Yksinäisyys on mieltä musertava kokemus. En koskaan osannut kuvitellakkaan, eläväni yksinäisen ihmisen elämää. Olen ollut aina kovin sosiaalinen luonteeltani. En osannut missään kohdin aiempaa elämääni ajatella, että jonain päivänä jäisin täysin yksinäisyyteen. Kysymys ei ollut ehkä niinkään ylimielisyydestä. Olin ennemminkin saanut elää todella rikasta elämää sosiaalisesti. Minun elämässäni oli ollut "suurperhe" puolisoineen ja lapsineen. Iso suku. Paljon "ystäviä." Puoliso ja lapset. Olin seurallinen ja avoin. ...Samaan aikaan voin kovin pahoin, enkä yhtään ymmärtänyt Miksi?? Elämä on viisas. Elämä opettaa näkemään totuuden. Niin kävi minulle. Elämä teki sellaiset kevätjuhlakuviot ja temput, että minun oli pakko pysähtyä. Nähdä totuus. Totuus oli raaka, mutta opettavainen. Sen hintana oli yksinäisyys tai oman mielen hyvinvointi. Valitsin oman mielen hyvinvoinnin silläkin hinnalla, että tiesin menettäväni ydinperheestäni 80%, ystävistäni 90% ja suvusta en voinut tietää, ketkä menetän ja ketkä jää. Mutta minun valintani ja pahoinvointini loukkasi suurinta osaa ihmisiä, joille olin siihen astiseen elämääni uskonut olevan jollain tavoin tärkeä, koska sitä he olivat minulle aina olleet. Mutta kuten meistä moni tietää. Elämä voi olla todella yllättävä ja Totuus sattuu aina. Niin häneen, kuin minuun. Ja tiemme ovat eronneet. Siitä lähti kasvamaan yksinäisyyden siemen.
Yksinäisyys
10
103
Vastaukset
- Anonyymi
Olet tajunnut jotakin, mitä moni ei tajua ikinä: Oma mielenterveys on lopulta tärkein.
Sillä ei kannata leikkiä, koska kun psyyke hajoaa, se on perseestä.- Anonyymi
Huh.... paljon tunnelatausta. Joskus yksinäisyys on myös parisuhteessa.... kaikin tavoin haaste ehkä.on se, että ei kohdata toisia, tuttuja tai tuntemattomia....
- Anonyymi
Jos tai kun on sosiaalinen luonne ja jostain syystä välit ovat sattuneet katkeamaan läheisiin ja ehkä muihinkin ihmisiin niin silloinhan on tilaisuus lähteä etsimään uusia ihmisiä, uusia tuttavuuksia.
Useimmiten yksinäisyydestä kärsivät enemmänkin ne vähemmän sosiaaliset ihmiset joiden on vaikea hakeutua muiden seuraan.
Toki on sellaistakin yksinäisyyttä jota ei ole itse valinnut, esim. terveys menee niin ettei pääse kulkemaan minnekään tms.
Jos uskaltaa lähteä ihmisten pariin niin varmasti löytyy uusia kavereita, ehkä jopa ystäviäkin. Etenkin sosiaaliselle ihmiselle.- Anonyymi
Yritetty on. Samanmielisten etsintä omalta tai lähipaikkakunnilta on pirunmoisen vaikeaa ja työlästä puuhaa.
- Anonyymi
Tiedän miltä tuo tuntuu. Jäin kaksi vuotta sitten yksin, edelleen olen yksin.
Tämä on ollut aikamoista opettelua.
Elämä sujuu, mutta vieläkin tulee kaihoista melankoliaa, itku...
Elämän on silti jatkuttava... - Anonyymi
Saman kokenut kuin aloittaja, ja moni muu.
Elämä voi ottaa kaiken pois, kyselemättä sinulta lupaa,
tai muutoin voi tulla tilanne, olosuhteet muuttuvat niin monin tavoin,
jotka eivät ole ns omissa käsissä.
Se mikä on kadonnut on, ettei koskaan enää tule pitämään mitään
itsestään selvänä asiana. ihmissuhdetta tai terveyttä.
Vaikka olisi joskus kuvitellut, tai niin ajatellut.
Yksinäisyys on kuin putoaisi tyhjyyteen, sitä ennen koettaa keikkua kuilun
reunalla.
Olin sosiaalinen ja edelleenkin olisin, siitä ei ole kyse,
asioita vaan tapahtuu, niitäkin mitä ei ikinä kuvitellut omalle kohdalle.
Siis yksinäisyys ei johdu ujoudesta eikä se ole "luonteenpiirre".
Monilla yltiösosiaalisilla voi olla tuttuja kymmenittäin,
mutta onko ystäviä...heilläkään.
Luultavasti hirtän seuraavan, joka tulee sanomaan:" Siitä vaan reippaasti liikkeelle
niin kyllä ystäviä aina löytyy."
Haista...........!- Anonyymi
Totta.. Näin aikuis iällä ei vaan löydy kaveria saati ystävää. Ihan sama miten aktiivinen ja liikkuva olisi. Tekisipä mitä tahansa.. En itse ole löytänyt ainakaan. Olisin onnellinen edes 1 ihmisestä elämässäni joka joskus edes kysyisi mitä kuuluu
- Anonyymi
Samaa mieltä, että elämä voi ottaa kaiken pois kysymättä lupaa. Ei siinä tilanteessa lenkillä käynti auta mitään, sitä ei tajua ennen kun itse kokee vastoinkäymisiä.
Pitää opetella kuuntelemaan luontoa ja linnun laulua.. He voivat olla ystäviäsi.
Talvella laitat siemeniä lintulaudalle... Voi jutella heille ikkunan takaa.- Anonyymi
Yksinäisyys voi olla tulosta rohkeuden puutteesta, kun uskaltautuu tekemään jotain täysin uutta, tai lähtemään täysin uuteen ympäristöön, niin tilanne saattaa muuttua täysin.
Yksinäisyys voi olla itsekkyyttä, omaan napaan tuijottamista. Alkaminen auttamaan muita on silloin paras ratkaisu.
Yksinäisyys voi olla liiallista materialismin ja älyllisten asioiden parissa puuhailua. Ihminen on myös henkinen olento jolloin siitäkin puolesta on pidettävä huolta.
Yksinäisyys voi olla negatiivista ajattelua. Asiat voi aina kääntää positiiviseksi katsomalla eri näkökulmasta.
Kuitenkin yksinäisyys voi olla myös opettavaista. Kun on aikaa ajatella ihminen kehittyy, kasvaa ja löytää elämän tarkoituksen.
Kaikkea hyvää näinä covid aikoina! https://www.youtube.com/watch?v=UXt33YSAiLU
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1672794
- 2012067
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.501862- 711766
- 921648
Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k91521- 811224
- 811080
- 951039
Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes1961020