Ollaan poikakaverin kanssa seurusteltu kuusi vuotta, joista viisi asuttu yhdessä. Suhteessa on niin paljon eri ulottuvuuksia, että ajatus eroamisesta on todella vaikea. En usko, että poikakaverini voisi edes kuvitella minun ajattelevan meidän eroa, en olisi itsekään vielä viime syksynä uskonut löytäväni itseäni tästä tilanteesta. Kaikki on jotenkin vain viimeisimpien kuukausien aikana kärjistynyt. Olen ryhtynyt miettimään asioiden tärkeysjärjestystä elämässä, miettimään mitä minä haluan elämältä. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni ajatellut itsekkäästi. Oltiin vielä niin nuoria kun alettiin seurustelemaan ja tämä on kummankin ensimmäinen suhde.
Toisaalta kait asiat ovat hyvin. Mieheni ei petä, ei käytä huumeita tai ole väkivaltainen. Hän on kiltti. Hän halailee tai hivelee minua usein ohimennen ja sanoo rakastavansa. Mutta onko se vain enemmänkin tapa tai tottumus... Mä en tiedä enää mitä ajatella.
Miehessäni on kuitenkin huonotkin puolensa. Arki sujuu toisaalta ihan mukavasti, katselemme elokuvia, käymme kaupassa yhdessä tai appivanhempien luona kahvilla. Siis todella arkista ja yllätyksetöntä. Minä ehdotan aina, että tehdään sitä tai tätä, mutta mieheni ei innostu millään, eikä varsinkaan koskaan ehdota mitään. Hän kait on tyytyväinen tällaiseen arkiseen, harmaaseen ja yllätyksettömään elämään. On harmi, että en voi sanoa samaa itsestäni.
Seksiä meillä ei ole ollut pitkään aikaan. Se on vain kadonnut jonnekin, enkä enää edes ajattele seksiä mieheni kanssa, eikä ajatus seksistä hänen kanssaan innosta minua, vaikka sen ehkä pitäisi. En tiedä mitä hän meidän seksitilanteestamme ajattelee. Yritin jutella hänen kanssaan, mutta se ei tuottanut tulosta. Hän ei ole keskustelija tyyppiä. Seksiä on suhteessamme ollut aina vähän, viikkojen ja kuukausien taukoja. Viimeisin tauko kesti puoli vuotta. Harrastettiin siinä sitten seksiä pari kertaa, ikään kuin yritimme kait palauttaa seksuaalisen innokkuutemme, mutta se ei onnistunut. Seksi on ollut aina vain suorittamista, jos jotain uutta on kokeiltu, minä olen sitä ehdottanut. Aikaisemmin mietin missä voisi olla vikaa, enää en edes välitä, olen luopunut toivosta. Tuskin se mies siitä yhtäkkiä seksipedoksi muuttuu. Itse olen huomannut, että mitä vähemmän suhteessamme on ollut seksiä, sitä enemmän seksi kiinnostaa mua. Mä tarkoitan, että haluaisin tutkia ja tietää millaista kunnon seksi on, koska en ole koskaan tehnyt sitä muiden kuin nykyisen poikaystäväni kanssa.
Seksin puute painaa vaakakupissa aika paljon, eron puolella. Samassa kupissa ovat myös: miehen sotkuinen elämäntyyli, kieltäytyminen kotiaskareista sekä pateettinen elämänasenne, jossa mikään ei innosta tai kiinnosta. Mä en tajua! Suhteen jatkamisen vaakakupissa voisi olla miehen hyväsydämisyys, kiltteys, halinalleus, mukavuus... Äh, en mä tiedä.
Tää ajatus suhteen lopettamisesta on vaan juurtunut mun kallooni...musta tuntuu, että haluisin kokeilla omia siipiäni maailman tuulissa...onko se kohtuuton toive?
Musta tuntuu, että me ollaan enemmän kaveripohjalla, kuin intohimoisen suhteen pauloissa, enkä mä kestä sitä. Mä mieluummin oon sitten joko reilusti vain mieheni kaveri tai sitten rakastettu. En voi olla mitään siltä väliltä, en enää.
Pitkän suhteen lopettaminen on todella vaikeaa...
Toisaalta kait asiat ovat hyvin. Mieheni ei petä, ei käytä huumeita tai ole väkivaltainen. Hän on kiltti. Hän halailee tai hivelee minua usein ohimennen ja sanoo rakastavansa. Mutta onko se vain enemmänkin tapa tai tottumus... Mä en tiedä enää mitä ajatella.
Miehessäni on kuitenkin huonotkin puolensa. Arki sujuu toisaalta ihan mukavasti, katselemme elokuvia, käymme kaupassa yhdessä tai appivanhempien luona kahvilla. Siis todella arkista ja yllätyksetöntä. Minä ehdotan aina, että tehdään sitä tai tätä, mutta mieheni ei innostu millään, eikä varsinkaan koskaan ehdota mitään. Hän kait on tyytyväinen tällaiseen arkiseen, harmaaseen ja yllätyksettömään elämään. On harmi, että en voi sanoa samaa itsestäni.
