Ärsyttää suunnattomasti mieheni tapa vähätellä naisia. Hän on sitä mieltä ettei naisten pitäisi vaatia yhtä paljon palkkaa kuin miesten, koska miehet nyt vaan on vahvempia kuin naiset. Tämän hän perustelee ihan vaan yksin sillä että tekee itse hyvin fyysistä työtä eikä naiset jaksaisi tehdä sellaisia nostoja. Ei osaa ajatella että on niitä muunkinlaisia töitä tässä maailmassa.
Sitten hän myös osaa joka välissä mainita että meidän naistenkin pitäisi käydä armeija jotta emme olisi niin heikkoja/tietäisimme mitä kuri on/emme valittaisi pienistä ja milloin mistäkin syystä. Silti kun joku nainen on armeijassa tai sen käynyt niin ei sekään ole hyvä koska naiset nyt ei vaan kuulu sinne.
Syy miksi tämä ärsyttää ihan suunnattomasti on se, että siinä samassa HÄN on se joka lähes päivittäin jaksaa valittaa kun töissä on niin rankkaa kun joutui tekemään töitä koko päivän eikä kerennyt istua välissä (paitsi tietty tauoilla). Teen myös fyysistä työtä eikä työssäni tulisi kuuloonkaan istua tai levätä muulloin kuin tauoilla, mutten silti asiasta valita. Töissä hän siellä ollaan.
Sitten näin yleisimmin koko elämä.. olen kasvanut lapsuuteni alkoholisti isän kanssa, vanhempani eivät muuta tehneet kuin riidelleet, rahasta oli aina pulaa ja mitään rakkauden osoituksia heidän välillään oli turha odottaa. Minä en saanut kehuja, en saanut olla iloinen tai ylpeä onnistumisistani koska siskoni oli ylipainoinen ja koulukiusattu joten hän olisi voinut tulla surulliseksi jos minulla meni hyvin. Myös minua jätettiin koulussa ulkopuolelle ja yritettiin kiusata, mutta en jaksanut mainita asiasta koska siskollani meni tietenkin huonommin.
Teini iässä jouduin pedofiilin hyväksi käyttämäksi. 17-vuotiaana elin parisuhteessa miehen kanssa joka mursi minut psyykkisesti pieniksi palasiksi, petti useiden eri naisten kanssa, ja pakotti minut aborttiin kun vahinko kävi. Tämän suhteen aikana sairastuin syömishäiriöön, aloin vihata omaa kehoani, itseäni ja tunsin itseni täysin arvottomaksi mihinkään tai kenellekään.
Olen menettänyt poikaystävän joka kuoli tapon tai itsemurhan takia (asia on aina jäänyt vähän epäselväksi).
Isäni lopetti juomisen kun veljensä kuoli alkoholin aiheuttamaan maksatautiin. Sitten hän pari vuotta sitten sairastui syöpään, joka on tällä hetkellä tosin hyvässä tasapainossa. Äitini sairastaa nopeasti etenevää alzheimeria ja siskoni on tätä nykyä täysin eristäytynyt, työtä sekä ihmis- suhteita vieroksuva sossupummi.
Kaikesta tästä huolimatta minä olen iloinen ja positiivinen ihminen, olen selättänyt syömishäiriöt ja olen armollinen itseäni kohtaan. Tottakai välillä on huonoja hetkiä, kun tekisi mieli itkeä tai vaan vähän sääliä itseäni. Olla vaan hetki murtunut, nostaa sitten pää ja jatkaa.
Mutta enhän minä voi, koska tämä naisia vähättelevät mieheni mököttää viikon ja on valmis vetämään itsensä hirteen koska on nukkunut YHDEN yön huonosti. Lisätäänpä siihen päälle sitten sen mökötys viikon aikana yksi päivä töissä kun on joutunut tekemään töitä niin mökötys, mykkäkoulu ja itsesääli jatkuu viikkoja.
Että niin, me naiset ollaan selvästi se heikompi sukupuoli.....
Sitten hän myös osaa joka välissä mainita että meidän naistenkin pitäisi käydä armeija jotta emme olisi niin heikkoja/tietäisimme mitä kuri on/emme valittaisi pienistä ja milloin mistäkin syystä. Silti kun joku nainen on armeijassa tai sen käynyt niin ei sekään ole hyvä koska naiset nyt ei vaan kuulu sinne.
