Salasuhteesta avioeroon

Itse jättäisin lapset aikuisten asioista rauhaan ja käyttäytyisi heidän nähden fiksusti.
Juttelisin asiasta joko ystävän tai muun luotettavan ihmisen kanssa. Se on selvää että sinun täytyy asiaa purkaa ettei se muutu katkeruudeksi. Malttia nämä asiat alkaa sujumaan, kun eron jälkeinen järkytys lievittyy.

Kerro totuus. Ja kerro se kaikille. Myös lapsille. Sen jälkeen kaikki, myös lapsesi ymmärtävät paremmin mitä oikeasti tapahtui ja miksi sinä tunnet niinkui tunnet ja miksi olet käyttäytynyt niinkuin olet käyttäytynyt. Tapahtunut on exvaimosi häpeä, ei sinun häpeäsi. Ja exäsi joutaisi kyllä hävetä.

Mitä sillä on enää väliä milloin ovat tavanneet tai mitä tehneet.
Anna olla, älä pyörittele asiaa enää päässäsi, te olette eronneet ja olisit onnellinen siitä ettei hän ole enää sinun vaimosi.

Et tarvitse mitään etulyöntiasemaa tms, kun toisen puolelta rakkaus loppuu ja valheet alkaa, kannattaa luovuttaa ja hyväksyä ero hyvänä asiana.
Hoida omat suhteesi lapsiisi hyvin, et mollaa heidän äitiään, olet lapsillesi hyvä isä, tuki ja turva johon he voivat aina luottaa, jonka luokse he hyvillä mielin palaavat äitinsä luota ja tulevaisuudessa aikuisina tulevat käymään.

Eronne syyt on kerrottu lapsille jo kerran, ei niitä tarvitse enää sen enempää avautua eikä syyllistää ketään. Aikuisten seksisuhteet sun muut skismat eivät kuulu kouluikäisille lapsille.
On väärin pistää lapset valitsemaan jompi kumpi vanhempi jos väkivaltaa tai henkistä alistamista lapsia kohtaan ei ole kummankaan vanhemman puolelta.

Ei sinun ystävä entisen eukkosi kanssa tarvitse olla, riittää kun pysyt etäisissä puheväleissä lasten takia. Ei sinun kannata kantaa murhetta enää menneestä eikä ex-vaimosi tulevaisuudesta.
Anna ex-eukkosi elää uudessa suhteessaan omalla tavallaan, käännä sinä katse omaan tulevaisuuteen. Ala kehittämään itseäsi, huolehdi terveydestäsi, kuntoile, käytä omaksi hyödyksi ne vapaat viikot jolloin lapsesi ovat äitinsä kanssa.
Pidä huolta lapsistasi ja elä hyvä, ei kun paljon, paljon parempi elämä jossa sinä itse olet keskiössä eikä ex-vaimosi.

En ole koskaan pettänyt, siitä huolimatta olen sitä mieltä, että aikuisten asiat ovat aikuisten asioita eikä niihin sotketa eikä niillä kuormiteta lapsia.

Samaten se, että jos ero tulee, niin silloin pyritään pitämään asialliset välit, jos eron syyt eivät liity väkivaltaan tai henkiseen alistamiseen.

Mitä tohon tulee, että kaikki luulee ex-vaimosi jättäneen paskan jätkän eli sut. Minkä ihmeen tähden sun lapset ja kaikki teidän ystävät ja sukulaiset noin ajattelisi?
Eikö ne tunne sua, onko sulla huono omatunto vai miks aattelet läheistesi aattelevan susta pahaa?

Vinkkejä kysyit.
Jos kyseessä olisi mun puoliso joka kasvais erilleen jonkun toisen kanssa ja kaunistelisi sitten totuutta.
Sanoisin exälle suoraan etten hyväksy valehtelemista, jos ovat vehdanneet mun selän takana jo ennen eroa, niin sen voi sanoa suoraan ja rehellisesti. Ketään ei voi väkisin parisuhteessa pitää, kestän totuuden, enkä haluu lasten takii riidellä. Sitten asia olis sillä selvä mun puolesta.

