Lukekaa hyvät ihmiset tämä mun tarina ja kommentoikaa, onko jollain vastaavia kokemuksia, neuvoja, mielipiteitä...tuntuu että pää ja sydän on ihan sekasin ja itseänihän tässä myöskin syyttää saan.
Olen kolmekymppinen nainen, viimeisestä seurustelusuhteesta alkaa kohta olla jo vuosi aikaa. On ollut ihan hyvä välillä olla yksinkin, mieluummin sitten yksin ja "puutteessa" kuin jonkun kanssa vain siksi että on mies. No, tapasin viime vuoden lopulla erään miehen, itseäni jonkun verran vanhemman, varatun. Tuttua tarinaa siitä että pitkä avioliitto takana, lasten takia yhdessä (hänellä kaksi pientä lasta). Vietimme yön yhdessä jutellen ja kädestä pitäen, siis aika nätisti...sen jälkeen olemme pitäneet yhteyttä sähköpostein ja tekstarein, soiteltukin on muutaman kerran. Asumme eri kaupungeissa ja mies kiertää työkseen maata, olemme nyt tavanneet n. kerran kuussa. Viimeksi tavatessamme tilanne melkein meni jo siihen pisteeseen että rakastelimme, mutta ei sitten kuitenkaan (tai no mikä on rakastelua...sanotaan näin että kaikkea muuta tapahtui paitsi sitä yhdyntää...) Olen tosi ihastunut tähän mieheen mutta tuntuu kuin aikani vaan haaskautuisi haikaillessani hänen peräänsä, hänellä tuskin kuitenkaan on aikomusta perhettänsä jättää, ja näinhän mä vaan itse kiellän itseltäni mahdollisuuden olla onnellinen jonkun vapaan miehen kanssa. Olenko jotenkin "huora" kun tiedän että mies on naimisissa&lapset ja silti tapailen häntä hotelleissa tms. Pää on sekaisin.
Olen kolmekymppinen nainen, viimeisestä seurustelusuhteesta alkaa kohta olla jo vuosi aikaa. On ollut ihan hyvä välillä olla yksinkin, mieluummin sitten yksin ja "puutteessa" kuin jonkun kanssa vain siksi että on mies. No, tapasin viime vuoden lopulla erään miehen, itseäni jonkun verran vanhemman, varatun. Tuttua tarinaa siitä että pitkä avioliitto takana, lasten takia yhdessä (hänellä kaksi pientä lasta). Vietimme yön yhdessä jutellen ja kädestä pitäen, siis aika nätisti...sen jälkeen olemme pitäneet yhteyttä sähköpostein ja tekstarein, soiteltukin on muutaman kerran. Asumme eri kaupungeissa ja mies kiertää työkseen maata, olemme nyt tavanneet n. kerran kuussa. Viimeksi tavatessamme tilanne melkein meni jo siihen pisteeseen että rakastelimme, mutta ei sitten kuitenkaan (tai no mikä on rakastelua...sanotaan näin että kaikkea muuta tapahtui paitsi sitä yhdyntää...) Olen tosi ihastunut tähän mieheen mutta tuntuu kuin aikani vaan haaskautuisi haikaillessani hänen peräänsä, hänellä tuskin kuitenkaan on aikomusta perhettänsä jättää, ja näinhän mä vaan itse kiellän itseltäni mahdollisuuden olla onnellinen jonkun vapaan miehen kanssa. Olenko jotenkin "huora" kun tiedän että mies on naimisissa&lapset ja silti tapailen häntä hotelleissa tms. Pää on sekaisin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olet vähän ressukka...ei se tee sinusta huoraa...paitsi miehen vaimo voisi käyttää sinusta sitä sanaa..minkä voinet ymmärtää...
Ei kuvaamasi mies ansaitse tuollaista herkän tuntuista naista huvikseen...
Etsi joku muu jota haikailla...
No joo, ressukka varmaan siinä mielessä että olen niin tunteellinen nainen, en kyllä muuten. Vientiä olis kyllä mutta kun tämä yks mies täyttää ajatukset kokonaan...on totta että itse tavallaan kysymyksiini vastaan että kannattaako tällainen, mutta se jännityksen tuntu ja halun kasvaminen kun näkee niin harvakseltaan on kuin joku huume...silti...olen aikeissa lopettaa tämän koska tajuan etten ikinä häntä saa kokonaan...
Luin ja huomasin,että itsehän vastaat jo kirjoituksessasi omiin kysymyksiisi, joten etsi siis vapaa kaveri ja unohda ukkomies, se vain leikkii tunteillasi, ei ole tarkoituskaan enempään.
Luin ja huomasin,että itsehän vastaat jo kirjoituksessasi omiin kysymyksiisi, joten etsi siis vapaa kaveri ja unohda ukkomies, se vain leikkii tunteillasi, ei ole tarkoituskaan enempään.
Luin ja huomasin,että itsehän vastaat jo kirjoituksessasi omiin kysymyksiisi, joten etsi siis vapaa kaveri ja unohda ukkomies, se vain leikkii tunteillasi, ei ole tarkoituskaan enempään.
melkeen kun olisin itse tuon tarinan kirjoittanut. Vaikea antaa ohjetta, kun ei tiedä henkilöiden taustoja. Itse vaan on päätettävä mihin suuntaan homma kuljettaa, ottaakko vai jättääkkö. Täytyy punnita tarkkaan onko juttu totta vai tarua itsesi ja tämän miehen kannalta. Seksiä kandee kyllä testata...jos se toimii olet totaalisesti lirissä! Se huono omantunnon kolkuttelu on kamalaa! Huora et ole, ellet ota "päiväkahveista" hintaa?!? Itse olenkin päättänyt etten varatuille miehille pidä päiväkahviseuraa enää ilmaiseksi!
