Mikä avuksi, kun naiseni ei luota minuun? Naiseni on koko suhteemme ajan ollut epävarma ja vihjailee koko ajan, että katselen vieraita naisia tai että vieraat naiset ovat perässäni.
Hän on mustasukkainen siitä, että minulla on ollut muitakin naisia ennen häntä. Hän on mustasukkainen muistakin tuntemistani naisista. Hän tuntee itsensä riittämättömäksi ja kelpaamattomaksi, vaikka sanon tai teen mitä tahansa.
Alan olla tähän kaikkeen todella väsynyt. Olen kyllästynyt vakuuttelemaan ja kuuntelemaan epäilyjä, vihjailuja ja naiseni vähätteleviä kommentteja itsestään. Mikään ei tunnu auttavan ja alan olla ahdistunut.
Välillä tilanne hepottaa, mutta vain hetkeksi. Voi olla, että menee hyvin muutaman viikon, mutta pian se alkaa taas.
En tiedä enää, mitä pitäisi tehdä. Erota en tahtoisi, mutta en voi jatkaa näinkään. Tämä asia syö minua sisältä.
Hän on mustasukkainen siitä, että minulla on ollut muitakin naisia ennen häntä. Hän on mustasukkainen muistakin tuntemistani naisista. Hän tuntee itsensä riittämättömäksi ja kelpaamattomaksi, vaikka sanon tai teen mitä tahansa.
Alan olla tähän kaikkeen todella väsynyt. Olen kyllästynyt vakuuttelemaan ja kuuntelemaan epäilyjä, vihjailuja ja naiseni vähätteleviä kommentteja itsestään. Mikään ei tunnu auttavan ja alan olla ahdistunut.
Välillä tilanne hepottaa, mutta vain hetkeksi. Voi olla, että menee hyvin muutaman viikon, mutta pian se alkaa taas.
En tiedä enää, mitä pitäisi tehdä. Erota en tahtoisi, mutta en voi jatkaa näinkään. Tämä asia syö minua sisältä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Oletko lukenut tätä palstaa enempi? SIKSI naisesi on epävarma, siksi, että kaikkien tuntuu olevan nykyään vaikea pitää housut jalassa. Siksi, että jos omassa suhteessa on pienikin särö, etsitään lohtua muualta. Siksi, että luovutetaan ennemmin kuin yritetään. Siksi, että kaikki on aina epävarmaa eikä itseään kannata koskaan laittaa täysillä peliin, koska pelin lopputulos on ainakin joka toinen kerta surkea.
Siksi siis naisesi ei ehkä luota. Se on nykyään valloillaan oleva ilmanala, ihmiset käyttäytyvät niin, että ei olekaan mitään järkeä luottaa. Poikkeuksia on paljon, niin kuin ehkä sinä esimerkiksi? Mutta tämä voi olla osasyy naisesi käyttäytymiseen, sinussa ei siis tarvitse olla mitään vikaa.
Tietysti taustalla voi myös olla aikaisempia huonoja kokemuksia. Tai ehkä hän tekee jotain minkä haluaa peittää epäluuloisuudellaan? Valitettavan usein ne mustasukkaiset ovat itse niitä pettäjiä.
Jaa mikäkö avuksi? Ei aavistustakaan. Olen pahoillani. Tai no juu, aika... kun olette monta vuotta olleet yhdessä ongelmitta, ja jaksat toistuvasti ylistää uskollista rakkauttanne, ehkä sitten.
minä olen aivan samanlainen!!!!! epäilen kokoajan jotakin ja mistä tahansa. johtuu siitä että olen illat yksin lastenkanssa kotona kun mies töissä....siinä ehtii "kuvitella" kaikkea.
olen ollut nyt kolme vuotta "hoitovapaalla". sovimme miehen kanssa että nyt on mun aika lähteä kotoota saamaan sitä "muutakin elämää"!!!
suoraan sanottuna kotona oleminen on kaiken syy tähän meidän ongelmaan.
sun pitää saada se vaimokkees tajuamaan!!!ja se ei totisesti ole helppoa...ja vaikka haluaa uskoa on se "epäileminen" jäänyt päälle kuin joku riippuvuus.....ehkäpä hän säälii itseään?jos kokee olevansa riittämätön.....itse ainakin tunnen välillä niin....