Jos exä mustamaalaa sua muille, niin sillon voit tietysti oikoo asioita, mutta en siltikään lapsia sotkis tähän. Sun lapsilla on ihan tarpeeks siinä et ne hyppii kahden kodin välii, ei ne yhtään enempää tressiä elämäänsä tarttee.

Kiitos vastauksista. Varmaan tarvii vain keskittyä omaan elämään, mutta väkisin sitä miettii lasten takia, mihin tämä kehittyy. Ilman lapsia, asia olisi paljon helpompi heittää romukoppaan.

Mutta miten kauan tuollaiset selän takana vehkeilystä alkunsa saaneet suhteet yleensä kestävät? Ja vielä kun toinen osapuoli on nelikymppinen lapseton mies, ja exällä laitettu putket poikki, eli hän ei voi omia jälkeläisiään tehdä. Jaksaako lapseton mies lapsisirkusta kuinka kauan, varsinkin kun lapset eivät ole omia, ja melkoisen villejä ja äänekkäitä. Siis sikäli mikäli he yhteen joskus muuttavat.

Lähinnä lasten takia tätä mietin. Eli onko vaimolla edessä vielä mahalasku jossain vaiheessa, kuten kaiketi usein näissä käy. Ja sitten sen jälkeen lisää vuoristorataa.

Minkälainen mies ylipäätään tunkeutuu sekaamaan varattujen elämää? Miten hän voi arvostaa naista, joka valehtelee toisen selän takana. Vai onko suhde tuon miehen osalta vain yksi muiden joukossa? Tämmöisiä vain mietin, että minkälaisia selkärangattomia nuo tuollaiset ihmiset yleensä on.

Takaisin en siis tätä exää haikaile, enkä ottaisi vaikka rukoilisi (jota tuskin tulee tekemään). Vaan enemmänkin mietin, minkälaista vuoristorataa tulevaisuudessa on mahdollisesti tulossa.

Tilanne sattuu nyt varmasti ja pää on solmussa sen kanssa. Kuullostaa kliseltä, mutta se helpottaa kyllä. Anna asioiden olla, yritä olla pyörittämättä niitä mielessäsi, keksi muuta puuhaa. Vaimosi teki väärin ja saat toki olla siitä vihanen ja vittuuntunu, mutta sun ei tarvii vajota hänen tasolleen. Pyörittämällä asiaa ja märehtimällä sitä sä katkeroitat vain itseäs. Siitä katkeruudesta kärsit pahiten sinä itse.

Mitä hyötyä sulle olis alkaa kertomaan sitä asiaa eteenpäin? En sano, että tarvis salata, vaan kysyn miksi siitä pitäis aktiivisesti kertoa? Exälle itselkeen voit asian mainita ja se voi sun oloas jopa helpottaa. Sanot vaan rauhallisesti, että tiedät kyllä miten se kuvio meni ja että hänen on turha valehdella enempää. Pidä lapset ulkona tosta kuviosta. Ne on aikusten asioita. Kyllä nuo asiat selviää niillekin aikanaan ja sillon arvostavat sua paljon enemmän kun et oo näitä pyykkejä niiden edessä pessyt. Kuten sanottu, niin ei sun tarvii valehdella. Jos tai oikeestaan kun lapset tätä asiaa sulta kysyy, niin kertot tietenki rehellisesti. Et liiottele, et väritä lisää, vaan sanot niin kun asiat oli. Oikeestaan ihan sama kaikkien muidenkin kanssa. Myös niiden entisten appivanhempien. Kyllä he luultavasti ihan tyttärensä tuntevat. Liian rajulla hyökkäyksellä saat heidät vain puolustamaan omaansa. Asiallisella linjalla saat luultavasti paljon enemmän ymmärrystä osaksesi. Sikäli mikäli sillä nyt on väliä. Et valehtele ja kerrot totuuden jos kysytään. Etkä siis liiottele, etkä väritä kertomusta.

