katsoin intiaohjelman. Mahtavia yhteistyöideoita tulvillaan, mutta heti, kun intialainen kysyi mitä yhteistyö jatkossa tarkoittaa koko juttu jotenkin kummallisesti loppui filosofiaan. Miksei voisi olla enemmän yhteistyötä? Ehkä olisi ollut korrektia kysyä millaista yhteistyötä intialainen ajatteli. Varmasti on innostuneita nuoria muusikoita, joita kiinnostaa musiikillinen yhteistyö erikulttuurien muusikoiden ja sellaisen neron kuin Hämeenniemi kanssa. Olisi tärkeää tässä maailman tilanteessa lähentää suhteita juuri kaukaisiin maihin. Se olisi jopa kehittävää näille joillekin maille, joissa ei anneta arvoa muille kuin eurooppalaisille kulttuurisille tuotoksille, kuten Venäjällä tai olisi hyvä vähän sekoittaa myös pasmat kastiajattelulta yleensäkin maailmassa. Tarvitaan avointa ja terävää mieltä. Älyä.
Eero Hämeenniemi
herkkis?
14723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
intialainen oli kyllästynyt, mutta on muitakin intialaisia.
lesbopalstalle :)
jopa säveltäjät on niin työllistettyjä, että stressi näyttää kulkevan mukana, vaikka olisi "vapaa". Siksi on heti annettava tyhjentävä vastaus olis sitä tai ei.
onx sulla älyä? Kirjoituksesi vaikuttaa vähän keskinkertaiselta.
ole kovin mielenkiintoinen kysymys. Mä oon mä ja kuolen varmaan joskus ja sitten ihan sama.
jos sulla tapahtui nupissa jotain
cocktailit on hyviä. Sitten sellainen kysymys, että mistä saa herkkää intialaista huilumusiikkia. Unimusaa?
... kun intialainen kysyi, eikö se toinen soittaja tule koskaan ulos. Niille, jotka eivät ohjelmaa nähneet, niin Hämeenniemi soitti moniäänisesti (vaikkakin yhdellä kädellä) ja intialaiset ovat tottuneet siihen, että yksi soittaja soittaa vain yhtä ääntä.
Olen usein ihmetellyt, miksi japanilaiset ja eritoten kiinalaiset kunnostautuvat länsimaisen musiikin alalla, mutta intialaiset eivät. Intiasta ei tule mieleen muita länsimaisen musiikin osaajia kuin Zubin Mehta.
että Intiasta ja Kiinasta tulee loistavia länsimaisen musiikin tulkitsijoita ja jopa huippukapellimestari, kun länsimaalaisille tuntuu intialainen ja kiinalainen ja yleensä itämainen musiikki pysyvän käsityskyvyn tuolla puolen. Tämän voin vahvistaa ainakin omasta puolestani.
Kullakin musiikkikulttuurilla on omat viitekehyksensä ja omat assosiaationsa. TV-ohjelmassa Hämeenniemi keskusteli toisen muusikon kanssa rytmeistä ja vastarytmeistä. En muista keskustelun kulkua kovin tarkasti, mutta muistaakseni hän ihmetteli, kauanko tämä voi jatkua, ja kertoi kokeneensa jännityksestä psykofysiologisia tuntemuksia (ei käyttänyt tätä sanaa mutta näytti rintaansa). Ei siitä musiikista minulle mitään sellaisia tuntemuksia syntynyt, kun en tunne intialaisen musiikin käyttämiä assosiaatioita.
Käänteisenä esimerkkinä voisin mainita vaikka suurinkvisiittorin aiheen Verdin oopperasta Don Carlos. Oopperan konventionahan on, että monimutkainen musiikki symboloi monimutkaista ihmistä ja päinvastoin. Tällaisessa viitekehyksessä suurinkvisiittorin yksinuottista lähestyvä, tuuballa soitettu aihe nostaa ihon kananlihalle: tälle miehelle ei pidä kertoa kaksimielisiä vitsejä! Mutta jos oopperan viitekehystä ei tunne, jäävät psykofysiologiset tuntemuksetkin syntymättä.
ja koko maailma, luonto jne. Intialaisessa maisemassa kaipaan puhtaita selkeitä värejä ja linjoja. Se on se mihin on silmä täällä tottunut. Mutta musiikki ei saavuta mitään kohtaa aivoissa, paitsi eräs musiikinlaji, jota kuulin kasetilta soitettavan. Ei muita soittimia kuin huilu niin kuin pehmeä pikkolon äänialueilla huilumusiikki.
Sun kommentti sai mut niinku kattomaan tätä maailmaa ihan uudella tavalla!
kuule...se on kehitysmaa...ei sieltä niin vaan tulla viulistina maailmalle...siellä ei ollut edes kunnon realisosialismia, jonka kautta olis voinut tulla muusikoita.Mutta tartteeks niitä tulla sieltä?
Kiinakin on kehitysmaa, jossa on "vain" kolmanneksen enemmän väkeä kuin Intiassa. Sieltä tulee huippumuusikoita sadoittain ja tuhansittain.
Intiassa on rikas musiikkikulttuuri ja esim. vilkas elokuvatuotanto ("Bollywood"), mutta nämä näyttävät olevan täysin "sisäänlämpiäviä". Jotain siinä Intialaisessa kulttuurissa lienee, kun länsimainen musiikki ei ota jalansijaa. Eräällä toisella foorumilla (rec.music.classical), yksi kirjoittaja kertoi soittaneensa intialaiselle tuttavalleen jotain klassista musiikkia. Tämä oli ihmetellyt "huonoa äänitystä", kun äänen volyymi oli välillä hyvin hiljaisella ja välillä mahdottoman kovalla. Se, että musiikin dramatiikka välittyisi muuten kuin sanojen kautta, ei tuntunut mahtuvan hänen ajatusmaailmaansa.