Sillä tuskin mikään vakuuttelun määrä tulee ikinä tyydyttämään ihmistä, joka on niin epävarma itsestään kuin naisesi. Tiedän tämän, koska olen itse samanlainen..Jos naisesi ei itse kykene tiedostamaan ongelmaansa ja tekemään asialle jotain, ei sinulla juurikaan ole muuta vaihtoehtoa kuin vain kestää. Tai sitten erota. Tosin voisit kauniisti asian hänelle esittää ja yrittää saada hänet näkemään, että ongelma on pitkälti hänen korviensa välissä. Toivottavasti saatte asianne järjestymään!
Olen yrittänyt puhua ja selittää, mutta hän suuttuu. Hän ei kestä lainkaan itseensä kohdistuvaa arvostelua, vaikka se olisi annettu neuvon muodossa ja kannustavasti. Hänessä ei kuulema ole muuta kuin vikaa.
Hän on joutunut mitä ilmeisemmin jo lapsuudessaan pettymään useaan kertaan.
Haluaisin auttaa, mutten osaa koska itsekin olen pettynyt jokaiseen mieheen jonka
olen elämässäni sattunut tapaamaan.
Minä oli nuorempana ja epävarmempana samanlainen.. en ehkä noin paha, mutta kuitenkin..
Ja pahinta oli että tiesin kuinka tuollainen "valitus" syö parisuhdetta, en silti voinut itselleni mitään. Jotekin masokistisesti vaadin kuulla mieheltäni sanoja että olin hyvä, riittävä.
Sitä tahtoo kuulla kehuja toisilta, kun on itse niin epävarma eikä luota itseensä.
Saattaa tietysti olla että hän (tietämättään ehkä itsekään) testaa sinua, oletko tosissasi, jaksatko hänen huonojakin puoliaan..
Mutta ikävintä tässä on, että voit jatkaa ja jatkaa kehumista ja rohkaisua vaikka maailman tappiin, eikä sillä ole mitään merkitystä, ei se auta naistasi.
Puhu suoraan kuin aikuinen aikuiselle. Luulen että naisesi tietää itsekin että toimii epäkypsästi. Hänen täytyy vaan lopettaa tuo valitus, tai menettää sinut.
Hänen täytyy vaan itse ymmärtää arvonsa, lopettaa tuo lapsellisuus, ja purra hammasta niin pitkään että pääsee tuosta yli.
Tuo kaataa muuten koko suhteenne.
Naisen huono itsetunto. Ehkä luottamus palautuu, kun pääsee sinuiksi ensin ajan ja itsensä kanssa ja oppii luottamaan itseensä.
Elämä on vaikeaa, jos täytyy elää jatkuvan epäluottamuksen kanssa. Olkoon se itsensä sisällä tai itsensä ulkopuolella. Tärkeintä lienee luottaa itseensä ja toimia sen mukaan.
Kumpikin kun luottaa itseensä, niin eiköhän se riitä. Maailma on epäluottamusta täynnä ja luottamus on hankittava itse itselle, sillä se ei tule itsestään kenellekään, eikä varsinkaan automaattisesti.
Kun ulkopuolinen maailma ärsyttää, niin onni on haettava itsensä sisäpuolelta.
Ja maailma haluaa ärsyttää koko ajan, se on sen mitä ilmeisin tehtävä.
Sillä tuommoinenhan minäkin olen. Ja kiltti, rehellinen, kärsivällinen kultani alkaa tosiaan olla aika väsynyt.
Tietysti auttaisi sinua jos tietäisit, mistä tuo epävarmuus voi johtua. Minua, sinisilmäistä nuorta tytönhupakkoa, petti edellisessä suhteessa vanhempi mies jatkuvasti. Semmoinen jättää leimansa ja valitettavasti voi kestää pienen ikuisuuden ennen kuin ihminen pääsee "vapaaksi" järjettömistä epäilyistään.