Pidä oma puolesi ja ota erossa itsellesi ne asiat, jotka sulle kuuluu, mutta älä ala riidellä turhista. Mitä fiksumpi olet erossa, niin sitä kummallisempana ne muut teidän eroa pitää. Älä näyttäydy minään huonona miehenä. Exäs suhteesta ja kestävyydestä ei voi sanoa mitään. Joko kestää tai sitten ei. Älä jää pohtimaan sitäkään. Hoidat vaan itses irti entisestä vaimosta, mutta muistat että vaimosta erotaan ei lapsista. Lasten takia pitää olla väleissä. Viileän asialliset välit, joissa asiat hoidetaan ja lätinät jätetään sikseen. Exän kanssa ei tarvii olla kaveri. Toivotan voimia.

Ei ole mitään järkee siinä että sä haaskaat sun aikaa pohtimalla kestääkö exäsi uusi suhde vai ei.
Sun exä hoitaa itse omat ylä- ja alamäkensä ja tunteensa kyseisen tyypin, tai kenen kanssa sitten haluukaan tulevaisuudessa olla.
Mies on kuiteski 40 vee. Sen ikänen osaa itte päättää mitä mieltä on naisensa lapsista ym elämästä yleensä ja siitä haluuko vai eikö haluu omii muksui.
Sillon kun rakastuu oikeeseen ihmiseen, sillon se aikuisten välinen rakkaus on se pointti siinä parisuhteessa, ei ne omat lapset. Sillon pystyy rakastaan jo niitä olemassa olevii kersoja, ei siihen tarttee enää nelikymppisenä omii tehä.

Pelottaako sua se et tää uusi jätkä onkin hyvä roolimalli sun kersoille, ehkä jopa parempi ku sinä, kärsivällisempi ja innovatiivisempi, osaa vetää oikeista naruista niin että se niiden yliaktiivisuus tuleeki niiden kotona positiivisella tavalla esiin?

Turha sun on mennä hämmentämään sun lasten mieltä arvailemalla niiden, tai kenenkään muidenkaan kuullen ääneen kauanko ex, sun lasten äiti on uuden miehen kanssa ja plääpplää sun muuta shittii. Ei se kuulu sulle, ellei exän luona hyppää uusia miehiä pilvin pimein lasten siellä ollessa.

Lapset irti kuvioista, miten vain mahdollista, ei ole tarpeen kertoa ihan kaikkea eikä etenkään mustamaalata ketään millään tavalla.

Omalta osaltasi ei ole tarpeen olla ystävää kummallekaan ihmiselle, muuta kuin välttämättömien asioiden hoitaminen edellyttää. Sinulla on tunteesi ja sinua on loukattu, oman ymmärryksesi mukaan varsin raskaasti, joten anna itsellesi aikaa niellä kaikki ja tehdä päätökset ystävyydestä myöhemmin.

Sukulaisten kohdalla teet kuten parhaaksi näet, mutta suosittelen periaatteena kaikesta tuskasta huolimatta "vain totuus on sinut vapaaksi tekevä", koska niin se menee. Tosin totuus on subjektiivinen, ellet omaa kiistämättömiä todisteita, joita tosin ei tarvitse kenellään näyttää. Mutta olemalla rehellinen muille, aikuisille, saat purkaa itseäsi ja toisaalta et piilota tapahtumia itseltäsikään, mikä vapauttaa sinut ajan kanssa.

Pidä kiinni lähihuoltajuudesta, koska lapsenne tarvitsevat nyt mahdollisimman tasaisen ja pysyvän maaperän. Mikäli olet exäsi kohdalla oikeassa, hän ei sellaista välttämättä pysty ainakaan lähikuukausina tarjoamaan. Etylyöntiasemaksi, aseeksi se etuutesi ei sovi, äläkä sitä sellaisena mielläkään, jos vain voit.

