moi tai joo onko itsetuhosuudelle ikärajaa, ite oon 13 ja oon ollu itsetuhonen varmaan vuoden olin kesällä ilonen mutta koulut alko stressi tuli ja sain huonoi uutisia koulu kusi ja mua alko ahistaan enemmän ja enemmmän. äitin kaa ollaan alettu riiteleen joten mulle sanotaan monesti aika pahasti myös kotona mut en mä välitä niin on tehty aina. Enkä mää oikeen puhu kellekkään siitä miltä musta tuntuu ku mun mielestä ketään ei kiinnosta tai maailmassa on isompiakin ongelmia. kyl mää ajattelen et jos kertoisin jollekki aikuselle mut en haluu pelkään mun vanhempie reaktiota, sanoisko ne mua pettymykseksi vai tukisko ne mua.
mun pää ei toimi ja itken itteni uneen melkeen seittemän kertaa viikossa
mun pää ei toimi ja itken itteni uneen melkeen seittemän kertaa viikossa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jaa.. Minun viesteni kai likkien takia poistettiin. Kirjoitin sinulle paljonkin asiaa, mutta koska ne poistetaan täällä automaattisesti niin en voi muuta sanoa kuin..
Kannattaa käydä keskustelemassa terveydenhoitajalle asioista.
Ja voisit kokeilla kysyä apua ja neuvoa sekaisin247 chatistä. En pysty tosiaan linkkejä suoraan antamaan kun näemmä hyvää tarkottavat viestit ei täälle sne takia pysy.
Nuortennetti on kanssa yksi hyvä paikka mistä saa apua.
Toivottvasti sinulle löytyy joku aikuinen jolla on taitoa ja tietoa auttaa näissä asioissa. Ihan aitoja tunteita ne on ja hyvä pyytä osaavalta, perheenulkopuoliselta, aikuiselta apua. Aluksi jännittää ja pelottaa, mutta kun alun ylipääsee niin alkaa voimaan pikkuhiljaa hyvin.
Kun Koulu alkaa ahdistaa ja vanhemmat ei ymmärtäisi, niin siitä pitää jutella kouluterkkarin tai psykologin kanssa ja pitää kertoa sitten myös rehellisesti mitkä asiat ja tilnateet ahistaa vaikka se tuntuisi itsestä nololtakin. Koska vain siten saat juuri sitä apua mitä kaipaatkin... Älä yritä esittää hänelle hyvin pärjäävää, koska silloin ei apua voi kohdistaa oikein. Sitten voit jutellessa kertoa yksityiskohtaisemmin mitä ajattelit ja tunsit niissä tilanteissa jotka ahdistivat.
Itse aikoinani esitin vain reipasta joten en saanut ongelmiin ja ahdistukseen apua. Siihen aikaan ei edes puhuttu missään mistään paniikki tai ahdistushäiriöistä. Vanhemmat ei olisi myöskään alkaneet ymmärtämään vaan olisivat heikkoudeksi sanoneet. Niin paljon paremmin olisi asiat menneet jos olisin saanut apua ahdistuksiin. Annoin tämmöisen pikkuasian vaikuttaa mm. valintoihini ammateista yms. Hae apua! Olet niin nuorikin että voit häpeämättä kertoa psykologille aivan kaiken ja tulet saamaan apua. Muuten ahdistus jatkuu ja alkaa vaikuttaa elämääsi ja käsitykseen itsestäsi. Mutta väliaikainen tasapainottomuus ei määritä sinua ihmisenä vaikka jotkut ilkeämieliset voivat sitä yrittääkin hyväksikäyttää kiusaamalla.