Enkä osaa tietenkään mitään päteviä neuvoja antaa... Ole edelleenkin oma avoin itsesi. Pienen pienet teot kyllä saavat ajan kanssa naisesi vakuuttumaan siitä, että rakastat vain ja ainoastaan häntä. Älä välttele naistuttujesi kanssa tervehtimistä silloin kun oma kultasi on mukana - päinvastoin esittele hänet heille jos et ole vielä niin tehnyt ja osoita kumppanillesi pienin elein rakastavaa huomiota silloinkin kun muita ihmisiä on läsnä. Minun seurustelukumppanillani on aika paljon naispuolisia ystäviä ja yleensä jos törmäämme heihin esim. ulkona käydessä niin hän vain jää juttelemaan heidän kanssaan, jättäen minut ulkopuolelle. Minä kun olen aika uusi täällä niin en tietenkään tunne heitä, ja se on jonkin verran loukkaavaa jos ei hän selkeästi osoita muille että me olemme nyt pari. Ei nyt tarvitse alkaa liioitella, mutta kai nyt voisi nopeasti esitellä morsiamensa...
Ongelma on joka tapauksessa hänellä (ja minulla), ei sinulla. Mutta sinä voit paremmin kuin kukaan toinen yrittää auttaa häntä siitä yli. Puhu hänelle kun hän on rauhallinen ja kykenee kuuntelemaan, kerro avoimesti ja liioittelematta mitä piirteitä hänessä eniten arvostat, mikä tekee hänestä ainutlaatuisen. Hänen pitäisi oppia huomaamaan itsestään positiiviset puolet eikä vain negatiivisia. Entä oletko itse koskaan tuntenut itseäsi riittämättömäksi tai mustasukkaiseksi? Yllättävää kyllä, tieto siitäkin voi auttaa kumppaniasi. Minua itse asiassa ahdisti se, kun omassa rakkaassani ei tuntunut olevaan häivääkään mustasukkaisuudesta - kunnes se sitten erään viikonlopun (ja väärinkäsityksen) jälkeen putkahti melko räjähdysmäisesti esille. Tästä tuli minulle itse asiassa rauhallisempi mieli (kai se on meissä naisissa jokin synnynnäinen vika että miehen pitäis muka olla meistä mustis jos se oikeasti välittää), siis tietysti sen jälkeen kun asia oli käsitelty ja sen päälle itketty ja naurettu.
No, ei muuta kun tsemppiä teille... Älä anna vielä periksi!
Olin samassa tilanteessa pari vuotta sitten. Naiseni ei luottanut minuun, epäili kaikesta mahdollisesta kaikkien mahdollisten kanssa. Olin valtavan ahdistunut, mutta silti rakastin - rakastan kait edelleen - naistani syvästi. Ahdistus ei vain ottanut talttuakseen, epäilyt sen kuin jatkuivat. Yksi päivä päässä naksahti. En (muka) kestänyt enää ja halusin erota.
Nyt vituttaa, että luovutin liian helpolla. Toki asia oli jatkuvasti esillä ja odotin luottamuksen syntymistä monta vuotta, mutta esim. parisuhdeterapiat jäi kokeilematta. Kannattanee tehdä duunia luottamuksen saavuttamisen eteen niin paljon kuin mahdollista. Tosin ei ahdistavassa suhteessakaan voi loppuikäänsä viettää, jos muutosta ei tapahdu.
Asian parantamiseksi on tehtävissä vain yksi asia, ja se on suhteen lopettaminen.
Kuulostaako tylyltä? No sitä se on. Niin on tuo tilanteesikin, ja ikävä sanoa, mutta ei se tuosta tule muuksi muuttumaan. Jos nainen on sairaalloisen mustasukkainen, niin ei hän siitä juuri muuksi muutu. Hän saattaa lopettaa epäilyksistään puhumisen, mutta ne epäilykset ovat siellä edelleen ja vaikuttavat suhteeseen muulla tavoin esim. jatkuvan kiukuttelun tai itkeskelyn kautta.