Koita kaiken tuskan keskelläkin sivuuttaa mustamaalaamisesi, tiedät paremmin ja niin luultavasti tietävät muutkin. Vaikkeivät tietäisi, voit aina todistaa toisin, vain olemalla itsesi ja vakaa vanhempi. Exälläsi on luultavasti paljon katkeruutta ja tuskaa, jos hän alentuu mustamaalaamiseen, mutta voit ihan yhtälailla nakella niskojasi ja olla vastaamatta vihaan vihalla.

Toistaiseksi, pidä lapset etusijalla ja anna heille kaikkesi. Se pitää sinut maan pinnalla ja järjissäsi. Tarvitset ja saat itsellesi aikaa kyllä pian, mutta turvaa ja vakauta ensin lapset, koska heillä ei ole siihen omaa valtaa.

Loistavaa että huolehdit lapset itsellesi ja hankit lähivanhemmuuden!!!!!!!!!!!!!!!!

Huolehdi vielä että nainen osallistuu taloudellisiin kuluihin joita lasten harrastuksiin ja kouluun liittyy. Hän ei saa livistää aivan täysin jo hankkimaansa taloudellista vastuutaan.

Lapsistasi sinä saa voimaa, kauneutta ja intoa eteenpäin menemiseen.
Lakkaa edes ajattelemasta enää entistä vaimoasi. Hän on varsin tietoisesti ja harkiten päättänyt jättää perheensä. Hän on sinulle tästälähtien yhdentekevä.

Lapsille on tarpeetonta mustamaalata häntä. Ei ole heidän syynsä että nainen teki tuon tempun ja hajoitti perheen.

Käyttäydy viileän asiallisesti pakollisissa yhteydenpidoissanne. Ja keskittäydy täysillä lapsiisi. He tarvitsevat sinua nyt enemmän kuin koskaan ennen.

Tuossa ei tarvitse muuta kuin muistaa käyttäytymissäännöt.

Exäsi mollaaminen ja hänen asioistaan juoruaminen ei ole hyvä juttu, joten unohda ne.

Jos sinusta tuntuu nyt, ettet halua olla missään tekemisissä exäsi nykyisen miehen kanssa, älä ole. Mutta mieti olisiko se myöhemmin mahdollista. Etenkin silloin, jos suhde kestää, lapset kasvavat, niin on aika hankalaa olla asiallinen, jos kieltäytyy vaikka tapaamasta hemmoa lasten juhlien yms. yhteydessä.

Nykyinen mieheni erosi lastensa äidistä, tai toisinpäin, hänen exänsä haki eroa. Ei kuulemma ollut ketään toista ym ym. Toinen mies kuitenkin oli. Sinä et siis ole ainoa toisen miehen vuoksi jätetty. Et todellakaan. Mieheni ei ole mikään sydänystävä exänsä "uuden" (nyt ovat olleet jo pitkään yhdessä) kanssa, mutta tulee toimeen. Olenpa minäkin käynyt heillä lasten juhlissa. Sillä tavalla kumma fiilis, että näkee mieheni entisen elämän kulissit (= talon). Mieheni kuitenkin tuumasi, että lasten kannalta on parasta jäädä siihen asumaan. Siitä hän onkin saanut myöhemmin lapsiltaan kiitosta, ettei tarvinnut muuttaa eikä alkaa mitään vuoroviikkoja.

Tilanteesi on miltei identtinen omaani, paitsi että asia joka lopulta ajoi vaimon vieraan syliin oli, että tein selväksi, että hänen pitää hakea hoitoa alkoholiongelmaansa. Hänelle oli helpompaa löytää uusi mies. Lapset jäivät minulle. Minä en ole hänelle mitään velkaa enkä valehtele hänen puolestaan. Pidän linjanani, etten hauku häntä lapsille, mutten myöskään kaunistele asioita. Kommentoimatta saatan olla.

