Onko oikea aika erota?

Ollaan oltu mieheni kanssa 3 vuotta yhdessä ja aijemmin hän jätti minut toisen naisen takia olin sydänsuruissani ja mies vain päivitteli että "jos tämä suhe toimii pysyn tässä jos ei sitten voin harkita palaavani sinun kanssasi yhteen" en ajatellut asiaa sen koomin koska rakastin silloin miestäni niin paljon.. no se suhe ei toiminu ja palattiin yhteen ja se kaduttaa suunnattomasti sillä hän on ihan eri mies mitä oli aijemmin paljon etäisempi ja enemmän mustasukkainen jos käyn baarissa se huorittelee baari reissun jälkeen huutaa kurkku suorana nyt on hommat ajautunu sikseen etten uskalla nähdä mies puolisia kavereitani koska pelkään mieheni reaktioita en niinkään että minua satuttaisi vaan kavereitani joista pidän kaveri mielessä aijemmin nousi sota siitä kun halusin koiran rotuna labradorinnoutaja mies väitti kämpän olevan pieni vaikka asutaan rivitalo kaksiossa missä aidattu piha itse olen aktiivinen ihminen ja rakastan eläimiä eniten koiria tämä nosti erokortin esiin koska hänellä loppu perustelut että miksi ei kyselin kasvattajiltakin onko liian pieni asunto yms he sanoivat ettei ole ja sanoivat myös ettei koira katso asunnon kokoa vaan mitä sen kanssa touhuaa.. tästä puhuin miehelleni hän todellisesti kilahti... nosti erokortin jälleen esiin ja sanoi näin lapsellisesti "pane sitten sitä koiraa" olin aivan ymmälläni sanoin "mikset vain voi suoraan sanoa ettet halua koiraa eikä lähteä kiertelemään asiaa" tämä oli hiljaa ja mökötti sit kantoi tavaroita yksitellen pois ja sit päätin luovuttaa ajatuksen suhteen olin silleen "ei sitten" miehellä nous hymy perseesee kun sai tahtonsa läpi huomasi erokortin auttavan sen koomin sitä ei ole käyttänyt mutta minua ei pelkästään se koiran hankkiminen mietitytä vaan se mustasukkaisuus kun ei saa käydä viettämässä kavereitten kanssa iltaa yms pitää laitella kuvia missä oon menossa se ärsyttää enkä jaksa enään... sitten seksi on vähentynyt ja se on suoraan sanottuna vielä huonompaa mitä oli ennen nykyään meillä on seksiä tyyliin kerran tai kaks viikossa itse olen seksuaalisesti aktiivisempi ihminen ja olen tästä hänelle puhunut rakentavasti hän vastasi "en minä jaksa sua panna koko ajan jos sua panettaa" vastasin "ei sinun tarvitsekkaan" toin itsetyydytyksen esille koska meidän halumme ei juuri kohtaa tämä kilahti taas siitäkin... "ei onnistu se saa tuntemaan oloni etten riitä ja oon huono" sanoin "no kun meidän halumme ei kohtaa enkä halua sua pakottaa minua panemaan ennemmin sit itsetyydyttäisin asia ei ole sitä että olisit paska vaan sitä kun halumme ei kohtaa" kun hän tuli töistä oli mykkä ja vihainen sekä loukkaantunut ei puhunu eikä katsonut minua ollenkaan käyttäyty vähättelevästi.. enkä pysty puhumaan hänen kanssaan mistään rakentavasti kun hän heittäytyy lapsellisuus linjalle ei vaan meinaa jaksaa.. kertokaa mielipiteitänne... tai kokemuksianne ne auttaisivat asiaan itse olen yrittänyt kaikkeni tässä suhteessa ja olen puhunut muttei hän puhu ja tuntuu että olen itsestäänselvyys hänelle.. t. Nuori nainen