Haluatko siis suhteen, jossa joudut koko ajan olemaan syyttä varpaillasi, ja josssa sinua jatkuvasti syytellään ja epäillään asioista, joita et edes haluaisi tehdä? Vai haluatko suhteen, jossa sinuun luotetaan ja jossa on hyvä olla? Jos haluat jälkimmäisen, olet väärän naisen kanssa.
Mun nainen teki nuorempana samoja temppuja, ja ne todellakin kielii vain huonosta itseluottamuksesta, joten toivoa on.
Mä päätin ottaa huumorin avukseni, että jaksaisin paremmin sen kultani kasvuprosessin yli. Kun hän otti kaiken niin saamarin tosissaan, päätin mä olla menemättä mukaan siihen tunnemaailmaan. Olihan hän aika hupaisaa kuuneltavaa ja katseltavaa, sättiessään itseään ja mua joka helekutin pikkuasiasta.
Niinpä mä esim. menin ja kaappasin hänet kainalooni aina kun hän alkoi kiukutella (jopa kadullakin :). Rutistin ja suukottelin vaan, vaikka hän pyristeli ja sadatteli ku vihanen ampiainen. Pian se kiukku muuttui nauruksi ja kisailuksi ja laantui lopulta kokonaan.
Juupas eipäs kinassa kävi yleensä samoin ja mököttämäänkään en häntä enää päästänyt.
Hän sai siis olla kiukutteleva pikkutyttö ja mä taas vakuutin läsnäolollani ja sinnikkyydelläni etten jätä tai hylkää häntä vaikka hän kuinka mesois. Pikkuhiljaa se tehos ja nykyään mun rinnalla elää aikunen ja tasapainonen nainen.
En tiedä tehoaako mun tekniikkani sun naiseesi tai löytyykö susta vielä voimia repiä huumoria toisen kakaramaisuudesta, mutta kandeis yrittää (jollet oo jo yrittäny).
Älä luovu toivosta jos häntä todella rakastat.
Heip,
Itse olin samanlainen kuin kumppanisi.
Nyt menee jo paremmin, kiitos terapian ja omien harrastusten.
Enemmän apua kyllä olisi siitä, että kumppanini kehuisi minua niin usein, että uskoisin pikkuhiljaa itsekin että asia on niin.
Jos esimerkiksi sanot aamulla heti ensimmiseksi, että: Ihanaa kun minulla on näin hyvä naikkonen elämässäsi! Jne...siis päivittäin ja miksei myös jotain vastaavaa päivällä ja illalla, johan siinä pikkuhiljaa itsetunto nousee. Tehkää asioita yhdessä ja kerro kuinka ihanaa on kun hänt tekee sitä ja tätä yhhdessä. Sano että hän on korvaamaton...takapakkeja tulee varmaan aluksi ajoittain, mutta kun puolivuotta vähintäänkin jaksaa päivittäin, niin eiköhän se itsetuntokin nouse. Kuukaudessa ei välttämättä tapahdu vielä yhtään mitään.
Vie naisesi peilin eteen ja sano: Katso kultaseni, tuo nainen tuolla peilissä on aikas pakkaus, jota en vaihtaisi mihinkään!!!
Jne, siis kehu aina kun voit!!!!
Se ei ole keneltäkään pois!!
Tsemppiä!
Tunnistin myös osittain itseni tyttöystävästäsi. Muutuin itse siinä vaiheessa kun tajusin miten loukkaavaa jatkuva epäily toista kohtaan on. Voisit kysyä naiseltasi mitä hän ajattelisi siitä, jos epäilisit jatkuvasti häntä etkä luottaisi häneen. Se saattaa herättää hänet tajuamaan miten loukkaavaa on epäillä jatkuvasti toisen uskollisuutta.
