Miten suhtaudutte parisuhteessa siihen, että toinen tykkää mennä ja olla ja itse ette ole lupaa saaneet. Tai jos jotain sovittu, että se kotona könöttävä pääsisi jonnekkin tuulettumaan, niin tämä reppureissaaja tekee lähes kaikkensa, ettei toinen pääsekkään. Kyse perheellisestä. Isäntä menee ja emäntä ei pääse . Tilanne nyt tosin eri, kun lapset jo isoja eikä tarvitse enää vanhempaa kotona. Mutta katkeruus jäi. Mitä tehdä päästäkseen yli?
Epäreilua.
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nyt sit alat tekemään asioita 👍🏻 siinä mikään mennyt aika enään vaikuta ja ruikutus .
Ei pitäis tarvita lupaa siihen, että voi kotoaan poistua. Ite en sellaseen ikinä suostuis. Koti ei oo vankila. Toki lasten kanssa sitä on joskus jumissa, kun ei niitä voi vaan yksinkään jättää. Mä varmaan tossa tilanteessa olisin ottanu muksut ja lähteny niiden kanssa. Vaikka vähän pidemmäksi aikaa sitten.
Toivottavasti et ole kuvitellut että voit mennä ja tulla miten haluat. Ja kun olet viikon ajan kirjoitellut muille ihmisille ja sitte vielä niitä nussimis juttuja muiden kanssa nii mitäpä veikkaat minun reaktion olevan kun kohtaamme seuraavan kerran. Olen ollut tarkoituksella hiljaa ja omissa oloissa mutta siihe on erittäin hyvä syy. Olen omistanut koko elämäni kirjaimellisesti sinulle ja vain sinua ajattelen joka sekuntti ihan kaikessa toiminnassa otan sinut huomioon. Minun mieli ei muutu. Oli kyseessä sitten mikä tahansa vuoden aika, kellon aika tai päivä niin mieleni muutu. Oli täysin monta mahdollisuutta perääntyä ja jutella normaalisti. Se on ihan sun Oma tietoinen valinta ollut mitä olet 7kk kirjoittanut minulle. Kaikki on hyvin tarkkaan muistiossa ja sitten yhdessä luetaan niitä viestejä. Maltan tuskin odottaa meidän treffejä 💘js💥💥💥💥💥
Yks pikku pikku virhe ... minulla ei ole miestä. Ehkä se sunki morsios jostain löytyy.
Kyllä tuosta katkeruudesta pääsee yli alkamalla elää elämäänsä, ja tekemällä itselle mieluisia asioita. Onko tuo katkeruus puhdasta katkeruutta että toinen on mennyt ja elänyt ja sinä et, vai sitä ettet osaakaan noin vaan irrottautua itse vaan olet jumittunut kodin piiriin?
No tuo katkeruus on tunne, joka on sinulla ja sinun omaasi. Sille et voi oikein muuta tehdä, kuin yrittää päästä sen yli. Esimerkiksi tunteestasi (mieluummin kaikista niistä) kertominen puolisollesi, siitä ja sen ympärillä olevista asioista avoimesti keskusteleminen olisivat mainio tapa, jos se vain mielestäsi on madollista puolisosi kanssa.
Ja tietysti nyt kun voit mennä, niin toki kannattaa mennä, jos mielenkiintoa on. Menetettyä se ei korvaa, mutta yhä edelleen voit sillä tavoin elää omaa elämääsi ja samalla näyttää puolisollesi, että sinullakin on oma elämäsi. Jälkimmäinen on sellainen asia, joka voi saattaa puolisosi epätasapainoon...