Oon jotenkin saanut sen käsityksen että ujoja miehiä täällä riittää, joten saattaapi olla oikea foorumi yhden asian selvittämiseen...
Olen ihastunut yhteen itseäni jonkin verran nuorempaan mieheen, jonka tiedän todella ujoksi - nyt haluaisin vain tietää että miten merkit pitäisi tulkita.
Ainoa rohkaisu hänen taholtaan ovat pitkät katseet, joita saan silloin kun hän luulee etten näe - ja lievässä humalatilassa silloinkin kun tietää että näen.
Päinvastaiseen viittaa se, että juuri minulle murahtelee helpommin kuin kellekään muulle eikä tunnu osaavan puhua juuri mistään: Keskustelu on sitä, että minä kysyn ja hän vastaa. Viileä osaa olla - joko oikeasti tai esittää sellaista, siinäkö toivossa että saisi minun tekemään aloitteen? Mutta aina jotenkin kun usko meinaa loppua, hän jää kiinni tuijotuksesta...
Kertokaa, ujot miehet, jätänkö tähän vai uskaltaudunko tekemään aloitteen? Toisaalta, tähän mennessä hänelle on täytynyt tulla selväksi, että pidän hänestä joten jos ei itse saa mitään aikaiseksi eikä käytös muutu, niin kai se on tulkittava ettei kiinnosta...
Olen ihastunut yhteen itseäni jonkin verran nuorempaan mieheen, jonka tiedän todella ujoksi - nyt haluaisin vain tietää että miten merkit pitäisi tulkita.
Ainoa rohkaisu hänen taholtaan ovat pitkät katseet, joita saan silloin kun hän luulee etten näe - ja lievässä humalatilassa silloinkin kun tietää että näen.
Päinvastaiseen viittaa se, että juuri minulle murahtelee helpommin kuin kellekään muulle eikä tunnu osaavan puhua juuri mistään: Keskustelu on sitä, että minä kysyn ja hän vastaa. Viileä osaa olla - joko oikeasti tai esittää sellaista, siinäkö toivossa että saisi minun tekemään aloitteen? Mutta aina jotenkin kun usko meinaa loppua, hän jää kiinni tuijotuksesta...
Kertokaa, ujot miehet, jätänkö tähän vai uskaltaudunko tekemään aloitteen? Toisaalta, tähän mennessä hänelle on täytynyt tulla selväksi, että pidän hänestä joten jos ei itse saa mitään aikaiseksi eikä käytös muutu, niin kai se on tulkittava ettei kiinnosta...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos et jo tiedä, niin selvitä kavereiden ym. tuttujen kautta onko miehellä suhde tai naisystävä. Monet meistä ujoista miehistä voi katsella toisiakin naisia mutta jos on jo suhde niin ei kyllä uskalla lähestyä toista naista.
Jos olet varma että miehellä ei ole naiskumppania niin tee aloite. Pyydä seuraksi johonkin viattomaan kuten elokuviin, kahville tai johonkin tapahtumaan. Jos mies lähtee niin siitä se suhdekkin voi kehittyä.
Monet meistä miehistä pitää aktiivisista naisista. Itse ainakin olen täysin "myyty" jos nainen tekee aloitteen ja vie mukanaan. Osaan kyllä myös tehdä itsekkin aloitteita.
En uskalla tehdä aloitetta - tuo hänen tylyltä vaikuttava käytöksensä on vienyt rohkeuden, en halua saada vastaukseksi että "Mitä sä oikein kuvittelet?" Siis jos olen vain kuvitellut että voisi olla kiinnostunut.
Itse käyttäydyn juuri samalla tavalla, kun olen ihastunut. Aloitetta en uskalla tehdä, ja pelon yritän peittää näyttämältä välinpitämättömältä. Katselen ihastusta salaa ja en voi kuin toivoa että nainen tekisi aloitteen.
Tässä on vaihtoehdot sitten masentavan vähissä. En todellakaan uskalla ottaa riskiä ennen kuin uskon hänen kiinnostukseensa edes vähän enemmän ja sitä ei tapahdu ellei vastapuolelta tule rohkaisua. Ihan vinkkinä ujoillekin miehille sen verran, että jättäkää varmuuden vuoksi edes se tylyily pois jos jostakusta olette kiinnostuneita, harva meistä naisista omaa niin vahvaa itsetuntoa että lähtee aloitteentekoon jos on pelkona saada pahasti turpaansa...
niinkuin mie miettii jo toisen kysyykö edes kaverilta mitään. Naisille annan varmaan todella kylmän ja tylyn, ei kiinnostuneen vaikutelman vaikka oisin ihan hulluna. Koita nyt rohkaista itses!