Hänkin jotenkin fantasioi, että voisimme vielä olla ystäviä ja että tutustuessamme varmasti olisin pitänyt hänen kusipäisestä uutukaisestaan, jolle tuotti silminnähden mielihyvää osaltaan hajoittaa perheemme. (No, se suhde ei kestänyt ja uusille tavoilleen uskollisena hän vaihtoi taas lennosta.)

Erityisen puistattava oli se vaihe, jossa hänellä oli uusi suhde ja erilaiset tukiverkostonsa ja hän yritti kiristää minut olemaan vaiti eron yksityiskohdista ja olemaan puhumatta kipeästä asiasta mitään kenellekään. Tuona aikana kohtuullinen lohko ennen yhteisestä tuttavapiiristä otti ja katosi. En tiedä mitä hän heille kertoi.

Voin samaistua tilanteeseesi. Minun tapauksessa vaan vaimoni muutti heti yhteen uuden miehen kanssa, joten siltä osin ei jäänyt epäilystä kuka aloitteen eroon oli tehnyt.

Mietin kuitenkin, että mitä hän kertoo tuttaville syistä, miksi ero tuli. Onko minut leimattu pettäväksi vätykseksi tai joksikin muuksi. Vaimoni on narsisti (ihan oikeasti on), joka manipuloi ihmisiä mennen tullen. Onnekseni (ja lasten epäonneksi) hänellä alkoi tulla vaikeuksia alkoholin kanssa, joten kupletin juoni alkoi paljastua kaikille.

Antaisin yksinkertaisen neuvon jatkosta. Kun olet tekemisissä vaimosi tai hänen uuden miehensä kanssa, niin hoida hommat asiallisesti ,neutraalisti ja kohteliaasti, kuten vaikkapa toimisit poliisin kanssa. Älä kiukuttele, äläkä mielistele tai haikaile perään. Tietysti pidät myös puolesi. Ethän poliisinkaan kanssa sen kummemmin ystävysty tai vietä yhteistä aikaa.

Täysin neutraali käytös saa exäsi ihmettelemään, että noinko helppoa se olikin. Eikö sinulla ollutkaan tunteita häntä kohtaan. Naisille mikä tahansa on parempaa kuin neutraali.

Tulee myös hetki, jolloin liitto uuden miehen kanssa ei olekaan niin ihanaa ja jos sinulla vaikuttaa menevän hyvin, syö se rotan lailla. Suhteen aloittaminen petoksella kyllä lyö takaisin jossain vaiheessa. Alkuhuuman jälkeen alkaa mielessä kaivertaa epäilys, että jos se petti edellistä miestään, voi se pettää minuakin. Ja myös pettäjän itsensä voi olla vaikeaa luottaa muihin, koska itsekin pettää.

Lapsettoman ja lapsellisen ihmisen mennessä tulee väistämättä ristiriitoja. Lapseton voi helposti tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja tuntea mustasukkaisuutta kakkosijastaan , kun taas lapsellinen nainen tuntee huonoa omaatuntoa lastensa takia, ja harmittelee raskauksien runtelemaa vartaloa jne.

Tuosta muille kertomisesta sanoisin, että kerro, jos kysytään tai jos joku esittää vääriä olettamuksia. Yleinen puolison asioiden vuodattaminen kuulostaa muiden korvissa vain katkeran miehen tiltityksiltä. Tietysti ihan lähimmille ihmisille kannattaa sopivalla hetkellä kertoa asioiden oikea laita. Lapsillekin kertoisin vasta kun kysyvät.

Itse tein näin usein:
Kun ns hyvän päivän tutut kysyivät, miksi meille tuli ero, niin vastasin, että vaimo löysi paremman miehen.

