläni oli juominen meneillään, keskimääräinen päiväannos oli 17 pulloa olutta, enin minkä alkoholistin kouliintunut maksa pystyi polttamaan. Humala tuli vasta, jos joi enemmän, jolloin verenalkoholi koko ajan nousi.
Miehesi nauttima määrä on aivan normaali. Mutta näyttää kirjoituksesi perusteella, että olet perin juurin kyllästynyt häneen. Tilanteeseen ei auta loitsu eikä rukous, ei myöskään ns. terapia.
Hyvää jatkoa sinulle . 🌹
Seitsemän vuotta olet sitten jaksanut....
Olisi ehkä paikallaan miettiä myös omia motiivejasi, miksi jäät ja suostut vara-äidiksi miehelle joka on täysin piittaamaton ja vastuuton?
Mikä saa sinut passaamaan ja palvelemaan, mahdollistamaan tuon käytöksen?
Mikä saa sinut tuntemaan ja kuvittelemaan että sinun pitää sietää, vaikka välillä hieman kapinoiden?
Miten paljon arvostat itseäsi ja elämääsi? Oletko tosissasi valmis uhraamaan sen tuollaisessa suhteessa? Mieti näitä.
"Hoidan myös kaikki laskut yms."
Nyt kuule hoidat itsellesi pikkuhiljaa kätköön mukavan pesämunan, jotta kun otat eron, niin sinulla on jotain millä lähteä liikkeelle.
Aivan aluksi: asutteko saman katon alla?
Jos, niin yhteiset ja omat laskusi sinun on pakko hoitaa. Mutta ei hänen laskujaan. Osallistuuhan hän palkallaan kodin yleiseen talouteen?
Vai oletko sinä ainoa elättäjä teidän taloudessa?
Sinun nolaaminen muiden aikana on häpeäksi sille itselleen. Ainoa mitä muut ajattelevat, on, kuinka maailmassa sinä olet valinnut tuollaisen tollon kumppaniksesi.
Eroajatus on loistava, tee se.
Hae oma asunto, vaikka pikkiriikinen sellainen. Sillon on oma tupa oma lupa. Jos haluat, voittehan silti nähdä vaikka joka päivä, mutta sinulla on aina mahdollisuus palata kauniiseen, puhtaaseen, järjestyksessä olevaan omaan, ( vaikkakin pikkiriikkiseen) kotiisi!
Loppuu napiseminen kummankin puolelta. Ja yteinen aikanne saa uuden ulottuvuuden. Jos nimittäin yhä haluat pitää tuon lepsun kuvioissasi mukana.
Tiedät kyllä itsekin mitä on järkevin ratkasu. En oikeastaan viitsi edes lähteä erikseen käsittelemään kaikkia noita asioita, joista kirjoitit. Eihän noista oikeastaan mikään ole ihan normaalia aikuisen ihmisen toimintaa ja sen sinä tiedätkin. Sanoit miettineesi eroa. Eroaminen ei ole helppoa, jos toisesta vielä välittää. Siinä saa paljon paskaa ja jätetyn vihat niskoilleen. Itseään ei kuitenkaan kannata rikkoa ja sitä sinä koko ajan teet. Toinen ihminen ei muutu ilman omaa haluaan. Kukaan toinen ihminen ei koskaan riitä syyksi todella muuttaa käytöstään. Ja toisaalta onko kenelläkään edes oikeutta vaatia toista muuttumaan. Sen voi kuitenkin päättää, että miten antaa itseään kohdella ja mitä on valmis sietämään. Sehän se päätös lopulta on. Hän on tuollainen ja sillä siisti. Haluatko jatkaa tuollaisen miehen kanssa vai et? Haluatko tajuta joku päivä, että olet elänyt tuota samaa elämää vaikkapa 15 vuotta? Jos et halua, niin sitten eroat. Se on se ainoa keino.
Ja kyllä, tuota samaa on tullut nähtyä. Itse katselin touhua kymmenen vuotta. Hetkittäin asiat muuttuivat paremmiksi ja sitten palattiin aina samaan. Nyt voin sanoa, että olisi todella kannattanut antaa periksi aiemmin. Lopputulema oli, että hänellä on oikeus elää noin ja minulla oli oikeus olla katselematta sitä yhtään enempää.
AP vastaa: Kiitos vastauksista ja kysymyksistä, sain näistä hyvää pohdittavaa.
Miksi naiset ottaa elätikseen tuollaisia paskoja miehiä. Pelkäättekö että ette pärjää yksin.