Kiitos viestistäsi.
Kuten tossa ekassa viestissä kirjoitin, emme ole vielä olleet yhdynnässä mutta kaikkea muuta mahdollista kyllä, ja se on ollut tosi upeaa, joka kerta parempaa..ei ole ollut kiirettä, ja hän on ottanut mut upeasti huomioon, ollut vuoroin raju vuoroin hellä...en vaan sitten tiedä miksei olla ns. "pantu". Koska uskottomuuden raja tuskin enää siinä sitten menee...
..torjua nuo orastavat tunteet ja luopua jo tulevasta yksinäisyydestä, syyllisyydestä ja itseinhosta.
On parempi olla kokematta rakkautta, jos toinen osapuoli on varattu..se satuttaa kaikkia!
Aurinko paistaa ja tulee kesä, kenties joku vapaa mies odottaa sinua nurkan takana
Lämmintä kevättä..
*Kohtalotoveri*
Jännä että kaikki haluaa heti tuomita sen ukkomiehen ja pitää sitä sikana joka vain leikkii alkuper. kirjoittajan tunteilla.
Tiedättekö, ei se välttämättä ole niin yksinkertaista. Se mies voi olla kuin minä: huomaa 15 v. jälkeen ettei enää rakasta vaimoaan yhtään, ei tippaakaan. Mutta ei halua myöskään jättää lapsiaan koska rakastaa näitä ja haluaa olla näiden arjessa mukana.
Ja silti tunnepuoli ei ole kuollut, siellä on vain tyhjiö. Tämän tyhjiön täyttää sitten tosi helposti melkein kuka tahansa kaunis nainen kenen kanssa on mahdollisuus jutella. Ja kun tyhjiö täyttyy niin ei siinä kysellä kuka on varattu kuka ei, vaan se vyöry vie mennessään.
Tällaisia me "siat" siis ollaan.
Tuo oli jo rehellistä puhetta. Mä olen ihan samassa tilanteessa ja jokainen kaunis NAINEN kääntää mun pääni ja saa sydämeni sykkimään. Olisin kyllä helppo nakki ilman noita lapsia...
Hoi miehet!
Kyllä nuo kommentit ovat teiltä ihan tekosyitä. Kyllä lasten elämässä voi olla mukana vaikka olisi eronnutkin heidän äidistään/puolisostanne.
Tai sitten voihan mieskin ottaa lapset kontolleen eron sattuessa. Oletettavasti teillä on mukava talo ja muija, joka huolehtii pyykit, ruuan yms. sellaisen ja te ette oo valmiita luopumaan kaikesta valmiista ja aloittamaan alusta. Vaan etsitte jännitystä arkiseen elämäänne toisesta naisesta tai haaveista. Jos nainen on vastaavassa tilanteessa, niin harvemmin se ajattelee miten käy em. asioiden, nainen kun elää tunteella enemmän kuin mies. Se on menoa silloin :)
Itsehän päätätte jatkatteko kulissia lopun elämäänne vai otatteko riskin.......kerranhan sitä eletään......
Olet jälleen oikeassa! Sitähän me etsitään, rakastajatarta. Mä olen ainakin ehdottomasti sitä mieltä, että mua ei ole tarkoitettu yhden naisen mieheksi. Tai sitten mä olen vain helvetin tyhmä, etten näe sitä upeaa vaimoani, joka on liian lähellä ja liian usein vieressäni. Menen merta edemmäs kalaan...
....te hankitte niitä lapsia, jos ette oo kuitenkaan varmoja kumppaneistanne..mä epäilen et jokainen lapsi haluaa vanhemmat jotka rakastavat tosiaan ja heitä!!
eihän mikään "suhde" toimi jos pettää..
tietty ymmärrän et joskus vaan tulee sellanen olo et on tartuttava tilaisuuteen!! lapset kuuluu hankkia harkiten ja että on varma et haluu just sen naisen kanssa ne kasvattaa...sillä lapset on pysyvä side kahden ihmisen välillä!!
hyvä ernoo!! :)
Niinhän sitä sanotaan, että turha on enää haikailla kun paskat on housussa. Järkevämpää on ehtiä vessaan.
Tämähän pätee niin moneen asiaan. Se pätee ihastumiseen ukkomieheen, se pätee avioliiton kestävyyteen... Kun kerran on ihastunut (sehän ei satu hokkuspokkus vaan sille pitää antaa mahdollisuus), perääntyminen on vaikeaa. Voi temmata itsensä irti ja jättää toisen järkisyistä, mutta tunteet ei katso järkeä. Vaikka oikea ratkaisu on jättää, se voi jättää mieleen elinikäisen kaipuun, kysymyksen "entä sitten jos?".
On vaikea uskoa että elämä vois tulla onnelliseksi sellaisen kanssa, joka jättää ja ottaa uuden. Tottakai hän voi sen tehdä toistekin, myös sinun kanssa kun tulee arki. Sitoutumattomuutta se on. Haaveet ja unelmat ei aina vastaa totuutta, mutta niitä on vaikea järkisyin tukahduttaa. On viisaampaa ettei anna edes mahdollisuutta siihen että joutuisi tuollaiseen tilanteeseen jossa nyt olet. Monet kerrathan on nähty, että toisena naisena menee hyvin mutta kun muutetaankin yhteen, se on yhtä sotaa.
Sellaisen ihmisen joka osaa sitoutua, voi saada vain kerran. Sen sijaan että hän lähtisi "virkistämään" liittoa sivusuhteilla, hän uhraa energiansa oman liittonsa hyväksi: ilahduttamalla omaa vaimoa eikä toista naista. Yksinkertainen arjen onni tulee siitä, liian arkisesta ajatuksesta nykyihmiselle. Mutta se toimii.