Vittuko mie en osaa soittaa!

Neuvo joka auttaa jaksamaan... älä murehdi niistä asioista joita et osaa vaan ole tyytyväinen niihin asioihin mitä jo nyt osaat. Löytyy samalla uutta intoa uusien juttujen treenaukseen. Nimim. 10v. soitteloita jo takana.

Epäilen vähän samaa kuin tuo edellinen vastaaja: osaat varmaan jo kaikenlaista, mutta olet tavallaan tottunut siihen, eikä se tunnu enää miltään. Kehittyminenhän on aika hidasta. Totta tietysti on, ettei ilman treeniä kehity, mutta sen pitää olla muutakin kuin päivästä toiseen skaalojen tahkoamista omassa huoneessa. Sen pitää olla myös hauskaa! Ellet jo soita jossain bändissä, kannatta ehdottomasti pistää jonkinlainen kokoonpano pystyyn kavereiden kanssa. Myös itseään parempien kanssa soittaminen antaa paljon. Yhdessä soittaminen on hauskaa, ja siinä voi oivaltaa ihan uudenlaisia juttuja.

Toinen juttu on uusien kamojen hankkiminen. Esim. uusi efektipedaali antaa yleensä aivan uutta kipinää treenaamiseen.

Vielä kannattaa muistaa, että hyvä soittaja ja nopea soittaja eivät ole sama asia. Kyse onkin enemmän tyylitajusta kuin teknisestä näppäryydestä (tietysti tekniikan pitää olla sillä tasolla, että saa haluamansa kitarasta ulos). Kuuntele paljon musiikkia ja opettele sellaisia juttuja, joista pidät ja jotka koet omaksesi.

Unohtui edellisestä vastauksesta yksi idea, joka auttoi ainakin minua aikoinaan tosi paljon: ota soittotunteja joltain pätevältä ammattikitaristilta. Sitä et kadu koskaan.

Itse olen soittanut noin 22 vuotta, enkä osaa mielestäni vieläkään. Alku oli hidas, meni varmasti vuosi ennenkuin ymmärsin miten kitaralla soitetaan melodiaa muutenkin kuin yhdellä kielellä, kättä siirrellen kaulalla ylös ja alas.

Niin, ei se siitä paljon nopeutunut se oppiminen tuonkaan jälkeen mutta hauskaa on ollut. Jos olisin ottanut kitaransoiton opettelun pakollisena juttuna, 2 tuntia päivässä niin se olisi jäänyt samantien.

Eli, maltti on valttia ja pidä hauskaa sen soittimesi kanssa, niin siitä saa enemmän. Tietysti jos omaa masokistisia taipumuksia tai on poikkeuksellisen korkea itsekuri niin tekee sitten tiukan treeniohjelman ja opettelee kaikenmoista soittotekniikkaa ja nuottienlukua. Muutaman vuoden päästä voi sitten ihmetellä että mitä sillä tekniikalla tehdään ja opetella soittamaan :-)

Treenaamisen lisäksi pitää löytyä motivaatiota ja jotain "sytykettä". Itselläni makasi skitta sohvan alla kotelossa 15 v melkein koskematta. Mutta sitten ilmestyi Garageband-niminen -tietokoneohjelma, jonka jälkeen avautui täysin uusi maailma, enkä malta olla päivääkään erossa kitarasta. Kehitys on ollut huimaa ja uuden opettelu maistuu. Ehkä liiankin hyvin kun muijakin yrittää häätää välillä "vaikka kapakkaan siitä rämpyttämästä".