Mistä löydän miehen joka olis vaan niin ihana ja täydellinen mulle? Mä haluun naimisiin ja lapsia, ennenkun aika loppuu. Olen 30-vee, eikä oo montaa vuotta aikaa perustaa perhettä. Pidän takarajaa lasten hankkimisen suhteen 35v. Ei nykymiehet halua muuta kun hetken huumaa ja kun alan puhua vakavammast, niin juoksevat karkuun!!
Haluan naimisiin ja lapsia!!!
älpee
203532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Niin.
älä hyvä ihminen hulluja puhu. pysyttele vaan yksin, kaikkein paras ratkaisu!
Parin vuoden päästä se kuitenkin löytää nuoremman ja ....lopun tiedät.
Paras olla itsellinen nainen ja tehdä mitä huvittaa!
...mä haluun! Mä tiedän millasii ne miehet on ja oonki sen takia ollut yksin kohta kuusi vuotta, mutta jotenkin haluaisin uskoa, että jossain olis mulle se oikea, mutta missä??!! En jaksa juosta baareissa. Asun Helsingissä.
Tämä lienee melko vähän äännelty "tabu", mutta silti
haluan jälkikasvua vaikka olenkin lähes 30v mies.
En tiedä mitä estrogeeniöveripohjaista "vauvakuuumetta" / lapsenhalua tämä on, mutta silti skidi (skidit) ois jees. Haluaisin "opettaa" elämäntaitoja ja huonon shitin välttelyä seuraaville polville.
lienen eksynyt, ellen jopa hukassa - koitan olla ......
ja tehkää lapsi yhessä-käyhän se sopimuspohjaltakin. Sit vaan tekemään lastenvaövojalle paperia maksuista ym. Jäis se yhdessäasuminen ja avoliittohömppä pois siitä välistä-rehti-rehellinen kaupankäynti. Lapsi saa sekä isän että äidin, sopimuspohjalta.
(älkää tuomitko, vähänkö tuolla liikkuu *vahingonlaukauksen* tuloksia tai muista syistä isistään eroon joutuneita lapsia)
Voishan ne treffit tehdä, mutta en halua tehdä lapsia tuollaiseen malliin. Haluan asua lapseni/lasteni isän kanssa ja rakastaa häntäkin kuten lapsia.
On se ihan OIKEE ONGELMA, onon...!
Siis on. Nykykundit on liian itsekkäitä...!
"No mutku mä haluun!"
Ehkä ootkin sellainen joka kerää puoleensa
renttuja ja pelimiehiä. Selvä se että häipyvät
kun ovat maistaneet tavaraa. Tavalliset,
parisuhdetta arvostavat miehet ei varmaan sulle
kelpaa, tai eivät ymmärrä ottaa kontaktia.
Katso duunipaikasta tai harrastuksesta joku
sopiva, ja tee aloite.
Helsinki on huono paikka asua jos meinaa aviomiehen löytää, siellä on ikäluokassasi paljon enemmän naisia kuin miehiä ja kun huomioidaan siirtolaiset ja homot niin mahdollisuutesi vain vähenevät. Et ole ongelmasi kanssa yksin kun lukee sinkkupalstaa. Suomalaista heteromiestä varmaan etsit? Jos vastaat kyllä niin muuta tänne Lappeenrantaan, täällä on huutava pula naisista =D
Täällä ois vapaa yhden naisenmies joka haluais perustaa perheen ja antaa rakkauta sinulle ja lapsille niin hyvinä kuin huonoina aikoina.Mut mistäs löytyis selanen nainen joka hyväksyis et häntä hellitäis,halattais,suudeltais,pidettäis kädestä kii ja pidettäis sylistä.Kohalle ei ole osunut sellasta naista jolle vois antaa tälläistä rakkautta.