Syy miksi tämä ärsyttää ihan suunnattomasti on se, että siinä samassa HÄN on se joka lähes päivittäin jaksaa valittaa kun töissä on niin rankkaa kun joutui tekemään töitä koko päivän eikä kerennyt istua välissä (paitsi tietty tauoilla). Teen myös fyysistä työtä eikä työssäni tulisi kuuloonkaan istua tai levätä muulloin kuin tauoilla, mutten silti asiasta valita. Töissä hän siellä ollaan.
Sitten näin yleisimmin koko elämä.. olen kasvanut lapsuuteni alkoholisti isän kanssa, vanhempani eivät muuta tehneet kuin riidelleet, rahasta oli aina pulaa ja mitään rakkauden osoituksia heidän välillään oli turha odottaa. Minä en saanut kehuja, en saanut olla iloinen tai ylpeä onnistumisistani koska siskoni oli ylipainoinen ja koulukiusattu joten hän olisi voinut tulla surulliseksi jos minulla meni hyvin. Myös minua jätettiin koulussa ulkopuolelle ja yritettiin kiusata, mutta en jaksanut mainita asiasta koska siskollani meni tietenkin huonommin.
Teini iässä jouduin pedofiilin hyväksi käyttämäksi. 17-vuotiaana elin parisuhteessa miehen kanssa joka mursi minut psyykkisesti pieniksi palasiksi, petti useiden eri naisten kanssa, ja pakotti minut aborttiin kun vahinko kävi. Tämän suhteen aikana sairastuin syömishäiriöön, aloin vihata omaa kehoani, itseäni ja tunsin itseni täysin arvottomaksi mihinkään tai kenellekään.
Olen menettänyt poikaystävän joka kuoli tapon tai itsemurhan takia (asia on aina jäänyt vähän epäselväksi).
Isäni lopetti juomisen kun veljensä kuoli alkoholin aiheuttamaan maksatautiin. Sitten hän pari vuotta sitten sairastui syöpään, joka on tällä hetkellä tosin hyvässä tasapainossa. Äitini sairastaa nopeasti etenevää alzheimeria ja siskoni on tätä nykyä täysin eristäytynyt, työtä sekä ihmis- suhteita vieroksuva sossupummi.
Kaikesta tästä huolimatta minä olen iloinen ja positiivinen ihminen, olen selättänyt syömishäiriöt ja olen armollinen itseäni kohtaan. Tottakai välillä on huonoja hetkiä, kun tekisi mieli itkeä tai vaan vähän sääliä itseäni. Olla vaan hetki murtunut, nostaa sitten pää ja jatkaa.
Mutta enhän minä voi, koska tämä naisia vähättelevät mieheni mököttää viikon ja on valmis vetämään itsensä hirteen koska on nukkunut YHDEN yön huonosti. Lisätäänpä siihen päälle sitten sen mökötys viikon aikana yksi päivä töissä kun on joutunut tekemään töitä niin mökötys, mykkäkoulu ja itsesääli jatkuu viikkoja.
Että niin, me naiset ollaan selvästi se heikompi sukupuoli.....
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mitä tuohon nyt sanoisi. Naiset ovat fyysisesti heikompi sukupuoli . Se on totta. Henkisestä puolesta ei voi vetää suoria yhtäläisyyksiä. Miehet tekevät enemmän itsemurhia, mutta naisilla masennus on paljon yleisempää.
Miesvalinnoissa et näköjään ole oikein onnistunut, mutta ehkä siinäkin vielä joskus.
Tuollaisella taustalla kuin aloittajalla on, on lähes mahdotonta tehdä " oikeaa" valintaa...
Naisilla on vähemmän lihasvoimaa kun miehillä, voimannostajat erikseen. Ei se ole vähättelyä vaan faktaa. Minäkin kannan raskaat ostoskassit kotiin, vaimo avaa yleensä ovet ja kantaa jotakin kevyttä.
Siis kuten tekstissäni kirjoitin, niin mieheni ei osaa ajatella että on muitakin töitä maailmassa kuin fyysisiä. En väittänyt että naiset olisivat mielestäni yhtä vahvoja fyysisesti kuin miehet (toki poikkeuksiakin löytyy kumpaankin suuntaan). Mieheni mielestä siis naiset vaan on kaikessa heikompia ja huonompia koska eivät fyysisesti yllä samaan kuin miehet.
