Väkivaltainen isä

😢😢😢

Hyvä, että pääsitte siitä eroon, vieläpä ehjin nahoin.

Sä jouduit nuorena poikana kovaan paikkaan. Oikein teit, kun nousit vastustamaan.
Toivottavasti elämä kohdellut paremmin jälkeemmin.

Häpeä löit omaa isää, nyt luulis hävettävän

Oikein teit, oli kyl tosi rohkea teko, itse olen joutunut parikymppisenä, en ihan noin kovaan paikkaan, mut jouduin irrottaa isän äidistä, kun oli työntänyt äitini seinää vasten riidoissaan, ei meinannut nyrkit ensin aueta, mut kun katseemme kohtasivat ja sanoin hänelle, et mitä sinä oikein teet? Niin rauhoittui.

Karu herätys oli silloin, kun olin jo nukkumassa, et mitä hittoa? Armeijasta olin silloin lomilla jne. Muistan, et oli silloinkin kova paikka asettua omaa isää vastaan, joka oli melkoinen auktoriteetti lapsilleen, uhkailujen ja pelotteiden muodossa. Vieläkin muistan tapahtuneen hyvin reilun 30- vuoden jälkeen. He erosivat tapahtuneen jälkeen, hän ei päässyt ikinä tapahtuneen yli, nyt jo edesmennyt.

Ei ollut ihanne isä, mut kuitenkin isä ja käyn aina välillä haudan äärellä häntä muistamassa, huomenna seuraavaksi. Oli kaksijakoinen persoona, ulkopuolisille osasi olla oikein mallikelpoinen, mut perheen sisällä sit ihan jotain muuta. Toisten oli vaikea uskoa meidän kertomus juttuja hänestä jälkeenpäin.

Totuus on, että kaikki vanhemmat eivät vaan ole hyviä. Pitäisi kunnioittaa vanhempia... Olen sitä mieltä, että kunnioitus täytyy ansaita. Jos siellä palvelutalossakaan ei niin kauheasti jaksa laukata, niin voisiko syy olla se, ettei koe kauheasti tehtäväkseen siellä juosta? Jos on täysin hylätty ja oman onnen nojassa ollut jo lapsena, ikinä saanut mihinkään kannustusta, tukea, suojaa, niin onko jotain velvollisuuksia sitten kuitenkin? Jos on täysin lyöty itsetunto maahan ja pahoinpidelty, niin miksi olisin hänelle jotain velkaa? Olin niin heitteillä, kuin olla saattaa ja kulissit nätisti pystyssä. Itsekin uskoin pitkään, että minussa on vikaa. Tsemppiä aloittajalle, rankka tausta sinulla, toivottavasti nyt paremmin!