Minä tykkäisin, mutta olen itse törmännyt sellaisiin miehiin jotka "unohtavat" tällaiset ihanat pienet huomionosoitukset. Ehkä on totta että minussa on joku ihmeen renttumagneetti... Minulla on itseasiassa jo yksi 6-vuotias poika ja se tuntuu olevan monelle miehelle suuri este. Pojan isästä erosin jo lähes kuusi vuotta sitten (hän vaihtoi nuorempaan). Hän kuului myös niihin miehiin, että ystävät, pelit ja baarissa istuminen meni perheen edelle. Minulla meni moneksi vuodeksi luottamus miehiin, mutta haluaisin nyt kuitenkin yrittää uudelleen. Se vain tässä on ongelma, että olen 30, eikä miehestä ole vielä tietoa ja pitäähän hänen kanssaan ensin kunnolla tutustua, ennenkun alkaa perhettä perustamaan, ettei taas käy niin kuin ensimmäisen miehen kanssa, mutta minulla alkaa kohta aika loppua kesken. En haluaisi alkaa enää nelikymppisenä vääntämään mitään lapsia. Tiedän, että olisin varmasti hyvä vaimo, sillä teen hyvää ruokaa, siivoan, ym ym. Ja kaikkein tärkeintä, että olen myös uskollinen ja rakastava. Olen itse hellyydenkipeä ja minusta on ihanaa helliä omaa rakasta. Elämä on nyt niin tyhjää, koska sellaista hyvää miestä ei kohdalleni ole tullut, enkä pääse toteuttamaan omaa unelmaani oikean miehen ja perheen parissa... En edes tiedä mistä sitä miestä etsisi, kun en tykkää käydä baareissa ja työskentelen myös naisvaltaisella alalla, joten töistäkään on turha miestä hakea, enkä ole niin rohkea, että menisin tuntemattomille juttelemaan. Tuskin tämä unelmieni prinssi kuitenkaan kotiovellenikaan tulee koputtamaan....
Hei!Täällä ois joka hyväksyis sut ja lapsen.Itsekin tahtoisin perustaa perheen jo juoksut on juostu jo.Baareissakaan en oikein viihdy.Tämä mies antais teille molemmille rakkautta ja tuleville lapsille niin hyvinä kuin huonoina aikoinakin.Kotityöt voitais tehdä yhdessä.Mut ei löydy sellasta naista joka tykkäis sellasta mitä antaisin hänelle.Katso edellinen viestini niin tiedät mitä nainen sais.Olen 165/60/33v.vapaa mies.Kyl yhden illan juttuja löytyis mut ne ei kiinnosta mua ja teinitkin yrittää iskeä mut olen sanonut niille et olet liian nuori mulle kiitos ei.
...mutta olet minua 13cm lyhyempi. Olen 178/63.
Vihdoinkin ois löytynyt joku nainen joka ois hyväksynyt mut joka ois saanut sellasta rakkautta mitä oisin antanut.
Tällaisen 35 täyttäneen on kai sitten ihan turha enää elätellä toiveita siitä miehen ja edes yhden lapsen hankkimisesta, kun nuoremmillakin on vaikeuksia...
olen jo 40v ja silti aion vielä ehtiä löytämään miehen jonka kanssa ehkä tehdä lapsia, tai no yksi on jo löytynyt, mutta siitä lapsen teonhalusta en vielä tiedä. Kaiken saa jos haluaa!
Olen nuori, mutta sen tiedän, että rakkaus ei katso ulkonäköä. Voihan esim. miehen pituudella olla jotain merkitystä, mutta onko sillä enää merkitystä, jos rakastatat häntä palavasti? Jos tuollainen mies huolisi minut, niin olisin kyllä ikionnellinen. Oli hän sitten minkä näköinen tahansa. Voi kuulostaa kliseiseltä, mutta taidan oikeasti ajatella näin. Sinulle sinkkumies 33v. toivon onnea ja rakkautta! Tulet sitä varmasti saamaan :)
Täytän 3 viikon päästä jo 36 vuotta, ja "sairastuin" vauvakuumeeseen, sekä minulle tuli aivan hillitön pesänperustamis-vietti about puolisen vuotta sitten...
Hassua, että vasta nyt, sillä miehen olen halunnut aina, mutten omia lapsia vielä koskaan aiemmin, vaikka kummilapsiani rakastankin...
Kaipa se sitten on niin, että luonto tekee tehtävänsä ja laittaa biologisen kellon tikittämään, mutta uskoni on todella koetuksella, sillä pelkään ajan kuluvan aivan liian nopeasti...
Rakastuin erääseen mieheen viime syksynä, mutta sittemmin hänet kadotin...
Itsekin haluan lapsia mutta en välttämättä miestä! Eli siis haluan että lapsella on isä mutta en usko haluavani asua miehen kanssa.
Joten mun vaihtoehtoni taitaa olla se sopimuksen tekeminen jonkun miehen kanssa... Mutta menepä nyt sellaista jollekin miehelle ehdottelemaan! Olen jo 33v etten enää hirveän montaa vuotta viitsisi odottaa. Enkä aio ketään "huijatakaan".