Kuulostaa siltä että mies haluaa pitää itselleen yllä asetelmaa jossa haluaa nähdä naisen heikompana. Me ihmiset ollaan vahvoja eri asioissa, on fyysisesti heikkoja miehiä ja fyysisesti vahvoja naisia jne...
Tuo teidän asetelma kuulostaa valtataistelulta. Mies haluaa vallan tunteen itselleen sukupuolensa kautta ja tämä särähtää sinuun. Ja sitten haet vahvistuksen tunnetta itselle vertailemalla millaisia elämänkokemuksia on ollut.
Klassinen parisuhteen asetelma. Toiset käy valtataistelua seksin suhteen, toiset rahan jne.
Olen seurannut muutamien seniori iässä olevien parisuhteiden tunnelmaa, heillä valta taistelu on jäänyt päälle, kaikesta ollaan eri mieltä ja aina ollaan eri puolilla. Periaatteestakin.
Sitten on niitä pareja, jotka parisuhteen kuluessa ovat oivaltaneet olevansa samalla puolella erilaisuuksistaan huolimatta ja että parisuhteessa ei ole kyse kilpailusta eikä tuon virinneen valtataistelun voittamisesta vaan oivalluksesta yhteisestä samasta puolesta.
Kaikenlaiset epävarmuudet ja pelot saa kokemaan esim huonommuutta ja sitten on kohotettava itseä vaikka sillä ainoalla perusteella että itse on mies. Tai nainen, kyllä sitä naisetkin tekevät.
Kuulostaa siltä miehellä on niin surkea itsetunto, että pitää omaa naistansa painaa suohon ja hänen harteiltaan ponnistaa.
Tyypillinen suomalainen mies. Onneksi valveutuminen vuoksi on viimein kasvamassa itsetunnoltaan terveitä nuoria naisia ja miehiä, jotka ymmärtävät jotain kunnioituksesta, tunnetaidoista ja kommunikoinnin tärkeydestä.
Ehkä nyt turhautuneena annoin vähän huonon kuvan tilanteesta. Emme toki pidä mitään valta taistelua, enkä halua tai yritä vähätellä mieheni tunteita. Tottakai hänkin saa purkaa tunteitaan.
Mutta hänellä vain on niin usein huono olla, ja tuntuu että niin mitättömästä syystä kuin juurikin siitä että yhtenä yönä tuli nukuttua liian vähän ja töissä joutui tekemäänkin jotain.
Kun itse sitten kuuntelen ja yritän tukea häntä, niin jään itse aina taka alalle. On rankkaa kun itsekin haluaisi välillä itkeä pahaa oloaan ja saada vastaavasti sitä tukea ja tuntea ihan vaan että toinen on siinä sinua varten. Mutta kun toisella on aina huono olla, niin pidän omat murheeni itselläni koska en halua lisätä toisen huonoa oloa tai hyvänä päivänä pilata sitä.
Ja piti myös sanoa, että melkoisesti elämänkokemusta sinulla! Ei todellakaan kevyemmästä päästä. Vahvuutta sinusta löytyy kyllä!
Vaimollani on taitoja, joita minulla ei ole. Ollaan hyvin stereotyyppinen pari. Hän hoitaa kaikki sukulaiset ym sosiaalisen yhteydenpidon. Hän hoitaa läheiset, jotka tarvitsevat huolenpitoa. Hän hoitaa kodin ja puutarhan. Hänellä on hyvä maku sisustuksessa, vaatetuksessa ja ulkonäköasioissa. Hänellä on myös hyvä kirjallinen kyky.
Minulla on sitten omat vahvuuteni. Ei ole tarvinnut kilpailla eikä vertailla.
Voin samaistua tuohon täysin, vaimoni hyvin samanlainen ja mulla jotakin muuta kuten autoon ja lumitöihin liittyvät asiat ja kodin kunnostukseen.
Lihasvoimassa kai ainoa ero, käyhän ne nuoret naiset armeijassakin kuten miehet ja monet pärjää paremmin ja tulevat upseereina pois. Kaikki arvostus niillekin naisille kuin puolisollekin näin miehen näkökulmasta. Me ollaan muutettu monta kertaa ja samoin tuo vaimo on tavaroita mun kanssa kannellut.