Aina uskottava toisesta parasta mahdollista! Siinä hyvä motto elämälle.
Tuulikki
Kerrottu on, muttei se auta kuin hetkeksi. Kehuttu on ja hyvänä pidetty niin hyvin kuin on osattu. Mikään ei auta.
Oletko koskaan suuttunut hänelle kunnolla asian takia ja näyttänyt sen?
Olen suuttunut. Ei auta kuin hetkeksi.
Tunnistin myös osittain itseni tyttöystävästäsi. Muutuin itse siinä vaiheessa kun tajusin miten loukkaavaa jatkuva epäily toista kohtaan on. Voisit kysyä naiseltasi mitä hän ajattelisi siitä, jos epäilisit jatkuvasti häntä etkä luottaisi häneen. Se saattaa herättää hänet tajuamaan miten loukkaavaa on epäillä jatkuvasti toisen uskollisuutta.
Aina uskottava toisesta parasta mahdollista! Siinä hyvä motto elämälle.
Tuulikki
Itselläni on samanlaisia ongelmia ollut kuin naisellasi. Ja on edelleen. Kohtaukset kärjistyvät kokoajan pahemmiksi. Tunteet ovat sekaisin. En enää erota mikä on oikeutettua ja mikä liioiteltua mustasukkaisuutta.
Itse ainakin kärsin suunnattomasti omasta tunnemaailmastani. Tiedän olevani ihmisenä täysin eksynyt ja rikki. Minulla on identiteettiongelma? Olen tullut uudestaan murrosikään?
Mielestäni sinun kannattaisi yrittää kaivaa naisesi puheesta katumusta siitä, että hän on raivonnut mustasukkaisuuden kourissa. Tuoko hän esiin, että hän liioittelee tai "ei voi sille mitään" että mustasukkaisuus tulee ja vie mennessään. Minulla on yleensä kunnon krapula kohtausteni jälkeen. Kykenen kyllä myöntämään, että olen hullu.
Haen ehkä joskus apua. En tiedä onko tästä suhteesta mitään jäljellä. Olen uuvuttanut itseni täysin. En tiedä luotanko enää edes suhteisiin, koska se tuntuu olevan ainaista taistelua.
Nainen haluaa olla yksi ja ainoa, ensimmäinen ja viimeinen, kaunein ja ihanin ja äärimmäisen rakastettava. Minä kai ainakin. Ja tietenkään en ole. Olen yksi masentunut pillu tässä maailmankaikkeudessa.
Olen ollut monenlaisten naisten kanssa. Eikä mustasukkainen nainen ole edes pahimmasta päästä.
On naisia jotka valittavat miehen joka liikkeestä, on kaverit ovat tärkeempiä, on koskaan ei mikään ole hyvin naisia, kiukuttelevia jne...loputon lista.
Mustasukkaisuus häviää siinä vaiheessa (useimmiten) kun nainen USKOO, ettei maailmassa olekkaan kauniimpaa, seksikkäämpää, ihanampaa, mukavampaa naista kuin hän. Se sinun täytyy nyt kertoa, usein ja mielellään toistuvasti, auttoi muuten yhdessä tapauksessa ja suhde on nyt kunnossa.