Tuli tuossa viimesyksyinen mieleen, kun yhden kaupan kassalla oli tyttö, jonka kanssa tuli vilkuiltua. Hirveellä rohkaisulla sain aina itseni väännettyä sille kassalle missä hän oli. Hän myös ilmestyi aina jonnekkin kassalle kun menin kauppaan.
Joskus meni, että pystyi hymyilemään ja katsomaan silmiin jne... mutta joskus sitä oli niin hermostunut ja hävettävä olotila, että semmoinen tyly tilanne pääsi syntymään, ei silmiin katsomista ei hymyilyä jne..
Sille tylyilylle ei voi joskus mitään, ujous on minusta myös hävettävää, se jotenkin karsii miehisyyttä kun ei osaa iskeä naista =(
Ujouteen liittyy usein (aina?) pelko kasvojensa menettämisestä. Ujo mies pelkää, että nainen antaa pakit. Ne puolestaan merkitsevät kasvojen menetystä. Sen vuoksi ujon miehen pitäisi olla täysin varma, ennen kuin hän uskaltaa tehdä aloitteen. Käytännössähän täysin varma ei voi olla.
Ujo mies on tyly ihastustaan kohtaan, koska sillä hän peittää ihastuksensa. Jos jollekin muulle selviäisi, että hän on ihastunut muttei tee aloitetta, menettäisi hän kasvonsa. Sen vuoksi hän yrittää peittää ihastuksensa, ettei siitä kukaan muu tietäisi.
Ujo mies sisimmässään toivoo, että nainen tekisi aloitteen. Toisaalta hän on niin epävarma itsestään, että luulee naisen esimerkiksi flirttailevan vain lämpimikseen. Eihän kukaan voisi olla ujosta kiinnostunut!
Neuvo: Valitse paikka ja aika, jolloin ei ole ketään muuta kuuntelemassa. Hakeudu kyseisen miehen lähelle ja pyydä häntä vaikka kahville. Yritä ajoittaa tuo ensimmäinen kutsu sellaiseen aikaan ja paikkaan, että kahvitauko olisi luonnollinen juuri sillä hetkellä. Näin mies lähtee herkemmin. Kun juttelette jonkin aikaa kahdestaan, mies alkaa uskoa, että sinä pidät hänestä. Sen jälkeen hän saattaa saada itsevarmuutta ja hänen käytöksensä hieman järkevöityy.
aloitteen tekee, mutta vasta sitten kun on totaalisen rakastunut. Rakastumisen edellytyksenä kuukausia kestävä läheinen kontakti esim. työpaikalla. Mahdoton yhtälö :/ Helpompaa pyytää ulos älykästä ja empaattista naista kun voi olla lähes varma ettei toinen sillä ainaskaan nolaa toista...
Ja jos saa pakit, niin se saattaa olla sitten ensimmäinen ja viimeinen kertaa. Näin ainakin omalla kohdalla, 4 vuotta sitten nainen oli vain kohtelias, ja minä jo luulin... Enää en pysty tekemään aloitetta, vaikka olisin vaikka 120% varmaa asiasta.
Ujous on kyllä karmea asia. Itse ujoudesta kärsineenä ja ensirakkauteni sitä myötä mokanneena sanon, että ujous on perseestä.
Itse annoin juuri noita pitkiä katseita ja uppouduin ajatuksiini. Toivoin, että nainen olisi tehnyt jonkin aloitteen.
Tästä on nyt niin kauan jo, että tunteet on haudattu syvälle. Mutta silloin harvoin, kun törmään tähän naiseen niin ihan kylmät väreet menevät. Katseet kohtaavat ja vaikka kuinka olen vannonut, että sanon edes Moi.. Mutta suusta tulee jotain mitä en edes itse kuule.
Tätä ihmettelen edelleen. Että mikä taika siinä on. Vannoin itselleni nuorena, kun tiesin että olin mokannut jutun, että ei enää koskaan suhde jää sen takia syntymättä että olen ujo. Eikä näin ole käynytkään, varmasti 70% parhaista ystävistäniki on naisia. Eikä ne mua ujoksi luokittele, päinvastoin.
Kiitos neuvosta, ehkä tässä itse joku päivä vielä rohkaistuu sen verran että uskaltaa noudattaa sitä. =)
Kerran onkin ollut jo sellainen tilanne, että olimme jonkin aikaa kahdestaan ravintolassa muuta porukkaa odotellessa, ja silloin jutustelu sujui ihan miellyttävästi - joskin edelleen sitä minä kysyn - hän vastaa rataa. Silloin kun paikalla on muita tuo tylyily tuntuu olevan vallalla...
Kiitos teille rohkaisusta. Tomerana tätinä täytyy siis ilmeisesti itse ottaa se kasvojen-menetys-riski. Tämä kyseinen ujo mies niin suloinen tapaus että se on sen arvoista... =)