Tuttaville kerroin, että liitto päättyi, koska vaimoni löysi paremman miehen, mutta syitä siihen, että miksi näin tapahtui voi olla minussakin (ja onkin)

Sitten syvällisissä keskusteluissa läheisten ja mahdollisten kumppaniehdokkaiden kautta avasin vaimoni narsistisuutta (esimerkein) ja vaikeuksia liitossamme tarkemmin.

Nauti ajastasi jonka voit viettää lastesi kanssa.

Teit kaiksita fiksuimman teon kun sait lähivanhemmuuden. Varmista vielä että se on pysyvästi ja lailliseseti kaikissa kirjoissa ja kansissa.
Missään tapauksessa et saa antaa tuolle perheenrikkojalle lähivanhemmuutta. (Tuskinpa se sitä haluaakaan!) Nyt sinulla on tilaisuus toimia oman etusi takaamiseski saada lapset kaikkien lakipykälien osalta lailliseksi.

Miksi sinun pitäisi kaveerata naisesi uuden miehen kanssa? Ei tietenkään ellet sitä halua!
Vain etäisyydeltä kohtelias ja korrekti käyttäytyminen on tarpeeksi.
Samoin lastesi äitiä kohtaan.
Vain anna heidän mesoa omassa sotkussaan ja keskittäydy elämääsi lastesi kanssa.
Tuota naista ei kannata enää koskaan ottaa takaisin kun se tulee puhaltamansa kuplan rikkouduttua kolkuttelemaan oveasi!

Huhut ja juorut loppuvat aikanaan. Niihin viittaa vain kintaalla. Miksi tuhlaisit energiaasi selittelemään niitä nvitv kenellekävn. Se ei muuta asioita puoleen tai toiseen.
Asiat menevät omalla painollaan ja mitä vähemmän selittelet kenellekään, sitä helpommalla pääset.

Naisen juoruilusta nauttivat vain herneaivoiset. Salli heille tuo ilo. Sinä olet niiden kaikkien yläpuolella!!!!!!!

Kiitos vastauksista. Helpottaa kummasti, kun saa kannustavia kommentteja. Huoltajuus sopimus on tosiaan tehty lastenvalvojalla. Siinä mainitaan yhteishuoltajuus vuoroviikoin, ja se että lasten virallinen osoite on luonani. Lähivanhemmuudesta siinä ei toki erikseen mainita, mutta eikös tämä nyt sitä tarkoita? Lähinnä ajattelin että tämä toisi lapsille vakautta ja turvaa. Kiistelemään en halua narsistisen exäni kanssa ruveta, tai mikä persoonallisuushäiriö hänellä ikinä onkaan.

Hyviä kommentteja. Varmaan ajan kanssa tästä voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Näen myös oman osuuteni, siitä ei ole kysymys. Tiedostan myös sen, että exä on varmaan ollut pidemmän aikaa tyytymätön, mutta se on ollut pinnan alla. Kysyin jo tämän prosessin alkuvaiheessa, että onko tässä ns kolmas osapuoli, koska oli paljon merkkejä siihen suuntaan. Ja että jos on, niin voidaan mun puolesta lopettaa suhde saman tien, enkä jää siitä vihaiseksi, jos rehellisesti kertoo mitä on meneillään. Mutta ei, exä vannoi kirkkain silmin, että ei ole ketään, ja haluaa vain aikaa miettiä. Tätä miettimisaikaa kesti puoli vuotta, ennen kuin hän ilmoitti että haluaa erota.

Se tässä niinku eniten hiertää, että miksei voinut kertoa heti, vaikka olin täysin valmis siihen. Vaan ei, vaimo halusi aikaa ja lisää aikaa, ja samalla kertoi minkälaiseksi minun pitäisi muuttua, että hän saisi huumaa ja hurmaa. Sä et osaa oikeella tavalla hurmata mua, sun pitäis sitä ja tätä, bla bla... Pitkän aikaa yritin, kunnes sain tietää, että hän oli pilkannut minun kukkien ostopuuhia puolitutulle kaverilleen, ja haukkunut ties miksi.

