Ihastuminen samaa sukupuolta olevaan ystävään

Jaa, no ei se nyt niin kummalista ole, että sä oot ihastunut ystävääsi ja samaa sukupuolta.
Mutta toi on törkeätä hänen osaltaan, että laittaa sulle luurin kii ja vastaa jollekin toiselle!Röyhkeätä pöyhistelyä!Mullekin on joku ystävä tehnyt vastaavaa ja se tuntuu ikävältä, arvottomalta.
Mitäs jos kertoisit hänelle ajatuksistasi ja tunteistasi?
Silläkin uhalla, että hänei niitä kanssasi jaa?Mutta saisa ainakin tietää, miten paljoj hän sinulle merkitsee.

Olipa erikoinen vuodatus. Valitettavasti olen kärsinyt pienen ikäni samasta ongelmasta. Kavereita puuttuu ja sitten jos saan kaverin, niin usein käy just noin. Laita osoitetta osoitteeseen: [email protected]

Oli kuin itsestäni olisin lukenut. Kärsin täsmälleen samasta ongelmasta ja olen valitettavasti joutunut kokemaan kovia ihastumiseni ja kiintymykseni tähden.

Kiintymykseni kohde valtasi mieleni ja ajatukseni - häntä rakkaampaa ystävää ei voisi maa päällään kantaa. Vaan tästä seurasi uskomaton kriisi elämääni, sillä "ystäväni" ei todellakaan tuntenut minua kohtaan samansuuntaisesti. Hän ei ollut kiinnostunut ystävyydestäni ollenkaan, ja kun ei päässyt minusta siististi eroon, hän katkaisi välimme kertaheitolla erittäin julmalla ja tuskallisella tavalla.

Minulle viiltävää oli se, että hän oli turvautunut apuuni elämänsä vaikeuksissa ja itkenyt olkapäätäni vasten kehuen minua ystäväkseen. Olin luvannut tukea häntä jatkossakin ja hän sanoi sen olevan tärkeää. Tilanne muuttui kuitenkin hänen vaikeuksiensa helpotuttua, jolloin hän halusi hankkiutua seurastani eroon. Koin tulleeni petetyksi ja hylätyksi, eikä kipu vieläkään helpota.

Kun välität toisesta ihmisestä kaikesta sydämestäsi, etkä koe saavasi vastakaikua, asetut alttiiksi suurille sydänsuruille. Toivon, että vältät tällaiset karikot. Jos ystäväsi alkaa erkaantua sinusta, se tulee tekemään hyvin kipeää. Toivon - todella toivon - että ystäväsi osaa arvostaa sinua!

Minun ja "ystäväni" välillä hälytysmerkit tulevista ongelmista olivat ystäväni ns. kiireet ja yhteydenpidon yksipuolisuus. Katkaistessaan välimme hän sanoi itse, että hän oli turvautunut tekosyihin, vaikka ei tosiasiassa vain halunnut seuraani. Silloin, kun hän oli kaivannut tukeani, ei ollut kiire mihinkään.

tuo ensimmäinen kommentti osuu minuun eniten, juuri se että pelkään vaativani ystävyyssuhteelta aivan liikaa, loukkaannun liian pienistä asioista, joita itse teen ystävyyssuhteessamme,( saatan mennä pidempää reittiä, että voisin olla hänen kanssaan. kävelen häntä vastaan busseille. lohdutan. ja kun minun pitäsisi olla vihainen niin en voi olla, jokin hänessä estää sen kokonaan.) Vaikkakin koen oloni hyvin loukatuksi aina ajoittain. Hän helposti jättää porukan/minut joidenkin tuntemattomien jätkien toivossa, ja siis eihän tuosta nyt oikeen voi loukkaantua, mutta ainakin itsellä alkaa ajattelu siitä onko itse niin arvoton seurana, että tuntemattomat menee edelle?
Mutta hän on loistava kaveri, ja siis en tiedä, olen itse joko bi tai sitten lesbo ja hän on täys hetero. eli mun kannattais vaan lopettaa tälläinen ajattelu, mutta kokoajan mietin miten mun täytyis käyttäytyä ettei hän rupeis ajattelemaan että olen liian riippuvainen. Mutta mä en myöskään ole, porukassa mä olen yleensä se joka järjestää iltoja, puhuu paljon ja heittää aivan idioottimaista läppää, ja jotenkin hän on olu aina mukana tässä tosi vahvasti.
Mutta nyt meillä on yhteinen koulukaveri -jone, ja jone on ehkä niin gay kun olla ja voi, (lisäksi kauhea draama-queen) Mutta silti koen kauheaa mustasukkaisuustta kun tämä kaveri hengaa enemmän muiden kanssa kuin minun. Olen tästä puhunutkin hänelle, ja hän on ollut siltä kantilta aivan ihana. (hän kirjoitti mulle lappuja jossain vaiheessa "sähän tiedät että olet aivan paras/mun suosikkihenkilö") ja siis tiedän sen jollain tasolla, mutta silti, aina kun hän viettää "liikaa" aikaa jonkun muun kanssa, olen hämmentynyt, ja on tälläinen irrationaalinen pelko siitä, että hän jättää tai vaihtaa minut.
tästä postauksesta tuli nyt yllättävän epäselvä, mutta siis, pääpointtina, pidänhänestä, enemmän kuin ystävänä, (olen tätä pohtinut jo pitkän aikaa, siis pidänkö hänestä milllä tavalla.) ja olen kokoajan toistanut itselleni "jos hän olisi naisista kiinnostunut, niin olisin ihastunut häneen."
-ja kuitenkin se että kieltää tuon ihastuksen, sillä että hän on hetero, ei enää auta minua yhtään. ja en tiedä miten toimia.
jos joku tajusi tämän dilemman niin pisteet sille, oli vaan polttava tarve päästä tämä jonnekkin sanomaan.

Toi tunne on hyvinkin tuttu, vaikkakaan en ole saanut kerrottua niistä syvimmistä tunteista. Olen kyllä kertonut hänelle, että välitän enemmän hänestä, kuin kenestäkään muusta ja tuntee kuulemma samalla tavalla. Meillä on jonkin verran ikäeroakin, mutta tulemme erinomaisesti toimeen keskenämme. Viime aikoina olen alkanut kiintyä tähän frendiin aina vaan enemmän, mutta tuntuu, että en vaan pysty kertomaan hänelle tunteistani. Suurin syy on varmasti se, että joskus olen kuullut häneltä aika homofobisia kommentteja, vaikka hän on sanonutkin, että ei ole homoja vastaan mitään. Olen kuitenkin yrittänyt näyttää tunteeni, antanut tukea, kun ystävälläni on ollut rankempia aikoja ja joskus hiprakassa antanut pusuja, joihin hän on vastannut, mutta pelkään siitä huolimatta, että jos kerron kuinka paljon olen kiintynyt häneen, meidän ystävyys saattaa katketa. Yhteyttä pidämme joka päivä ja olemme tekemisissä melkein jatkuvasti, joko hän on minun luona tai minä hänen, yli viikkoa emme ole näkemättä toisiamme. Kunpa rohkeus riittäisi.