Mitä olisin tarvinnut sotkemaan mun elämää.
Olit viimeinen asia
Anonyymi
22<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
No sori siit
Kyllä nyt on tänään kiukkuista väkeä täällä. Tiesitkös että kaikella on jokin tarkoitus
Kyllä. Sehän tuli jo alotuksessa selville.
Kiitos samoin hänelle. Niin vain kuitenkin pääsi käymään.
En ymmärrä miksi pitää ajatella noin. Elämässä tapahtuu kaikenlaista, ei kaikkea voi mitenkään ennakoida.
Niinpä siksipä en sitä sotkenut. Siksi minä täällä ja sinä siellä.
Eiköhän me olla tasoissa, kun on sotkettu toistemme elämät.
Miksi minut elämääsi päästit?
Monille varmasti käynyt tuo sama, kuin aloittajalle. Kyllä toinen ihminen voi sotkea elämän, ei kaikki teot ole ihan noin vain pois pyyhittävissä. Oma osuus on aina kuitenkin olemassa.
Minä myönnän tehneeni virheen, päästäessäni toisen uudelleen sotkemaan elämääni, kun olin sitä saanut jo hiukan tasapainoon. Joskus vaan haluaa uskoa toisen hyviin tarkoitusperiin. Kaikki ihmiset vaan eivät kunnioita toisten rajoja ja katsovat oikeudekseen tehdä tai sanoa mitä tahansa.
Tiedätkö mikä tässä on pahinta? En usko, että hän edes tajuaa tehneensä mitään väärää. Nyt nuolen haavojani ja koitan käsittää, että vaikka kuinka itse välittäisi, ei sitä silti automaattisesti voi odottaa saavansa vastalahjaksi. Hyvin karua, mutta totta.
Olen minäkin joskus päästänyt psykopaatin elämääni ja se oli iso virhe se. Sitten on pienempiä "virheitä" jossa itse ihastuin ja sain siipeni. Siinä olimme molemmat osallisina enkä kuitenkaan häntä syytä mistään (Saatoin antaa sen kuvan).
Miksi päästit uudestaan elämään? Harvoin ihminen itse tiedostaa loukanneensa ja varsinkaan jos toista ei kunnolla tunne? Minä itse kokeilen rajoja ja oletan aikuisen ihmisen kertovan jos jokin on liian tunkeilevaa tai liikutaan alueilla josta ei halua puhua.
Omat teot eivät voi automaattisesti sisältää vastapalvelusta tai vaatimusta. Jotenkin näin se meni ja taisin siteerata maret kalliota? Mut näin se menee. Itse en oleta että saan mitään takaisin siitä mitä itsestäni annan ja näin se vaan menee. Teen asioita koska haluan enkä oleta että siihen vastataan.
Itselläkin ollut opittavaa että omat oletukset aiheuttaa minulle eniten mielipahaa.
En minä ole odottanut sillä tavoin mitään vastapalvelusta tai varsinkaan esittänyt yhtään mitään vaatimuksia hänelle. Ehkä riitti vain, että olin nainen joka avasi varmaan väärässä kohtaa suunsa.
Sen verran valaisen, että sanat ja teot olivat hänellä pahassa ristiriidassa. Kyllä minä saan odottaa toiselta kunnioittavaa kohtelua, jos itsekin pyrin siihen. Olin vain joku hänelle ja hän lupaili asioita, joita ei sitten yhtäkään toteuttanut. Peluri.
Näistä onneksi aina oppii.. älä päästä enään elämääsi.
Just ne oletukset. Luulee, että toinen tietää mikä on toiselle vaikea aihe tms..mistä sen tietää, jos toinen ei sano. Etkä sinäkään tiedä miksi hän siitä puhuu ellei hän kerro. Pitää puhua enemmän eikä vaan olettaa. Pitää kysyä jos mietityttää.. Pitää sanoa, jos jotain kaipaa..
Ei kannata yleistää. Joskus toinen tietää paljonkin toisen elämästä, ongelmista ja siitä huolimatta sivaltaa. Aina toinen ei myöskään pysty/halua ottaa sitä tietoa vastaan mitä toinen yrittää kertoa.
