Kun olen uskovainen, siis en kuulu mihinkään helluntailisiiin siis en maksa luterilaisille mitään kirkkovero en kuulu enkä ole sitoutunut mihinkään uskonnolliseen ryhmään:
Mutta Jumalaan uskon, olin katkera Jumalalle, että: miksi olet tehnyt elämästäni niin vaikeaa, olin siis katkera Jumalalle, ja heitin rukouksen, johan helpottui elämä, jotenkin kuin taikasauvasta sitten ja rahaa alkoi säästymään paljonkin.
Aivan yllättäen, mutta en tosiaan ole vartma että johtuiko se tuostya jostain yksittäisesstä toivomuksesta Jumalalle vai mistä..
Mutta Jumalaan uskon, olin katkera Jumalalle, että: miksi olet tehnyt elämästäni niin vaikeaa, olin siis katkera Jumalalle, ja heitin rukouksen, johan helpottui elämä, jotenkin kuin taikasauvasta sitten ja rahaa alkoi säästymään paljonkin.
Aivan yllättäen, mutta en tosiaan ole vartma että johtuiko se tuostya jostain yksittäisesstä toivomuksesta Jumalalle vai mistä..
Vastaukset 5
Vanhimmat
... voisin jatkaa, niin en usko näihin hellurei-helluntailaisiin jotka uskovat jeesuksen nimeen, mitä jos laittaisi Jumalan kaikki vanhan testamentin enkelit ja Jeesuksen vasstakkain nyrkkeilykehään, kumpiko voittaisi?
Hassu olet🤗😄❤🦋
Olen aina uskonut johonkin. Mutta vähän aikaa sitten tein siitä itselleni ongelman. Kävin todella syvällä. Siinä tilanteessa olin valmis jo anelemaan apua vähän "joka" jumalalta. Sitten kun tuttavapiirissäni on näitä, jotka ovat tulleet Jeesus-uskoon. Näin sen jossain kohtaa ainoana oikeana, olin vähän myös alttiissa mielentilassa ottamaan sitä vastaan. Taisin melkein olla jossain lähes psykoottisessa pienessä hurmostilassa. Ahdistus sen kun vaan kasvoi. Uskovaiset ihmiset ovat aika synkkää porukkaa. Eräs tuppautui neuvomaan liikaa, jouduin katkaisemaan välit.
Ei sieltä tullut vastausta ja tuntuu, etten mitenkään kelvannut heidän muottiin. No nyt on helpottanut ja paljon. Ymmärsin, että ei se usko tule mistään ulkopuolelta, eikä mistään uskonnollisista opinkappaleista. Se löytyy sydämestä. Ja on ihan riittävä usko, mikä minulla on.
En edelleenkään lähde sitä kovin tarkkaan määrittelemään, mutta sen tiedän, ettei sen tarvitse kaventaa omaa elämääni. Enkä tarkoita tällä, että olisi kauhea hinku tehdä "syntiä". Päin vastoin, kaikki tulee luonnostaan, hyvät ajatukset ja oikeat teot. Kun vaan ymmärtää olevansa riittävä. Pieni ihminen muiden ihmisten joukossa. Jos nyt pitäisi jotenkin määritellä tätä uskoani, ehkä budhalaisuus olisi se luontevin, niistä mihin olen perehtynyt.
Itse olen "lapsuudenuskovainen". Eli uskon hyviin asioihin, rakkauteen, auttamiseen.
Just näin.uskoon ei muiden hyväksymistä vaadita. Se on omassa sydämmessä. Se riittää.muu on tarpeetonta🦋