Tärkeästä asiasta puhut. Olet saanut hyviä neuvoja. Parempia en ehkä osaa antaa. Kyse on myös sitoutumisesta avioliittoon ja ennen kaikkea. Jos aviopuoliso ei ole avioliittoon sitoutunut sen kyllä toinen puoliso vaistoaa. Jos olette sitoutuneita puhutte tulevaisuudesta, teillä on yhteisiä haaveita ja tavoitteita ja yhteisiä harrastuksia. On tulevaisuutta. Teillä on yhteistä elämää. Näytät sen julkisestikin ( ei vain peiton alla neljän seinän sisällä) että sinulla on vaimo, jota arvostat ja rakastat. Ysäväsikin sen tietävät, koska rakastat haluat sen myös näyttää. Myös lapsuuden perheesi sen näkee ja kokee. Tästä lähtee rakkaus ja luottamus. Ja kun näin sen jakaa se alkaa levitä itsestään kulovalkean tavoin, myös itse siitä pääset osalliseksi. Epäluulolle ei jää sijaa kumpaankaan suuntaan. Mutta jos kyräilet, suunnittelet vain omaa tulevaisuutta, epäilet mustasukkaisuutta, et halua nähdä yhteistä tulevaisuutta, elät vain viikon kerrallaan, jos sitäkään, kaikkoaa usko ja rakkauskin. Jäljelle jää vain epäluulo. Molemmin puolin. Avioliitto on kahden kauppa ja sitoutuminen siihen näkyy kaikessa mitä sanot, teet, ilmaiset elein ja kielellä ja jätät tekemättä. Rakkaus vaatii ponnistelujakin, ei voi vain istua ja odottaa, että toinen tuo sen tupaan, jollei hän niin sitten joku muu. Valitettavasti näin se ei toimi.
Jos et ole itse tehnyt mitään pettääksesi naisesi luottamuksen, niin naisesi tuskin koskaan tulee sinuun luottamaankaan. Kaikista parasta itsellesi ja omalle hyvinvoinnillesi on lähteä suhteesta. Oma partneri on se henkilö, johon pitää aina pystyä luottamaan, oli asia mikä tahansa.
Ei kenenkään pidä ruveta kumppaninsa terapeutiksi. Tukea ja kannustaa pitää, mutta raja pitää vetää siihen.
Ap:n tapauksessa naiselle voi sanoa suoraan, että naisen pitää hakea apua itsetunto- ja mustasukkaisuusongelmaansa tai lopetat suhteen. Tämä ehdottomuus asettaa hänet tilanteeseen jossa hänen on otettava vastuu itsestään.
Hän valitsee jomman kumman, terapian ja muutoksen, tai sitten hän etsii uuden suhteen. Sellaisen, jossa jälleen jaksetaan pönkittää hänen pohjatonta hyväksytyksitulemisen tarvettaan ja ketä hän vuorostaan syyttää tunteistaan (olen mustasukkainen koska katsoit naista, puhuit jollekin, et ole tarpeeksi läsnä, et välitä jne.). Uudessa suhteessa voi lisäksi syyttää myös exää ja maalailla kuvaa itsestään voimattomana uhrina joka jätettiin ja itsetunto mureni.
Samaa asia siis oikeastaan kun kyse on mistä tahansa elämänhallintaongelmasta. Kumppani ei voi auttaa, ellei ihminen näe ongelmaansa ja päätä itse toimia.
Oli se murhe mikä tahansa, se ratkeaa ilman, että täytyy edes kysyä keneltäkään neuvoa. Kolme vaihtoehtoa: 1. Hyväksyt asian sellaisena kuin se on. 2. Yrität muuttaa asian ja valitset no 1 tai 3. 3. Jätät asian taaksesi.
Olen ollut tuo kumppanisi kaltainen nainen joskus nuorempana. Valitettavasti et pysty häntä kovinkaan paljoa auttamaan. Hänen on tehtävä se työ itse. Hän on ilmeisesti oppinut ja ehdollistunut sellaiselle käytökselle, jossa hän joutuu miellyttämään muita saadakseen rakkautta. Hän ei ehkä koe ansaitsevansa hyviä asioita, huomiota, hellyyttä yms. Olet hänelle ehkä illuusiota suhteen alussa, tavoittelemisen arvoinen, mutta kun suhteen tulisi syventyä, mukaan tulla aito kiintymys, hän ei välttämättä kykene siihen. Mä voin kuvitella miten paljon tilanne rassaa sinua, kun haluaisit kaiken olevan hyvin. Tästä elämästä on valitettavasti tehty sellainen, että me tavoitellaan kauheasti jotain, mitä ei oikeasti edes välttämättä ole. Jokainen ns. "epäonnistunut" suhde on yritys löytää aito oma itsensä. Jokainen kumppani matkan varrella voi olla meille ihan yhtä rakas. Sekin, jonka kanssa me ollaan huudettu ja räyhätty tai se, jota me syytettiin narsistiksi yms. Tämä elämä on oppimista, kuin päämäärien asettamista. Enemmän meidän pitäisi keskittyä siihen, miltä meistä itsestämme tuntuu. Mitä se kertoo minusta, kun haluan käyttää aikaani ihmisen kanssa, joka haluaa hallita ja manipuloida minua käytöksellään.