Eli miksi hän laittoi minut yrittämään, vaikka hänen motiivinsa oli täysin toisessa ihmisessä? Ja vielä niin pitkään. Ties kuinka pitkään tämä olisi jatkunut, ellen olisi itse laittanut peliä poikki, ja vaatinut tekemään päätöstä, ollako vai ei. Koko ajan hänellä oli salasuhde, ja kukkien ostaja, joka hurmasi oikealla tavalla. Miksei sitä vaan voinut sanoa heti, vaikka sanoin että asia on ihan ookoo ja eroan ihan mielelläni, jos haluaa jonkin toisen miehen kanssa kokeilla?

Lasten osalta oonkin jo päättänyt, että niiden ei tarvi tästä kärsiä enempää. Heillä on oikeus äitiinsä, ja tuen sitä asiaa heidän osaltaan. Enkä missään nimessä ala haukkua tms. Sen toki olen huomannut, että kaikki vääntö ja säätäminen, tulee edelleen lasten äidin puolelta. Hän yrittää vedättää monessa asiassa, vaikka itse yritän aina toimia tasapuolisesti.

No, onneksi tuo kaikki surkeus on jo takanapäin...

Juuri näin, ei kusipäiden kanssa olla ystäviä tai leikitä että tämä ruma maa olisi normaalia elämää?

Ei pidä alistua tämän maan tasolle?

Mites tämmöisessä tapauksessa lasten juhlat, yms? Exä haluaisi että järjestettäis yhdessä juhlia, ja hän haluaisi käydä myös minun sukulaisteni juhlissa, koska lasten äiti. Ymmärrän toki, ja kaverini jolla tuli ero, on hyvissä väleissä exäänsä, mutta heillä ei ollut tämmöistä pettämisdraamaa eikä kaksoiselämää. Molemmat löysi uuden suhteen, mutta vasta vuosien jälkeen.

Lasten takia yhteiset juhlat, ja vanhojen sukulaisten tapaaminen, kuulostaa toki järkevältä. Mutta jotenkin hiertää tämä, kun tässä on ollut kuitenkin tätä pettämistä, seläntakana valehtelua, kaksinaamaisuutta, ja halveeraamista. Niin miten yhtäkkiä vain exä naama peruslukemilla, ehdottaa että ollaankos kavereita, ja eikun samoihin juhliin, hymistelemään.

Ajattelenko jotenkin väärin, vai miksi minusta tuntuu, ettei vaan millään meinaa pystyä tämmöiseen. Se olisi eri asia, jos exä olisi löytänyt uuden, ns puhtaalta pöydältä. Mutta kun tämä on saanut alkunsa avioliittomme aikana, niin kyllä mun mielestä on melkoisen kyseenalaista hyöriä jossain samoissa juhlissa. Toki uusi puoliso ei ole (ainakaan vielä) millään tapaa tutustunut lapsiin, eikä muutenkaan exän sukulaisiin. Mutta veikkaan että jossain vaiheessa se tuppautuu, muka uutena puolisona kuvioihin.

Teenkö väärin, jos en halua exää juhliin yms. Vai pitääkö lasten takia esittää kulissia, että välit olisi muka kunnossa? Vai olisiko tämmöisessä tapauksessa parempi, jos ns vanhat sukulaisverkostot katkaistaan, ja pidetään korkeintaan lasten kaverisynttärit yhteisesti, ja muut erikseen omina juhlinaan.

Mitä exän päässä liikkuu, jos hänellä on uusi rakkaus joka on alkanut petoksella, ja silti yrittää tupata vanhoihin kuvioihin hymistelemään ja pokkana juttelemaan vanhoille sukulaisille. Ei vaan mee järkeen.