Tilanne lyhykäisyydessään tämä: olen ollut yli puolet elämästäni parisuhteessa (pitkä avioliitto lasten isän kanssa) ja asuimme yhdessä. Tuo liitto kariutui reilut 3v sitten ja nyt olen ollut pari vuotta samaan kaveripiiriin kuuluneen miehen kanssa parisuhteessa. Ongelmani on niinkin hassu, etten osaa seurustella :( En osaa tällaista "nähdäänkö tänään" -tyyppistä suhdetta lainkaan. Ensimmäisen vuoden se sujui ja tuntui hyvältä, ehkä kaipasinkin omaa aikaa myös enemmän. Nyt olemme edelleen samassa tapailumoodissa, enkä saa tästä irti oikein mitään. Vai olisiko syynä se, että toivoisin suhteen jo etenevän ja siksi en osaa enää jatkaa tätä.
Mies asuu 6km:n päässä, hänellä lapsi 11v joka toinen viikko. Noilla lapsiviikoilla näemme ehkä puolisen tuntia kahvittelun merkeissä, ei joka päivä. Ehdotin, että tiivistäisimme suhdetta ja he voisivat tulla edes toisinaan meille syömään, kun mies tulee töistä. Tuntuu hassulta, että molemmat valmistaa ruoat omissa kodeissaan jne. Samalla voisivat lapset tehdä läksyjä yhdessä ja auttaa toinen toisiaan. Tämä ei selvästi ollut hyvä ajatus. Ihmettelen vain, että olemme vieläkin tässä samassa tilassa, mitään etenemistä ei näköpiirissä. Miehelle oma aika tuntuu muutenkin tärkeämmältä kuin meidän yhteinen. Muuten näemme max. 1-2h päivässä, on välillä yötä luonani, mutta sitten taas lähtee omiin askareisiin viikonloppunakin. Kyllä hän on todella etäinen lapsillenikin, ei koskaan tarjoudu auttamaan missään tai että olisi edes millään tavalla lämmin heitä kohtaan. En saa miehestä irti oikein mitään, jos yritän puhua asiasta, sanoo vain, että kyllä asiat etenee itsekseen. En jaksaisi aikaakaan tuhlata ja odottaa, kun mitään yhteisiä suunnitelmia ei kuitenkaan ole.
Tekisi mieleni muuttaa toisella paikkakunnalle, missä meidän arki olisi helpompaa (palvelut lähellä jne). Toki tiedän, että silloin tämä suhde myös päättyy.
Mies asuu 6km:n päässä, hänellä lapsi 11v joka toinen viikko. Noilla lapsiviikoilla näemme ehkä puolisen tuntia kahvittelun merkeissä, ei joka päivä. Ehdotin, että tiivistäisimme suhdetta ja he voisivat tulla edes toisinaan meille syömään, kun mies tulee töistä. Tuntuu hassulta, että molemmat valmistaa ruoat omissa kodeissaan jne. Samalla voisivat lapset tehdä läksyjä yhdessä ja auttaa toinen toisiaan. Tämä ei selvästi ollut hyvä ajatus. Ihmettelen vain, että olemme vieläkin tässä samassa tilassa, mitään etenemistä ei näköpiirissä. Miehelle oma aika tuntuu muutenkin tärkeämmältä kuin meidän yhteinen. Muuten näemme max. 1-2h päivässä, on välillä yötä luonani, mutta sitten taas lähtee omiin askareisiin viikonloppunakin. Kyllä hän on todella etäinen lapsillenikin, ei koskaan tarjoudu auttamaan missään tai että olisi edes millään tavalla lämmin heitä kohtaan. En saa miehestä irti oikein mitään, jos yritän puhua asiasta, sanoo vain, että kyllä asiat etenee itsekseen. En jaksaisi aikaakaan tuhlata ja odottaa, kun mitään yhteisiä suunnitelmia ei kuitenkaan ole.
Tekisi mieleni muuttaa toisella paikkakunnalle, missä meidän arki olisi helpompaa (palvelut lähellä jne). Toki tiedän, että silloin tämä suhde myös päättyy.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No ei kai siinä sitten, joskus on ehkä vain parempi päästää irti ja mennä.
Ajatella itseään ja lastaan. Ja kun kerta et osaa seurustella.
Kuulostaa siltä, ettet edes kaipaa kumppania romanttisessa/seksuaalisessa mielessä. Etsit isää lapsillesi ja jonkinlaista statuspuolisoa, jonka kanssa voisitte esittää täydellistä ydinperhettä.
Ongelmasi ei ole siinä että asutte eri osoitteissa, vaan siinä ettei suhteenne kuulosta hyvältä muutenkaan.
Sinä kaipaat ystävyydeltänne jotain konkreettisesti pysyvämpää.
Miehelle taas sopii tämänhetkinen järjestelynne: tapailette milloin hänelle sopii. Hänen ei tarvitse sitoutua. Hän ei ole halukas viettämään aikaa lastesi kanssa "lapset tehdä läksyjä yhdessä ja auttaa toinen toisiaan" siis hänen 11 vuotias ja sinun omasi.
Mies sanoin, elein ja tavoin ei voisi selvemmin esittää että teistä ei tule yhteistä perhettä pidemmällä tähtäimellä. Ainoa mitä hän haluaa on sinusta hetkittäistä seuraa ja sängynlämmittäjää.
Mietippä millaisen kuvan te annatte omille lapsillenne aikuisten käyttäytymisestä. Onko tuo miten sinä haluat lapsesi valitsevan elää aikuistuttuaan?
Sinä pärjäisit ihan hyvin ilman tuota miestä ja keskittäytymällä täysin vain omaan perheeseesi.
Aika menee liian nopeasti, nämä muutamat kultaiset vuodet, jolloin lapsesi ovat sinusta täysin riippuvaisia, ovat ohitse ennenkuin huomaatkaan. Nauti nyt niistä.
Lastesi poistuttua kodistasi, asia on aivan toinen, mitä tulee miesten valintaan.