Hei!
Mulla on pieni ongelma opiskelun ja ammatin löytämisen suhteen. Mulla oli pitkään, ensin yläasteella ja sitten lukiossa, sellainen vaihe, että oikein mikään ala ei kiinnostanut. Lukiossa aloin ajattelemaan sitten kuviksen opettajan työtä, ja kun muutakaan kiinnostuksen kohdetta ei löytynyt, hain sitten opiskelemaan kuvataidekasvatusta. En edes hakenut kovin pontevasti sillä mulle oli se ja sama tuleeko välivuosi vai jatkanko opiskelua. Mutta yllätys, yllätys, sain paikan.
No, täällä nyt sitten olen sitä opiskelemassa ja jo tässä vaiheessa tuntuu, että ei tämä kyllä mun ala ole yhtään. Ajatus siitä, että jatkaisin täällä edes kandiksi tuntuu vastemieliseltä.
Olen miettinyt, että vaihtaisin alaa täysin ja yrittäisin hakea jonnekin muualle, mutta ala on hakusessa. Tahtoisin ennemmin käytännönläheisen työn, missä saa ehkä tehdä käsillään. Vähänkin matemaattiset alat lukeutuvat pois saman tien. Liialliset paperityöt eivät ole oikein mun juttu. Fyysinen rasitus on tarvittaessa ok. Onko ehdotuksia?
Olen tehnyt netissä erilaisia ammatinvalintatestejä yms. mutta oikee ala ei oikein tahdo löytyä. Tiedän, että joidenkin korviin tämä saattaa kuulostaa turhanpäiväiseltä, mutta toivoisin vastauksia ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilanteen.
Mulla on pieni ongelma opiskelun ja ammatin löytämisen suhteen. Mulla oli pitkään, ensin yläasteella ja sitten lukiossa, sellainen vaihe, että oikein mikään ala ei kiinnostanut. Lukiossa aloin ajattelemaan sitten kuviksen opettajan työtä, ja kun muutakaan kiinnostuksen kohdetta ei löytynyt, hain sitten opiskelemaan kuvataidekasvatusta. En edes hakenut kovin pontevasti sillä mulle oli se ja sama tuleeko välivuosi vai jatkanko opiskelua. Mutta yllätys, yllätys, sain paikan.
No, täällä nyt sitten olen sitä opiskelemassa ja jo tässä vaiheessa tuntuu, että ei tämä kyllä mun ala ole yhtään. Ajatus siitä, että jatkaisin täällä edes kandiksi tuntuu vastemieliseltä.
Olen miettinyt, että vaihtaisin alaa täysin ja yrittäisin hakea jonnekin muualle, mutta ala on hakusessa. Tahtoisin ennemmin käytännönläheisen työn, missä saa ehkä tehdä käsillään. Vähänkin matemaattiset alat lukeutuvat pois saman tien. Liialliset paperityöt eivät ole oikein mun juttu. Fyysinen rasitus on tarvittaessa ok. Onko ehdotuksia?
Olen tehnyt netissä erilaisia ammatinvalintatestejä yms. mutta oikee ala ei oikein tahdo löytyä. Tiedän, että joidenkin korviin tämä saattaa kuulostaa turhanpäiväiseltä, mutta toivoisin vastauksia ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilanteen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mene ja opiskele amiksessa rakennusalaa, kirvesmiehen, maalarin ja laatoitustöitä. Sen jälkeen perehdy korjausrakentamiseen. Työ, jota ei opi 10 vuodessa, koko ajan tulee uutta (sisäilmaongelmat, uusien materiaalien ongelmat, jne). Yritä päästä pieneen firmaan töihin (monipuolisemmat projektit, laajempi työnkuva).
Teknologia-alan kokoonpano puolet on kanssa yksi mitä voi harkita rakennuspuolen lisäksi, mutta noihin kokoaja hommiin ei ole olemassa aina suoraa koulutusta vaan työpaikat itse kouluttaa.
Ei kannata ryhtyä kokoonpanijaksi. Huonot palkat ja paskaduuni. varmasti löytyy parempiakin hommia. Raksalla on paremmat palkat ja monipulisemmat hommat.
Hah. Missään ei ole nykypäivänä uusille työntekijöille hyviä palkkoja ja sinun mielestä paskaduuni voi olla toiselle ihan paras duuni. Se, että sinua ei työ miellytä ei meinaa, etteikö jotain toista sama homma miellyttäisi.
Palkan mukaan ei kannata paljoa opiskella enää työpaikkaa, koska palkka edut imi suuret ikäluokat ja jätti nuoret köyhtymään paskoille palkoille. Nykyajan työelämässä ei mikään ole varmaa ja usein pakko tyytyä kunhan saa jostain töitä, joten ainoa etu on, että osaa ja pääsee tekemään itselleen mielekästä hommaa.
Älä mene amikseen. Älä usko anonyymejä.
Älä mieti itseksesi. Mene puhumaan opintopsykologin tai vastaavan ammattilaisen kanssa.
Kyllä se mutu kertoo kunhan vain uskot ja kuuntelet. Kuvaamataito ja käsillä tekeminen kiinostaa niin olisiko, korujen tai erinäisten esineiden tekeminen pois suljettua?
Lasinkäsittely, jalometallit, puu, keramiikka, kivi, ...
Ei se mitään, olen itse yli nelikymppinen, enkä minäkään ole vielä löytänyt ns. omaa alaani, kaikki työ alkaa vituttaa ennemmin tai myöhemmin...
Ei työnteko ole kiinnostavaa tai kivaa. Palkka kunhan juoksee niin se riittää ja elämä on vapaa-ajalla. Turhaa etsiä kiinnostavaa alaa. Kannattaa etsiä työllistävää alaa ettei koulutus mene hukkaan.
Aivan! Kenelläkään ei ole omia aivoja eikä omaa tahtoa, tekeydytään tyhmiksi ja avuttomiisi niin sitten voidaan määrätä ylhäältä ammatti ja osoittaa työpaikka jokaiselle aivottomalle marionetlle, ah, ihanaa!
Ei työpaikkaa kannata tavoitella, vaan toimeentuloa.