Seksiä meillä ei ole ollut pitkään aikaan. Se on vain kadonnut jonnekin, enkä enää edes ajattele seksiä mieheni kanssa, eikä ajatus seksistä hänen kanssaan innosta minua, vaikka sen ehkä pitäisi. En tiedä mitä hän meidän seksitilanteestamme ajattelee. Yritin jutella hänen kanssaan, mutta se ei tuottanut tulosta. Hän ei ole keskustelija tyyppiä. Seksiä on suhteessamme ollut aina vähän, viikkojen ja kuukausien taukoja. Viimeisin tauko kesti puoli vuotta. Harrastettiin siinä sitten seksiä pari kertaa, ikään kuin yritimme kait palauttaa seksuaalisen innokkuutemme, mutta se ei onnistunut. Seksi on ollut aina vain suorittamista, jos jotain uutta on kokeiltu, minä olen sitä ehdottanut. Aikaisemmin mietin missä voisi olla vikaa, enää en edes välitä, olen luopunut toivosta. Tuskin se mies siitä yhtäkkiä seksipedoksi muuttuu. Itse olen huomannut, että mitä vähemmän suhteessamme on ollut seksiä, sitä enemmän seksi kiinnostaa mua. Mä tarkoitan, että haluaisin tutkia ja tietää millaista kunnon seksi on, koska en ole koskaan tehnyt sitä muiden kuin nykyisen poikaystäväni kanssa.
Seksin puute painaa vaakakupissa aika paljon, eron puolella. Samassa kupissa ovat myös: miehen sotkuinen elämäntyyli, kieltäytyminen kotiaskareista sekä pateettinen elämänasenne, jossa mikään ei innosta tai kiinnosta. Mä en tajua! Suhteen jatkamisen vaakakupissa voisi olla miehen hyväsydämisyys, kiltteys, halinalleus, mukavuus... Äh, en mä tiedä.
Tää ajatus suhteen lopettamisesta on vaan juurtunut mun kallooni...musta tuntuu, että haluisin kokeilla omia siipiäni maailman tuulissa...onko se kohtuuton toive?
Musta tuntuu, että me ollaan enemmän kaveripohjalla, kuin intohimoisen suhteen pauloissa, enkä mä kestä sitä. Mä mieluummin oon sitten joko reilusti vain mieheni kaveri tai sitten rakastettu. En voi olla mitään siltä väliltä, en enää.
Pitkän suhteen lopettaminen on todella vaikeaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mieti tarkkaan asioita ja monelta kantilta. Kuitenkin olet vastuussa itsestäsi. Hyvä niin, että ei ole lapsia vielä, mieti haluatko lapsia haluatko tämän miehen niiden isäksi. kaveruus on mahtavaa ja himot haihtuu arki elämän pyörteisiin jokaisen miehen kanssa. Kuitenkin jäljelle kuuluu minusta jäädä kunnioitus, rakastelua ja taito jutustella tehdä kivoja asioita yhdessä. Olisiko nyt tauon paikka teidän jutussa??? Kumpikin miettisi asioita hetken yksikseen ja sitten vasta teette päätöksen...
En ny mikään ihmistuntija oo, mutta se miehen haluttomuus ja innostumattomuus mihinkään asiaan voi johtua monesta asiasta. Voi olla rahanpuute, tai halu viestittää sulle käytöksellään jotain mitä et ole ehkä ittelles halunnut myöntä.
Kannattaa ihan suoraan kysästä vakavasti katsomalla silmiin, mieheltäs, että mitä sä elämältä haluat ja ootko onnellinen vai pitäiskö asialle tehä jotain. ja sitten kerrot mitä itse elämältäs haluaisit ja miksi et oo tyytyväinen tähän tilanteeseen jne.
Itkua kannattaa välttää, kun sillä on vain ei toivottuja vaikutuksia kun pitäisi suustaan jotain tommosta saada ulos. Toinen alkaa sääliin ja ei kerrokkaan totuutta vaan mitä sattuu...
juu vaikeaa on. itse olen samanlaisessa tilanteessa meillä tosin pari vuotta vähemmän yhdessäoloa takana. mies on minua 5 vuotta nuorempi ja itse lähestyn kolmeakymppiä. Olen itse menevää sorttia ja minulla on paljon tuttuja ja ystäviä ja nautin ihmisten seurasta. Mieheni taas viettää aikaa muutaman (mielestäni tylsän) kaverin kanssa silloin tällöin. Minä olen puhelias verbaaliakrobaatti ja ironinen nainen...miehellä menee pari tuntia että tajuaa vitsin/ saa sanaa suustaan. Perheemme ovat kuin kaksi marjaa...miehellä kaavoihin kangistunut, vanhanaikainen, uskonnollinen, minulla vapaampi ja nuorekkaammat vanhemmat. Mies on kyllä kiltti, uskollinen, hellä yms.
Itse olen miettinyt eroa jo pitkään ja käyttäytynyt miestä kohtaan ilkeästi/ärsyttävästi ja oikeastaan vain valitan kotona. En siis ole tyytyväinen tällä hetkellä. Tiedän että ihmistä ei voi muuttaa ja rakkauden huuman haihduttua olen huomannut, että olemme täysin erilaisia ihmisiä. Tuntuu että olisi aika tehdä päätös...jatkaako suhdetta jollain tavalla eteenpäin vai erota. päätös on vaikea...antakaa vinkkejä saman kokeneet?
ei se mies siitä kummene, kohta oot vuosikausia ilman sex ym. pahenee vanhemmiten tuo jöröttäminen ja itseensä käpertyminen....
älä ole liian kiltti