Kumppanini pilaa unirytmini!

Olemme nuorehkoja ja asumme saman katon alla. Koronan vuoksi koulut sekä työt ovat tauolla, joten olemme molemmat kaikki päivät kotona. Minulla on ollut viimeisen vuoden ajan terveyspulmia, jotka ovat vieneet veronsa niin fyysisesti kuin henkisestikin ja olen ollutkin työkyvytön jo jonkin aikaa. Suureksi ongelmaksi on kehittynyt nyt kuitenkin se, että olisin valmis jälleen ottamaan härkää sarvista ja yrittää palata jälleen elämään ja näin ollen ehkä töihin pian, mutta kumppanini ei kunnioita yrityksiäni mm. unirytmin ja elintapojen parannuksessa, joiden toimivuus edistäisi huomattavasti hyvinvointiani ja kuntoutumistani. Kotimme on suhteellisen pieni eikä meillä ole erillista makuuhuonetta ja kumppanini viihtyy erittäin myöhään (lue: aamuyöhön) kirkkaiden näyttöjen ääressä (tietokonepelit, elokuvat), joka sitten suoraan häiritsee uni-valverytmiäni, kun tahtomattani altistun kirkkaalle valolle nukkumaanmenoaikaani saakka ja sen yli. Olen itse hankalasti nukahtavaa sorttia, ja uneni vaatii tarkkoja iltarutiineja, hiljaisuutta ja himmeitä valoja. Nämä asiat sanomattakin jäävät toteutumatta, kun kumppanini keskustelee puhelimitse ystävilleen vieressäni samalla kun nakuttaa tietokoneen näppäimistöä tai katsoo elokuvia suurella volyymilla korvan juuressa. Keskustelua olen yrittänyt aiheesta turhaan avata. Uupuneena ja turhautuneena olen itku kurkussa häneltä usein joutunut pyytämään unirauhaa, mutta vastaus on aina sama ''minua ei nukuta noin aikaisin.'' ja mietin vain mielessäni, että miksi vain hänen unitarpeensa on otettava huomioon? On hieman epäreilua, että minun on kunnioitettava häntä siinä, ettei häntä nukuta ajoissa (ei ihmekään kun nukkumisen yrittämisen sijasta tuijotetaan tietokonetta), mutta minun kuntoutumistanikin tukeva tarve normaaliin ja aikaiseen unirytmiin on täysin toissijainen. Onko minun ainoa ratkaisuni vain muuttaa toiseen osoitteeseen vai voiko tälle vielä keksiä jonkinlaisen ratkaisun? Yhdessä erilaiseen asuntoon muuttaminen ei ole vaihtoehto, sillä tämänhetkinen asunto on juuri tässä konkurssissa parasta mitä voimme saada. Onko muilla kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista, joissa kumppanin putkiaivot eivät näe muuta kuin oman napansa?