Mistä luottaus pula johtuu? Onko teillä syitä tai oletko antanut syytä? Jos aikaisemmassa suhteessa tuli vedätetyksi ja peilaa teihin? Keskustelemalla saatte kyllä asiat kuntoon. Aikanaan myös minä menetin puolisoon luottamuksen täysin kun pettämisestä jäi kiinni. Otti vuosia ennenkuin kykenin luottamaan sen sanaan ja siihen näyttämiseen mitä myös epäilin. Kun lopulta ymmärsin ne syyt pettämiseen korjasin myös oman käytökseni joka oli syy myös tuohon ikävään pettämiseen. Toki kun suhteessa on ongelmia pitäisi pystyä ne käymään rehellisesti läpi. Myös se omatunnolla tuskan ongelma oli miehellä pitkään. Joskus vieläkin tulee pistos rintaan ja ja "muisto mitä teki. Palaa se luottamus kun osoitat myös sen mitä haluat. Ei minunkaan puoliso osannut puhua tunteistaan tai edes näyttää niitä ennenkuin yhdessä ne etsittiin. Pitkään se ottaa jopa vuosia ennenkuin luottamuksen voi saada riippuen oletko niitä antanut? Olen onnellinen ja ylpeä puolisoani joka kykeni vuosista huolimatta minua ymmärtämään kun epäilin joka sanaa ym. Jaksoi ymmärtää ne kysymykset kuka viestittelee/soittaa tai kelle soittelee ym. Nämä olivat ne kivuliaat kohdat meillä. Kun aikaa kului ja puhumaan jaksoi syistä ja seurauksista kanssani helpotti se molempia. Raskasta se on kun toinen epäilee eikä luota. Ainoastaan kun jaksat sen mistä Luottamus pula johtuu ja sen ymmärrät silloin selviätte.
Jätä vaan se nainen suoraan. Jos ilman mitään syytä nainen tekee tuollaista, on kyse joko kontrolloinnista tai mielenterveysongelmasta. Suojele hyvä mies itseäsi ja poistu mahdollisimman nopeasti takavasemmalle. Maailma on täynnä terveitäkin yksilöitä 😊
Sama ongelma, vaimo todella mustis kun vilkuilen muita naisia...on myös syyttänyt pettämisestä vaikka en ole mitään tehnyt, aika rankkaa kuunnella. Viimeksi kun juttelin yhden kouluaikaisen kaverini siis naisen kanssa niin vaimo iski heti mun kylkeen ja otti kädestäni tiukasti kiinni ettei vaan mitään tapahdu, jollain lailla tuli nolo olo ja kyllä naispuolinen tuttunikin vähän katsoi että mitäs nyt. Joko naisella on heikko itsetunto tai sitten kova omistushalu, viimeisenä tulee mieleen että viiraako vintissä.
Nostetaan vanha aloitus. Meinaan olen itse kanssa tälläisessä suhteessa.
Missä jatkuvasti puheina pettmiset yms huoraamiset yms. Mitä ei ole miehen eli minun osaltani tapahtunut edes, ja ajatelkaa alle 10 eri naista ollut elämässäni joten ei, ja yhdenillan jutut mahtuu yhden käden sormiin. Ikää kuitenkin jo paljon yli 30 joten mikään mies lumppu minusta ei tule vaikka kuinka luulee.
Miten minusta tuntuu että hän ON itse kämmännyt ja purkaa pahaa oloaan minuun ja syyttelee minua omista toimistaan suhteen aikana.
Sellainen kuva alkanut tulemaan.