Tiedättekö mitä. Surullista on se, jos menee luottamus ihmisiin. Muuten olen sitä mieltä, että kaikki konfliktit ja vastoinkäymiset ovat tavallaan tarkoitettuja ts. auttaa meitä kasvun tiellä. Jos haluamme asian nähdä. Sitä ei vaan aina siinä kohtaa tunnista ja välillä tuntuu, että tulee enemmän asioita, kuin mitä jaksaisi kantaa.
Mutta menen vähän pidemmälle vielä tässä ajatusleikissäni. Se toinen ei oikeasti ole tarkoittanut mitään pahaa, vaikka on suuttunut ja nostanut kytkintä. Tilanne nosti pintaan vain hänessä jonkin ikivanhan trauman ja primitiivireaktio käynnistyi.
Pyrin tällä hetkellä ajattelutapaan, missä syyllisiä ei ole. Vihan, kaunan, katkeruuden ja pelon tunteista yritän irrottautua, koska ne kuormittavat ja vievät voimavarani.
Junnatessani "pahoissa" ajatuksissa, voin tyhjentää välillä kuorman ja siirtyä johonkin mukavampaan aiheeseen. Meille on annettu kaikki työkalut, että voimme saada paremman olon. Marttyyrinä ei kannata elämäänsä hukata, mutta tietyt asiat ja tunteet joutuu käymään läpi. Vaikka välillä tuntuu, että ne vievät hengen.
Eräs ns. projekti on sotkenut elämää kauan. Ei olisi sellaisena koskaan saanut toteuttaa niin kuin se tehtiin. Pilannut elämää kauan monella tapaa. Ei sellainen toiminta kunnioita ihmistä ollenkaan ja siksi on toistuvasti kauan kerrottu ettei se saa enää jatkua. Ei mitään rauhaa missään koska "meteli" jatkuu. Haluatte ihmisen rikkoutuvan.
Ei näy aina päällepäin, kuinka sekaisin joku on, ja miten pahaan jamaan on elämänsä päästäny. Jotkut vaan on sellaisia kovanaamoja, jotka pitää fasadin päällä loppuun asti. Vähän kuin eläimet peittelee luontaisesti kipuaan, ettei kukaan huomaisi heikkoutta. Kun esittää kovista, kohdellaan kuin kovista.
Täällä on pakko olla suojaukset päällä. Tai itselläni ainakin on. Ihmisen täytyy tulla aika läheiseksi, että voin raottaa haarniskaani. Ei siihen riitä päivä tai kaksi. Vaikka näkisi toisen kovana, ei se oikeuta siltikään syytämään mitä tahansa loukkauksia päälle.
Jotkut ihmiset selvästikin kuvittelevat olevansa oikeutettuja siihen, että voivat vähän ravistella ja kouluttaa toisia. Eikä ole hajuakaan siitä, minkälaisen elämänmankelin se toinen on jo joutunut käymään läpi. :(((
Tosi kurjaa, jos hän ajattelisi, että olen sotkenut hänen elämänsä. En mahda sille mitään, että ihastuin häneen. Yritän kyllä parhaani mukaan tasapainoilla niin, etten sotkisi mitään. Hänen tarvitsee vain näyttää, että häiritsen häntä, niin pystyn järjestämään asiat niin, ettei nähdä. Olen muutenkin harkinnut sitä. Tiedän, että se olisi oikea ratkaisu, mutta en ole vielä pystynyt sitä tekemään.
Vähän samat tunnelmat. Ihastuin. Se ei ollut toivottua. Pystyn pitämään tunteeni kurissa tai siis käyttäytymiseni. Haluaisin kuulua hänen elämään. Enkä tarkoituksella loukkaa. Enkä hänen elämää tahdo sotkea. Haluaisin kyllä tietää jos jollain on tunteita minua kohtaan. Asiat pystyy puhumaan. Arvostan aitoa keskustelua.
Epäilen, että teidän kahden kaltaisista ihmisistä ei ole ollenkaan kyse aloituksessa, tai komnenteissa. Kaltaisianne toiset selkeästi huomioivia ihmisiä tarvittaisiin enemmän. Laitetaan hyvä kiertämään <3
Samaa mieltä. Ihastuminen itsessäänhän on hyvin kaunis asia. Se miten sen tuo esille ja miten käyttäytyy, se ratkaisee.
Ei todellakaan nähdä enää. Enkä halua nähdä yhtään ketään. En päästä ketään mun lähelle. En katso enkä puhu. Sen verran sotki asiat.